Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne miehet on omillaan pärjänny ennen liittoa?

Huonosti. Moni hyppää suhteesta heti toiseen suhteeseen. Tarvii olla aina joku nainen. 

Tämä on yleistä. Mä itse asiassa kiinnitin huomiota siihen, että nykyinen kumppanini oli ollut pitkään yksin ja se lisäsi kiinnostustani. Hän ei siis ollut valmis tyytymään keneen tahansa vain siksi, että olisi joku. Sellainen lisää arvostusta.

Lapsille ero ei ole koskaan helppo. He voivat vanhempiaan miellyttääkseen sanoa mitä vain, mutta totuus on toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mites ne miehet on omillaan pärjänny ennen liittoa?

Töiden puolesta olen aika monet taloudet ja taloudenhoidot nähnyt, ja voin vaan sanoa, että se että pärjää ja pysyy hengissä, ei tarkoita juuri minkäänlaista tasoa. 

Ihmiset pysyy hengissä,  vaikka ei siivottais lainkaan tai pestäis pyykkiä.  Sohvalla maatessa voi kusta housuihinsa,  niin ei tarvii nousta vessaan. 

Jotenkin yleisesti luullaan, että joka talodessa on siistiä ja puhtaat vaatteet kaapissa sekä syömä kelpoista ruokaa jääkaapissa.  Ei. Ei ole, vaikka tilillä olis rahaa.

Avaus on pakko olla keksitty provo, sillä naiset eivät ole noin tyhmiä. 

On. 

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero ei ole koskaan helppo. He voivat vanhempiaan miellyttääkseen sanoa mitä vain, mutta totuus on toinen. 

Harva elämänmuutos on helppo. Se ei tarkoita, etteikö päätös olisi ollut oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero ei ole koskaan helppo. He voivat vanhempiaan miellyttääkseen sanoa mitä vain, mutta totuus on toinen. 

 

Harva elämänmuutos on helppo. Se ei tarkoita, etteikö päätös olisi ollut oikea. 

Tai väärä.

Helpotti, vaikkei mies edes ollut paha, ainoastaan laiska. 

Nyt helpompi hoitaa yksin kaikki, kun ei koko ajan vituta se, ettei mies osallistu. 

Sitten toisaalta välillä ihanaa omaa aikaa, kun lapset miehellä. 

Paljon parempaa vanhemmuutta nyt, kun vanhemmat ei koko ajan kyrsiintyneitä. 

Mieskin jaksaa paremmin pyörittää arkea lasten kanssa omassa kodissaan, kun lapset siellä vain osa-aikaisesti. Vähän vähemmän kuin minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Täh. Eron syy noilla olisi se, että isä ei osallistu kotona mihinkään. Sen ap voi ihan hyvin kertoa lapsille ja selittää, että perheessä molempien aikuisten täytyy osallistua ja tehdä kotitöitä jne. Ei lapset siitä ala syyttämään itseään tai äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Lapsille kerrotaan erosta lasten ikätasoon sopivalla tavalla. Lapset eivät ole vanhempiensa kavereita tai terapeutteja, joille olisi kummankaan vanhemman sopivaa alkaa avautumaan erosta ja siihen johtaneista syistä.

Joo ja ei. Hitsin raskasta yksin hoitaa kaikki, mutta onpahan yksi vaatija vähemmän. Mutta ei, ei elämä muutu helpoksi.

Sama fiilis kuin ap:lla paitsi että olen mies. Arki vaimon kanssa on kuin kivirekeä vetäisi ja pystyisin hoitamaan perhearkea paljon helpommin jos hoitaisin kaiken itse. Mutta lasten takia en halua erota, joten siedän huonoa parisuhdetta.

"Ja kaikki mun tietämät tilanteet ovat olleet sellaisia, jossa kaksi itsenäistä ja kykenevää aikuista ihmistä alkaa seurustella ja toinen passivoituu suhteen edetessä. Harva nyt päätyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti on täysin kykenemätön ruokkimaan ja vaatettamaan itseään ja siivoamaan jälkiään. Sehän se (useimmiten miesten) suunnitelma onkin; ensin tehdään vaikutus pitämällä treffi-iltoja ja laittamalla ruokaa, lakanoiden viikkaaminen on hauska romanttinen juttu arkisen askareen sijaan. Sitten viimeistään kun on lapsia ja toinen on saatu sitoutettua, niin voidaan alkaa laiminlyödä parisuhdetta ja kotia. Monesti miehet tuntuvat olevan suorastaan mustasukkaisia siitä huolenpidosta ja hellyydestä mitä äiti antaa lapselleen ja taantuvat sitten lapsen tasolle toivoen saavansa samanlaista kohtelua. Ällöttävänä lisähuomiona se, että siinä missä mies haluaa olla perheessä ikään kuin lapsen roolissa, niin hän silti haluaa tulla kohdatuksi ja kohdelluksi miehenä silloin kun hän haluaa seksiä. Heidän on vaikea ymmärtää miksi nainen ei enää näe heitä seksuaalisena olentona."

Mun isoäitini sanoi aikanaan kun sain ensimmäisen lapsen että varo ettei mies tule mustasukkaiseksi lapselle. Pidin koko ajatusta aika hulluna (miten voisi olla mustasukkainen omalle lapselle??!!), mutta kyllä tämä on joidenkin kohdalla ihan oikea ilmiö! Ja siinä just tapahtuu tuo taantuminen lapsen tasolle, milloin ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Voisiko joku psykiatri tutkia tuota ilmiötä, mistä se johtuu, mistä mies on jäänyt omassa laspuudessaan vaille? Ei siksi että naisen nyt pitäisi jotenkin korjata tilanne, vaan noin ihan yleisellä tasolla mielstäni aika erikoinen ilmiö ja aiheuttaa kitkaa monissa parisuhteissa. Kyllä niitä hullumpiakin asioita tutkitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki tästä tekemisen/vastuun välttelystä, jonka takia minä erosin. Tämä on vain esimerkki. Jos olisi yksittäinen tapaus, niin en olisi eronnut, mutta vastaavat tilanteet toistuivat vuodesta toiseen:

Teen ruokaa hellalla. Esikoinen vääntää kauhukakat, jotka tulevat vaipasta yli. Samaan aikaan vauva herää ja alkaa itkeä. Huikkaan televisiota katsovalle miehelle, että hoitaisi esikoisen tai ruuan. Hän murahtaa, ettei nyt ehdi, ohjelma kesken. Toistan pyynnön. Mies nousee kiukkuisesti ja sanoo, että aina mun pitää häiritä ja keskeyttää. Antaa ymmärtää, että se, että hän joutuu tekemään ruokaa tai vaihtamaan oman lapsensa vaipan on minun syytäni. Kyllä, päivällä miehen ollessa töissä joutuisin selviämään hommasta itse. Selviänkin. Mutta koska toinen on kotona ja ei tee sen kummempaa kuin katsoo televisiota, on mielestäni kohtuullista odottaa, että tuossa tilanteessa hänkin osallistuu. Nytkin tein suurimman osan i

Ja vielä lisäys rautalangasta vääntäen miesvihajankkaajille:

Suurin ongelma tässä esimerkissä ei ole absoluuttinen työmäärä. Siitä kyllä selviää, myös silloin kun mies ei ole paikalla eli myös vaikka erottua. Suurin ongelma on pettymys ja suru siitä, että ihmisen jonka piti olla puolellasi ja puhaltamassa yhteen hiileen priorisoikin jatkuvasti oman mukavuudenhalunsa. Se, että elämä helpottaa eron jälkeen tulee juuri siitä, että nämä pettymykset jäävät pois. Nyt tietysti sanotte, että no lopeta odottamasta, ei siihen eroa tarvita. Mutta mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei enää edes odoteta, että toinen on tukena, kun sitä tarvitset. En sellaisessa kulissinkuvatuksessakaan haluaisi elää.

Vierailija kirjoitti:

"Ja kaikki mun tietämät tilanteet ovat olleet sellaisia, jossa kaksi itsenäistä ja kykenevää aikuista ihmistä alkaa seurustella ja toinen passivoituu suhteen edetessä. Harva nyt päätyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti on täysin kykenemätön ruokkimaan ja vaatettamaan itseään ja siivoamaan jälkiään. Sehän se (useimmiten miesten) suunnitelma onkin; ensin tehdään vaikutus pitämällä treffi-iltoja ja laittamalla ruokaa, lakanoiden viikkaaminen on hauska romanttinen juttu arkisen askareen sijaan. Sitten viimeistään kun on lapsia ja toinen on saatu sitoutettua, niin voidaan alkaa laiminlyödä parisuhdetta ja kotia. Monesti miehet tuntuvat olevan suorastaan mustasukkaisia siitä huolenpidosta ja hellyydestä mitä äiti antaa lapselleen ja taantuvat sitten lapsen tasolle toivoen saavansa samanlaista kohtelua. Ällöttävänä lisähuomiona se, että siinä missä mies haluaa olla perheessä ikään kuin lapsen roolissa, nii

Mun vaimo tuli mustasukkaiseksi meidän ekale lapselle.  Joten kyllä tuo on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

"Ja kaikki mun tietämät tilanteet ovat olleet sellaisia, jossa kaksi itsenäistä ja kykenevää aikuista ihmistä alkaa seurustella ja toinen passivoituu suhteen edetessä. Harva nyt päätyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti on täysin kykenemätön ruokkimaan ja vaatettamaan itseään ja siivoamaan jälkiään. Sehän se (useimmiten miesten) suunnitelma onkin; ensin tehdään vaikutus pitämällä treffi-iltoja ja laittamalla ruokaa, lakanoiden viikkaaminen on hauska romanttinen juttu arkisen askareen sijaan. Sitten viimeistään kun on lapsia ja toinen on saatu sitoutettua, niin voidaan alkaa laiminlyödä parisuhdetta ja kotia. Monesti miehet tuntuvat olevan suorastaan mustasukkaisia siitä huolenpidosta ja hellyydestä mitä äiti antaa lapselleen ja taantuvat sitten lapsen tasolle toivoen saavansa samanlaista kohtelua. Ällöttävänä lisähuomiona se, että siinä missä mies haluaa olla perheessä ikään kuin lapsen roolissa, nii

Alkoi kiinnostamaan ja googlettelemalla löysin paljonkin artikkeleita, joissa käsiteltiin englanniksi "jealous father syndrome"-nimistä ilmiötä. Vaikka en usko, että sille on mitään virallista diagnoosia, niin tuntuu olevan ihan tunnustettu ilmiö eli ei pelkkää av-mammojen spekulointia tai trollailua, joksi se varmaan täällä helposti lokeroitaisiin. 

Ja kun miettii Freudin näkemyksiä (madonna-h*ora-kompleksi, oidipuskompleksi), niin löydän yhtäläisyyksiä. Kun perheeseen tulee lapsi, niin mies ei näekään kumppaniaan enää naisena vaan äitinä ja koska heidän näkemyksensä mukaan äidin pääasiallisiin tehtäviin kuuluu hoivaaminen ja huolenpito, niin sitä sitten odotetaan itsellekin. Tällaiset miehet ovat ikään kuin käenpoikia, jotka luonnostaan haluavat tyrkätä ne pikkuiset poikaset pois pesästä ja omia äidin huomion ja huolenpidon itselleen.

Minulla on jo isot lapset ja todellakaan en ole puuttunut siihen, miten mies tekee, kunhan tekee. Mutta kyllä se tarkoittaa lapsille aika tylsiäkin juttuja. Isän "tekemä" ruoka on todella epäterveellistä pikaruokamättöä, esim noutoruokaa mäkkäristä arki-iltana. Onhan tällä jo ihan terveysvaikutuksiakin  lapsiin, että noin puolet kotona saamasta ravinnosta on aika heikkoa. 

Kun itse teen kasvispainotteosta, monipuolista ruokaa, niin koko ajan teen enemmän kuin mieheni, vaikka paperilla teemme yhtä paljon.

Vaihtoehto ei voi olla, että lasken rimaa. Silloin söisimme vain pikaruokaa. Tämä toistuu aika monessa asiassa. Esim emotionaalisen tuen suhteen.  

Tämä myös pitää sukupuolirookeja yllä. Pistän miehen huoltamaan pyöräni. Ei siksi, etten osaisi, vaan jos tekisin tämänkin, työnjako olisi vielä epätasaisempi. 

Oma työni ei pysy 8 h sisällä ja minäkin työpäivän jälkeen haluaisin koomailla ja urheilla. Ymmärrän täysin tuon tarpeen. Silti aikuisen pitää jättää voimavaroja myös kotiin, jos haluaa kodin pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Mites ne miehet on omillaan pärjänny ennen liittoa?

Sehän se tässä onkin se viallakoiran ydin, että mies kyllä pärjää, kun on yksin ja nainen luulee että siinäpä on kies jonka kanssa voi perustaa perheen, kun ei ole vapaamatkustaja, mutta tilanne muutuu viimeistään siinä kohtaa, kun perheeseen syntyy jälkeläinen jota yleensä nainen jää kotiin hoitamaan. Silloin mieheen iskee tää tältäkin palstalta tuttu "naisen kuuluu tehdä kaikki yksin, koska on kotona. Mies tarvitsee rakaan työpäivän jälkeen lepoa" vaikka on kyllä jaksanut ennekin rällätä ihan sydämensä kyllyydeta töiden jälkeen. Nyt kun perheessä on vauva, mies onkin lopen uupunut töistä ja haluaa nukkua koko lopun valvellaolo ajan tai ainakin on liian väsynyt tehdäkseen yhtään mitään :D

Ja kun nainen palaa takaisin työelämään, on mies jo tottunut vapaamatkustaja, joka ei luovu saavutetusta erosta mistään hinnasta. 

Täälläkin aina sanotaan, että miksi otit tuollaisen ukon, joka ei tee mitään, mutta kun se asia ei ole niin. Ei kukaan huolisi kumppania, joka odottaa täyden palvelun hotellia kotona, eikä itse laita tikkua ristiin. Se mies on tehnyt hommia ennen lapsen perheeseen tuloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

 

 

Lapsille kerrotaan erosta lasten ikätasoon sopivalla tavalla. Lapset eivät ole vanhempiensa kavereita tai terapeutteja, joille olisi kummankaan vanh

Jep. Lapsille kerrotaan, että äidin ja isän ei ollut hyvä elää enää yhdessä joten, muutettiin erilleen. Mutta lapset on yhtä rakkaita edelleen, ja ero ei ollut varsinkaan lasten syy millään lailla. Sitten isompana voi puhua eron syistä enemmän, jos lapset haluaa.