Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?

Kun muutin miehen taloon, maksoin sähkön, veden ja jätemaksun, isomman osan ruokaostoista. Lasten myötä myös ison osan heidän kuluista. Ehkä hieman epäreilua, mutta sain säästettyä myös itselleni. Eron tullen tilanne olisi ollut kurja. En halunnut ostaa puolta meidän kotitalosta eikä mies taas halunnut vaihtaa taloa.

Nyt ollaan naimissa ja maksetaan edelleen samalla kaavalla, kun talolainaa on vielä hieman jäljellä. Jos tulee ero, ja kun avioehtoa ei ole, tasataan omaisuus ja sikäli koen olevani ihan hyvässä asemassa. 

Tienaan meistä myös enemmän, joten sikäli yhteisiä menojakin maksan siksi hieman enemmän. Saan kuitenkin säästettyä myös. 

Kyllä meillä mies jäisi "tyhjän päälle" jos erottaisiin, auto hänellä on ja omat tavaransa, siinä se. Ja on näistä keskusteltu, autostakin sanoo että siitähän on osa minun, kun talon myyntivoitolla se ostettiin. Mutta irl en ottaisi häneltä autosta mitään tietenkään, kun maksanut nyt meidän remonttia kuitenkin.

Mies tietää asian aivan hyvin itse eikä se häntä haittaa, sanoo että sitten vuokraisi asunnon ja sillä hyvä. Mutta ei olla kyllä eroamassakaan, että sinällään turha miettiä. Mutta puheeksi olen ottanut. Mies haluaa jatkaa näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija, kun muutimme yhteen. Menetin asumistuen ja muutin kauemmas oppilaitoksestani. Taloudellisesti en "voittanut" yhteenmuutossa, sen sijaan elämäni muuttui hieman hankalammaksi. Kuitenkin haluan mieluummin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Tuntuisi oudolta, jos hän olettaisi että maksan pienestä opintotuestani hänelle vuokraa..

Kun olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, ostamme yhdessä molempia miellyttävän asunnon, jonka omistussuhteet ovat 50/50. Hyvät säästöt minulta jo löytyy sillä olen säästänyt nuoresta saakka.

Jos sinulla oli tili täynnä rahaa, mikset osallistunut asumismenoihin?

Just tää. Toi kaksinaismoralismi ja selittely on ihan uskomatonta.  Miksei vaan myönnä et käytän puolisoni taloudellisesti hyväksi.

Taloudellisesti en edelleenkään voittanut yhtään, elämäni muuttui hankalammaksi. Jos mies olisi vaatinut että käytän säästöni, en tietenkään olisi muuttanut yhteen sillä yhdessä asuminen olisi mennyt yli varojeni JA lisäksi asunto oli minun kannaltani huonompi kuin se, josta muutin.

Tässä ei ole kumpikaan hyötynyt taloudellisesti mitenkään. Ainoa hyöty minulle on se, että asumme saman katon alla. Asunto ei ole yhtä mieluinen kuin aiempi.

Täysin sopimuksen mukaan. Niin että ratkaisu on molempien mielestä reilu.

Mieheni muutti omistamaani taloon.

Hän itse päätti, että haluaa maksaa "vuokrana" puolet asuntolainastani.

Tehtiin sitten yhteinen tili, johon molemmat laittoi tulojen mukaan noin 50/50 jaolla rahaa. Tililtä maksettiin kaikki laskut.

Sitten oli erillinen ruokatili, johon molemmat laitto rahaa ja molemmilla kortit siihen tiliin ja sitä käytettiin ruokaostoksiin.

Omistan taloni. Vaimoni maksaa minulle vuokraa 1500 € kuussa. Ei sillä hinnalla voisi asua läheskään yhtä mukavasti muualla. Kun lapsemme pääsevät siihen ikään, että saavat opintotukea, he tulevat myös maksamaan minulle vuokraa, ainakin 50% heidän opintotuestaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuttaisin toisen omistamaan taloon? Jos kyseessä olisi vakiintunut parisuhde jossa tarkoitus olisi jakaa elämä yhdessä ja ehkä perustaa perhe, lienee reilua jakaa juoksevat kulut joko puoliksi tai tulojen mukaan, riippuu tilanteesta. Sitten kun hankitaan lapsia, en enää pitäisi varsinaisesti erillisiä rahoja. Jos suhde olisi kovin tuore eikä olisi varmaa, onko kyseessä mahdollinen loppuelämän suhde, en muuttaisi toisen omistamaan asuntoon. Mikäli näin kuitenkin syystä tai toisesta tekisin, voisin maksaa puolet asumiskuluista (vesi, sähkö, kotivakuutus, jätehuoltomaksu, yms mitä nyt juoksevia kuluja talossa on). Mutta koska tällaisissa kuvioissa niin paljon mahdollisuuksia siihen, että raha-asiat alkavat luoda ikäviä jännitteitä, pitäisin parempana vaihtoehtona sitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa ja maksetaan kumpikin oman osoitteen kulut, mutta vietetään yhdessä niin paljon aikaa kuin vain halutaan. 

Ja miten jaetaan ruokakulut ja toisesta henkilöstä lisääntyneet kulut veteen ja sähköön. Esim. 25€ on vähän per kk, ei kehtaisi oikein pyytää toista maksamaan tuollaista tilille, mutta esim. 3kk tekee jo 75€. Jollekin pienituloiselle aika iso summa. Ja sähkön osuus, kk tasolla pieni, mutta kai siinäkin jotain henkilömäärä merkkaa. 

Nuo voi sitten leipoa vaikka ruokakulujen sisään eli toinen maksaa enemmän jos ei kehtaa tilille pyytää rahoja.

"Eihän niitä ruokakuluja kannata vahdata suhteessa" No mutta jos ei hirveän isot tulot niin ei siitä ehkä enempää maksaisi ainakaan kun omansa, jiten hyvö olisi vähän katsoa luka maksaa ja minkä verran. Se kenellä paremmat tulot voi olla se, joka ei vahtaa niin tarkkaan, maksaako pelkästään omansa. Tietenkin kohtuus kaikessa. 

Suht tuore suhde, ollaan 50+ molemmat.

Itselläni omistuskaksio, josta maksan yhtiövastikkeen. Kämppä vähäisellä käytöllä, mutta käytän sitä "kaupunkiasuntona" epäsäännöllisen säännöllisesti, joten ei järkevää laittaa vuokralle.

Talvikautena olen miehen kotona, joka on vanha maksettu okt, kuluja ei oikestaan ole kuin sähkölasku. Olen tarjoutunut usein maksamaan siitä  puolet, mutta "se on niin pieni se lasku", joten eipä ole sitten tullut maksettua.

Kesäkautena ollaan jomman kumman mökillä. Silloin kuluina on lähinnä ruokamenot.

Mun stoory. Nää on muotia nykyään. Tapasin naisen, otin luokseni asumaan. Nainen oli vähään tyytyväinen kulki rikkinäisis vaatteissa söi mikropitsoi.   Muutama vuosi niin hänestä oli tullut prinsessa kaikki omat rahat meni kauneudenhoito on, vaatteisiin, laukkuihin yms. Ruuat meni mun pussista eikä tosiaan ollut enää mikropitsaa.  Erohan siitä sitten tulla tupsahti ja mamma pihalle. Vaan enpä voi syyttää kun itseäni. Itsehän tuon mahdollisti.

Asun miehen omistamassa talossa. En maksa mitään asumisesta. En sähköä, jätemaksuja, lainanlyhennystä, en mitään siihen liittyvää. 

Ollaan sovittu, että tehdään näin jotta saan mahdollisimman paljon säästettyä palkastani.

Tarkoitus on säästää tulevaisuuden yhteiseen asuntoon. 

Miehen tulot ovat huomattavasti isommat, eikä tee töitä kuin pari päivää kuukaudesta. 

Maksan ruoasta/muista ostoksista ja reissuista mitä tehdään. 

Näin on menty 3 vuotta ja hyvin on sopinut meille. 

Omistan asunnon, jossa asuu myös minun elätti tyttöystävä. Hän maksaa 800 euroa kuussa vuokraa + 100 euroa per alapeukku.

Vierailija kirjoitti:

Mun stoory. Nää on muotia nykyään. Tapasin naisen, otin luokseni asumaan. Nainen oli vähään tyytyväinen kulki rikkinäisis vaatteissa söi mikropitsoi.   Muutama vuosi niin hänestä oli tullut prinsessa kaikki omat rahat meni kauneudenhoito on, vaatteisiin, laukkuihin yms. Ruuat meni mun pussista eikä tosiaan ollut enää mikropitsaa.  Erohan siitä sitten tulla tupsahti ja mamma pihalle. Vaan enpä voi syyttää kun itseäni. Itsehän tuon mahdollisti.

Älä nyt itseäsi syytä. Ei se sinun syysi ollut, että nainen muuttui prinsessaksi. Se on ollut hänen korvien välissä se muuttuminen. Liian moni tekee juuri tuon virheen, että alkaa etsimään itsestään vikoja, että miksi toinen toimi niin, teki niin jne. Ei pidä ruveta kantamaan vastuuta toisen/toisten valinnoista, siinä mennään metsään. Unohda, että vika ja syy oli sinun, niin voit paremmin. Kun ei ollut sinun syy. Nainen siinä alkoi käyttämään omia ja sinun rahoja. 

Kierot ihmiset oikein tykkäävät siitä, kun toiset alkavat kantamaan syyllisyyttä heidän teoista. Näin heidän ei tartte kantaa vastuuta ikinä mistään ja saavat tehdä muille ihan mitä huvittaa. Helppoa elämää muiden kustannuksella. Voi vaikka puukottaa kaveriaan käsivarteen ja kaveri siitä käy sitten sen jonkun vuoden ja 7 kuukautta lusimassa. 

Kun minun miesserkkuni aikoinaan 20-vuotiaana muutti asumaan 10v vanhemman sugar mamansa asuntoon, ei hän maksanut asumiskuluista tai ruokakuluista mitään. Ja naisella oli vielä kaksi kouluikäistä lasta elätettävänä, kun oli heidän yh ja hän teki pienipalkkaista työtä. Mutta toisaalta, nainen itse oli tyytyväinen järjestelyyn, kun ei hän kelvannut kenellekään muulle tasokkaalle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mies jäisi "tyhjän päälle" jos erottaisiin, auto hänellä on ja omat tavaransa, siinä se. Ja on näistä keskusteltu, autostakin sanoo että siitähän on osa minun, kun talon myyntivoitolla se ostettiin. Mutta irl en ottaisi häneltä autosta mitään tietenkään, kun maksanut nyt meidän remonttia kuitenkin.

Mies tietää asian aivan hyvin itse eikä se häntä haittaa, sanoo että sitten vuokraisi asunnon ja sillä hyvä. Mutta ei olla kyllä eroamassakaan, että sinällään turha miettiä. Mutta puheeksi olen ottanut. Mies haluaa jatkaa näin.

Palstamammojen mielestä pitäisi varmaan ottaa ero tuollaisesta miehestä joka haluaa maksaa vaimon omistamassa talossa asumisesta jotain 😂

En suostuis asumaan toisen asunnossa ilmaiseksi. Jos toisella on lainaa asunnosta niin voisin maksaa edes muut asumiskulut. Menisi edes jotenkin järkevästi.

Nyt kun asuntolainojen korot on taas korkealla niin minusta tuntuisi kohtuulliselta molempien osallistua vähintään korkojen osalta lainanhoitoon. Sillonkin jos halutaan lainanlyhennyksen kuuluvan sille joka asunnon omistaa. Tosi edullista se on silti asua kumppanin omistamassa asunnossa. Lähes poikkeuksetta se on "parempi diili" sille joka maksaa vain osan kuluista. Toki aina tilanteet on yksilöllisiä.

"Sillonkin jos halutaan lainanlyhennyksen kuuluvan sille joka asunnon omistaa."

En ymmärrä miksi tämäkään pitäisi mennä näin. Miksei toinen voisi maksaa osan lyhennyksistä siitä hyvästä että saa asunnossa asua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun stoory. Nää on muotia nykyään. Tapasin naisen, otin luokseni asumaan. Nainen oli vähään tyytyväinen kulki rikkinäisis vaatteissa söi mikropitsoi.   Muutama vuosi niin hänestä oli tullut prinsessa kaikki omat rahat meni kauneudenhoito on, vaatteisiin, laukkuihin yms. Ruuat meni mun pussista eikä tosiaan ollut enää mikropitsaa.  Erohan siitä sitten tulla tupsahti ja mamma pihalle. Vaan enpä voi syyttää kun itseäni. Itsehän tuon mahdollisti.

Älä nyt itseäsi syytä. Ei se sinun syysi ollut, että nainen muuttui prinsessaksi. Se on ollut hänen korvien välissä se muuttuminen. Liian moni tekee juuri tuon virheen, että alkaa etsimään itsestään vikoja, että miksi toinen toimi niin, teki niin jne. Ei pidä ruveta kantamaan vastuuta toisen/toisten valinnoista, siinä mennään metsään. Unohda, että vika ja syy oli sinun, niin voit paremmin. Kun ei ollut sinun syy.

Jälkikäteen helppo nähdä virheet. Olisi pitänyt vaan pyytää häneltä rahaa asumisesta. Hän olisi joutunut köyhäilemään ja ehkä pysynyt omalle raha tasolleen sopivassa tilassa.  Eikä muuttunut kullankaivaja hyväksi käyttäjäksi

Mies peri mökin, on maksettu sen käyttökulut puoliksi (sähkö, sakokaivon tyhjennys, puut jne). Niin tekisin omakotitalonkin kanssa. Veron ja vakuutuksen maksaa mies. Hänen omaisuudestaanhan siinä on kyse. Meillä on lisäksi yhteinen mökki ja yhteinen talo ja ne maksetaan puoliksi. 

Rempat mies maksaa itse, mutta olen osallistunut töihin, tuntuisi itsekkäältä istua tumput suorina. Pihaa olen istutellut omalla kustannuksellani, miestä kasvit ei kiinnosta mutta minä tykkään möyriä ja tiedän miten se tehdään halvalla. Mies hoitaa raivaus- ja lapiohommat. 

"Veron ja vakuutuksen maksaa mies. Hänen omaisuudestaanhan siinä on kyse."

Siellä ei siis ole sinun tavaroita, omaisuutta yhtään?