Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Siis sullako on joku kristallipallo joka näyttää miten mies suhteessa toimii 10 vuoden kuluttua, kun perheessä on lapsia?  Ja jos perheen ilmapiiri on riitaisia ja kireä, ei se ole oikea kasvupaikka lapselle.  Mielummin ero ja hyvä olla kotona. 

Meillä mies kinusi lasta yli kymmenen vuotta. Minä olin yli 30v ja mies lähellä 40v, kun lapsi sitten syntyi. Ei tullut mieleenkään, että mies ei sitten tosipaikan tullen uskaltanut edes ottaa lasta syliin.  Kertaakaan ei vaihtanut vaippoja tai hoitanut lasta vapaaehtoisesti. Tykkäsi kyllä lapsesta ihan mahdottomasti, mutta ei osallistunut hoitoon. Tuli kyllä ihan yllätyksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

 

Siis sullako on joku kristallipallo joka näyttää miten mies suhteessa toimii 10 vuoden kuluttua, kun perheessä on lapsia?  Ja jos perheen ilmapiiri on riitais

Yhden kaverin lasten isä myös tykkää lapsistaan ihan mahdottomasti, oli tosi aloitteellinen lapsiasiassa ja hirveän ylpeä isä lasten jokaisesta pienestäkin onnistumisesta, mutta valitettavasti viinan vetovoima oli kovempi. Nykyään lasten puhelimiin on pitänyt laittaa estot, ettei isänsä soittele alakoululaisille rakastavia kännipuheluita. Tapaavat valvotusti ja todella harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis kuin ap:lla paitsi että olen mies. Arki vaimon kanssa on kuin kivirekeä vetäisi ja pystyisin hoitamaan perhearkea paljon helpommin jos hoitaisin kaiken itse. Mutta lasten takia en halua erota, joten siedän huonoa parisuhdetta.

Huono syy sietää huonoa parisuhdetta on, että sitä siedetään lasten takia. Ei lapset sellaista halua. Lapset on fiksuja, kyllä ne tajuaa, ettet arvosta niiden äitiä  ja että ette tule toimeen. Annatte vaan lapsille väärän kuvan parisuhteessa. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde ja, jos se ei ole kunnossa, ei lasten kotikaan ole kunnossa. Erotkaa, teet kaikille karhunpalveluksen , kun roikut suhteessa, joka on huono teille kaikille. 

Vai pelottaako ne kuuluisat elarit, jota pitää sitten maksaa?? Yhteishuoltajuus ja lapset tasan molemmilla niin silloin ei kai tarvitse kummankaan maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

 

Siis sullako on joku kristallipallo joka näyttää miten mies suhteessa toimii 10 vuoden kuluttua, kun perheessä on lapsia?  Ja jos perheen ilmapiiri on riitais

Tämä juuri! Mielelläni ottaisin kristallipallon lainaan jos sellaista löytyy.

Joskus toki on ilmiselvää, että mies ei tule ottamaan roolia isänä tai kumppanina. Vaikka jos tulee raskaaksi yhdenyönjutun seurauksena.

Mutta jos on vakiintunut parisuhde ja molemmat haluavat lapsia, niin on ihan kohtuullista olettaa, että mieskin osallistuisi lasten hoitoon. Ikävä kyllä monille miehille lasten hankkiminen on vähän sama kuin lapsille lemmikin hankkiminen; vongutaan kuinka kivaa olisi ja haaveillaan niistä hyvistä puolista, mutta sitten kun todellisuus iskee eikä ikävien asioiden hoitaminen nappaa, niin sysätään äidin vastuulle. Vähän luulen, etteivät nämä miehet itsekään tiedä miten p*skoja tulevat todellisuudessa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja kaikki mun tietämät tilanteet ovat olleet sellaisia, jossa kaksi itsenäistä ja kykenevää aikuista ihmistä alkaa seurustella ja toinen passivoituu suhteen edetessä. Harva nyt päätyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti on täysin kykenemätön ruokkimaan ja vaatettamaan itseään ja siivoamaan jälkiään. Sehän se (useimmiten miesten) suunnitelma onkin; ensin tehdään vaikutus pitämällä treffi-iltoja ja laittamalla ruokaa, lakanoiden viikkaaminen on hauska romanttinen juttu arkisen askareen sijaan. Sitten viimeistään kun on lapsia ja toinen on saatu sitoutettua, niin voidaan alkaa laiminlyödä parisuhdetta ja kotia. Monesti miehet tuntuvat olevan suorastaan mustasukkaisia siitä huolenpidosta ja hellyydestä mitä äiti antaa lapselleen ja taantuvat sitten lapsen tasolle toivoen saavansa samanlaista kohtelua. Ällöttävänä lisähuomiona se, että siinä missä mies halu

Alkoi kiinnostamaan ja googlettelemalla löysin paljonkin artikkeleita, joissa käsiteltiin englanniksi "jealous father syndrome"-nimistä ilmiötä. Vaikka en usko, että sille on mitään virallista diagnoosia, niin tuntuu olevan ihan tunnustettu ilmiö eli ei pelkkää av-mammojen spekulointia tai trollailua, joksi se varmaan täällä helposti lokeroitaisiin. 

Ja kun miettii Freudin näkemyksiä (madonna-h*ora-kompleksi, oidipuskompleksi), niin löydän yhtäläisyyksiä. Kun perheeseen tulee lapsi, niin mies ei näekään kumppaniaan enää naisena vaan äitinä ja koska heidän näkemyksensä mukaan äidin pääasiallisiin tehtäviin kuuluu hoivaaminen ja huolenpito, niin sitä sitten odotetaan itsellekin. Tällaiset miehet ovat ikään kuin käenpoikia, jotka luonnostaan haluavat tyrkätä ne pikkuiset poikaset pois pesästä ja omia äidin huomion ja huolenpidon itselleen.

Minulla on tuohon teoria: riski tuollaiseen käytökseen on suurempi, jos mies on ainoa lapsi tai sisarussarjan nuorin, jolla ei ole isoveljeä. Eli ei siis ole tottunut jakamaan huomiota.

Ootko miettinyt sitä, että olisiko miehen tai vain itsesi kanssa helpompaa ilman lapsia.

Ei tuo lapsesta mustasukkaisuus ole pelkästään miesten ongelma. Googlella löytyy paljon myös naisista joilla samanlaisia tuntemuksia.  

Ap kysymykseen. Olisi helpompaa jos ongelma et ole sinä. Jos ongelma on sinussa sinulla ei tule olemaan helppoa ikinä ennenkuin korjaat itsesi.

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Vierailija kirjoitti:

On helpompaa ilman miestä, paitsi minulla vain yksi lapsi. Tippui paino hartioilta, kun mies lähti. Saa aivan järjestää arjen sellaiseksi kuin se meille sopii eikä kukaan ole pilaamassa jokaista päivääni. 

Todellisuus on tietysti sitten toinen, sillä se lapsi tarvitsee sekä nais että mies- roolimallit kasvaakseen kunnolliseksi, eikä siihen ihan riitä ne honkit jotka käy sitä mammaa höyläämässä aina kapakkaillan jälkeen. Psykologian alalla on selviö, että isän puuttuminen perheestä altistaa lapsen kaikelle pahalle, ja se on aivan ääliömäisen hyvin todistettu mm. USA:ssa, jossa yksinhuoltajien lapset pärjäävät koulussa heikommin, koulun jälkeisessä elämässä heikommin, ts. heistä tulee luusereita. Tässä hyvä neuvo: Jos olet valinnut pskan miehen, älä tee lapsia sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Miehenä väitän että noi kotityöt on vaan keppihevonen riitaan. Ne oikeat asiat mitkä ahdistaa sit purkautuu jonkun turhan asian kautta. Mistä on helpompi riidellä.

Mun ja ex liitto kaatui just tohon jatkuvaan nalkutukseen kotitöistä. Kiireisenä työläisenä halusin yrittää auttaa, ostin parhaan Robo imurin. Ei kelvannut jälki kuulemma liian huonoa. Lopulta otin koti siivouksen kerran viikkoon. Ei kelvannut sekään.  Vasta eron jälkeen ex kertoi että toi oli vaan tyytymättömyyttä omaan elämäänsä. Koki olevansa loukussa ihmisen kanssa ketä ei rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helpompaa ilman miestä, paitsi minulla vain yksi lapsi. Tippui paino hartioilta, kun mies lähti. Saa aivan järjestää arjen sellaiseksi kuin se meille sopii eikä kukaan ole pilaamassa jokaista päivääni. 

Todellisuus on tietysti sitten toinen, sillä se lapsi tarvitsee sekä nais että mies- roolimallit kasvaakseen kunnolliseksi, eikä siihen ihan riitä ne honkit jotka käy sitä mammaa höyläämässä aina kapakkaillan jälkeen. Psykologian alalla on selviö, että isän puuttuminen perheestä altistaa lapsen kaikelle pahalle, ja se on aivan ääliömäisen hyvin todistettu mm. USA:ssa, jossa yksinhuoltajien lapset pärjäävät koulussa heikommin, koulun jälkeisessä elämässä heikommin, ts. heistä tulee luusereita. Tässä hyvä neuvo: Jos olet valinnut pskan miehen, älä tee lapsia sen kanssa.

 

Eihän tuossa mainittu mitään, että mies olis ulkoistanut itsensä lapsensa elämästä. Isä tapaa lastaan tietenkin omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Sepä se. Käsittämätöntä, että miehet eivät eron uhallakaan suostu kantamaan vastuuta kotona. Eron jälkeen he joka tapauksessa joutuvat yksin asuessaan huolehtimaan kodistaan, joten mikseivät voi aloittaa sitä jo suhteen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Niinpä. Pienellä vaivalla aloittajan mies pitäisi perheensä kasassa, mutta ei.

Tee taulukko, kumpi tuo minkä verran rahaa taloon, ja miten ne rahat käytetään. Sen valossa voit sitten miettiä sitä tosiasiaa, että oikeus voi langettaa miehelle elatusmaksuja, mutta mikään mahti maailmassa ei välttämättä saa häntä maksamaan penniäkään; maailma on täynnä tapauksia, joissa koko lapsen iän erosta täysi-ikäiseksi elatusmaksut ovat maksamatta, ja velka annetaan lopulta anteeksi muutamassa vuodessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Niinpä. Pienellä vaivalla aloittajan mies pitäisi perheensä kasassa, mutta ei.

Sä et voi sitä tietää. Monesti se ongelma on ihan jossain muualla kuin kotitöissä.

Tää on huvittava palsta kun nainen valittaa uskotaan kaikki suoraan.  Kun mies valittaa ei todellakaan uskota..

Tiedättekö että pariterapiaankin mennään kahdestaan sen takia että saadaan totuudenmukaisesti asiat tietoon ennenkuin voidaan alkaa neuvoa.

Uppis kirjoitti:

Tee taulukko, kumpi tuo minkä verran rahaa taloon, ja miten ne rahat käytetään. Sen valossa voit sitten miettiä sitä tosiasiaa, että oikeus voi langettaa miehelle elatusmaksuja, mutta mikään mahti maailmassa ei välttämättä saa häntä maksamaan penniäkään; maailma on täynnä tapauksia, joissa koko lapsen iän erosta täysi-ikäiseksi elatusmaksut ovat maksamatta, ja velka annetaan lopulta anteeksi muutamassa vuodessa..

Ja siinäpä nähdään taas miehen pyyteetön rakkaus omia lapsiaan kohtaan. Tuo se jaksaa edelleen yllättää vaikka tuntuu olevan vakio jokaisen miehen kohdalla. Siinä ne miehet jossain vaiheessa elämää ihmettelee, miksi lapset eivät halua tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helpompaa ilman miestä, paitsi minulla vain yksi lapsi. Tippui paino hartioilta, kun mies lähti. Saa aivan järjestää arjen sellaiseksi kuin se meille sopii eikä kukaan ole pilaamassa jokaista päivääni. 

Todellisuus on tietysti sitten toinen, sillä se lapsi tarvitsee sekä nais että mies- roolimallit kasvaakseen kunnolliseksi, eikä siihen ihan riitä ne honkit jotka käy sitä mammaa höyläämässä aina kapakkaillan jälkeen. Psykologian alalla on selviö, että isän puuttuminen perheestä altistaa lapsen kaikelle pahalle, ja se on aivan ääliömäisen hyvin todistettu mm. USA:ssa, jossa yksinhuoltajien lapset pärjäävät koulussa heikommin, koulun jälkeisessä elämässä heikommin, ts. heistä tulee luusereita. Tässä hyvä neuvo: Jos olet valinnut pskan miehen, älä tee lapsia sen kanssa.

No onneksi tämä ei Suomessa automaattisesti mene noin. Suomessahan koulutus ei maksa maltaita, joten yh:n lapsikin pääsee.

Koen kommenttisi hieman loukkaavana, koska oma isäni kuoli, kun olin 2-vuotias. Ei siinä äidiltä paljon kysytty haluatko yksinhuoltajaksi.

Minä kirjoitin neljä L:ää. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon. Nykyään tienaan lähes 7000e/kk ja olen alani johtavia asiantuntijoita. Olen hyvässä parisuhteessa. Omat lapseni ovat yliopistossa ja lukiossa. En koe itseäni luuseriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Miehenä väitän että noi kotityöt on vaan keppihevonen riitaan. Ne oikeat asiat mitkä ahdistaa sit purkautuu jonkun turhan asian kautta. Mistä on helpompi riidellä.

Mun ja ex liitto kaatui just tohon jatkuvaan nalkutukseen kotitöistä. Kiireisenä työläisenä halusin yrittää auttaa, ostin parhaan Robo imurin. Ei kelvannut jälki kuulemma liian huonoa. Lopulta otin koti siivouksen kerran viikkoon. Ei kelvannut sekään.  Vasta eron jälkeen ex kertoi että toi oli vaan tyytymättömyyttä omaan elämäänsä. Koki olevansa loukussa ihmisen kanssa ketä ei rakasta.

Tää oli kyl oikeasti tosi huvittavaakin aikaa jälkikäteen ajateltuna. Olis pitänyt itsekkin tajuta ettei siivous ole se ongelma. Mutta kun ei koskaan sanottu suoraan. Molemmat karsittiin pari-3 vuotta ihan turhaan. Koska en mäkään olisi halunnut suhdetta jatkaa jos olisin tiennyt ettei ole rakkautta...

Nyt yritin sit aluks siivoilla ja auttaa muilla tavoilla mut sehän oli täysin turhaa ajan ja rahan hukkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista et parisuhteiden pitää kaatua kotitöistä riitelyyn.  Toi kun ei kuitenkaan ole mikään iso kokonaisuus ellet sitten asu jossain kartanossa 

Miehenä väitän että noi kotityöt on vaan keppihevonen riitaan. Ne oikeat asiat mitkä ahdistaa sit purkautuu jonkun turhan asian kautta. Mistä on helpompi riidellä.

Mun ja ex liitto kaatui just tohon jatkuvaan nalkutukseen kotitöistä. Kiireisenä työläisenä halusin yrittää auttaa, ostin parhaan Robo imurin. Ei kelvannut jälki kuulemma liian huonoa. Lopulta otin koti siivouksen kerran viikkoon. Ei kelvannut sekään.  Vasta eron jälkeen ex kertoi että toi oli vaan tyytymättömyyttä omaan elämäänsä. Koki olevansa loukussa ihmisen kanssa ketä ei rakasta.

Tää oli kyl oikeasti tosi huvittavaakin aikaa jälkikäteen ajateltun

Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin näin. Tämä rautalanka siis sinullekin. Tietenkään se siivoaminen ei ole se perusongelma.

Ja vielä lisäys rautalangasta vääntäen miesvihajankkaajille:

Suurin ongelma tässä esimerkissä ei ole absoluuttinen työmäärä. Siitä kyllä selviää, myös silloin kun mies ei ole paikalla eli myös vaikka erottua. Suurin ongelma on pettymys ja suru siitä, että ihmisen jonka piti olla puolellasi ja puhaltamassa yhteen hiileen priorisoikin jatkuvasti oman mukavuudenhalunsa. Se, että elämä helpottaa eron jälkeen tulee juuri siitä, että nämä pettymykset jäävät pois. Nyt tietysti sanotte, että no lopeta odottamasta, ei siihen eroa tarvita. Mutta mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei enää edes odoteta, että toinen on tukena, kun sitä tarvitset. En sellaisessa kulissinkuvatuksessakaan haluaisi elää.