Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?

Vierailija kirjoitti:

Jaettiin kaikki muu puoliksi, mutta lainamaksut ja remonttimaksut hoiti asunnon omistaja kokonaan, koska hän se saa myös tuoton myynnistä aikanaan.

Entä jos hän ei myy asuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Eli käytännössä asut ilmaiseksi ja mies maksaa kaiken.

 

 

Käykö kateeksi? :)

Jonku tuntemattoman rottailu ja puolison taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa?

Ei käy kateeksi. Lähinnä tuollainen käy sääliksi.

En maksa oikeastaan mitään. Miehellä ei ollut asuntolainaa, kun muutin tänne, hänen pyynnöstä. Olen täällä paljon tehnyt, olen ehdottanut ja yhdessä toteutettu. 

Mies tekee pitempää päivää ja minä olen etänä. Teen ruuan, siivoan, tämä riitttää hänelle.

Minun kotini on vuokralla. Palkkani ja vuokratulot menevät lainaan. Tilaan ruuan n 3 vkon välein. Mies maksaa tämänkin ja käy kerran viikossa kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi tää mun kommentti on poistettu, mutta ehdotin, että miettisi paljonko maksaa vastaavasta asunnosta vuokra. Ja siitä sitten puolet?

Mikä idea sinulla tässä on taustalla?

Minusta kuulostaa loogiselta. Jos asunto olisi vuokrattu, seurusteleva pari maksaisi todennäköisesti vuokran puoliksi. Eihän se asuminen nytkään ilmaista ole, asunnosta pitää maksaa laina, korot sekä yhtiövastike. Eli yhteenmuutosta hyötyy asunnon omistaja, joka luovuttaa puolet asunnosta toisen käyttöön ja maksaa enää puolet kuluista. Ja asuntoon muuttaja hyötyy, kun maksaa laskennallisesti puolikasta vuokraa maksettuaan aiemmin yksinään kokonaisen vuokran asunnosta, jossa aiemmin on asunut. Eli molemmille jää asumismenojen jälkeen enemmän rahaa käyttöön kuin aiemmin

Toisen läsnäololla ei makseta asumisen ja elämisen kuluja. Yhteen muutetaan, kun halutaan olla toisen kanssa, mutta järkevät ihmiset puhuu miten raha-asiat suhteessa hoidetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija, kun muutimme yhteen. Menetin asumistuen ja muutin kauemmas oppilaitoksestani. Taloudellisesti en "voittanut" yhteenmuutossa, sen sijaan elämäni muuttui hieman hankalammaksi. Kuitenkin haluan mieluummin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Tuntuisi oudolta, jos hän olettaisi että maksan pienestä opintotuestani hänelle vuokraa..

Kun olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, ostamme yhdessä molempia miellyttävän asunnon, jonka omistussuhteet ovat 50/50. Hyvät säästöt minulta jo löytyy sillä olen säästänyt nuoresta saakka.

Jos sinulla oli tili täynnä rahaa, mikset osallistunut asumismenoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija, kun muutimme yhteen. Menetin asumistuen ja muutin kauemmas oppilaitoksestani. Taloudellisesti en "voittanut" yhteenmuutossa, sen sijaan elämäni muuttui hieman hankalammaksi. Kuitenkin haluan mieluummin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Tuntuisi oudolta, jos hän olettaisi että maksan pienestä opintotuestani hänelle vuokraa..

Kun olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, ostamme yhdessä molempia miellyttävän asunnon, jonka omistussuhteet ovat 50/50. Hyvät säästöt minulta jo löytyy sillä olen säästänyt nuoresta saakka.

Jos sinulla oli tili täynnä rahaa, mikset osallistunut asumismenoihin?

Just tää. Toi kaksinaismoralismi ja selittely on ihan uskomatonta.  Miksei vaan myönnä et käytän puolisoni taloudellisesti hyväksi.

Tää on yhtä helppoa kuin raha asiat. Erilliset tilit, erilliset talot. Tadaaa!

Vierailija kirjoitti:

Tää on yhtä helppoa kuin raha asiat. Erilliset tilit, erilliset talot. Tadaaa!

No ei se ole vaikka sä oot miljoona viestiä laittanutkin asiasta. suurin osa ihmisistä muuttaa ja haluaa muuttaa yhteen edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Eli käytännössä asut ilmaiseksi ja mies maksaa kaiken.

 

 

Käykö kateeksi? :)

Jonku tuntemattoman rottailu ja puolison taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa?

Ei käy kateeksi. Lähinnä tuollainen käy sääliksi.

Hmmm... mä kirjoitin ton alkuperäisen viestin, kerro millä lailla mä rottailen? (Toi käykö kateeksi jonkun muun kirjoittama) Puolisolle oli itsestään selvää ettei mun kuulu osallistua hänen omaisuutensa maksamiseen, oman osani hoidan ostamalla ruoat ym. päivittäistavarat ja osan sähkölaskusta. Hänen päätös. Mä olisin myös voinut jäädä asumaan vuokrakämppääni kuten avioliiton alussa asuinkin. Puolison nyt jo maksama asuntolaina ja esim kiinteistövero ois ihan yhtä suuret silti, ja menis vielä ruokiin omaa rahaa, nyt ei mene. 

Avioehto on myös. En sitten epätodennäköisen eronkaan sattuessa pääse rottailemaan, pahus. 

Siinä jonkun mielestä "rottailussa" on toinenkin puoli. Minä saan koko ajan rahaa säästöön, mieheni ei. Mutta kun johonkin äkisti tarvitaan isompi määrä rahaa, miehen tilillä sitä ei ole eikä hänen tarvitse visaa vinguttaa, vaan mun säästöistä maksetaan. On sitten kyse pesukoneesta, miehen auton kiireellisestä korjauksesta, koiran leikkauksesta, lomamatkasta tai kuten viimeksi, lapsen avustamisesta pikaisessa muutossa. Minun tililtä meni lapsen vuokratakuut ja muutot + edellisen asunnon viimeinen vuokra, yhteensä melkein 3000 euroa. Miehen ei tarvinnut osallistua millään lailla.

Kun suhteessa raha-asiat toimii, niin ne toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ainakaan ole kovin reilua jos toinen on panostanut asuntoon 200 000 € rahaa kiinni ja toinen maksaa vain juoksevista kuluista osan. Sehän on käytännössä toisen siivellä asumista ihan täysin.

Se toinen vaan asuu siellä! Se asunto on sen omistajan. Se on hankkinut sen itse eikä sillä toisella ole osaa eikä arpaa asiaan.

Kyllä se toinen asuisi jossain, joka tapauksessa. Ei sielläkään voisi asua ilmaiseksi

Asunto on aina sijoitus. Kukaan ei takaa, etteikö asunto joskus voisi mennä myyntiin. Tai etteikö tulisi ero. Onhan se silloin kiva, että toinen on maksanut sun kämpästä puolet. Se vasta törkeää rottailua onkin. 

Ja otetaan vielä huomioon, että varsinkin vähävarainen puoliso saisi vuokralla asuessaan asumistukea kivasti. Siihen toisen omistusasunnon maksamiseen se ei sitä saa, joten jos pitäisi puolet maksaa lainasta ja kaikesta, niin pikaisella matematiikalla se vuokra-asuminen olisi taloudellisesti paljon kannattavampi vaihtoehto.

Etenkin jos ihminen asuu jo valmiiksi yksin ostamassaan asunnossa, jonka on mitoittanut niin, että yksin myös pystyy sen maksamaan ja siinä joka tapauksessa asumaan, oli kaveria tai ei. Niin aika törkeetä olla silleen, että tervetuloa maksamaan tätä mun kämppää, jonka olisin muuten maksanut itse.

En koskaan kehtaisi vaatia moista. Puolet kaikesta muusta riittää vallan hyvin. Ei puolison tarvi mun henk.koht valintoja ja elämää maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Asunto on aina sijoitus. Kukaan ei takaa, etteikö asunto joskus voisi mennä myyntiin. Tai etteikö tulisi ero. Onhan se silloin kiva, että toinen on maksanut sun kämpästä puolet. Se vasta törkeää rottailua onkin. 

Ja otetaan vielä huomioon, että varsinkin vähävarainen puoliso saisi vuokralla asuessaan asumistukea kivasti. Siihen toisen omistusasunnon maksamiseen se ei sitä saa, joten jos pitäisi puolet maksaa lainasta ja kaikesta, niin pikaisella matematiikalla se vuokra-asuminen olisi taloudellisesti paljon kannattavampi vaihtoehto.

Etenkin jos ihminen asuu jo valmiiksi yksin ostamassaan asunnossa, jonka on mitoittanut niin, että yksin myös pystyy sen maksamaan ja siinä joka tapauksessa asumaan, oli kaveria tai ei. Niin aika törkeetä olla silleen, että tervetuloa maksamaan tätä mun kämppää, jonka olisin muuten maksanut itse.

En koskaan kehtaisi vaatia moista. Puolet kaikesta muusta riittää vallan hyvin. Ei puolison tarv

En minäkään vaadi. Puoliso nimenomaan haluaa maksaa "osansa". Talo ei tule menemään myyntiin ainakaan minun elinaikanani, eikä mahdollinen erokaan siihen vaikuta millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Talo jossa asumme on minun. Talo varsinaisesti on velaton, mutta otimme isoa peruskorjausta varten lainan, mies maksaa sitä.

Itse maksan verot, vakuutukset, sähkön, jätehuollon. Toimii meillä.

Miksi miehesi maksaa lainaa, joka on otettu sinun hyödyksesi?

Vierailija kirjoitti:

Asunto on aina sijoitus. Kukaan ei takaa, etteikö asunto joskus voisi mennä myyntiin. Tai etteikö tulisi ero. Onhan se silloin kiva, että toinen on maksanut sun kämpästä puolet. Se vasta törkeää rottailua onkin. 

Ja otetaan vielä huomioon, että varsinkin vähävarainen puoliso saisi vuokralla asuessaan asumistukea kivasti. Siihen toisen omistusasunnon maksamiseen se ei sitä saa, joten jos pitäisi puolet maksaa lainasta ja kaikesta, niin pikaisella matematiikalla se vuokra-asuminen olisi taloudellisesti paljon kannattavampi vaihtoehto.

Etenkin jos ihminen asuu jo valmiiksi yksin ostamassaan asunnossa, jonka on mitoittanut niin, että yksin myös pystyy sen maksamaan ja siinä joka tapauksessa asumaan, oli kaveria tai ei. Niin aika törkeetä olla silleen, että tervetuloa maksamaan tätä mun kämppää, jonka olisin muuten maksanut itse.

En koskaan kehtaisi vaatia moista. Puolet kaikesta muusta riittää vallan hyvin. Ei puolison tarv

Asumisen tukea saa Suomessa alle 10% väestöstä. Niistäkin aika pirun iso osa isoja perheitä. Sun perustelut on melko typeriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunto on aina sijoitus. Kukaan ei takaa, etteikö asunto joskus voisi mennä myyntiin. Tai etteikö tulisi ero. Onhan se silloin kiva, että toinen on maksanut sun kämpästä puolet. Se vasta törkeää rottailua onkin. 

Ja otetaan vielä huomioon, että varsinkin vähävarainen puoliso saisi vuokralla asuessaan asumistukea kivasti. Siihen toisen omistusasunnon maksamiseen se ei sitä saa, joten jos pitäisi puolet maksaa lainasta ja kaikesta, niin pikaisella matematiikalla se vuokra-asuminen olisi taloudellisesti paljon kannattavampi vaihtoehto.

Etenkin jos ihminen asuu jo valmiiksi yksin ostamassaan asunnossa, jonka on mitoittanut niin, että yksin myös pystyy sen maksamaan ja siinä joka tapauksessa asumaan, oli kaveria tai ei. Niin aika törkeetä olla silleen, että tervetuloa maksamaan tätä mun kämppää, jonka olisin muuten maksanut itse.

En koskaan kehtaisi vaatia moista. Puolet kaik

Se oli vain yksi monista perusteista. Ihan, koska olen itse siinä tilanteessa ollut. Juurikin niiden lasten kanssa (matala-palkkaisella alalla) sain reilusti asumistukea vuokraan. Tilanne olisi ollut paljon huonompi, jos olisin joutunut maksamaan puolet lasten isän hillittömään tulotasoon mitoitetusta asuntolainasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija, kun muutimme yhteen. Menetin asumistuen ja muutin kauemmas oppilaitoksestani. Taloudellisesti en "voittanut" yhteenmuutossa, sen sijaan elämäni muuttui hieman hankalammaksi. Kuitenkin haluan mieluummin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Tuntuisi oudolta, jos hän olettaisi että maksan pienestä opintotuestani hänelle vuokraa..

Kun olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, ostamme yhdessä molempia miellyttävän asunnon, jonka omistussuhteet ovat 50/50. Hyvät säästöt minulta jo löytyy sillä olen säästänyt nuoresta saakka.

Jos sinulla oli tili täynnä rahaa, mikset osallistunut asumismenoihin?

Ai säästöni olisin käyttänyt asumismenoihin että voimme asua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että jokaisen kannattaisi jossain vaiheessa suhdetta elää niin, että on siitä toisesta riippuvainen ja tarvitseva. Siinä tulee hyvin nähtyä todellinen luonne ja rakkauden määrä.

Erityisesti tämä koskee lapsia toivovia naisia. Raskaana, synnyttäessä ja pienen vauvan kanssa nainen on hyvin haavoittuva ja tarvitseva ja tarvitsee miehen, joka tarvittaessa suojelee ja pitää huolta hyvinkin epäitsekkäästi. Miehillä on enemmän varaa katsoa itselleen myös naislapsi, jos sellaiseen sattuu rakastumaan. 

Nyt oon sun kans vähän eri mieltä.. Suurin osa naisista ei ole avuttomia raskaana eikä pienen vauvan kanssa ja synnytyksessäkin se avuttomin on mies. Itse voit leikkiä heikkoa ja säälittävää mutta älä vedä meitä muita mukaan fantasiaasi.

Mitähelvettiänyttaas? Kukaan ei ole puhunut avuttomuudesta.

Voisiko se jättikämpässä asuva myydä pienen osan asuntoaan avopuolisolle, jos tällä ei oo varaa puolikkaaseen ja alkuperäinen omistaja haluaa toisen osallistuvan myös lainan lyhennyksiin eikä halua muuttaa edullisempaan, jonka voisivat omistaa puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talo jossa asumme on minun. Talo varsinaisesti on velaton, mutta otimme isoa peruskorjausta varten lainan, mies maksaa sitä.

Itse maksan verot, vakuutukset, sähkön, jätehuollon. Toimii meillä.

Miksi miehesi maksaa lainaa, joka on otettu sinun hyödyksesi?

 

 

Ihan yhteisestä halusta yhteiseksi hyödyksi se laina on otettu ja remontti yhdessä tehty. Kun kuolen, talo siirtyy lapsille joten siksikin mies ihan mielellään, ja siis täysin omasta halustaan, lainaa maksaa.