Lue keskustelun säännöt.
Korkeakoulutettu nainen hyväksytkö duunarimiestä kumppaniksi vai pidätkö heitä alhaisen tason miehinä?
Kommentit (205)
Jos mies itse tuntee itsensä "alhaisen tason" ihmiseksi siksi että minulla on korkea koulutus ja hänellä ei, se mies jää kyllä siihen ihan muusta kuin "taso"syystä.
Jos ei itseään kunnioita sellaisena kuin on, en todellakaan sellaisesta ihmisestä kiinnostu. Huono itsetunto on omalla kohdallani kyllä turn off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä merkitsee on miehen varallisuus ja ulkonäkö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama mikä on miehiään, duunari taiko korkeakoulutettu. Olen naimisissa miehen kanssa jolla on koulutuksena pelkkä peruskoulu ja on työtön.
Eli miehesi on joko saannut perinnöksi paljon rahaa tai sitä on onnistanut veikkauspeleissä.
Tuskin. Mies on vain löytänyt elämänsä naisen ja nainen ei traumasuhteen takia pääse elämässä eteenpäin.
Nyt sanoisin, että mielummin duunari kuin korkeakoulutettu. Ehdottomasti pitää olla kätevä käsistään, toimelias, ulkoilmassa viihtyvä, ei mikään neiti. Eikä käyttää hiustenhoitotuotteita minua enemmän! Ex-aviomieheni kanssa meni totaalisen hermot siihen, että minä jouduin aina olemaan se, joka tyhjentää mökillä vessat, kantaa puut ja sytyttää tulet, hoitaa kaatuneen puun, vaihtaa autoon renkaat, kotona kolaa pihat ja vie roskat, koska herra laiska vaan nakkaa sen roskapussin oven pieleen odottamaan, kun pitäisi jaksaa kävellä sinne roskiksellekin.
Ja olen itse naisellinen nainen, en mikään äijä, mutta valitettavan usein koin olevani suhteessamme se äijä, mikä ei varsinaisesti herätä kumppanuuden ja kiintymyksen tunteita.
Olen korkeakoulutettu ja työskentelen yhteisössä, jossa kaikki akateemisia, myös valtaosa ystävistäni korkeakoulutettuja. Kumppanin suhteen on aina ollut lähinnä toiveena, että ihan sama, onko täysin itseoppinut, amiksen, lukion, AMK:n tai yliopiston käynyt, kunhan mielellään löytyy intohimoa ja tavoitteellisuutta edes johonkin suuntaan. Ei siis ole laiska p, vaan haluaa jollain tapaa kehittää itseään ja jonka kanssa voi keskustella, ideaalitilanteessa kaikesta täydestä hömpästä politiikan kautta elämän tarkoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän duunarin kanssa. Kaikki on nyt kuitenkin kaatumassa siihen, että hänen perspektiivinsä maailmaan on monelta osin järkyttävän kapea. Alussa hän kompensoi tämän puutteen olemalla mieleltään älyllisesti utelias ja avoin, mutta vanhemmiten älyllinen avoimuus on rapissut pois viimeistäkin pisaraa myöten. Myös analyyttisen ajattelun puute hänessä haittaa yhteiselämäämme ja vaikuttaa jo käytännön tasolla.
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
En ottais miestä, joka on teoreetikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Akateeminen loppututkinto on edellytys parisuhteeseen kanssani. Oma mies on tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
DI on tutkinto ja professori on ammattinimike. Professori on väitellyt ja akateemisen uran tehnyt henkilö. Minulle kelpaisi proffa varsin hyvin. FT tai TkT on vain plussaa. Duunarimies saisi hyvin todennäköisesti minulta pakit. N DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, meidän kiinnostuksen kohteet ei kohtaisi. Arvostan totta kai, mutta omat omituiset harrastukset kuten taide ja historia vaativat aika paljon ja pitkän ajan lukeneisuutta. Duunarit ovat arvostaneet lukemisen edelle tekemisen, eivätkä minun kokemukseni mukaan yleensä juuri ole kiinnostunut minun harrastuksistani. Haluan kumppanin joka on yhtä outo kuin minä.
Minä DI olen ollut vuotta naimisissa mun duunarimiehen kanssa. Ei ole ollut valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin hyväksynyt, mutta eipä yksikään duunari ole koskaan minusta ollut kiinnostunut, pelkästään korkeasti koulutetut miehet. Duunarimiehet suorastaan juoksevat karkuun kun kuulevat ammattini. T. Lääkärinainen
Sama. Jos sanon, että olen arkkitehti, siitä ei ole ollut minulle mitään etua. Mieskollegat ilman muuta laittavat deittiprofiiliin ammatin, ja se parantaa heidän statusta. Minulla siitä ei ole mitään hyötyä, enemmänkin haittaa, kun en jaksa juuri kotona kokkailla, ja työ on vaativaa. Ei ehdi, jaksa eikä ammattiin sovi harrastaa ripsiä ja kynsiä.
Se mikä tuntuu olevan monen, ehkä enempi monen meistä miehistä vaikeaa käsittää on se, että moni haluaa kumppanin tuovan " tarpeeksi paljon", jollain tavoin lisäarvoa. Eli pelkästään se, että olisi "vain" joku ei riitä. Miehille tämä on erityisen kiusallista, koska lyhyessä ajassa moni sellainen asia, johon tarvittiin ennen miestä tai miehiä on yhä useammin yhtälailla naisten hallitsema ja osaama. Tai sitten "miehen paikalle" on tullut kone tai laite. Toisaalta samanaikaisesti kumppania haetaan hyvinkin alkukantaisin kriteerein, jotka ovat edelleen hyvin perusteltuja, kuten vaikka se, että kumppaniin halutaan edelleen luottaa, eikä läheskään kaikki koe omakseen useita kumppaneita (polyamorisoida) kerralla. Myös ulkousellta okemukseltaan ihannemiehen ideaali on muuttunut aika vähän viimeisten satojen vuosien aikana verrattuna siihen miten paljon uudempia sävyjä ja piirteitä ideaalinainen on saanut osakseen, niinpä arkihavaintojen perusteella paria, jossa mies olisi naista huomattavasti lyhyempi tai jossaa mies on pitkähiuiksinen, minihameeseen ja korkokenkiin sonnustautunut nsisen ollessa hänen vierellään kalju ainakin päätä muestään pidempi pukeutuneena, niin, että iho on peitettyä ja näkyy lähinnä ranteen alapuolella käsistä ja ja hartioiden (/olkatoppausten) yläpiolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
En ottais miestä, joka on teoreetikko
Mikähän mahtaa olla oma koulutuksesi?
työ ei tee miehestä alempitasoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
DI on tutkinto ja professori on ammattinimike. Professori on väitellyt ja akateemisen uran tehnyt henkilö. Minulle kelpaisi proffa varsin hyvin. FT tai TkT on vain plussaa. Duunarimies saisi hyvin todennäköisesti minulta pakit. N DI
Kiitoksia vastauksesta. Ihan mukava kuulla, ettei asiaan liity negatiivista stigmaa.
Sivuhuomiona, että yleensä proffalla tietty myös dosentin arvo tai vähintään vastaavaksi katsottu pätevyys. Rivitohtorilla ei ole nykypäivänä proffaksi juuri asiaa.
Olen tullut kaksi kertaa todetuksi epäkelvoksi seurustelu kumppaniksi kun minulla on "vain" insinööritutkinto.
T: insinööri vm71
Olen duunarinainen, enkä hybäksy duunarimiestä.