Lue keskustelun säännöt.
Korkeakoulutettu nainen hyväksytkö duunarimiestä kumppaniksi vai pidätkö heitä alhaisen tason miehinä?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa koette duunarilla ja akateemisella olevan?
Monesti pohtinut tätä kysymystä. Koska tunnen monia duunareita jotka käyttävät vapaa aikaansa itsensä sivistämiseen ja monia akateemisia joiden elämä on työ.
Kumman kanssa luulette esim keskustelujen olevan mielenkiintoisempia?
Elämänpiirit ja elintavat tilastollisesti aika erilaisia. Esim. omassa tuttavapiirissä 5 ke/kk on ihan peruspalkka, ei edes hyvä. Yleensä ihmisillä on paljon erilaisia harrastuksia ja kokemusta maailmalta, esim. ulkomailta asumisesta. Luetaan paljon kirjallisuutta ja kehitetään itseä.
Toki on poikkeuksia (jostain syystä näillä palstoilla puhutaan aina vaan poikkeuksista eikä siitä, miten asiat yleensä ottaen ovat), mutta keskivertoduunarimiehen elämä ei ole erityisen leveätä, perhetausta voi olla aika rikkonainen ja elintavat vähemmän terveellisiä.
Hmm. Mä olen entinen duunari joka opiskeli inssiks työn ohella. Mun elämänpiiri muuttui ihan helvetin tylsäksi kun ajautui tänne paremman porukan piiriin.
Täällä kukaan ole ulkomailla asunut. Kukaan harrasta muuta kun työntekoa. Tos duunari porukassa "vuorotyö" oli hirveän paljon aidompaa ja rehellisempää keskustelua.
Porukat matkusteli paljon ja kehittivät itseään koska vapaata oli paljon. Eniten kaipaan yhtä duunikaveria " todella viisas mies, opiskeli mm psykologiaa huvikseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa koette duunarilla ja akateemisella olevan?
Monesti pohtinut tätä kysymystä. Koska tunnen monia duunareita jotka käyttävät vapaa aikaansa itsensä sivistämiseen ja monia akateemisia joiden elämä on työ.
Kumman kanssa luulette esim keskustelujen olevan mielenkiintoisempia?
Elämänpiirit ja elintavat tilastollisesti aika erilaisia. Esim. omassa tuttavapiirissä 5 ke/kk on ihan peruspalkka, ei edes hyvä. Yleensä ihmisillä on paljon erilaisia harrastuksia ja kokemusta maailmalta, esim. ulkomailta asumisesta. Luetaan paljon kirjallisuutta ja kehitetään itseä.
Toki on poikkeuksia (jostain syystä näillä palstoilla puhutaan aina vaan poikkeuksista eikä siitä, miten asiat yleensä ottaen ovat), mutta keskivertoduunarimiehen elämä ei ole erityisen leveätä, perhetausta voi olla aika rikkonainen ja elin
Puhut ilmeisesti AMK-insseistä?
Vierailija kirjoitti:
Yli kolmekymmentä vuotta olemme olleet yhdessä. Joissakin asioissa älykäs, ja joissakin ei. Aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Korkeakoulu ei tee kenestäkään automaattisesti fiksua tai älykästä. Enemmän vaikuttaa taustat. Meillä se on hyvin samanlainen.
Olin juuri tulossa sanomaan samaa eli eniten tähän vaikuttaa taustat. Suurimmalla osalla suomalaisista on talonpoikaiset tai duunaritaustat, jolloin maisteriksi lukeminen ei muuta tapoja lainkaan ja duunari sopii hyvin puolisoksi. Pelkkä koulutus ei vaikuta tapoihin, joissa ilmeisesti jonkun verran eroa kuitenkin on.
Ylivoimaisesti vammaisin aikuinen henkilö ketä tunnen on oikiksen käynyt 😂. Hänen huumorinsa on just sitä että tulee paljaalla perseeellä naaman eteen ja pieraisee.. tekee tota muuten vaimolleenkin.
Ollut lapsesta asti ihan samanlainen Vilperi.
Mä oon käynyt kaks korkeakoulututkintoa ja mies peruskoulun ja on töissä raksa-alalla. Arjessa ei tunnu missään, esim. tuntipalkoissa olen vain euron pari korkeammalla. Mies kuitenkin aina ollut fiksu, näki vaan järkevämpänä mennä töihin kuin istua amiksessa. Nyt olisi koulutushimoja, mutta taloudellisesti se on vähän haastavaa.
Ongelmia tulee siinä kohtaa kun vietän aikaa miehen suvun kanssa, siellä ei ole kukaan käynyt esim. lukiota. Heidän kanssaan on mahdotonta keskustella esim. politiikasta, elinkaaripsykologiasta tmv., koska katsantokannat ovat niin mustavalkoiset ja asenne on että heillä on OIKEUS siihen ja siihen, esim. yhteiskunnan tukiin. Ns. subjektivoituminen jäänyt tapahtumatta eivätkä ota vastuuta elämistään, teoistaan jne. Siksipä olen miehen suvun juhlissa ja reissuilla melko hiljaa, ja viikonloppu on ihan maksimi mitä heidän kanssan voi selväjärkisenä viettää.
Mieheni kanssa onneksi voi jutella mistä vaan, mutta kyllähän se vähän harmittaa ettei hän ymmärrä esim. pidempiä englanninkielisiä meemejä samalla tavoin kuin minä tai esim. arvosta tai edes tiedosta kulttuurin kuluttamisen hyvinvointivaikutuksia. Toki silti yhdessä käydään vaikkapa nyt valokarnevaaleilla, mutta silloinkin koen, että teoksista olisi mukava pystyä puhumaan syvällisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt kaks korkeakoulututkintoa ja mies peruskoulun ja on töissä raksa-alalla. Arjessa ei tunnu missään, esim. tuntipalkoissa olen vain euron pari korkeammalla. Mies kuitenkin aina ollut fiksu, näki vaan järkevämpänä mennä töihin kuin istua amiksessa. Nyt olisi koulutushimoja, mutta taloudellisesti se on vähän haastavaa.
Ongelmia tulee siinä kohtaa kun vietän aikaa miehen suvun kanssa, siellä ei ole kukaan käynyt esim. lukiota. Heidän kanssaan on mahdotonta keskustella esim. politiikasta, elinkaaripsykologiasta tmv., koska katsantokannat ovat niin mustavalkoiset ja asenne on että heillä on OIKEUS siihen ja siihen, esim. yhteiskunnan tukiin. Ns. subjektivoituminen jäänyt tapahtumatta eivätkä ota vastuuta elämistään, teoistaan jne. Siksipä olen miehen suvun juhlissa ja reissuilla melko hiljaa, ja viikonloppu on ihan maksimi mitä heidän kanssan voi selväjärkisenä viettää.
Mieheni kanssa onneksi voi jutella mistä vaan, mu
No joo, joku lukioko kertoo, miten voi kertoa jostain politiikasta ja kaikilla on oikeus yhteiskunnantukiin, tukia on vain osattava hakea. Siihen ei lukiota tarvitse käydä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt kaks korkeakoulututkintoa ja mies peruskoulun ja on töissä raksa-alalla. Arjessa ei tunnu missään, esim. tuntipalkoissa olen vain euron pari korkeammalla. Mies kuitenkin aina ollut fiksu, näki vaan järkevämpänä mennä töihin kuin istua amiksessa. Nyt olisi koulutushimoja, mutta taloudellisesti se on vähän haastavaa.
Ongelmia tulee siinä kohtaa kun vietän aikaa miehen suvun kanssa, siellä ei ole kukaan käynyt esim. lukiota. Heidän kanssaan on mahdotonta keskustella esim. politiikasta, elinkaaripsykologiasta tmv., koska katsantokannat ovat niin mustavalkoiset ja asenne on että heillä on OIKEUS siihen ja siihen, esim. yhteiskunnan tukiin. Ns. subjektivoituminen jäänyt tapahtumatta eivätkä ota vastuuta elämistään, teoistaan jne. Siksipä olen miehen suvun juhlissa ja reissuilla melko hiljaa, ja viikonloppu on ihan maksimi mitä heidän kanssan voi selväjärkisenä viettää.
Mieheni kanssa onneksi voi jutella mistä vaan, mu
Eikös tämäkin ole enemmänkin yksilö pohjaista. Vaikka miehesi olisi opiskellut tohtoriksi perhe olisi silti sama. (PS häpeän korkeasti koulutettua isääni, koska hänen kanssaan ei voi keskustella. Kukaan muu ei tiedä mitään).
Taiteellinen lahjakkuuskaan tai teoksien ymmärtäminen/ niistä keskustelu ei liity mitenkään oletko istunut 5v enemmän koulun penkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei olisi mitään keskusteltavaa, siksi ei. Tasojutut on typeriä.
Kyseinen nainen ei ilmeisesti ole kuullut sanontaa että raha ei tuo onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se enemmän on kiinni siitä henkilöstä. Esim. ystäväni mies on käynyt vain amiksen IT-puolen (siis ammattikoulu, ei amk). On kuitenkin todella sivistynyt ja fiksu tyyppi, kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä. Tyyppi, jonka voi viedä mihin tahansa tilaisuuteen ja hän osaa käyttäytyä tilaisuuteen sopivasti ja etsiä keskustelun aiheita, joista mahdollisesti ko. tilaisuudessa olevat ovat kiinnostuneita. Todella mielenkiintoinen tyyppi. Sellaisen kanssa voisin kuvitellakin olevani.
Oma mies nyt on korkeasti kouluttautunut, mutta se nyt lienee vain loogista, että itsekin korkeasti koulutettuna pyörii samoissa piireissä muiden koulutettujen kanssa, joten heitä kohtaa todennäköisemmin (opiskeluaikana, työelämässä..).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
En ottais miestä, joka on teoreetikko
Ei se, että on professori tarkoita automaattisesti sitä, että on teoreetikko. Lisäyksenä vielä, että korkeakoulutettukin voi olla kätevä käsistään. Ei se ole pelkästään duunareiden ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa ei haittaisi yhtään mutta en vain osaa käyttäytyä, olla ja puhua kuin vähemmän koulutettu. Minulla vain yksinkertaisesti on koulutukseni mukaiset kiinnostuksen aiheet ja osaan puhua vain niistä. Luonto saattaisi olla yhteinen puheenaihe, mutta siihenkin minulla on koulutetun näkökulma, koska luin alan kirjallisuutta jo lapsena.
Ex mies oli AMK käynyt. Ei tullu lopulta mitään. Työnarkomaani, täys tumpelo käsistään ja tunnetaidot 2v taaperon tasolla.
Toisinsanoen oli aina tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas joku luulee että mukavaa luonnetta ja toisen huomioon ottamista opetettaisiin yliopistossa?
Kuka luulee? Eiköhän ihmset osaa tehdä ratkaisunsa ihan oman kokemuksensa perusteella. Sitähän tässä kysytiin, ei sinun luulemisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset suhtautuu siihen, jos se mies ei olekaan perus-DI tai vastaava vaan vaikkapa professori? Minusta tuntuu, että aika monella esim. AMK-taustaisella naisella saattaa olla "too much".
En ottais miestä, joka on teoreetikko
Ei se, että on professori tarkoita automaattisesti sitä, että on teoreetikko. Lisäyksenä vielä, että korkeakoulutettukin voi olla kätevä käsistään. Ei se ole pelkästään duunareiden ominaisuus.
Proffa ei ole musta sillä tavalla miehinen kuin mitä toivon vaikka olisikin miesten alalta... ja on varmaan muutenkin hyvä osainen eli ei jatkoon
Hmm. Mä olen entinen duunari joka opiskeli inssiks työn ohella. Mun elämänpiiri muuttui ihan helvetin tylsäksi kun ajautui tänne paremman porukan piiriin.
Täällä kukaan ole ulkomailla asunut. Kukaan harrasta muuta kun työntekoa. Tos duunari porukassa "vuorotyö" oli hirveän paljon aidompaa ja rehellisempää keskustelua.
Porukat matkusteli paljon ja kehittivät itseään koska vapaata oli paljon. Eniten kaipaan yhtä duunikaveria " todella viisas mies, opiskeli mm psykologiaa huvikseen".
Et kai sä hylännyt vanhoja kavereitasi? Mikä järki?
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mä olen entinen duunari joka opiskeli inssiks työn ohella. Mun elämänpiiri muuttui ihan helvetin tylsäksi kun ajautui tänne paremman porukan piiriin.
Täällä kukaan ole ulkomailla asunut. Kukaan harrasta muuta kun työntekoa. Tos duunari porukassa "vuorotyö" oli hirveän paljon aidompaa ja rehellisempää keskustelua.
Porukat matkusteli paljon ja kehittivät itseään koska vapaata oli paljon. Eniten kaipaan yhtä duunikaveria " todella viisas mies, opiskeli mm psykologiaa huvikseen".
Et kai sä hylännyt vanhoja kavereitasi? Mikä järki?
En tietenkään mut kyllähän toi yhteydenpito vähenee kun ei enää ole samassa vuorossa ym.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt kaks korkeakoulututkintoa ja mies peruskoulun ja on töissä raksa-alalla. Arjessa ei tunnu missään, esim. tuntipalkoissa olen vain euron pari korkeammalla. Mies kuitenkin aina ollut fiksu, näki vaan järkevämpänä mennä töihin kuin istua amiksessa. Nyt olisi koulutushimoja, mutta taloudellisesti se on vähän haastavaa.
Ongelmia tulee siinä kohtaa kun vietän aikaa miehen suvun kanssa, siellä ei ole kukaan käynyt esim. lukiota. Heidän kanssaan on mahdotonta keskustella esim. politiikasta, elinkaaripsykologiasta tmv., koska katsantokannat ovat niin mustavalkoiset ja asenne on että heillä on OIKEUS siihen ja siihen, esim. yhteiskunnan tukiin. Ns. subjektivoituminen jäänyt tapahtumatta eivätkä ota vastuuta elämistään, teoistaan jne. Siksipä olen miehen suvun juhlissa ja reissuilla melko hiljaa, ja viikonloppu on ihan maksimi mitä heidän kanssan voi selväjärkisenä viettää.
Mieheni kanssa onneksi voi jutella mistä vaan, mu
Kuulostat itse aika jäykältä persoonalta. Fiksuna ihmisenä luulisit löytävän jonkun yhteisen puheenaiheen miehesi perheenkin kanssa.
Elämänpiirit ja elintavat tilastollisesti aika erilaisia. Esim. omassa tuttavapiirissä 5 ke/kk on ihan peruspalkka, ei edes hyvä. Yleensä ihmisillä on paljon erilaisia harrastuksia ja kokemusta maailmalta, esim. ulkomailta asumisesta. Luetaan paljon kirjallisuutta ja kehitetään itseä.
Toki on poikkeuksia (jostain syystä näillä palstoilla puhutaan aina vaan poikkeuksista eikä siitä, miten asiat yleensä ottaen ovat), mutta keskivertoduunarimiehen elämä ei ole erityisen leveätä, perhetausta voi olla aika rikkonainen ja elintavat vähemmän terveellisiä.