Korkeakoulutettu nainen hyväksytkö duunarimiestä kumppaniksi vai pidätkö heitä alhaisen tason miehinä?
Kommentit (205)
En tietenkään pidä alemman tason miehenä, päinvastoin. Minulla ja duunarilla vain on todennäköisesti erilaiset tavat hahmottaa asioita. En usko, että duunarimies jaksaisi minun juttuja kuunnella ja oletan etten itsekään voisi olla oma itseni. Kyse ei ole mistään paremmuudesta tai huonommuudesta.
On ollut duunaria ja tohtoria. Ammatilla ei ole väliä. Kumpikin petti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä naisenkaan koulutuksella ole niin suurta väliä. Itse olen akateeminen toimitusjohtaja, ja minusta naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat lämmin ja auttavainen luonne, terve järki, hyvännäköisyys ja kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Niin juuri, fyysistä rakkautta. Ruoanlaittotaitokaan ei olisi pahitteeksi. Havaintojeni mukaan tämän päivän yliopistonaisilta harvemmin löytyy noita ominaisuuksia. Intersektionaalista feminismiä kylläkin.
Seksi, ulkonäkö, kodinhoitopalvelut.
Luojalle kiitos feminismistä, ei tarvitse kuvitella että tuollaiseen jämämieheen pitäisi tyytyä.
Feministit on jämänaisia ja miesvihaajia.
Ei mitään merkitystä. Minun miehet on olleet duunareita molemmat, itsellä hum kand-tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on korkeakoulutus, miehellä on vaan ylioppilastutkinto ja ammattipätevyys kuskiksi.
Minä olen perijä (ei puhuta kyllä mistään isoista summista) ja mies on työtön :D
Toki on tavattu sillon kun mulla oli lukio vielä kesken
Miksi alapeukku?
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä naisenkaan koulutuksella ole niin suurta väliä. Itse olen akateeminen toimitusjohtaja, ja minusta naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat lämmin ja auttavainen luonne, terve järki, hyvännäköisyys ja kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Niin juuri, fyysistä rakkautta. Ruoanlaittotaitokaan ei olisi pahitteeksi. Havaintojeni mukaan tämän päivän yliopistonaisilta harvemmin löytyy noita ominaisuuksia. Intersektionaalista feminismiä kylläkin.
Tätähän ei keskustelun aloittaja edes kysynyt. Vai oletko nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä naisenkaan koulutuksella ole niin suurta väliä. Itse olen akateeminen toimitusjohtaja, ja minusta naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat lämmin ja auttavainen luonne, terve järki, hyvännäköisyys ja kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Niin juuri, fyysistä rakkautta. Ruoanlaittotaitokaan ei olisi pahitteeksi. Havaintojeni mukaan tämän päivän yliopistonaisilta harvemmin löytyy noita ominaisuuksia. Intersektionaalista feminismiä kylläkin.
Seksi, ulkonäkö, kodinhoitopalvelut.
Luojalle kiitos feminismistä, ei tarvitse kuvitella että tuollaiseen jämämieheen pitäisi tyytyä.
Feministit on jämänaisia ja miesvihaajia.
Jämämiehellä meni nyt pahasti tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on korkeakoulutus, miehellä on vaan ylioppilastutkinto ja ammattipätevyys kuskiksi.
Minä olen perijä (ei puhuta kyllä mistään isoista summista) ja mies on työtön :D
Toki on tavattu sillon kun mulla oli lukio vielä kesken
Miksi alapeukku?
Ja tähänkin alapeukku? :D
Aloittaja alapeukuttaa kaikki viestit, jossa naisella on matalasti koulutettu kumppani?
Ei väliä, kunhan arvot ja tulevaisuuden toiveet osuvat suht kohdalleen omieni kanssa. Ja osaa käyttäytyä normaalin kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen duunarimies enkä kaipaa hetkeäkään sitä aikaa. Nykyistä akateemista miestä ei tarvitse ohjeistaa siitä, että sohvalle ei istuta paljaalla perseellä. On myös kivempi keskustella ihan muista aiheista kuin siitä mitä hassunhauskaa Ana oli tehnyt kännissä.
Ei voi pelkän koulutustason perusteella sanoa minkälainen ihminen on. Mun exä on käynyt aikoinaan 2-vuotisen amiskoulutuksen eikä hän kyllä tuollainen juntti ollut mitä sä tuossa kuvailit. Asiallinen, siisti, rehellinen, luotettava ja hyväkäytöksinen mies.
Sitten on tullut elämässä vastaan korkeasti koulutettuja ihmisiä jotka ovat sosiaalisesti todella kömpelöitä ja käyttäytyvät tökerösti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä naisenkaan koulutuksella ole niin suurta väliä. Itse olen akateeminen toimitusjohtaja, ja minusta naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat lämmin ja auttavainen luonne, terve järki, hyvännäköisyys ja kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Niin juuri, fyysistä rakkautta. Ruoanlaittotaitokaan ei olisi pahitteeksi. Havaintojeni mukaan tämän päivän yliopistonaisilta harvemmin löytyy noita ominaisuuksia. Intersektionaalista feminismiä kylläkin.
Seksi, ulkonäkö, kodinhoitopalvelut.
Luojalle kiitos feminismistä, ei tarvitse kuvitella että tuollaiseen jämämieheen pitäisi tyytyä.
Feministit on jämänaisia ja miesvihaajia.
Jämämiehellä meni nyt pahasti tunteisiin.
Ei mennyt tunteisiin. Kerroin faktan ja se sai sinut suuttumaan. :)
Olen 27-vuotias kasvatustieteen maisteri ja haen ensi keväänä opiskelemaan lääkäriksi. Unelma on olla gynekologi tulevaisuudessa! Oma mieheni on sähköasentaja ja tykkää työstään ja on siinä vielä taitava! Tottakai kelpaa. Pääasia että mies on tyytyväinen työhönsä.
Tottakai hyväksyisin. Riippuu ihmisestä.
Ajattelisin, että samantyyppisen kasvatuksen saaneet ymmärtää parhaiten toisiaan, mutta ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä naisenkaan koulutuksella ole niin suurta väliä. Itse olen akateeminen toimitusjohtaja, ja minusta naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat lämmin ja auttavainen luonne, terve järki, hyvännäköisyys ja kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Niin juuri, fyysistä rakkautta. Ruoanlaittotaitokaan ei olisi pahitteeksi. Havaintojeni mukaan tämän päivän yliopistonaisilta harvemmin löytyy noita ominaisuuksia. Intersektionaalista feminismiä kylläkin.
Seksi, ulkonäkö, kodinhoitopalvelut.
Luojalle kiitos feminismistä, ei tarvitse kuvitella että tuollaiseen jämämieheen pitäisi tyytyä.
Feministit on jämänaisia ja miesvihaajia.
Jämämiehellä meni nyt pahasti tunteis
Sinun mielipiteesi ei ole faktaa. T. "jämänainen", naimisissa
Miehellä on käytännössä opittu mittakirvesmiehen ammatti jonka isoveli opetti. Itse olen korkeakoulutettu. Sivistystaso voi olla yhtä hyvä ja se ratkaisee minulla. Tyhmää ja sivistymätöntä en olisi ottanut.
Jos mies on vaikka hyvin pärjäävä ja muuten älykäs yrittäjä niin siinä tapauksessa voin harkita, muuten ei kuulu tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Sekä duunarin että korkeakoulutetun kanssa pitkään yhdessä asuneena valitsisin ehdottomasti enää vain korkeakoulutetun kumppanikseni.
Miksi?
Mieheni ei ole opiskellut missään oppilaitoksessa päivääkään sen jälkeen, kun yo-kirjoitukset olivat ohi. Hän on duunari, mutta myös taitava muusikko. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja yhteiset arvot. Itsekin teen kuvataidetta vapaa-aikanani. Lapsesta tuli äitinsä lailla akateeminen, mutta myös soittaja. Ihmisillä on erilaisia kyvykkyyksiä ja monella myös viisautta, jota ei kirjoista opi.