Miksi jotkut raivostuu siitä että ihminen ei halua puhua puhelimessa?

Vierailija kirjoitti:

videopuhelut on kamalimpia. ei kukaan normaalikontakstissakaan työnnä naamaansa muhun kiinni. eikä siinä pärstässä ole mitään lisäinformaatiota. jotkut soittelee lisäksi nähdäkseen missä olen, missä kunnossa kämppä on tai olenko krapulaisen näköinen.

Ei kai videopuhelua ole pakko hyväksyä. Itse en koskaan hyväksy videopuhelua vaan sanon, että mennään normaaliin tapaan. Yleensä pidän puhelimen kaiuttimella ja touhua samalla jotain muuta siinä puhuessa. Kerran siivosin kämpän siinä samalla puhuessa. 

Lähetin muutama vuosi sitten kaikille ei-virallisille kontakteille viestin: "Jos et tavoita minulle soittamalla, mutta asiasi on tärkeä lähetä viesti. Muutenkin kommunikoin mieluummin viesteillä (tekstiviestit, whatsapp, signal, sähköposti) kuin puhumalla puhelimella. Videopuhelut on ehdoton no-no."

Reaktiona sain yli 20 puhelua seuraavan vuorokauden aikana. Myös kaksi viestiä, joissa ihmeteltiin onko jokin hätänä.

Ei ollut. Kyllästyin vaan turhiin soittoihin, jotka kaiken lisäksi tulivat aina sopivasti huonolla hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vetää aina mutkat suoriksi, jos en heti vastaa puhelimeen. Eli olen silloin kuollut. Tätä on jatkunut jo 30 vuotta. 

Sama. Sen lisäksi vielä toteaa: "mitä jos minulla olisi hätä, tekisin kuolemaa, etkä vastaa". Koko elämä siis tulisi toimia päivystäjänä... 🥱

Muutenkin tosi loogista soittaa kuolemaa tehdessään lapselle eikä hätänumeroon. 🙄

Kuoleemaa tekevä  saattaa toimia juuri noin. Oma äitinikin soitti hädissään ensin mulle ja minä soitin hätänumeroon. Logiikka ei aina toimi kuoleman lähestyessä🙁

Sain infarktin. Yritin soittaa apua mutta puolisokeassa olotilassa jossa sormet eivät toimineet päädyin soittamaan exälle. Kun ensin olin saanut tapeltua asian selitettyä (Ex: "Ootsä kännissä blablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablablabla")  exä sitten soitti ärtyneenä hätänumeroon.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen vastataan AINA. Se on äänettömällä vain jos olet töissä tai hammaslääkärissä. Jos pitää muuten äänettömällä, on moukkamainen ja vastuuton.

Vastaan aina jos vaan huomaan että minulle soitetaan. Ei se tarkoita sitä että pitäisin puhelimessa puhumisesta.

Tärkeissä puheluissa, esim kun sovitaan jotain toinen osapuoli ei ikinä muista mitä on sovittu ja kehittelee päässään sovitut asiat toisiksi.

Smalltalkpuhelut on vaan tylsiä.

Puhelimen voi laittaa äänettömälle jos on esim. tapaamisessa. Tapaamisen jälkeen, sitten kun on aikaa, kuuluu soittaa niille jotka ovat äänettömyyden aikana soittaneet jolleivat numerot ole epäilyttäviä. 

Pahimpia on ihmiset jotka pajattaa niitä puheluitaan julkisissa kulkuneuvoissa. Miten paljon pitää olla kusta päässä että luulee että kaikkia muitakin kiinnostaa sun asiat? 

Onneksi tuttavapiiriini ei kuulu ihmisiä, jotka eivät halua puhua puhelimessa niitä näitä toisinaan. Sellainen juttelu on normaalia ja tuntuu henkisesti hyvältä. Kertakäyttökulttuurin kyllästämät kertakäyttöihmiset eivät valitettavasti tähän kykene, mutta onneksi vielä löytyy muunlaisiakin ihmisiä.

En välitä puhua kotona mitään juoruilu- tai ylipäänsä mitään henkilökohtaisia asioita käsitteleviä puheluita, kun aina on jotkut pikkukorvat (tai isommat) lähellä kuulemassa. Puhelimessa voin puhua vapaasti oikeastaan vain jos olen yksin kotona (harvoin) tai kävelyllä ja silloin taas liikenteen äänet ja esim. tuulen suhina saattavat häiritä puhelua. 

Viesteissä voin ilmaista itseäni vapaammin ja silloin kun siihen on hyvä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vetää aina mutkat suoriksi, jos en heti vastaa puhelimeen. Eli olen silloin kuollut. Tätä on jatkunut jo 30 vuotta. 

Sama. Sen lisäksi vielä toteaa: "mitä jos minulla olisi hätä, tekisin kuolemaa, etkä vastaa". Koko elämä siis tulisi toimia päivystäjänä... 🥱

Muutenkin tosi loogista soittaa kuolemaa tehdessään lapselle eikä hätänumeroon. 🙄

 

Hätänumeroon soittaminen voi aiheuttaa jonottamista ja kysymyksiin vastaamista tai pitkiä selityksiä. Ambulansseja on lähetetty väärälle paikkakunnalle, kun päivystäjä ei  tuntenut paikallisia oloja (joku hätäpuhelukeskus paikassa x). Huonossa kunnossa oleva ihminen jaksaa puhua vain rajoitetusti. Voimat voivat loppua kesken puhelun. Jos soittaa lapselleen, tämä pystyy hoitamaan asiaa eteenpäin ja hälyttämään apua.

Osa ihmisistä ärsyyntyy puhelinsoitoista, koska nykyisin puhelimen tavoitettavissa pitäisi olla 24/7. Ajoitpa autoja, olitpa lenkillä, kaupan kassalla maksamassa ostoksiasi, ystäväsi kanssa kahvilassa tai missä tahansa, puhelimesi voi soida. Lankapuhelinten aikaan se puhelin oli kotona ja mikäli et ollut kotona, sait olla ihan rauhassa. Harvoin myöskään työpaikoille soiteltiin mitään kuulumisten kyselyitä eli kaikki ymmärsivät, ettei toista häiritä kesken työpäivän. Lankapuhelinten aikaan osattiin myös paremmin arvioida, mihin aikaan voisi olla ok hetki soittaa. Puhelin harvemmin soi just sillä minuutilla, kun olit avannut töistä tullessasi kotioven. Ihmisten annettiin ensin hiukan huilata, laittaa päivällinen ja syödä. Kun todennäköisin aika puhelinsoitolle oli noin klo 18:30-20:30, ei puhelimen soiminen silloin ärsyttänyt samalla tavalla kuin nykyisin. Oli vain mukavaa, jos joku soitti ja kyseli kuulumisia. Jos ei ollut kotona tai oli vaikka suihkussa tai saunassa, ei edes tiennyt, että joku oli yrittänyt soittaa. Ei tullut paineita siitäkään, että pitäisi soittaa takaisin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Osa ihmisistä ärsyyntyy puhelinsoitoista, koska nykyisin puhelimen tavoitettavissa pitäisi olla 24/7. Ajoitpa autoja, olitpa lenkillä, kaupan kassalla maksamassa ostoksiasi, ystäväsi kanssa kahvilassa tai missä tahansa, puhelimesi voi soida. Lankapuhelinten aikaan se puhelin oli kotona ja mikäli et ollut kotona, sait olla ihan rauhassa. Harvoin myöskään työpaikoille soiteltiin mitään kuulumisten kyselyitä eli kaikki ymmärsivät, ettei toista häiritä kesken työpäivän. Lankapuhelinten aikaan osattiin myös paremmin arvioida, mihin aikaan voisi olla ok hetki soittaa. Puhelin harvemmin soi just sillä minuutilla, kun olit avannut töistä tullessasi kotioven. Ihmisten annettiin ensin hiukan huilata, laittaa päivällinen ja syödä. Kun todennäköisin aika puhelinsoitolle oli noin klo 18:30-20:30, ei puhelimen soiminen silloin ärsyttänyt samalla tavalla kuin nykyisin. Oli vain mukavaa, jos joku soitti ja kyseli kuulumisia. Jos ei ollut kotona tai oli vaikka suihk

Erittäin hyvin summattu. 

Mua on siunattu jopa niinkin rasittavalla sukulaisella, että jos en ole ruokkinut sitä keskustelua vähään aikaan kun yritän vaan päästä siitä eroon ja siltä loppuu vihdoinkin jutut niin se ei edes siinä vaiheessa lopeta vapaaehtoisesti puhelua vaan saattaa jäädä sinne langan päähän roikkumaan ja myhäillä vaan että "niin, joo-o" jne. 

Vanha ketju, mutta niin hyvää pohdintaa. Itseäni ihmetyttää nykyaika, kun kitistään yksinäisyydestä ja mielenterveyspulmista, mutta kohdellaan lähimmäisiä  kuin peetä. Ei haluta puhua puhelimessa, ei vastailla tai soiteta takaisin. Ketään ei kestetä ja muissa on aina vika. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään????

Raivostuminen on tämän päivän ykkösjuttu.

Töitten jälkeen joku tunnin puhelinmaraton väsyttää ihan fyysisesti. En vastaa mihinkään tuntemattomiin numeroihin lainkaan ja vaikka kuinka olisi joku ystävä, joka soittaa, niin väsyn aivan valtavasti pitkistä puheluista. Haluan olla hiljaisuudessa ja omien ajatusteni kanssa, kun on koko päivän joutunut höpöttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta niin hyvää pohdintaa. Itseäni ihmetyttää nykyaika, kun kitistään yksinäisyydestä ja mielenterveyspulmista, mutta kohdellaan lähimmäisiä  kuin peetä. Ei haluta puhua puhelimessa, ei vastailla tai soiteta takaisin. Ketään ei kestetä ja muissa on aina vika. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään????

Ne muut ihmiset, jotka on tahdittomia ja rajattomia. Minusta on hyvä suuntaus se, että huonoa käytöstä ei enää katsella edes kohteliaisuudesta.

Itsekeskeisyys. Olen jättänyt nämä "haluan olla rauhassa-tyypit". En aio olla häiriöksi, kun heille on niin vaikeaa tuo puhuminen. En aio myöskään olla tukena sitten, kun sitä kaveria yllättäen toivotaan. Suomessa yksinäisyys sairastuttaa. Tämä ketju sen jo kertoo.

No ihan aiheesta ne tuossa tapauksessa ärtyvät. Ap:n ei jaksa kuunnella soittajan ikävystyttäviä jorinoita. Kai kuka tahansa ärtyy, jos oma läheinen ei ole kiinnostunut jutuistasi ja pitää sinua tylsänä maanvaivana.

Se nyt taas on ihan toinen asia, että pitäisikö tehdä johtopäätökset ja keskittää energiansa niihin ihmisiin, joilta saa yhteydenottoihinsa vastakaikua. Ihmisten perässä juokseminen ja huomion ja kiintymyksen kerjääminen on hirveän hajottavaa.

Ja en yleisesti ottaen kannata puhelimeen vastaamattomuudesta kiukuttelua. Siihen voi olla ihan viatonkin syy. Ei aina ehdi vastaamaan. Mutta jos on selvästi aistittavissa, että vastaamattomuus johtuu siitä ettei toista vaan kiinnosta puhua kanssasi, niin silloin suosittelen että antaa vaan olla ja etsii uusia kavereita.

Toki Ap:kin voisi välttelyn sijaan sanoa ihan suoraan, että ei kiinnosta vastata. Moni varmaan roikkuu siksi, kun on epävarma asian todellisesta laidasta. Ärsyttää tunne, ettei toista kiinnosta, mutta jatketaan kuitenkin soittelua koska "voihan sillä olla joku ihan hyvä syy".

Mua ahdistaa ystävä jolle oon sanonut että masentaa ja haluaisin olla rauhassa, enkä siksi ole nähnyt tässä ketään. Niin sitten tulee vastaus että olisi kyllä kiva nähdä. Vastaan että haluan olla nyt vaan kotona ja tulee vastaus "soita kun jaksat nähdä" nyt ahdistaa että en saa olla rauhassa vaan pitää nopeasti toipua henkisesti ja nähdä vaikka monta kertaa yrittänyt sanoa että en halua nähdä ketään. 

Olet masentunut, mutta ehk ystävä yrittää tsempata näin? Itsesääliäsi ihmettelen. En masennusta. Ystävät menettää aika nopsaan