Voiko epävakaa persoonallisuus-diagnoosilla olla hyvä äiti?

papereissa sanottiin muistaakseni että 25 prosenttia saadaan heikosti autetuksi.

Olen kyllä eri mieltä siitä että epävakaa ymmärtäisi oman tilansa niin hyvin, ettei siihen hankkisi lasta. Asia on kokemukseni mukaan täysin päinvastoin. Epävakaa luulee, että lapsen rakkaus täyttää sen mustan aukon, joka hänellä on sisällä. Lapsen tehtävä on olla äidin kainalosauva ja auttaja, äidin vanhempi, vastuussa äidin mielialoista. Kauhea kohtalo lapselle. Ja jos yksi lapsi pääsee karkuun (esimerkiksi erotilanteessa isän luo asumaan), epävakaa hankkii tilalle kaksi uutta.



No joo, ei varmaan jokainen. Kaipa tämäkin on yksilöllistä.

Ihan samaa vuoristorataa mennään näin melkein nelikymppisinäkin. Miehet vaihtuu ja aina on alku niin suurta intohimoa, ennen kuin molemminpuolinen uhkailu ja väkivalta astuvat kuvioon. Naisen lapsi otettiin huostaan kolmivuotiaana, kun äitiä ei kiinnostanut enää huolehtia edes lapsen jokapäiväisistä tarpeista. Päihteet ja miehet kiinnostivat enemmän ja jatkuva kaipuu johonkin valtaviin tunne-elämyksiin. Lapsen isä yritti saada lasta vuosia itselleen, mutta äippäpä haastoi miehen perättömästi oikeuteen useita kertoja ja tehtaili rikosilmoituksia.



Ytäväni kuulostaa usein teini-ikäiseltä aikuisen naisen ruumiissa. Nykyisin h'n on todella katkera kaikesta, mutta mikään ei ole ikinä hänen syytään vaan syyllinen on milloin hänen äitinsä, isänsä, siskonsa, exänsä jne.. Surullista katsottavaa ja ihan kylmää, että tuokin ihminen on jonkun äiti.



Ei se hoitokontakti vaan kaikkia paranna ja lääkityskin voi aiheuttaa ikäviä puuskia itsetuhoalttiuteen. Ja kuvitteleeko joku, että nyky-Suomessa saa oikeasti laadukasta hoitoa mielenterveysongelmiin? Hahhhah.

ja se oli Suomen ainoa. Epävaikaita hoidetaan eniten ja lähinnä psykiatrian sairaaloissa ja sairaalahoidon kestettyä noin 10 vuotta, on käypähoidon mukaan osa parantunut jo oireettomiksi ja suurella osalla on "vain lieviä toimintakyvyn puutteita" - mut siis silti sellaisia, ettei heitä voi päästää sieltä sairaalasta kotiin..

ei todellakaan sairaalat ole täynnä epävakaita, joilla olisi vain lieviä toimintakyvyn puutteita! Ei kannata jauhaa paskaa asioista joista ei tiedä mitään. Taatusti sullakin on monissa asioissa lieviä toimintakyvyn puutteita, saatat pitää itseäsi esim. liian läskinä uimahalliin, ujostelet vieraille ihmisille puhumista, masennut joskus ilman syytä jne jne..ei sellaisia juttuja varten tarvitse olla pakkohoidossa, nuija.

Lapseni on oma, arvokas itsensä eikä mikään jatke! Inhottavaa kun ulkopuoliset muka "tietävät" epävakaista ja jakelevat tietojaan sitten totuuksina...voihan olla että joku huonommin voiva epävakaa tekee sen lapsen aukkoaan täyttämään, mutta minä en. Inhoan yleistyksiä, yleensä jo siksi, etten sovi niihin edes tautiluokitukseni puolesta. Minun pitäisi kai olla täysi luuseri ja syyttää muita kaikesta, aloittaa tappeluita ja maata kaikkien kanssa, jotta sopisin ihmisten ennakkokäsityksiin (paitsi palstalla, myös lääkäreitä tavattaessa).



t. se, joka vilpittömästi uskoo epävakaan äidin pärjäämiseen (valvotuissa olosuhteissa)



Ps. En ollut vihainen kun kirjoitin tämän. Olen tehnyt pitkän työpäivän, siksi kai vähän väsyttää ja tekstistä näkyy se :).

on todella eritavalla käyttäytyviä, ajattelevia ja toimivia aspergereita niin on myös epävakaita. Puhutaan esim. ns. low functioning ja high functioning- epävakaista, jälkimmäiset ei kykene työhön, ovat koko ajan masentuneita ja ahdistuneita jne, jälkimmäiset taas elävät täysin normaalia elämää ollen siinä menestyneitä, mutta sisäisesti on enemmän ongelmia kuin muilla, mutta se ei näy ulospäin mitenkään.

toki ensimmäiset eli low functioning- epävakaat eivät kykene normaaliin elämään.

isossa suomalaisfirmassa ennen kuin rupesi käymään terapiassa ja varmaan sen aikanakin tietysti.

Eikä ne joilla on ylipainoa.Eikä ne joilla on diabetes.Eikä ne jotka ovat vääristyneitä seksuaalisesti(homoja tai lesboja).Eikä ne jotka käyvät töissä. Eikä ne jotka ovat työttömiä YMS.

Kukaan ei ole hyvä vanhemmaksi koska kukaan ei ole täydellinen ja epätäydellisillehän niitä lapsia ei sallitta.

Menkää itteenne pohtimaan omia vajaavaisuuksianne.

sain kyllä noista käypähoito-teksteistä sen käsityksen, että epävakaata persoonallisuutta EI pitäisi ottaa ympärivuorokautiseen osastohoitoon juuri siksi että epävakaa heittäytyy helposti muiden varaan ja lakkaa ottamasta vastuuta omasta elämästään jos osastolle pääsee/joutuu.

Ainoastaan pahasti itsetuhoinen epävakaa persoona pitäisi ottaa sisälle psykiatriseen sairaalaan, muut avohoitoon.

Antaisitko oman lapsesi kasvatettavaksi sijaisäidille, jolla olisi diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö?



Eli jos sijaisäidillä olisi mm. keskimääräistä suurempi riski käyttäytyä henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesti suuttuessaan (ties mistä), suurempi riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja vaikkapa keskimääräistä enemmän vaikeuksia tunteiden käsittelyssä ja osoittamisessa. Tai joka kärsisi toistuvista masennuskausista ja toisaalta päihteidenkäyttö voisi olla ongelmallista.. Olisiko juuri sopiva sijaisäiti lapsellesi?



Niinpä.

Antaisitko oman lapsesi kasvatettavaksi sijaisäidille, jolla olisi diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö?

Eli jos sijaisäidillä olisi mm. keskimääräistä suurempi riski käyttäytyä henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesti suuttuessaan (ties mistä), suurempi riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja vaikkapa keskimääräistä enemmän vaikeuksia tunteiden käsittelyssä ja osoittamisessa. Tai joka kärsisi toistuvista masennuskausista ja toisaalta päihteidenkäyttö voisi olla ongelmallista.. Olisiko juuri sopiva sijaisäiti lapsellesi?

Niinpä.

sinä tietäisi hyvintoimivasta epävakaasta, että sillä on diagnoosia, joten kysymys on teoreettinen. Eikä kukaan, joka haluaa lapsen, koskaan mieti että onko hän tarpeeksi hyvä äiti muiden mielestä jos omasta mielestään on. Kaikki epävakaat kun eivät ole kuvaamasi kaltaisia oppikirjaesimerkkejä.

äitini oli epävakaan täysi vastakohta, aina tasainen, ei näytä tunteita, mikään ei aiheuta suurta ahdistusta (mikään mitä lapsillekaan tapahtuu) ja ei se musta ole sen parempi äidiksi kuin tunteellinenkaan.

Eli ne, joilla diagnosoidaan epävakaa persoonallisuushäiriö, toteuttavat noita diagnoosiin liittyviä piirteitä. JA niitähän mainittiin jo tuossa edellä. Eli jos olet epävakaaksi persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoitu lääkärin toimesta, olet tämän ammattilaisen mielestä täyttänyt tuon diagnoosin piirteet - oli sitten kuinka oppikirjaesimerkki tahansa. Ja kuinka monen mielestä nuo epävakaan persoonallisuushäiriön tunnuspiirteet ovat samat kuin lapselle hyvällä äidillä?



Ei sen äidin mielipide itsestään mitään merkitse, vaan se, miten lapsi elämänsä äitinsä kanssa kokee. Itse koin persoonallisuushäiriöisen äidin todella ongelmallisena ja vahingoittavana ja toivoin, että minut olisi adoptoitu toisaalle. Äiti on mielestään tehnyt parhaansa.

Eli ne, joilla diagnosoidaan epävakaa persoonallisuushäiriö, toteuttavat noita diagnoosiin liittyviä piirteitä. JA niitähän mainittiin jo tuossa edellä. Eli jos olet epävakaaksi persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoitu lääkärin toimesta, olet tämän ammattilaisen mielestä täyttänyt tuon diagnoosin piirteet - oli sitten kuinka oppikirjaesimerkki tahansa. Ja kuinka monen mielestä nuo epävakaan persoonallisuushäiriön tunnuspiirteet ovat samat kuin lapselle hyvällä äidillä?

mutta häiriöstä voi tervehtyä liki terveeksi ja silti se diagnoosi on edelleen papereissa.

Ei sen äidin mielipide itsestään mitään merkitse, vaan se, miten lapsi elämänsä äitinsä kanssa kokee. Itse koin persoonallisuushäiriöisen äidin todella ongelmallisena ja vahingoittavana ja toivoin, että minut olisi adoptoitu toisaalle. Äiti on mielestään tehnyt parhaansa.

vanhemmat olleet kovin hyviä vaikkei kummallakaan ole mitään häiriötä. Et sä itsekään välttämättä ole hyvä äiti.

kaksisuuntaista potevat, narsistit, muut persoonallisuushäiriöiset, aspergerit, skitsofreenikot, alkoholistit ja vaikka lobotomian läpikäyneet voivat olla hyviä äitejä. Lapseltahan ei tarvitse kysyä mitään.

kaksisuuntaista potevat, narsistit, muut persoonallisuushäiriöiset, aspergerit, skitsofreenikot, alkoholistit ja vaikka lobotomian läpikäyneet voivat olla hyviä äitejä. Lapseltahan ei tarvitse kysyä mitään.

suurin osa ihmisistä on kuitenkin kusipäitä ja itsekkäitä ihan ilman mitään diagnooseja ja aiheuttavat lapsilleen vaikka mitä vaurioita koska eivät ole tietoisia omista traumoistaan ja syistä miten reagoivat mitenkin asioihin.

Puhumattakaan näistä miljoonista pettäjistä ja onnettomissa parisuhteissa lasten takia elävistä, joissa äiti ja lapset tekee omia juttujaan ja isä omiaan! Sääliksi käy monen palstaäidin lapsia kyllä.

että sairaus kuin sairaus voi ilmetä eri asteisena, lievänä tai hyvin voimakkaana tai ihan mitä vaan siltä väliltä, eri ihmisillä. Diagnoosi ei ole mikään muotti josta epävakaat, skitsofreenikot tai vaikkapa aspergerit pursuavat ulos samanmallisina.

Eikö se diagnoosi tehdä oireiden perusteella?

Eli ne, joilla diagnosoidaan epävakaa persoonallisuushäiriö, toteuttavat noita diagnoosiin liittyviä piirteitä. JA niitähän mainittiin jo tuossa edellä. Eli jos olet epävakaaksi persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoitu lääkärin toimesta, olet tämän ammattilaisen mielestä täyttänyt tuon diagnoosin piirteet - oli sitten kuinka oppikirjaesimerkki tahansa. Ja kuinka monen mielestä nuo epävakaan persoonallisuushäiriön tunnuspiirteet ovat samat kuin lapselle hyvällä äidillä?

Jos nainen on älykäs, hän saattaa epävakaudesta huolimatta pystyä tarjoamaan lapselle kohtuullisen lapsuuden.