Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko cheyenne pusannut äskettäin tohtorin väitöskirjan kasaan, vai miten hänestä nyt on hetkessä pamahtanut huippuälykkö? Eiku joo, Juno sen sai aikaan.
Kuka Juno? Mutta joo, tähän ketjuun eksyy ihmisiä, joiden mielestä keskinkertaiset somettajatkin ovat huippuälykkäitä, koska ovat onnistuneet peittelemään autismiaan keski-ikäiseksi :D
Ehei, muistaakseni on maininnut jossain omaavansa keskivertoa korkeamman äo:n.
Tässä autismiliiton sivuilta lainattua faktaa autismista:
Autismi on synnynnäinen ja koko elämän mittainen tila, joka ilmenee hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea läpi elämänsä.
Sana autismikirjo kuvaa
Just joo. Olet ihan samanlainen kiusaaja kuin kaikki ne ala-asteella kiusanneet, kun tulet tähän ketjuun huutelemaan nepsy-ihmisiä vammaisiksi koska heillä on selkeitä haasteita. Eikö sinua hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko cheyenne pusannut äskettäin tohtorin väitöskirjan kasaan, vai miten hänestä nyt on hetkessä pamahtanut huippuälykkö? Eiku joo, Juno sen sai aikaan.
Kuka Juno? Mutta joo, tähän ketjuun eksyy ihmisiä, joiden mielestä keskinkertaiset somettajatkin ovat huippuälykkäitä, koska ovat onnistuneet peittelemään autismiaan keski-ikäiseksi :D
Ehei, muistaakseni on maininnut jossain omaavansa keskivertoa korkeamman äo:n.
Tässä autismiliiton sivuilta lainattua faktaa autismista:
Autismi on synnynnäinen ja koko elämän mittainen tila, joka ilmenee hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea läpi elämänsä.
Sana autismikirjo kuvaa
Tää ketju oli nepsyille, jotka ei tykkää nykyisestä keskustelu ilmapiiristä. Jos oot vain vähän tyhmä ja katkera, oot ihan väärässä paikassa edelleen. Tee oma ketju, jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sun aivot toimii eritavalla kuin muiden tarkoittaa juurikin sitä että sun aivoissa on vikaa. Ihan kaikella rakkaudella, mutta niin se menee.
Tuohan koskee myös neroja ja ihan muutenkin vaan keskivertoa älykkäämpiä, sekä empaatteja, erityisherkkiä ja liikunnallisia lahjakkuuksia esimerkiksi. Onko sun mielestä viallisia? Sori normot, ei teistä parempia saa väkisinkään.
Vaikka toki autismi on vamma. Sun väitteesi vaan ei pidä paikkansa, se on suorastaan naurettava.
Kyllä minä koen että autismini on vika aivoissa. Kyseessä on aivoperäinen häiriö joka rajoittaa elämääni paljon. Jos aletaan väittämään muuta, mennään juurikin sille "kaikki on vähän autisteja :)" alueelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko cheyenne pusannut äskettäin tohtorin väitöskirjan kasaan, vai miten hänestä nyt on hetkessä pamahtanut huippuälykkö? Eiku joo, Juno sen sai aikaan.
Kuka Juno? Mutta joo, tähän ketjuun eksyy ihmisiä, joiden mielestä keskinkertaiset somettajatkin ovat huippuälykkäitä, koska ovat onnistuneet peittelemään autismiaan keski-ikäiseksi :D
Ehei, muistaakseni on maininnut jossain omaavansa keskivertoa korkeamman äo:n.
Tässä autismiliiton sivuilta lainattua faktaa autismista:
Autismi on synnynnäinen ja koko elämän mittainen tila, joka ilmenee hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea l
Just sanaa mietin. Ekaks kärsit näistä normo kisaajista koulussa ja sit koulun jälkeen aikuisena. Kun haluaisit jutella certaistesi kanssa edes yhdessä ketjussa verkon syövereissä niin eikö nää kiusaajaää liöt eksy tännekin. Kai siinä on ongelmana se että kiusaajat on liian typeriä keksiäkseen ikinä mitään omaa. Edes oman ketjun teko ei luonnistu.
Minulla on ollut ADHD diagnoosi jo pitkään, mutta olen alkanut kyseenalaistaa sitä vuosi vuodelta enemmän. Vaikka diagnosointi tehtiin perinpohjaisesti mielestäni sieltä jäi puuttumaan oleellisia asioita, osa joista olen saanut tietää vasta aikuisena. Näitä ovat mm. äitini raskaudenaikaiset komplikaatiot ja pienenä tullut kova isku päähän josta tajuntani meni hetkellisesti, mutta jota ei siihen aikaan kuvattu koska en oirehtinut herättyäni mitenkään. Lääkitys ei ole ikinä toiminut itselleni halutunlaisesti. Saan siitä kaikki mahdolliset sivuoireet ja oloni on flunssainen ja outo, kuin joku vetäisi koko kehoani ylöspäin. Suun alueen lihakset tuntui todella jähmeiltä joten välttelin puhumista. Jäin myös entistä pahemmin jumiin asioihin ja raivostun, jos minut keskeytettiin.
Mietin usein että pitäisiköhän lähteä uudelleen arvointiin vai annanko olla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ADHD diagnoosi jo pitkään, mutta olen alkanut kyseenalaistaa sitä vuosi vuodelta enemmän. Vaikka diagnosointi tehtiin perinpohjaisesti mielestäni sieltä jäi puuttumaan oleellisia asioita, osa joista olen saanut tietää vasta aikuisena. Näitä ovat mm. äitini raskaudenaikaiset komplikaatiot ja pienenä tullut kova isku päähän josta tajuntani meni hetkellisesti, mutta jota ei siihen aikaan kuvattu koska en oirehtinut herättyäni mitenkään. Lääkitys ei ole ikinä toiminut itselleni halutunlaisesti. Saan siitä kaikki mahdolliset sivuoireet ja oloni on flunssainen ja outo, kuin joku vetäisi koko kehoani ylöspäin. Suun alueen lihakset tuntui todella jähmeiltä joten välttelin puhumista. Jäin myös entistä pahemmin jumiin asioihin ja raivostun, jos minut keskeytettiin.
Mietin usein että pitäisiköhän lähteä uudelleen arvointiin vai annanko olla.
Aivoihin kohdistuvat tapaturmat voi tosiaan selittää oireita. En tiedä mitä lääkkeitä olet kokeillut, mutta itselläni yhdestä lääkkeestä ei ollut yhtään mitään hyötyä, vaikka taas toinen samoilla lääkeaineilla toimii todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten ne vast'ikään nepsy-diagnoosin saaneet, jotka reflektoivat itseään aivan loputtomasti kirjoituksissaan niin täällä palstalla kuin somessa tai vaikkapa ihan kahvipöytäkeskustelussa.
Asiaan olen kiinnittänyt huomiota, koska mieheni on diagnosoimaton nepsy. Asperger-piirteet loistavat kuin majakka jos osaa katsoa, mutta miestä itseään ei kiinnosta vähäkään.
Hänelle riittää, että arki rullaa, elämä pyörii perheen, työn ja parin intohimoharrastuksen ympärillä. Sellaiseen omanapaiseen itsensä tutkimiseen ei ole kiinnostusta, eikä ehkä kykyäkään.
Ehkä olisi muutamaan otteeseen elämässään tarvinnutkin diagnoosin ja tukea, mutta ei mieheni nuoruudessa sellaisia ollut tarjolla. Mies on jo 50 täyttänyt. Aikuisena tuki olen ollut minä. Diagnoosin ehkä saisi, mutta mitä tukea oikeasti olisi tarjolla perheelliselle, työssäkäyvälle, säntillistä arkea elävälle assille?
Mi
Ihan ku mun mies. Kun olin sairas siivosi kämpän että on puhdasta kun kotiudun, kokkaa, hoitaa ja hoivaa mut vaan konkreettisia tekoja. Puheet ei onnistu ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti)."
Sinusta tulee aloittaja vähän sellainen kuva, ettet ole kovin älykäs. Muuten ymmärtäisit, että ihminen on paljon muutakin kuin yksi diagnoosinsa. Autismi näkyy hyvin eri tavoin ihmisillä ja siihen vaikuttaa mm. henkilön persoonallisuus ja älyn taso. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä hankalampaa ulko
Tosiaan oon autisti ja minulla on mielisairaus eli oon kai hulluin. ÄO on 115,mutta koska on dysfasia ollut niin oon kai idioottikin. Oon myös vähän katkera nykyisestä meiningistä, koska oon aina ollut itse kiysattu autismin vuoksi ja nyt kiusaajat pitää sitä coolina. Mut niin katkera en sentään oo, et tulisin haukkumaan autisteja hulluiksi ja idiooteiksi tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että asioista puhutaan, mutta..
Todella monet asperger-henkilöt ovat erityislahjakkuuksistaan huolimatta olleet aina jotenkin ulkopuolella. Ihmissuhteissa, koulussa, työelämässä, jos ovat töihin edes onnistuneet pääsemään.
Ei ole helppoa elää omalaatuisuutensa/erikoisuutensa vuoksi syrjittynä. Kun ei mahdu siihen keskiviivalle, jossa jokaisen pitäisi olla kelvatakseen tai tullakseen hyväksytyksi. Esim. koulukiusaaminen on monelle oikeasti nepsylle aiheuttanut ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja monenlaista muuta haittaa vielä nepsyyden lisäksi.
Nämä oman elämänsä Miisa nuorgamit voisivat painua v..n hehkuttamasta nepsyyden ihanuutta. Nämä sometähdet ja onlyfans-tytsykät ovat keksineet vain yhden keinon huomioh.ta lisää. Se on väärin niitä kohtaan jolla tämä on todellinen ongelma. Ei vain keino hankkia lisää seuraajia.
&
Komppaan sua, sama kohtalo.
Muotinepsytkö sun tekstiä alapeukuttaa?
Mä olen ollut suuren osan aikuiselämästäni tk-eläkkeellä, kun en vaan jaksanut. Älykkyydestä ei ole apua, kun sosiaaliset tilanteet käyvät ylivoimaisiksi. Nykyään elän erakkona maalla ja olen sinut asian kanssa.
Onneksi tykkään itsestäni. Olen oma ystäväni. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ADHD diagnoosi jo pitkään, mutta olen alkanut kyseenalaistaa sitä vuosi vuodelta enemmän. Vaikka diagnosointi tehtiin perinpohjaisesti mielestäni sieltä jäi puuttumaan oleellisia asioita, osa joista olen saanut tietää vasta aikuisena. Näitä ovat mm. äitini raskaudenaikaiset komplikaatiot ja pienenä tullut kova isku päähän josta tajuntani meni hetkellisesti, mutta jota ei siihen aikaan kuvattu koska en oirehtinut herättyäni mitenkään. Lääkitys ei ole ikinä toiminut itselleni halutunlaisesti. Saan siitä kaikki mahdolliset sivuoireet ja oloni on flunssainen ja outo, kuin joku vetäisi koko kehoani ylöspäin. Suun alueen lihakset tuntui todella jähmeiltä joten välttelin puhumista. Jäin myös entistä pahemmin jumiin asioihin ja raivostun, jos minut keskeytettiin.
Mietin usein että pitäisiköhän lähteä uudelleen arvointiin vai annanko olla.
Aivoihin ko
Olisi erittäin kiinnostavaa selvittää, kuinka monella autistilla/adhd:lla on taustalla lapsuudessa päähän/aivoihin kohdistunut vamma.
Minulla aikuisena diagnosoitu Asperger ja sain kovan tällin (+ison vuotavan haavan) päähän 4-vuotiaana. Tutulla miehellä oli 5-vuotiaana aivokalvontulehdus, joka oli viedä hengen. Hänellä myös autismi.
Olemme jo kuuskymppisiä. Lapsuudessamme näitä diagnooseja "ei ollut olemassa". Tunnettiin vain Kannerin autismi, jossa (vammainen) henkilö ei ole lainkaan yhteydessä muihin ihmisiin.
"Mä oon ihan lääkärin suusta kuullut että hän tekee moniongelmaisille lapsille nepsydiagnooseja toisinaan ihan siksi että ei keksi, mitä muutakaan tekisi. Siis näkee että käytösongelmien syyt ovat monimutkaisia ja apua tarvitsisi koko perhe, mutta sen nepsydiagnoosin kun lätkäisee pöytään niin asia on helpoimmin käsitelty hänen osaltaan. "
Lääkärien pitäisi alkaa jakaa lapsille "kurireseptejä" ihan niin kuin jakavat "liikuntareseptejä". Ihan perinteinen kuri ratkaisee lapsen kurittomuuden eikä nepsydiagnoosia siten tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että asioista puhutaan, mutta..
Todella monet asperger-henkilöt ovat erityislahjakkuuksistaan huolimatta olleet aina jotenkin ulkopuolella. Ihmissuhteissa, koulussa, työelämässä, jos ovat töihin edes onnistuneet pääsemään.
Ei ole helppoa elää omalaatuisuutensa/erikoisuutensa vuoksi syrjittynä. Kun ei mahdu siihen keskiviivalle, jossa jokaisen pitäisi olla kelvatakseen tai tullakseen hyväksytyksi. Esim. koulukiusaaminen on monelle oikeasti nepsylle aiheuttanut ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja monenlaista muuta haittaa vielä nepsyyden lisäksi.
Nämä oman elämänsä Miisa nuorgamit voisivat painua v..n hehkuttamasta nepsyyden ihanuutta. Nämä sometähdet ja onlyfans-tytsykät ovat keksineet vain yhden keinon huomioh.ta lisää. Se on väärin niitä kohtaan jolla tämä on todellinen ongelma. Ei vain keino h
Sama, tykkään kyllä itsestäni ja olen sinut itseni kanssa.
On kyllä aika tyypillistä Suonessa ja erityisesti miehille että kiintymystä osoitetaan teoilla eikä puheilla. Se on sitä välttelevä kiintynystyyliä. Ainakin omassa suvussa. Äidit on leiponu pullaa ja siivonnut ja hösslttöny, mut ei koskaan ottabu syliin ja sanonut että rakastaa. Ja isät ei halannu edes lapsena. Tunteista ei puhuttu. Miehille ei ollut edes hyväksyttävää, mutta ei edes naiset. Ehkä nykyään nuoret jo vähän puhuu, mutta o illavanhemnilla toi oli se perus.
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi otsikon, mutta oletko koskaan ollut miesvaltaisella alalla? Erityisesti, oletko ollut suorittavan tason töissä miesten kanssa? Onko se ollut helpompaa kuin naispuolisten työkavereiden kanssa?
En ole saanut diagnooseja, mutta mitä ilmeisimmin olen asperger, päätellen tietystä vihamielisyydestä, jota monesti saan osakseni muilta ihmisiltä. Muilla on myös minun näkökulmastani outoja sosiaalisia juttuja, joita en vain tajua. Joka tapauksessa, tuntuu, että naisten kanssa tuo on enemmän ongelma, sillä naiset tuntuvat olevan tarkkoja siitä, kenet hyväksyvät porukkaansa ja kuka on "liian outo". Miesten kanssa en ole kohdannut niin paljon ongelmia. Toki voi olla kyse myös siitä, että naisena olen miehille potentiaalinen kumppani, vaikka vain lyhytaikainen sellainen, joten ehkä he siksi sietävät minua paremmin.
Asperger/autistinaisten aivot muistuttavat neurotyypillisten miesten aivoja. Eli kirjo on erilainen miehillä ja naisilla! Tämä on tyypillistä ja osittain syy siihen miksi naisia ei ole diagnosoitu niin paljon.
Mutta tietenkin asia on silti todellinen, jos ei tyttönä/naisena sovi odotuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on itseään ruokkiva muotijuttu, joka menee varmaan ajan kanssa ohitse. En seuraa esim. TikTokkia, koska en ylipäänsä jaksa seurata tämän tyyppisten ihmisten elämää, joten sikäli asia ei herätä sen kummempia ajatuksia itsessä kun ilmiö tulee harvemmin vastaan.
Ehkä ajattelen positiivisesti jopa, kun muistan, kun vielä 10-15 vuotta sitten autisti ja muut nepsy-kirjoon liittyvät sanat oli sanoja, joilla oli tarkoitus vain tehdä pilkkaa. Sitä ennen harva oli kuullutkaan koko asiasta vaikka vammaiseksi saatettiin toki haukkua, ehkä ADHD oli jotenkin tunnettu jo tätä aiemmin ja sen stereotypia oli sellainen käytösongelmainen öykkäri, joka ei "viitsinyt keskittyä" mihinkään.
Totta. Mikähän on seuraava muoti-ilmiö? Cp-vamma? Kuulostaa mahdottomalta, mutta ihan yhtä järjettömältä olisi aiemmin kuulostanut tämäkin, että suositut teeskentelevät autismia.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyden historiassa on toistuva ilmiö, että diagnoosit tulevat muotiin, jolloin lääkärit alkavat nähdä tiettyyn diagnoosiin sopivia oireita vähän joka potilaassa ja potilaat itsekin saattavat alkaa kokea diagnoosiin sopivia oireita. Jostain syystä ihan fiksutkin ihmiset ovat sitä mieltä, että tämä ei ole mitenkään mahdollista juuri tässä meidän ajassamme, vaan nyt on vain "tabut rikottu ja tietoisuutta lisätty". Vaikea ymmärtää, miksi.
(Ja siis toki varmasti diagnoosien lisääntymisessä on osittain kyse myös siitä, että tiettyjä ongelmia on aiemmin alidignosoitu.)
ohis, mutta tuo että fiksutkin ihmiset kuvittelevat että juuri meidän ajassamme ei tehdä virheitä/ole erilaisia ajautusvinoumia on oudon yleinen ilmiö.
Monilla oli täällä dysfasia lapsina. Olisko se ollut ysärillä sama kuin adhd nykyisin? Nythän se on kehityksellinen kielihäiriö, mut eihän sitä todeta aikuisille edes ja se tuntuu menneen pois muodista.
Mulla ei ole aivoihin kohdistunutta vammaa kai, mutta epilepsia ja lievä kuulovamma. Epilepsia on yleistä autisteilla varsinkin vaikeilla tapauksilla. Kuulovamma ei liity sinänsä, mutta ei sekään kyllä kommunikointia helpota.
Muotidiagnosointi on johtanut itseni kohdalla siihen, että kun joku mainitsee sanoja kuten nepsy, adhd, autisti ym kuvaillessaan itseään, niin omat silmäni kääntyvät ympäri silmäkuopissa ja lähtökohtaisesti tämän ihmisen uskottavuus laskee välittömästi.
En ole lääkäri mutta 99% kohtaamistani itseilmoitetuista nepsyistä ovat täysin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä. Yleisin näitä henkilöitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen narsismi ja itsensä ja oman erilaisuutensa pönkittäminen.
Kuka ylipäätään haluaa tuoda esiin jotain omia diagnooseja puolituntemattomille ihmisille? No se varmaan joka haluaa että kaikki keskustelu pyörii itsensä ja oman erikoisuutensa ympärillä.
Erikoiset tavat? Niin, no se on varmaan juuri sitä autismia. Duh.