A-studiossa kysytään että sysätäänkö vanhustenhoito omaisille

Sama. Kymmenen vuotta meni. Silti tuntuu hyvältä, että tein mitä tein. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan vanhemmistani ei ole hoitanut omia vanhempiaan, eikä minun lapsiani. Miksi minun velvollisuuteni olisi hoitaa kuin omat lapseni?

Mielellään kyllä aikanaan hoidan mahdollisimman paljon lapsenlapsia, jos heitä siunaantuu.

NO maksat sitten enemmän veroja, ei ne palvelut tyhjästä synny!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko liikaa vaadittu, että hyväksytään se tosiasia, että meillä ei ole varaa tai henkilöresursseja auttaa kaikkia vanhuksia 24/7. Kohdistetaan apu kotona asumiseen siihen ja niihin, jotka eivät vielä tarvitse kokoaikaista apua.

Annetaan luonnon hoitaa loput, mutta inhimillisesti. Omalla rahalla voi sitten hankkia yksityisesti palveluja, jos haluaa "kiduttaa" omaistaan, joka ei ymmärrä maailman menosta enää mitään.

Onko sinusta oikein että minun pitäisi vielä maksaa omasta pussistani vanhuksen palvelut?? Omat rahat hänellä ei siihen riitä eikä mitään avustuksia saa. 

Ei minun/meidän tulot riitä monen huushollin elättämiseen. 

No se on sitten teidän valinta. Tilanne nyt vain on se, että valtakunnassa on aina vain enemmän vanhuksia, osa huonokuntoisia. Kansa ei viitse tehdä lapsia, joten hoitajista on valtavat pula, samoin hoitppaikoista. Mene sinä sinne politiikkaan laittamaan hommat kondikseen, helppo homma!! Taiot jostain tyhjästä verotuloja joilla rakennutat lisä ä hoitopaikkoja, ja jostain taiot henkilökunnan, Lycka till!!

Jalkaa polkemalla ei synny mitään.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 219: "Minulle oli kunnia - asia hoitaa isoäitini hautaan ja muutin hänen luokse, eikä siitä maksettu minulle senttiäkään. Koko ajan ei toki ei ollut kivaa, mutta ei sitä minulle ainakaan kukaan ole luvannutkaan."



Tuo on ollut tosi mukavasti tehty. Mä kuitenkin vähän luulen, että sulla ei ollut silloin puolisoa eikä ainakaan lapsia eikä myöskään asuntolainaa. Ei ole mitenkään harvinaista, että vaikka vanhuksella olisikin useampia lapsia tai lapsenlapsia, hoitovastuu sysätään sille, joka on sinkku ja perheetön. 

Ei ollut ei, olin 19 kun muutin hänen luokseen ja 23, kun hän kuoli. 

Siirsit siis omaa elämääsi, opiskeluja yms 4 vuotta. No, nuorena siihen on varaa mutta 40-60v ei mahdollista.

Miksei sysättäisi?  Miksi yhteiskunnan pitäisi huolehtia kenenkään vanhemmista? Saksassa ihminen on velvollinen elättämään sekä opiskelevat lapsensa että vanhempansa, mikäli vanhemmilla ei ole omia varoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajat väsytetään, uuvutetaan ja näännytetään raskaan työtaakan alle. Älä koskaan ala omaishoitajaksi, jos omaishoidettava on vanhus! Suomessa huonokuntoiset ja muistisairaat vanhukset sysätään omaisten vastuulle.

Hyvinvointialueet pesevät kätensä vanhustenhoidosta. Koska omaishoitajat hoitavat vanhuksia kotona ilmaiseksi tai naurettavalla, muutaman sadan euron talkookorvauksella. Läheskään kaikki omaishoitajat eivät saa edes lakisääteisiä vapaapäiviään.

Vanhustenhoito kuuluu yhteiskunnalle, EI perheelle!

Onko todellakin niin, että kun äiti täyttää 80, meidän on pakko ryhtyä etsimään hänelle kunnallista hoitopaikkaa? Ulkoistamme ikäihmisemme yhteiskunnalle jonka vanhustenhuoltoa haukkumalla sitten pesemme  omaatuntoamme?

Ei tietenkään tarvitse eikä ole mitenkään varmaa että edes saatte paikkaa! Jos ei dementiaa tai alzheimeriakaan sairastavalle saa niin perusvanhukselle ei senkään vertaa!

Mutta kaikilla ei ole varaa, aikaa tai terveyttä hoitaa vanhuksia omien velvollisuuksien ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei sysättäisi?  Miksi yhteiskunnan pitäisi huolehtia kenenkään vanhemmista? Saksassa ihminen on velvollinen elättämään sekä opiskelevat lapsensa että vanhempansa, mikäli vanhemmilla ei ole omia varoja. 

Opiskelevien lasten ja omien vanhempien elättäminen olisi oikein täälläkin. 

Eikös?

Ennen se oli laki Suomessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei sysättäisi?  Miksi yhteiskunnan pitäisi huolehtia kenenkään vanhemmista? Saksassa ihminen on velvollinen elättämään sekä opiskelevat lapsensa että vanhempansa, mikäli vanhemmilla ei ole omia varoja. 

Suomessa taitaa olla palkat pienempiä ja elinkustannusten hinnat suurempia kuin Saksassa. 

Mä edelleen mietin sitä eutanasiavaihtoehtoa. En tarkoita että sitä sallittaisiin vielä toimintakykyiselle muistisairaalle, mutta kun muistelen omaa mummoani, joka oli vuosia liikuntakyvyttömänä, puhumattomana ja kangistuneena sairaalahoidossa, en vain ymmärrä, mitä hyötyä siitä kenellekään oli. Tuskallista se oli meille omaisille - mummusta en valitettavasti tiedä, koska katse oli aivan tyhjä ja ihminen puhumaton monta vuotta. En muista mihin hän lopulta kuoli, virtsatieinfektio, keuhkokuume tms lopulta toi armon. Itse jos ja kun saan diagnoosin, haluaisin lähteä viimeistään siinä vaiheessa kun liikuntakyky on mennyt, en tunnista läheisiäni ja en kykene kommunikoimaan. Mieluummin liian varhain kuin liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

On se nyt jo niin hankalaa. Omaiset vie lääkäriin, jos ei vanhus itse pysty. Omaiset hankkii ruokaa. Siivoaakin, ainakin jotkut. Pesee pyykkiä. Vie ulos kävelylle. Hoitaa raha-asioita. Käyttää saunassa. Vaihtaa lakanoita. Jynssää vessanpöntön puhtaaksi ja hinkkaa kylpyhuoneen kaakelit. Varaa hammaslääkäriajan. Huolehtii, että vanhus menee sinne hammaslääkäriin, tilaa kela-taksin tai lähtee itse viemään. Ostaa kaupasta sitä mitä puuttuu, siis hammastahnaa, saippuaa, tiskirättejä, uudet alushousut. Käy apteekissa. Tilaa jalkahoitajan. Lukee kirjeet ääneen ja selittää mitä niissä kerrotaan. Tekee kela-hakemukset. 

-----------------------

Tämä on kuin omaa elämääni, tosin vanhan miehen puolisona. Lisäksi huolehdin lääkkeiden annon kolme kertaa päivässä, kädestä suuhun. Että varmasti menee perille. Olen kerran hakenut omaishoitajuutta, kriteerit ei täyttyneet. Jokohan ne täyttyisivät, en halua tulla toista kertaa hylätyksi.

Tosi on kuitenkin, että ilman minua mies ei pärjäisi päivääkään yksin. Olen aika sidottu kotiin, en uskalla olla poissa kotoa tuntia kauemmin. Riskinä on ainakin kaatuminen, ja tukehtuminen ruokaan, monta kriittistä tilannetta on ollut.

Ei ihan onnistunut tuo lainaukseni edellä, tein osalainauksen eikä se erotu eri värisenä. Laitoin kuitenkin viivan sen ja oman viestini väliin.

Kyllä. Ei meillä ole varaa siihen, että porukka makaa vaipoissaan vuositolkulla. Vielä kasarilla ja ysärillä kuoltiin, kun kunto meni alas. Nyt lääketiede pitää ikivanhoja hengissä ja siellä ne makaa lähes vihanneksina vuositolkulla. Mikään resurssi ei riitä hoitamaan sitä porukkaa. Ainoa vaihtoehto on, että lapset ottaa enemmän vastuuta. Kannattaa tehdä niitä lapsia. On turha odottaa, että toisten lapset sitten hoitaa teitäkin. Paljon puhutaan "syytingistä" eli annat omaisuutesi jollekin ja se sitten hoivaa sua. Enpä luottaisi vieraisiin ihmisiin tässä asiassa. Ottavat rahat ja jättävät huonolle hoidolle.

Vierailija kirjoitti:

Mä edelleen mietin sitä eutanasiavaihtoehtoa. En tarkoita että sitä sallittaisiin vielä toimintakykyiselle muistisairaalle, mutta kun muistelen omaa mummoani, joka oli vuosia liikuntakyvyttömänä, puhumattomana ja kangistuneena sairaalahoidossa, en vain ymmärrä, mitä hyötyä siitä kenellekään oli. Tuskallista se oli meille omaisille - mummusta en valitettavasti tiedä, koska katse oli aivan tyhjä ja ihminen puhumaton monta vuotta. En muista mihin hän lopulta kuoli, virtsatieinfektio, keuhkokuume tms lopulta toi armon. Itse jos ja kun saan diagnoosin, haluaisin lähteä viimeistään siinä vaiheessa kun liikuntakyky on mennyt, en tunnista läheisiäni ja en kykene kommunikoimaan. Mieluummin liian varhain kuin liian myöhään.

Tämähän se. Erityisen harmillisia on eläkeikäiset lapset, jotka on paniikissa, jossa 90v. äiti ei saa koko ajan hoitoa ja makaa oikein pitkään koppurassa sängyssä. Puolisot on sentään järjissään, mutta nämä 70-vuotiaat lapset, joiden on ylivoimaista hyväksyä, ettei koko terveydenhuollon resursseja laiteta pitkittämään mistään tajuamattoman äidin elämää. 

Näin on ollut jo vuosia! Ei Suomessa ole vanhustenhoitoa!!

Emme saaneet dementikkoappea hoitoon millään ja omaishoitopäätöskin tuli vasta viikko hänen kuolemansa jälkeen!  

Anoppi dementoitui nopeasti tämän jälkeen eikä mitään toivoa hoitopaikasta vielä nyt 13v myöhemminkään...

Vähän hankalaa kun pitäisi itse olla töissä ja työmatkoilla, hoitaa omia sairauksia, auttaa lasten perheitä, hoitaa lastenlapsia jne.

Lisäksi hoitaa kaikki anopin asiat, siivoukset, ruuat, tapella hoitajan käynneistä, yrittää saada usean vuoden haulla lääkäriaika b-todistusta varten että saisi jotain tukea rahallisesti tai muuten, käydä avaamassa lukkiutunut puhelin x kertaa viikossa tai päästämään mummo sisälle kun jäi ovien taakse ilman avaimia jne jne jne

Jopa ehtiä elämäänkin jossain vaiheessa!!?? Kai diihenkin pitäidi olla oikeus?