Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä yhteiskunnasta näkee kaikin puolin mitkä ovat seuraukset, kun on valittu helppo elämä lasten kanssa, ilman miestä. Näiden valintojen katkeria hedelmiä nyt nautitaan.

Vuosikymmeniä miehet on kastroitu ja nyt kun kastroidut miehet ei miellytä, heitetään ne pois.

Vahva mies on yhteiskunnalle ja lasten terveelle kehitykselle täysin välttämätön asia, kaikesta näkyy tämä naisten kasvattama sukupolvi.

Ööö, lapset on naisten kasvattamia, koska niitä jätettyjä miehiä ei se lastenhoito alun perinkään kiinnostanut. Edes silloin, kun olivat vielä yhdessä. Eli ongelma ei ole naisten haluamat erot, vaan miesten haluattomuus osallistua lastenhoitoon.

Naiset, lähes poikkeuksetta saavat omalla käytöksellään tämän haluttomuuden ja vetäytymisen perheestä, miehessä aikaiseksi.

Siis syytät naisia miesten välinpitämättömyydestä lapsiaan kohtaan?? Just joo. Ymmärrätkö, että olipa välinpitämättömyytesi syy mikä tahansa, niin lapsi siitä kärsii? Osaatko sysätä omat tunteesi sivuun ja hoitaa sitä lasta, joka tarvitsee ISÄÄNSÄ??

Vierailija kirjoitti:

Yyhoot hehkuttavat täällä energiaansa. Tilastot kertovat kuitenkin köyhyys-, uupumus-, ym. riskeistä.

Äiti ei voi olla isä, vaikka kuinka voimaantunut ja isää halveksiva olisikin. Antakaa lapsen ja isän suhteen rakentua rauhassa omanlaisekseen, ilman turhia päsmäröintejä. Lapsi tarvitsee molemmat.

Äidit yleensä halveksivat isää, joka on saamaton vätys tai ei osaa/ halua laittaa lasta ja sen tarpeita omiensa edelle. 

 

Mites olis äidin ja lapsen suhteen rakentuminen rauhassa omanlaisekseen sillä aikaa, kun isä pyörittää arkea pk-viemisineen ja tuomisineen, neuvolakäynteineen, ruoanlaittoineen, siivoamisineen jne jne?? Vois se surullisen kuuluisa uupumisriskikin laskea. 

 

Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka kykenevät huolehtimaan lapsesta yhdessä, vakka eivät ehkä yhdessä olisikaan olipa vanhempien sukupuolet mitä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa kuinka käy eron jälkeen. Vaihtoehtoja on niin monia.

Kun eroaa, niin on hyväksyttävä se, että joutuu eroon myös lapsistaan osaksi aikaa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. En ole tuntenut yhtään yksinhuoltajaa. Lapset reissaavat kahta kotia. Nainen maksaa paremmin toimeentulevana elareita, koska yleensä naisella on koulutus. Jos ikävästi käy, mies jää tahallaan työttömäksi.

Kaikissa liitoissa on vaikeat vuotensa. Mies kyllä lupasi minulle, että jos eroamme, hän ei alkaisi tappelemaan lapsistamme. En eronnut, koska meillä ei ollut riitaa, alkoholismia, väkivaltaa. Korkeintaan kyse oli pikkulapsiperhearjen väsyttämistä vanhemmista ja tiesin että parempaa suuntaan ollaan menossa, kun lapset kasvavat.

Tässä on ap oikeastaan kok

 

Nyt kun luin itse tarkemmin, huomaan, että kyllä kirjoittamani voi ymmärtää kuten ymmärsit. Pahoittelut.

No pointti oli kuitenkin se, että ex-vaimo ei ole osa perhettämme, vaikka lapsi on. Että ex-vaimo ei voi tulla sisälle noin vain. Lapselle tämä on koti, ex-vaimolle kyläpaikka, jonne tullaan vain sovitusti. Tämä oli hänelle vaikea paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen se liitossa mihinkään osallistumaton mies keksi että haluaa olla 50% isä ja lastenvalvonnassa yllättäen läväytti tuon pöytään. Lapsesta tuli reppulapsi ja itsestäni jtv äiti. Paitsi että edelleenkin huolehdin kaikesta, isän luona käy säilytettävänä. Jos kintas hukkuu siellä niin lapsi tulee su illalla luokseni takaisin ilman kintasta jne. Koska se isäsuhdehan on tärkeä eikä isän tehtävä ole huolehtua lapsen tavaroista. 

eli ei helpottunut. Pääsen kuitenkin itse harrastamaan liikuntaa nykyisin jne ja vapautta on mutta lapsen kova elämä kahden kodin välissä ei ole sen arvoista. Koeta kestää.

Mulle kävi näin myös. Kirsikkana kakun päälle, mieshän ei maksanut elareita koska 50/50. Käytännössä tämä kuitenkin meni niin, että maksoin itse lapsen harrastukset, päiväkotimaksut, vaatteet jne muut. Lapsen isällä ei pahemmin kiinnostanut, lapsi tuli hänen luokseen joka toinen viikko ettei tarvinnut maksaa elareita.

Luulen että ex miehesi ihan oikeasti halusi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Olisiko joka toinen viikonloppu parempi?

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä edelliseen, että se lähivanhempi maksaa kyllä niitä kuluja enemmän kuin elareita maksava vanhempi. Ihan jo pelkästään asumiskuluissa. Siihen päälle kaikki muu.

Suostuisitko etävanhemmaksi? Jos se lähivanhemmuus on niin rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen se liitossa mihinkään osallistumaton mies keksi että haluaa olla 50% isä ja lastenvalvonnassa yllättäen läväytti tuon pöytään. Lapsesta tuli reppulapsi ja itsestäni jtv äiti. Paitsi että edelleenkin huolehdin kaikesta, isän luona käy säilytettävänä. Jos kintas hukkuu siellä niin lapsi tulee su illalla luokseni takaisin ilman kintasta jne. Koska se isäsuhdehan on tärkeä eikä isän tehtävä ole huolehtua lapsen tavaroista. 

eli ei helpottunut. Pääsen kuitenkin itse harrastamaan liikuntaa nykyisin jne ja vapautta on mutta lapsen kova elämä kahden kodin välissä ei ole sen arvoista. Koeta kestää.

Isäsuhde ON tärkeä. Olisiko parempi jos mies näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu?

Tunne-elämältään lapsen tasolla olevaan isään ei voi luottaa. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta tunnesäätelyssä. Tätä jos ei pysty tekemään, aiheuttaa lapselle vain turvattomuutta ja haittaa.

Parempi on nähdä sellaista huonoa vanhempaa vasta kun lapsen oma tunnesäätely on riittävän kehittynyt, että selviää henkisesti sen vanhemman kanssa.

Ei lasta saa vieraannuttaa isästä vain siksi koska naine uskoo että hän on tunne elämältään lapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen se liitossa mihinkään osallistumaton mies keksi että haluaa olla 50% isä ja lastenvalvonnassa yllättäen läväytti tuon pöytään. Lapsesta tuli reppulapsi ja itsestäni jtv äiti. Paitsi että edelleenkin huolehdin kaikesta, isän luona käy säilytettävänä. Jos kintas hukkuu siellä niin lapsi tulee su illalla luokseni takaisin ilman kintasta jne. Koska se isäsuhdehan on tärkeä eikä isän tehtävä ole huolehtua lapsen tavaroista. 

eli ei helpottunut. Pääsen kuitenkin itse harrastamaan liikuntaa nykyisin jne ja vapautta on mutta lapsen kova elämä kahden kodin välissä ei ole sen arvoista. Koeta kestää.

Isäsuhde ON tärkeä. Olisiko parempi jos mies näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu?

Tunne-elämältään lapsen tasolla ole

 

No kerro meille sitten, miten huono isän pitää olla, jotta pitää tapaamisiin puuttua!

Isän tapaamisiin saa vain silloin puuttua jos hän on vaaraksi lapselle. Pystytkö todistamaan että ex mies on tunnetasoltaan lapsen tasolla? Mitä se edes tarkoittaa?

Olisi. Ja on.