Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?
Melkein joka päivä kelaan päässäni samaa ajatusta. Olisiko elämä helpompaa ilman miestä, olisiko arki lasten kanssa helpompaa jos ottaisin eron. Nykyisellään elämä ja arki on nimittäin liian raskaita ja vaikeita ja minusta tuntuu koko ajan siltä kuin arjessa olisi miehen vuoksi koko ajan ylimääräistä hoidettavaa ja että hänen panos perheemme arkeen on hyvin pieni, nyt tuntuu kuin hoitaisin yksin melkein kaikki meidän kaikkien neljän asiat enkä jaksa.
Onko kellään kokemusta tällaisesta olosta? Onko arki oikeasti helpottanut, jos on ottanut eron? Vai vaikeutunut entisestään?
Kommentit (389)
Vähemmän siivottavaa, ruokaa menee paljon vähemmän. Ei ärsytä enää kun yks makaa vaan...itse paremmalla päällä.
Yksi elämä on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Koita parikuukautta mm maksaa maksut.
Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.
En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap
Että pistäisit ukon pihalle, jotta sinun olisi mukavampi olla? Näissä tapauksissa en hyväksy elareita.
Eli et hyväksy vastuun ottamista lapsista edes sittenkään kun olet joutunut pihalle siksi, ettet ottanut vastuuta. No, onhan se loogista vältellä vastuuta loppuun asti.
Elarit ovat lapselle. Ei exälle. Elarit ovat taloudellisen vastuun ottamista lapsista, jotka on ihan itse tehnyt. Älä paneksi ilman ehkäisyä, jos et pysty ottamaan vastuuta.
Meinaatko sahata miehen ja viedä palat lähistön roskakatoksiin?
Vaarahan piilee juuri siinä kohdassa, kun nainen ei enää pyydä tekemään mitään. Silloin nainen on todennut, että se on turhaa, mies ei arvosta, eikä kunnioita vaimoaan toivomuksista huolimatta ja ero on tulossa. Sillä kunnioituksesta ja arvostamisesta näissä jutuissa on kysymys. Toki asian voi suhteessa hoitaa vaikka rahalla, jos niin sovitaan, mutta harvassa on se mies, joka pystyy taloudellisesti kompensoimaan kaiken vaimolle. En tunne yhtäkään pariskuntaa, jossa olisi näin. Itse voisin kuvitella täydellä ylläpidolla ja useamman tuhannen euron korvauksella tekeväni kaiken. Realististahan se ei ole, joten oletan miehenkin osallistuvan kotitöihin samalla panostuksella. Jos niin ei ole, niin mies on hyödytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne miehet on omillaan pärjänny ennen liittoa?
Huonosti. Moni hyppää suhteesta heti toiseen suhteeseen. Tarvii olla aina joku nainen.
Tämä on yleistä. Mä itse asiassa kiinnitin huomiota siihen, että nykyinen kumppanini oli ollut pitkään yksin ja se lisäsi kiinnostustani. Hän ei siis ollut valmis tyytymään keneen tahansa vain siksi, että olisi joku. Sellainen lisää arvostusta.
Menin tähän lankaan. Alun esittämisen jälkeen selvisi karmea totuus että miehen äiti mm hoitanut siivoamiset. Opiskelevat lapset muut kotityöt. Hyvin esitti useamman vuoden, mutta kun minulla pallo jalassa niin todellinen luonne paljastui. Eikä sitä muuta ei hyvällä eikä pahalla. Oli siis viisi vuotta asunut yksin ja pidin arvosettavana. Täysin turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ne miehet on omillaan pärjänny ennen liittoa?
Huonosti. Moni hyppää suhteesta heti toiseen suhteeseen. Tarvii olla aina joku nainen.
Tämä on yleistä. Mä itse asiassa kiinnitin huomiota siihen, että nykyinen kumppanini oli ollut pitkään yksin ja se lisäsi kiinnostustani. Hän ei siis ollut valmis tyytymään keneen tahansa vain siksi, että olisi joku. Sellainen lisää arvostusta.
Menin tähän lankaan. Alun esittämisen jälkeen selvisi karmea totuus että miehen äiti mm hoitanut siivoamiset. Opiskelevat lapset muut kotityöt. Hyvin esitti useamman vuoden, mutta kun minulla pallo jalassa niin todellinen luonne paljastui. Eikä sitä muuta ei hyvällä eikä pahalla. Oli siis viisi vuotta asunut yksin ja pidin arvosettavana. Täysi
Minä taas tapasin nykyisen kumppanini, kun hän oli vielä eron harkinta-ajalla. Ollaan oltu jo vuosikausia yhdessä. Tekee todellakin oman osansa ja enemmänkin. Hänen avioliittonsa ei tosin ollut loppunut tähän tekemättömyyteen. Eli ei tästäkään näköjään voi mitään varmaa päätellä.
No, noin ajattelevalle on aivan turha selittää vastuusta tai siitä, kuinka paljon ajatustyö kuormittaa. Toivottavasti sinun yrityksesi johtaja ei tee töitään hyvin. Loppuu pian fyffet ja sitten hommat myös sieltä suorittavasta portaastakin.
****
Lainaukset taas tökkii.
Se on juurikin näin, että ne johtajat tekevät meta-työtä lähes kaiken valveillaoloaikansa. Kuulostaako yhtään tutulta, meta-töistä naisetkin täällä valittavat, kun se on niiiiin raskasta, eikä ukko suunnittele mitään.
Oman kokemukseni mukaan on ollut helpompaa. Ei ex mieheni auttanut juuri mitään kotona joten päätinkin erota.
Vaikeutui rankasti elämä eron jälkeen. Odotin että löydän hyvän miehen enpä ole löytänyt. Odotin että pääsen vähemmällä kun ei tarvitse Passata ex miestä. Eron jälkeen tajusin että en mä ollutkaan ainoa kuka suhteessa teki asioita.
Vierailija kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta nainen saa ihan omalla käytöksellään miehen perheessä passiivisesti ja vetäytymään. Sitten syytellään kuin se on tuollainen. En tätä avaa enempää, kun naiset eivät sitä halua ymmärtää vaikka miten rautalangasta vääntäisi.
"Niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. " - Khaled Hosseini
Jos nuin paljon mietityttää asiaa, ota ero. Se on minun neuvo ja kokemus. Itse kans mietin kauan aikaa asiaa, lopulta asiat räjähti käsiin ja ero tuli. Olin niiiiin helpottunut, olin lasten kanssa yksin monta vuotta. Se oli ihaninta aikaa elämässä, rahaakin jäi säästöön ja oli enemmän käytössä. Olin onnellinen silloin ja oli mahtavaa keskittyä vain itseeni ja lapsiin. Ei tarvinnut enää vittuuntua siitä kun toinen on mukana silloin kun ittiä huvittaa. Eli, todellakin ero jos se on vahvasti mielessä.
Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.
Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli mies jonka kanssa kotitöiden kanssa oli vaikeaa. Ei joko tehnyt tai teki huonosti. Pyykinpesu valkoisten sekaan värillisiä ja vaatteet pilalle, ripustus kuivumaan niin että vaatteet myttyinä. Imurointiin osallistui siten että suvaitsi nostaa sohvalta jalkojaan edestä tuhahduksen kera. Tiskit tiskasi vain lautasen syöntipuolelta ja takaosat likaisia ja rasvaisia, ei siis ollut astianpesukonetta. Ruokaa laittoi korkeintaan kalapuikkoja ja ranskalaisia. Kun tein ruokaa hän kahmi puolet kastikkeesta, spagettia ei saanut sekoittaa kastikkeen kanssa koska se olisi häirinnyt herran hamstrausta, siskonmakkarakeitosta hän napsi melkein kaikki pallerot koska 'ne nyt sattuivat tulemaan kauhaan'. Sopan kanssa sitten opin että laitan ensin vain puolet makkaroista ja lisään loput myöhemmin, spagetin ja kastikkeen sekoitin nurinasta huolimatta.
No, sittenpä alkoi se vaihe että lapsia pitä alkaa kuljetella harrastuksissa, kuljetuksia jopa 10 kertaa viikossa.
Ei saakeli mikä mieslapsi. Miten pystyit jäämään suhteeseen? Tuollaisen käytöksen jälkeen mun olis ollu mahdoton nähdä miestä enää minään muuna, kun kiukuttelevana ja itsekkäänä pikkukakarana. Hyi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Koita parikuukautta mm maksaa maksut.
Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.
En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap
Että pistäisit ukon pihalle, jotta sinun olisi mukavampi olla? Näissä tapauksissa en hyväksy elareita.
No nyt en ihan saa kiinni tästä. Mikä on sun mielestä hyväksyttävä syy erota, jos se ei riitä, että mies tekee koko perheen elämästä hankalaampaa ja raskaampaa kiukuttelulla sekä vastuunvälttelyllä?
Miksi naisen pitäisi vaan jäädä liittoon kärsimään ja miehellä on oikeus käyttäytyä kuin persereikäpyyttoni? Nainen ei saa erota, mutta mies saapi perzeillä vapaasti? Nyt logiikka hoi.
Pistin akan pihalle 10 v sitten. Lapset on täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen se liitossa mihinkään osallistumaton mies keksi että haluaa olla 50% isä ja lastenvalvonnassa yllättäen läväytti tuon pöytään. Lapsesta tuli reppulapsi ja itsestäni jtv äiti. Paitsi että edelleenkin huolehdin kaikesta, isän luona käy säilytettävänä. Jos kintas hukkuu siellä niin lapsi tulee su illalla luokseni takaisin ilman kintasta jne. Koska se isäsuhdehan on tärkeä eikä isän tehtävä ole huolehtua lapsen tavaroista.
eli ei helpottunut. Pääsen kuitenkin itse harrastamaan liikuntaa nykyisin jne ja vapautta on mutta lapsen kova elämä kahden kodin välissä ei ole sen arvoista. Koeta kestää.
Isäsuhde ON tärkeä. Olisiko parempi jos mies näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu?
Selvästikin kotitöiden epätasainen jakaantuminen on yksi suurimmista syistä, miksi suhde ei toimi. Pitää kiinnittää erityistä huomioita tuohon asiaan, jos tässä miehen tapaa. Puolin ja toisin siis. Että olis selkeä näkemys ja yhteisymmärrys niiden teosta.
Sinkkunainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Koita parikuukautta mm maksaa maksut.
Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.
En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap
Että pistäisit ukon pihalle, jotta sinun olisi mukavampi olla? Näissä tapauksissa en hyväksy elareita.
Ei siihen sun hyväksymisiä tarvita. Lain mukaan olet elatusvelvollinen oli eron syy mikä hyvänsä. Elatusmaksu on lapselle, taj
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero ei ole koskaan helppo. He voivat vanhempiaan miellyttääkseen sanoa mitä vain, mutta totuus on toinen.
Jaa, itselleni oli elämän valtavin helpotus, kun ei tarvinnut enää elää isän pelossa. Kodista tuli vihdoinkin turvallinen paikka, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä seuraavaa räjähdystä tai viikon örvellysputkea. Ei tarvinnut enää kulkea varpaillaan, koska kun isä oli kotona, piti olla näkymätön tai alkoi raivoaminen.
Ei siihen sun hyväksymisiä tarvita. Lain mukaan olet elatusvelvollinen oli eron syy mikä hyvänsä. Elatusmaksu on lapselle, tajuatko??