Voiko epävakaa persoonallisuus-diagnoosilla olla hyvä äiti?

Minulla on tuo diagnoosi,ja kyllä uskoisin että osasin olla tai ainakin parhaani yritin lapsilleni. Lapset otettiin sijoitukseen sairastuttuani masennukseen/siitä seurasi runsas alkoholinkäyttö.

Nyt lapseni , molemmat, asuvat isiensä luona pysyvästi; eli huostaanotto saatiin peruutetuksi,koska isät ottivat pojat.

Edellyttäen että sen diagnoosin on tehnyt lääkäri eikä kyökkipsykologi-anoppi, -nyxä, -exä tai käly ;).

on olemassa paljon pahempiakin mt-sairauksia. Jos äiti on työssäkäyvä ja muuten pärjäävä, miksei voisi.

Tärkeintähän on että äiti itse ymmärtää ja tunnistaa kärsivänsä epävakaasta persoonallisuudesta ja toimii sen mukaisesti, ettei siitä ole lapsille haittaa. Persoonallisuus voi myös muuttua esim. elämäntilanteen muututtua tai terapian/hoidon seurauksena. Ei se ole mikään mt-leima vaan kertoo lähinnä siitä minkätyyppinen olet persoonallisuudeltasi.

ainakin jossain määrin. Nimimerkillä itsekin persoonallisuushäiriöinen.

Tuntemani epävakaa (tai mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen, ulkopuolisen on vaikea sanoa, mutta psykiatrin lausunnossa sanottiin lapsen äidin olevan epävakaa ja arvaamaton, mikä on lapselle haitallista) äiti joutui oikeudenkäynnissä antamaan lapsensa asumaan isälle, joka oli tasapainoisempi. Äiti olisi varmasti saanut pitää lapsensa, jos olisi myöntänyt ongelmat ja ottanut vastaan apua.Hän kuitenkin kielsi kaiken, vaikka kuka tahansa saattoi nähdä, että häneltä oli koko elämä lipsahtanut pahasti lapasesta, ja lapsi oireili avun tarvettaan. Epävakaat ovat niin itsensä ja omien tunteidensa lumoissa ja vietävissä ettei lapselle ole heidän elämässään tilaa. Siksi he ovat huonoja äitejä.

Epävakaat ovat niin itsensä ja omien tunteidensa lumoissa ja vietävissä ettei lapselle ole heidän elämässään tilaa.

Just. Omien tunteidensa lumoissa? Lapselle ei tilaa? Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarhg. Epävakailla on sellainen ongelma, että heillä on psyykessä lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena lohkottuja traumaosioita, jotka aktivoituvat ihan heiltä itseltään lupaa kysymättä ja aiheuttavat _todella_ tuskallisia olotiloja, joitten "lumoissa" ihan kuka tahansa olisi, jos joutuisi sellaisen kokemaan. Arkielämän tilanteissa nuo traumapalaset aktivoituvat ja aiheuttaa sellaisia tunteita, kuin trauma tapahtuisi yhä uudestaan ja uudestaan. Esim. hylkäämistilanteen aktivoima trauma saa kokemaan samanlaista kaikenkattavaa ahdistusta, jonka lapsi aikaan koki joutuessaan hylätyksi. Tai jotan muuta vastaavaa. Ja sille traumapalalle ei voi ns. puhua järkeä.

Kuten juuri sanoit, epävakaan trauma voi aktivoitua milloin tahansa ihan siitä riippumatta, mitkä lapsen tarpeet ovat juuri silloin. Tästä seuraa lapsen vakavaa kaltoin kohtelua, jolloin lapsi saa puolestaan trauman, ja sukupolvien ketju jatkuu. Aaaaaaargh vaan itsellesi!



Epävakaa ei osaa puhua itselleen järkeä eikä vastaanota järjen puhumista. Siinä on pieni lapsi hätää kärsimässä vieressä.

Ensin kannattaa miettiä, mitä on hyvä äitiys. Täydellistä äitiä ei ole, mutta hyvä äiti kai on edes kohtuullisen vakaa ja elämä on jossain määrin ennustettavaa, niin että lapsi kokee elämänsä turvalliseksi. Jos äidillä on epävakaa persoonallisuus, niin kyllä se on riskitekijä siinä mielessä, että lapsen elämään saattaa sen myötä tulla tarpeetonta turvattomuutta, sellaista mikä hänelle ei ole hyväksi. Ei tätä turhaan tarvitse hyssytellä. Itse olen parissa tapauksessa havainnut lasten oireilevan kun äidillä on tämä diagnoosi. Vaikea sanoa, onko se seurausta äidin persoonallisuushäiriöstä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna näin voisi kuvitella. Äidin ainakin kannattaa tuollaisessa tapauksessa ottaa vastaan kaikki apu mitä tarjolla on.

Tarpeeksi vaikeaa mieleltään vakaallekin. nm. Diagnoosi mullakin..

Kuten juuri sanoit, epävakaan trauma voi aktivoitua milloin tahansa ihan siitä riippumatta, mitkä lapsen tarpeet ovat juuri silloin. Tästä seuraa lapsen vakavaa kaltoin kohtelua, jolloin lapsi saa puolestaan trauman, ja sukupolvien ketju jatkuu. Aaaaaaargh vaan itsellesi! Epävakaa ei osaa puhua itselleen järkeä eikä vastaanota järjen puhumista. Siinä on pieni lapsi hätää kärsimässä vieressä.

niin kuin epävakaa jotenkin valitsisi olla itsensä lumoissa? Jos sulta katkeaisi käsi ja tuntisit aivan järjestöntä tuskaa, niin kirjoittaisitko siitä että "olin niin tunteideni lumoissa että ambulanssimiehet joutuivat kantamaan minut ambulanssiin". Ottaa vaan niin päähän tämä tyyli kirjoittaa asioista ja demonisoida epävakaita, jotka muutenkin ovat vetäneet riittävän lyhyen tikun tässä elämän arpapelissä.

voi kyllä parantuakin, olen lukenut että viiden vuoden hoidon jälkeen suurimmalla osalla ei enää ollut oireita ja se muutenkin lievenee jostain syystä iän myötä.

Siitähän voi kyllä parantuakin, olen lukenut että viiden vuoden hoidon jälkeen suurimmalla osalla ei enää ollut oireita ja se muutenkin lievenee jostain syystä iän myötä.

vaan vaatii käytännössä loppuelämän terapian, jtta pysyy edes jotenkin hanskassa, mut jossain 10-.15 vuoden kuluttua ei enää ole ympäristölleen niin tuhoisa kuin epävakaat yleensä on.

ja se jeesustelija, joka sanoi että jos epävakaa pystyy käymään töissä niin voi olla hyvä äitikin - eivät ne yleensä pysty käymään töissä, tai ehkä lyhyitä pätkiä kerrallaan. Sit joko jää homma thoitamatta ja saa potkut tai vaihtoehtoisesti itse lähdetään "vääryyttä kärsineinä" ovat paukkuen.

On toki olemassa paljon rajumpiakin mt-diagnooseja, mutta epävakaat on yksin niistä, joidenympärillä eläminen on muille ihmisille raskainta ja tuhoisinta.

vaan vaatii käytännössä loppuelämän terapian, jtta pysyy edes jotenkin hanskassa, mut jossain 10-.15 vuoden kuluttua ei enää ole ympäristölleen niin tuhoisa kuin epävakaat yleensä on.

ja se jeesustelija, joka sanoi että jos epävakaa pystyy käymään töissä niin voi olla hyvä äitikin - eivät ne yleensä pysty käymään töissä, tai ehkä lyhyitä pätkiä kerrallaan. Sit joko jää homma thoitamatta ja saa potkut tai vaihtoehtoisesti itse lähdetään "vääryyttä kärsineinä" ovat paukkuen.

On toki olemassa paljon rajumpiakin mt-diagnooseja, mutta epävakaat on yksin niistä, joidenympärillä eläminen on muille ihmisille raskainta ja tuhoisinta.

sulla on kyllä ihan väärää tietoa joka asiasta mitä olet maininnut.

Täällä näitä diagnoosikriteereitä:

esim.

Impulsiivinen tyyppi ICD:n mukaan

1. A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.

2. B. Kohta A ja sen lisäksi vähintään kaksi seuraavista:

3. (1) taipumus toimia hetken mielijohteesta ja seurauksia harkitsematta

4. (2) taipumus käyttäytyä riitaisasti ja joutua ristiriitatilanteisiin muiden ihmisten kanssa etenkin, jos impulsiivista käytöstä pyritään estämään tai sitä arvostellaan

5. (3) alttius vihan ja väkivallan purkauksille ja kyvyttömyys hallita niitä

6. (4) kyvyttömyys ylläpitää mitään toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota

7. (5) epävakaa ja oikukas mieliala



Rajatilatyyppi ICD:n mukaan

Diagnostiset kriteerit:



1. A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.

2. B. Diagnoosin F60.30 osiosta B. esiintyy vähintään kolme ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista:

3. (1) minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys

4. (2) taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne- elämän kriiseihin

5. (3) liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen

6. (4) toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua

7. (5) jatkuva tyhjyyden tunne



Jokainen voinee tykönään miettiä tekeekö esimerkiksi äidin toistuva itsensä vahingoittaminen ja sillä uhkailu tai kyvyttömyys hallita vihan ja väkivallan purkauksia lapsen tilanteesta turvattoman.

Itse olen äiti ja aika pitkällä häiriöni kanssa. Raivokohtaukset ovat menneisyydessä, vaikka huonosti nukutun yön jälkeen olenkin altis ärtyneisyydelle. Varmasti epävakaa pärjää, kunhan hänellä on kunnollinen tukiverkosto sekä lääkitys ja/tai hoitokontakti.



Me olemme ihan tavallisia ihmisiä, emme sekopäitä. Epävakaus on yksi harvoista sairauksista, joka aiheutuu pääasiassa lapsuudessa koetuista ikävyyksistä eikä mistään "mua vähän masentaa"-tunteista. Tästä on mahdollista parantua, "kasvaa ulos". Puuttuva palanen identiteetistä on mahdollista löytää ajan kanssa, näin ainakin uskon.

Aikaisemmin heitä ei ole osattu hoitaa. Joku vuosi sitten radiosta tuli aivan mahtava ohjelma parantuneesta epävakaasta, sitä oli todella hienoa kuunnella. Tampereella on juuri epävakaisiin erikoistunut ns. päiväsairaala, jossa käydään terapiassa, toivottavasti se on vielä toiminnassa. Sieltä dokkarin nainenkin oli saanut avun.

oli läheisilleen äääärimmäisen kontrolloiva, mustasukkainen, koki kaikki vastoinkäymiset salaliitoksi häntä kohtaan, epäili jatkuvasti muiden tahtovan hänelle pahaa, sairasti syömishäiriötä, oli väkivaltainen mm. puolisoaan kohtaan ja yritti itsemurhaa erittäin inhalla tavalla. Olen iloinen, ettei hänellä yrityksistä huolimatta ole lapsia. Hänellä on lääkitys ja jatkuva terapia, työelämään hänestä ei ole ollut oikeastaan koskaan. Hyväksi äidiksi?...no en suosittelisi.

Jokainen voinee tykönään miettiä tekeekö esimerkiksi äidin toistuva itsensä vahingoittaminen ja sillä uhkailu tai kyvyttömyys hallita vihan ja väkivallan purkauksia lapsen tilanteesta turvattoman.

mutta kaikilla epävakailla ei suinkaan ole samanlaiset toimintamallit ja diagnoosi on papereissa vaikka ei olisi moneen vuoteen ollut oireita. Eihän kukaan tietenkään tee lasta silloinkaan, jos on paraikaa vakavasti masentunut eikä esim. käy suihkussa tai syö, mutta voi kyllä tehdä sitten kun akuutit oireet ovat poistuneet, vaikka paperissa lukisi että taipuvainen masennukseen.

Aikaisemmin heitä ei ole osattu hoitaa. Joku vuosi sitten radiosta tuli aivan mahtava ohjelma parantuneesta epävakaasta, sitä oli todella hienoa kuunnella. Tampereella on juuri epävakaisiin erikoistunut ns. päiväsairaala, jossa käydään terapiassa, toivottavasti se on vielä toiminnassa. Sieltä dokkarin nainenkin oli saanut avun.

ja se oli Suomen ainoa. Epävaikaita hoidetaan eniten ja lähinnä psykiatrian sairaaloissa ja sairaalahoidon kestettyä noin 10 vuotta, on käypähoidon mukaan osa parantunut jo oireettomiksi ja suurella osalla on "vain lieviä toimintakyvyn puutteita" - mut siis silti sellaisia, ettei heitä voi päästää sieltä sairaalasta kotiin..