Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Onhan se nyt raivostuttavaa, kun ihmiset saavat apua oireisiinsa.
Mikähän siinä on niin kestämätöntä? Etkö itse ole saanut apua ongelmiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muotidiagnosointi on johtanut itseni kohdalla siihen, että kun joku mainitsee sanoja kuten nepsy, adhd, autisti ym kuvaillessaan itseään, niin omat silmäni kääntyvät ympäri silmäkuopissa ja lähtökohtaisesti tämän ihmisen uskottavuus laskee välittömästi.
En ole lääkäri mutta 99% kohtaamistani itseilmoitetuista nepsyistä ovat täysin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä. Yleisin näitä henkilöitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen narsismi ja itsensä ja oman erilaisuutensa pönkittäminen.
Kuka ylipäätään haluaa tuoda esiin jotain omia diagnooseja puolituntemattomille ihmisille? No se varmaan joka haluaa että kaikki keskustelu pyörii itsensä ja oman erikoisuutensa ympärillä.
Minä en diagnoosiani huutele, mutta tietenkin käyttäydyn ns. normaalisti vieraiden edessä. Omia oireitaan on oppinut hyvin peittämään ja pinnistämään ja siitä myös paljon kärsinyt. Mutta se mitä sinä tai ne muut ei näe on se, että tälläinen tilanne on ihan äärimmäisen kuormittava ja sen jälkeen joudun nukkumaan ja lepäämään paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotidiagnosointi on johtanut itseni kohdalla siihen, että kun joku mainitsee sanoja kuten nepsy, adhd, autisti ym kuvaillessaan itseään, niin omat silmäni kääntyvät ympäri silmäkuopissa ja lähtökohtaisesti tämän ihmisen uskottavuus laskee välittömästi.
En ole lääkäri mutta 99% kohtaamistani itseilmoitetuista nepsyistä ovat täysin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä. Yleisin näitä henkilöitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen narsismi ja itsensä ja oman erilaisuutensa pönkittäminen.
Kuka ylipäätään haluaa tuoda esiin jotain omia diagnooseja puolituntemattomille ihmisille? No se varmaan joka haluaa että kaikki keskustelu pyörii itsensä ja oman erikoisuutensa ympärillä.
Minä en diagnoosiani huutele, mutta tietenkin käyttäydyn ns. normaalisti vieraiden edessä. Omia oireitaan on oppinut hyvin peittämään ja pinnistämään ja siitä myös pa
No sitäpä juuri tarkoitin. Ehkä ne jotka ei kulje tuolla megafoni kädessä diagnoosejaan huudellen varmaan onkin niitä oikeasti nepsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt raivostuttavaa, kun ihmiset saavat apua oireisiinsa.
Mikähän siinä on niin kestämätöntä? Etkö itse ole saanut apua ongelmiisi?
Kyllä se kieltämättä vähän raivostuttaa että yhteiskunnan rajallisia varoja ohjataan julkisella puolella esim psykoterapian muodossa sellaisille jotka haluaa diagnoosin kun se on muotia ja sillä välin avohoidossa olevat oikeasti sairaat tekee itsemurhia kun ei saa mitään hoitoa.
Jos omilla rahoillas maksat diagnoosis ni ei se minua niin ahdista.
Itsellä vahvasti autistinen lapsi ja kyllä tämä nykyajan "kaikki on autisteja" meno on ihan selvästi vahingoittanut ihmisten ymmärrystä siltä, minkälaisesta haasteesta on kyse. Ennen ihmiset ymmärsivät paremmin kun sanoin, että on autisti. Nykyään selvästi ovat ymmällään, että voiko autisti olla tuollainen (oudosti käyttäytyvä ja vähäpuheinen).
Ehkä tämä villitys menee joskus ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotidiagnosointi on johtanut itseni kohdalla siihen, että kun joku mainitsee sanoja kuten nepsy, adhd, autisti ym kuvaillessaan itseään, niin omat silmäni kääntyvät ympäri silmäkuopissa ja lähtökohtaisesti tämän ihmisen uskottavuus laskee välittömästi.
En ole lääkäri mutta 99% kohtaamistani itseilmoitetuista nepsyistä ovat täysin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä. Yleisin näitä henkilöitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen narsismi ja itsensä ja oman erilaisuutensa pönkittäminen.
Kuka ylipäätään haluaa tuoda esiin jotain omia diagnooseja puolituntemattomille ihmisille? No se varmaan joka haluaa että kaikki keskustelu pyörii itsensä ja oman erikoisuutensa ympärillä.
Minä en diagnoosiani huutele, mutta tietenkin käyttäydyn ns. normaalisti vieraiden edessä. Omia oireitaan on oppinut hyvin peittämään ja pinnistämään ja siitä myös pa
Minulla varmaan aika sama. Eli en vaikuta heti oudolta koska yritän vaikuttaa ihan normaalilta. Ilmeisesti se ei vain onnistu kovin hyvin, koska ei ole ollut menestystä sosiaalisessa elämässä. Mutta päivittäisessä asioinnissa pärjään, vaikka kaupassa tai jos pitää soittaa johonkin. Ja jos täytyy olla jossain sosiaalisemmassa tilanteessa, niin todellakin yritän pinnistellä minkä vain voin. Ja se kuormittaa. Siitä huolimatta usein pidetään outona.
Ihmetyttää se, että jotkut ihmiset samaan aikaan muka makaavat ja silti mainostavat diagnoossejaan. Ja se on häiritsevää myös siksi, että en tahdo esim. missään kahvipöydässä kuulla yksityisasioita muitakaan. Varsinkaan toisten yksityisasioita (aiemmin puhuttiin muiden diagnooseista ja se on jo törkeää).
Julkkiksissa ja somettajissa on sitä, että vasta diagnoosi ulostulon jälkeen alkaa ticcailut, srimmaiöut, melttarit, ekkoilut ym. Ihan normimeininki ja sit yhtäkkiä alkaa se esitys. Se taitaa olla sitä maskausta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt raivostuttavaa, kun ihmiset saavat apua oireisiinsa.
Mikähän siinä on niin kestämätöntä? Etkö itse ole saanut apua ongelmiisi?
Mistä nää kiusaajat eksyy tähän ketjuun? Ettekö osaa lukea vai ettekö vaan halua jättää hetkeksi autisteja ja muita neurovammaisia rauhaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että sun aivot toimii eritavalla kuin muiden tarkoittaa juurikin sitä että sun aivoissa on vikaa. Ihan kaikella rakkaudella, mutta niin se menee.
Omasta mielestään lievästi autistinen on täysin normaali. Muut ihmiset ovat niitä, jotka näkevät hänessä jotakin poikkeavaa ja vääränlaista.
Eli on ihan näkökulmasta kiinni, mikä on normaalia ja mikä ei. On siksi rumaa sanoa, että toisella olisi päässä vikaa, kun kyse on näkökulmasta eikä mistään absoluuttisesta.
Täällä on moni aspergertyyppi kertonut niistä ongelmista. Ulkopuolelle jäämisestä, syrjäytymisestä, kuormittavuudesta ja siitä miten elämä on ollut kiusaamista ja yhtä selviytymistaistelua. Kyllä siitä on tiktok-hömppääjien pinkillä kuorrutettu unelmahöttö aika kaukana.
Harmi vaan että nämä huomion kalastajat vie fokuksen pois todellisesta tilanteesta ja oikeista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotidiagnosointi on johtanut itseni kohdalla siihen, että kun joku mainitsee sanoja kuten nepsy, adhd, autisti ym kuvaillessaan itseään, niin omat silmäni kääntyvät ympäri silmäkuopissa ja lähtökohtaisesti tämän ihmisen uskottavuus laskee välittömästi.
En ole lääkäri mutta 99% kohtaamistani itseilmoitetuista nepsyistä ovat täysin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä. Yleisin näitä henkilöitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen narsismi ja itsensä ja oman erilaisuutensa pönkittäminen.
Kuka ylipäätään haluaa tuoda esiin jotain omia diagnooseja puolituntemattomille ihmisille? No se varmaan joka haluaa että kaikki keskustelu pyörii itsensä ja oman erikoisuutensa ympärillä.
Minä en diagnoosiani huutele, mutta tietenkin käyttäydyn ns. normaalisti vieraiden edessä. Omia oireitaan on oppinut hyvin
Niin tämä! Miksi ihmeessä oikeasti autistilla olis tarvetta ja edes kykyä huudella asiasta, puhettakaan että sais kiinnostunut ta yleisöä sillä villittyä samSamaa ihme massa huumaa
"Mitä helvettiä? Ei adhd-lääkkeistä kostu mitenkään jos ei sairasta adhd:tä. Älä viitsi valehdella."
Älä viitsi itse levittää väärää tietoa ja syytellä muita valehtelijoiksi, jos et edes vaivaudu tutkimaan miksi lääkepurkin kyljessä on punainen kolmio.
En tiedä mitä adhd lääkettä syöt tai lapsillesi syötät, mutta suurin osa adhd lääkkeistä on sellaisia, että niitä voi käyttää päihtymystarkoituksessa. Kyseessä on vielä todella vanha juttu ja on ihme jos et ole törmännyt asiaan aikaisemmin.
Adhd lääkkeet aktivoivat aivoissa samoja reseptoreita, kuin amfetamiinit, eli vaikuttavat piristävästi.
Myös adhd.ta sairastavat päihtyvät lääkkeistä, kun annos on riittävän suuri.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-laakkeiden-kaytto-on-rajahtany…
Tuossa vain yksi uutinen aiheesta. Googlesta löytyy paljon lisää jopa vuosikymmenten takaa, jos aihe kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aikuisena diagnosoitu adhd, enkä kehtaa kertoa asiasta kuin lähimmille ystävilleni juuri tämän ilmiön vuoksi. Minulla oli lapsesta asti mm. mielialaongelmia, vireystilan äkillisiä vaihteluita, voimakasta impulsiivisuutta, mutta esimerkiksi huonoon käytökseen koulussa ei siihen aikaan puututtu lainkaan, koska erittäin hyvän muistin vuoksi pärjäsin kokeissa hyvin lukematta ja tekemättä läksyjä. Huvittaa ihan, miten mun ongelmia on selitetty eri tavoin eri ajankohtina (oon mm. yhdessä vaiheessa saanut tämän silloin yleisen bipo2-dg:n, koska lääkärin mielestä impulsiiviset päätökseni olivat hypomaniaa, mutta en hyötynyt tasaajista mitenkään enkä omasta mielestäni voinut olla koko ajan hypomaniassa). Aikuiselämä on ollut yhtä kriisistä kriisiin kulkemista, ja vaikka onnistuinkin raapimaan itselleni yhden tutkinnon hyvin työllistävältä alalta ja sitä myötä töitä, niin ongelmana on ollut toistuva uupuminen. Vaikka tämä dg tuntuu selittävän ongelmiani paljon paremmin kuin mikään muu aiempi, ja olen hyötynyt lääkityksestä enemmän kuin mistään muusta aiemmin, niin silti epäilen koko ajan. Entäs jos minäkin olen vain muotidiagnoosien hakija? Nyt kun "kaikilla" on adhd, niin onko mahdollista että diagnosointi on tehty väärin? Entä jos vain kuvittelen kaiken?
Päävammoista oli aiemmilla sivuilla puhe: mullekin muuten on tullut 4-5-vuotiaana tajuttomaksi vienyt päähän kohdistunut isku. En tiedä onko sillä vaikutusta siihen, että nykyään ongelmina tämä adhd ja krooninen migreeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd todettu lapsena.
Kaikki koulut menny rimaa hipoen läpi ja hyvistä ammateista ollut turha haaveilla. Pääsin onneksi oppisopimuksella ammattiin kiinni ja teen työtä jossa keskittymistä vaaditaan lyhyissä rykäyksissä. Koko elämä on täytynyt miettiä mihin pystyy ja missä on mahdollista pärjätä. Voimavaraksi en ole adhd.ta kokenut koskaan.
Nyt aikuisiällä monet kaverit onkin todettu adhd.ksi. koulut mennyt hyvin ja hyvissä ammateissa. "Adhd on voimavara" kuulemma. Osa näistä on vielä sellaisia, että kun ei julkisella puolella ole diagnosoitu, niin on käyty netissä etsimässä lääkäreiden nimiä ja käyty kaukanakin omasta kaupungista hakemassa se diagnoosi ja lääkitys.
Tavallaan se ei ole minulta pois jos muut käyttävät apteekin amfetamiinia ilman todellista tarvetta sille, mutta vähättelevä suhtautuminen oikeisiin adhd tapauksiin on kasv
nykyisin on tunnistettu myös ADT (=Attention Deficit Trait). Sitä voisi sanoa itsetehdyksi ADHD:ksi. En tiedä otetaanko tuota diagnostiikassa huomioon, mutta ainakin yths:llä tunnutaan olevan siitä tietoisia. Ehkä julkisellakin.
Itse olen aina saanut vähättelyä osakseni adhd:ni takia, koska minusta sitä on niin vaikea nähdä. Mutta kyllä minulla se on. En vaihtaisi elämääni ei-adhd:ksi, koska koen, että elämä adhd:na on paljon rikkaampaa. On se varmasti vaikeampaakin, mutta en vaikeuksienkaan takia tätä vaihtaisi ns. nolmin elämään. En ikinä. Kaikki meistä ei jaksa tai halua alkaa selittää toiselle (pahimmassa tapauksessa vieralle ihmiselle) omia ireitaan tai sitä missä vaikka oireidensa kanssa kompuroi. Tuohon voi olla monia syitä. ITsellä suurin syy on se, että ei siitä mitään hyötyö minulle ole, jos kerron toiselle missä kompuroin, koska osaan itse pyytää apua asioissa, joissa sitä tarvitsen enkä halua ottaa vastaan mitään hyvää tarkoittavia neuvoja, koska ne eivät koskaan ole tuoneet mitään hyvää, vain ajan tuhlausta. Mutta etsin itse sitten ne neuvojat, jotka minua voivat neuvoa - jotenkin osaan tunnistaa sen ihmisistä.
Sellaista.
Ihan vain kirjoitan tämän, en suoranaisesti kirjoittajalle, jota lainasin, vaan tähän ketjuun. Monen adhd:n taustalla voi tosiaan olla myös ADT.
Mutta kukaan ei ehkä voi toisesta ihmisestä sanoa onko hän adhd vai koska, se ei aina näy päällepäin. Diagnmostitkot toki voivat siitä antaa valistuneen näkemyksen, jos ihmisen ovat tutkineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ymmärrä ADHD aivojen toiminnasta yhtään mitään, etkä myöskään ADHD lääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd todettu lapsena.
Kaikki koulut menny rimaa hipoen läpi ja hyvistä ammateista ollut turha haaveilla. Pääsin onneksi oppisopimuksella ammattiin kiinni ja teen työtä jossa keskittymistä vaaditaan lyhyissä rykäyksissä. Koko elämä on täytynyt miettiä mihin pystyy ja missä on mahdollista pärjätä. Voimavaraksi en ole adhd.ta kokenut koskaan.
Nyt aikuisiällä monet kaverit onkin todettu adhd.ksi. koulut mennyt hyvin ja hyvissä ammateissa. "Adhd on voimavara" kuulemma. Osa näistä on vielä sellaisia, että kun ei julkisella puolella ole diagnosoitu, niin on käyty netissä etsimässä lääkäreiden nimiä ja käyty kaukanakin omasta kaupungista hakemassa se diagnoosi ja lääkitys.
Tavallaan se ei ole minulta pois jos muut käyttävät apteekin amfetamiinia ilman todellista tarvetta sille, mutta vähättel
Arveletko että psykologi yhdessä psykiatrin kanssa ei tunnista ADHD:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on itseään ruokkiva muotijuttu, joka menee varmaan ajan kanssa ohitse. En seuraa esim. TikTokkia, koska en ylipäänsä jaksa seurata tämän tyyppisten ihmisten elämää, joten sikäli asia ei herätä sen kummempia ajatuksia itsessä kun ilmiö tulee harvemmin vastaan.
Ehkä ajattelen positiivisesti jopa, kun muistan, kun vielä 10-15 vuotta sitten autisti ja muut nepsy-kirjoon liittyvät sanat oli sanoja, joilla oli tarkoitus vain tehdä pilkkaa. Sitä ennen harva oli kuullutkaan koko asiasta vaikka vammaiseksi saatettiin toki haukkua, ehkä ADHD oli jotenkin tunnettu jo tätä aiemmin ja sen stereotypia oli sellainen käytösongelmainen öykkäri, joka ei "viitsinyt keskittyä" mihinkään.
Totta. Mikähän on seuraava muoti-ilmiö? Cp-vamma? Kuulostaa mahdottomalta, mutta ihan yhtä järjettömältä olisi aiemmin kuulostanut tämäkin, että suositut teeskentelevät autismia.&nb
Sehän on itsediagnosoiminen, kun lääkärit on nii tyhmiä ettei ole aina samaa mieltä potilaan kanssa potilaan itsensä tekemästä diagnoosista eikä suostu kirjoittamaan potilaalle potilaan itse haluamaa lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt raivostuttavaa, kun ihmiset saavat apua oireisiinsa.
Mikähän siinä on niin kestämätöntä? Etkö itse ole saanut apua ongelmiisi?
Kyllä se kieltämättä vähän raivostuttaa että yhteiskunnan rajallisia varoja ohjataan julkisella puolella esim psykoterapian muodossa sellaisille jotka haluaa diagnoosin kun se on muotia ja sillä välin avohoidossa olevat oikeasti sairaat tekee itsemurhia kun ei saa mitään hoitoa.
Jos omilla rahoillas maksat diagnoosis ni ei se minua niin ahdista.
tmä on vähät OT, mutt: adhd;hen ei ainakaan meidän hyvinvointialueella saa psykoterapiaa (ainakaan julkisilla varoilla). Näin sanoi minulle sairaalassa adhd:hen erikoistunut psykiatri. Adhd kun ei ole sinälläään psykiatrinen sairaus, vaikka sillä F-koodi onkin. Sellaisille voidaan antaa psykoterapaialähete, jos on liitännäisiä, joihin terapiaa tarvitsee. Meidän kaupungissa julkisella on adhd:hen perehtynyt psykiatrinen sh, jolle voi käydä avautumassa, jos omat adhd-oireet alkaa pahentua tai tarvii muuten näkemystä siihen. En ole itse tarvinnut sitä apua tässä vuosien varrella, mutta oli kiva tietää, että sellaista on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä ADHD aivojen toiminnasta yhtään mitään, etkä myöskään ADHD lääkkeistä.
Jos viesti oli tolle ylemmälle, niin mikä siinä oli väärin? Itse peukutin sitä. Toipuvana narkkarina voin kertoa että kyllä noita ryynejä myydään tuolla kadulla paljonkin. Itsekkin tullut käytettyä concertaa ja medikinettiä sillon ku katupiri on ollut huonoa aika ajoin. Se että ite vedät huumeita lääkärin reseptillä ei muuta niiden vaikutusta millään tavalla.
Olisi kiva saada oikeasti tietoa ja apua näihin ongelmiin, mutta mistään ei saa mitään. Ja vertaisryhmässäkin on sitten aina pakko olla se yksi suupäänä oleva pätijä jonka mielestä mitään ongelmaa ei ole eikä voi olla siis kellään muullakaan. Lopullisesti menee usko ja toivo että tässä oppisi edes jotenkin vielä selviämään yhteiskunnassa.
Nykyinen ilmapiiri tosiaan unohtaa, etteivät kaikki ADHD-ihmiset ole samanlaisia. Osa on älykkäitä, osa on keskivertoja ja osa pärjää huonosti koulussa, vaikka olisi lääkkeetkin. Eli koko skaala sielläkin on edustettuna.
Tuo, että ADHD oli yliedustettua vankien keskuudessa, johtuu kahdesta eri syystä. Toinen on se, että kun et onnistu sääntöjen mukaan, niin lopulta turhaudut ja päädyt rikoksiin. Eihän kaikille käy näin, mutta monen kohdalla tuo on ollut kehityskulku. Toinen syy on se, että vangeilla sitä on tutkittu enemmän kuin väestössä keskimäärin. Kohtalaisesti elämässään pärjännyt tarkkaavaisuushäiriöinen ei ns. jää haaviin, hän saattaa itsekin ajatella, että on täysin normaali, vaikka jotkin asiat sujuvatkin huonommin kuin muilla. Siten hän ei hakeudu tutkimuksiin eikä hän myöskään päädy tilastoihin.
Tämä siis yleisenä ajatustenvirtana, ei niinkään kommentiksi sinulle, jota lainasin tuossa yllä.