Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Ja pyyntö. Te joita ninenonaan EI ärsytä nykyilmapiiri, niin älkää pliis tulko tähän ketjuun selittämään enää yhtään mitään. Tämä aihe ei ole tarkoitettu teille. Jättäkää edes tämä yksi ketju meille. Voitte perustaa oman ketjun, tosin teille on jo monta.

 

Itse oon ainakin tosi yksin tän kanssa, tosin niin oon ollut koko elämäni. Tahdon siksi jakaa ajatuksia niiden kanssa joilla on samanlaisia kokemuksia.

Häh? Mä en oo törmännyt täällä kertaakaan yhteenkään ketjuun, jossa ei esiintyisi nimenomaan tuota sun asennetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim sitä en ymmärrä miten voi olla adhd ihmisiä joilla on ylisiisti koti ja kaikki tavarat järjestyksessä? Siis ilman lääkitystä. Miten voi olla sellanen ihminen, joka vie roskat ajallaan, kirjaston kirjat ei ole koskaan myöhässä , ei myöhästy töistä ja käy päivittäin suihkussa. Missä siinä se adhd on? Mä tarviin lääkkeen ja silti noista onnistuu vain se etten myöhästy töistä.

Tunnen yhden kuvailemasi adhd:n/add:n. Pakonomainen siivoaminen voi joillekin olla keino hallita päänsisäistä kaaosta ja ahdistusta. Ainoa keino pitää pakka kasassa.

Minä tunnen yhden ADHD:n, joka oli ennen kunnon sottapytty ja hänellä oli muutenkin asiat aina levällään. Jossain vaiheessa hän vaan päätti, että ottaa kodin siisteyden fiksaation kohteekseen. Vieläkään hänellä ei ole ns. kaikki langat käsissä kuten normaalilla ihmisellä, mutta hänen kotinsa on nykyään aina tiptop siisti. Siis ihan aina. Hän ei saa mielenrauhaa, jos näkyy murunenkin jossain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pyyntö. Te joita ninenonaan EI ärsytä nykyilmapiiri, niin älkää pliis tulko tähän ketjuun selittämään enää yhtään mitään. Tämä aihe ei ole tarkoitettu teille. Jättäkää edes tämä yksi ketju meille. Voitte perustaa oman ketjun, tosin teille on jo monta.

 

Itse oon ainakin tosi yksin tän kanssa, tosin niin oon ollut koko elämäni. Tahdon siksi jakaa ajatuksia niiden kanssa joilla on samanlaisia kokemuksia.

Häh? Mä en oo törmännyt täällä kertaakaan yhteenkään ketjuun, jossa ei esiintyisi nimenomaan tuota sun asennetta? 

Niihin poistettuihin ketjuihin tuli ihan hirveä määrä niitä selittelyviestejä, eka oli pahin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin ärsyttää. Mut ehkä ne julkkikset haluaa tuoda asiaa esiin helpottaakseen stigmaa?

 

mua ärsyttää eniten kaikki adhd on supervoima höttö. Siis ihmiset ihannoi minua kun olen sellanen adhd häslä kuin olen. Sosiaalinen taituri mukamas koska oon niin helposti lähestyttävä ja hauskakin. Kuitenkin mun pitää ottaa lääke joka päivä jotta pystyn elää normaalia elämää. Ne muut on saaneet avioliiton, pysyvän uran jne ilman lääkkeitä. Mä käyn jatkuvaa kamppailua itseni kanssa että saan pidettyä itseni ruodussa ja esim työpaikan ja että en uuvu tai ala päihteiden käyttäjäksi.. lääke tekee musta sen salonkikelpoisen adhdn. 

 

kyllähän sitä välillä miettii että mitä se tekee jos koko työelämän syö medikinetiä.. toivottavasti ei mitään. Ja tosiaan mun adhd on sekamuoto eli inattentive ja hyperactive molemmat. Että ilman lääkettä ei

äitini on supersiisit adhd. Minä olen sitten kotona tavarat lattioilla ja kasoissa ja erilaisissa miljoonassa projektissa. Äitiäni kiinnostaa kodin siistinä pitäminen, minulle se on se ja sama. Likaista kotia minulla ei tosin ole, mutta tavarat tosiaan on hujan hajan. Tästä otettiin lapsena monta kertaa yhteen äitini kanssa ja kerran sitten hankin lukon oman huoneeni oveen ja aloin pitää sitä lukossa ja verhot ikkunoissa ettei äidin tarvi sitten hermostua siitä, että miten sekainen huoneeni on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tässä se, että ap kuvailee omia oireitaan ja samalla vähättelee muiden. Ihan samalla tavalla autismia diagnosoidaan kuin muita nepsyjuttuja. En silti menisi heittämään, että kukapa meistä ei olisi edes pikkuisen autisti. Mikäli ap sinulle on diagnoosi annettu helposti, se ei tarkoita, että muille olisi. 

Tiedän varsin hyvin sen, että yksityiseltä saa liian helposti diagnooseja. Täällä julkinen ei hyväksy yksityisen diagnooseja. Mutta samaan aikaan tiedän sen, että tutkimuksiin pääsy oli todella vaikeaa ja minulla kesti 10 kk tutkimuksissa. Samoin lapsen tutkimuksissa kesti kuukausia. Niissä kun seulottiin kaikki muukin pois. Lisäksi ei todellakaan riitä, että laittaa raksin oikeaan kohtaan vaan joka kohta käytiin haastattelemalla läpi ja väitän, että ilman kokemusta niihin on vaikea ellei mahdoton keksiä "oikeita" vastauksia. Lisäksi vanhempien haastattelut ja kaik

Yksityisen diagnoosi nimenomaan ei ole yhtä pätevä. Niin kuin sanoin, täällä ei julkisella yksityisen diagnooseja hyväksytä. Jos haluat esimerkiksi uusia reseptit, ne tulee uusia yksityisellä tai sitten on tehtävä tutkimukset uusiksi julkisella. Eikä ole ainoa kaupunki, joka näin toimii. Huonosti tehdyt tutkimukset vie valitettavasti uskottavuutta niiltä "oikeilta" nepsyiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Muakin ärsyttää. Mut ehkä ne julkkikset haluaa tuoda asiaa esiin helpottaakseen stigmaa?

 

mua ärsyttää eniten kaikki adhd on supervoima höttö. Siis ihmiset ihannoi minua kun olen sellanen adhd häslä kuin olen. Sosiaalinen taituri mukamas koska oon niin helposti lähestyttävä ja hauskakin. Kuitenkin mun pitää ottaa lääke joka päivä jotta pystyn elää normaalia elämää. Ne muut on saaneet avioliiton, pysyvän uran jne ilman lääkkeitä. Mä käyn jatkuvaa kamppailua itseni kanssa että saan pidettyä itseni ruodussa ja esim työpaikan ja että en uuvu tai ala päihteiden käyttäjäksi.. lääke tekee musta sen salonkikelpoisen adhdn. 

 

kyllähän sitä välillä miettii että mitä se tekee jos koko työelämän syö medikinetiä.. toivottavasti ei mitään. Ja tosiaan mun adhd on sekamuoto eli inattentive ja hyperactive molemmat. Että ilman lääkettä ei tule siitä yksityisestä elämästäkään mitää

Yläpeukutin tätä, mutta olen osittain eri mieltä. Teininä olin tooodella sotkuinen, aikuisena en ilman lääkkeitäkään. En ole mikään supersiisti, mutta en voi elää kaaoksessa. Menee pääkin kaaokseen. En siis varsinaisesti käytä aikaa siivoamiseen, mutta pyrin pitämään tavaramäärän kohtuullisena ja tietyt rutiinit siinä. Toki puoliso auttaa jumitukseen. En ole myöhästynyt varmaan koskaan töistä, koska olen yksinkertaisesti niin tunnollinen etten voin sietää myöhästelyä. Mutta olen aina viime tingassa, ihan sama kuinka aikaisin herään. No ne kirjastolaskut, niistä en viitsi sanoa. Enemmän itsellä se kaaos ollut sitten työelämässä, parisuhteissa, rahan käytössä, päässä. Kun ei ole pystynyt ja kovasti on yrittänyt niin toistuvat loppuunpalamiset, koulujen kesken jättämiset, vaihtuva työ, osa-aikatyö. Olen kohta keski-ikäinen ja vasta nyt elämäni ensimmäisessä vakityössä ja kokoaikaisena. Niistä muista "hassun hauskoista" jatkuvista sähläyksistä puhumattakaan. Mutta nuo tietyt asiat on hoituneet jo aiemmin. 

"Yksityisen diagnoosi nimenomaan ei ole yhtä pätevä. Niin kuin sanoin, täällä ei julkisella yksityisen diagnooseja hyväksytä. Jos haluat esimerkiksi uusia reseptit, ne tulee uusia yksityisellä tai sitten on tehtävä tutkimukset uusiksi julkisella. Eikä ole ainoa kaupunki, joka näin toimii. Huonosti tehdyt tutkimukset vie valitettavasti uskottavuutta niiltä "oikeilta" nepsyiltä. "

Miten tuollainen voi olla laillista edes? Että ei hyväksytä lääkärin asettamaa diagnoosia? 

Vierailija kirjoitti:

"Ap:n heitto "Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei..." oli mielestäni mauton niitä kohtaan, jotka oikeasti täyttävät ADHD-kriteerit. Kyse ei ole mistään ohimenevästä älypuhelin-some-keskittymiskyvyttömyydestä, vaan synnynnäisestä, neurologisesta, toiminnanohjaukseen ja huomiokyvyn kohdentamiseen voimakkaasti vaikuttavasta ominaisuudesta."

 

Tiedän monta ihmistä, mukaan luettuna oka veli, jotka ovat hakeneet diagnoosin yksityisellä, eikä kellään heistä omien sanojensakaan mukaan ole ollut keskittymisongelmia lapsena tai nuorena. Kriteerit täytät jos vastaat kysymyksiin tietyllä tavalla, mitään objektiivista kriteeristöä ei ole. Ei se ole sen vaikeampaa. Kahdella näistä kavereista katsottiin kyllä lapsuuden aikaisia papereita. Toisella ei lukenut niissä yhtään mitään joka olisi tukenut diagnoosia (päinvastoin oli tunneilla tarkkaavainen, neuvola papereissa keskittyä hyvin yms.) ja toisella

Minä en ainakaan saanut diagnoosia, kun sitä hain. En ole koskaan pystynyt hallitsemaan keskittymistäni. Onnistun, jos aihe on riittävän mukaansatempaava - ja silloin minua ei saa "hereille" huutelemalla nimeäni toisesta huoneesta - muuten en onnistu millään pinnistelyllä. Vuorokausirytmiä olen yrittänyt saada kohdalleen viimeiset 20 vuotta, mutten ole koskaan onnistunut. Ajatus vain lähtee huomaamattani harhailemaan ja yhtäkkiä aikaa onkin kulunut vaikka kuinka paljon ilman, että olen tehnyt varsinaisesti mitään. Tuo tapahtuu täysin hallitsematta, vaikka kuinka yrittäisin suitsia sitä.

Tästä näkökulmasta kuulostaa aika yksittäistapauksilta, että diagnoosin olisi saanut ns. neurotyypillinen ilman kunnon oireita.

-eri

Vierailija kirjoitti:

"Yksityisen diagnoosi nimenomaan ei ole yhtä pätevä. Niin kuin sanoin, täällä ei julkisella yksityisen diagnooseja hyväksytä. Jos haluat esimerkiksi uusia reseptit, ne tulee uusia yksityisellä tai sitten on tehtävä tutkimukset uusiksi julkisella. Eikä ole ainoa kaupunki, joka näin toimii. Huonosti tehdyt tutkimukset vie valitettavasti uskottavuutta niiltä "oikeilta" nepsyiltä. "

Miten tuollainen voi olla laillista edes? Että ei hyväksytä lääkärin asettamaa diagnoosia? 

Laillisuudesta en tiedä, mutta kaiketi joissain kaupungeissa tutkimuksia tehdään liian huonosti eikä noudateta esimerkiksi käypä hoito -ohjeita. Ja valitettavasti on totta, että nepsyaiheisissa ryhmissä on kerrottu useamminkin suusta, että diagnoosi on tullut kertakäynnillä yksityiseltä. Ja näin ei pitäisi ikinä olla, vaikka olisi kuinka "selvä" nepsy tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

"Yksityisen diagnoosi nimenomaan ei ole yhtä pätevä. Niin kuin sanoin, täällä ei julkisella yksityisen diagnooseja hyväksytä. Jos haluat esimerkiksi uusia reseptit, ne tulee uusia yksityisellä tai sitten on tehtävä tutkimukset uusiksi julkisella. Eikä ole ainoa kaupunki, joka näin toimii. Huonosti tehdyt tutkimukset vie valitettavasti uskottavuutta niiltä "oikeilta" nepsyiltä. "

Miten tuollainen voi olla laillista edes? Että ei hyväksytä lääkärin asettamaa diagnoosia? 

Julkisen pitää noudattaa käypä hoito-suosituksia ja myös valvonta on yksityistä raskaampaa. Ei julkisen lääkäri voi uusia sellaista reseptiä, jonka diagnostiikka on puutteellista tai hoito ei ole noudattanut hyviä hoitokäytänteitä. Esim. yhden arvion mukaan yleisimpään adhd-lääkkeen aloitukseen eli metyylifenidaattiin liittyy 1,8-kertainen riski äkkikuolemaan tai eteisperäiseen rytmihäiriön (käypä hoito) joten ennen lääkkeen aloitusta tulee poissulkea esim sydänsairaudet ja nyt ihan minimissään EKG- eli sydänkäyrä. Lääkehoidon aikana tulee seurata verenpainetasoja. Jos nämä ei täyty, ei lääkettä julkisella voida uusia.

Yleensä toki nämä käypä hoito-suositusten vastaisesti toimivat lääkärit saavat ajan kanssa rajatut oikeudet Valviralta eli esim kiellon määrätä tiettyä lääkeryhmää. Nopeasti ajateltuna löytyy Suomesta muutamalta vuodelta esim. yksi kilpirauhaslääkityksiä väärin määrännyt lääkäri, yksi niskavammoja väärin kriteerein määrännyt ja nyt viimeisimpänä tämä turkulainen silmälääkäri. Että ei nämä erityisen harvinaisia edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän varsin hyvin sen, että yksityiseltä saa liian helposti diagnooseja. Täällä julkinen ei hyväksy yksityisen diagnooseja. Mutta samaan aikaan tiedän sen, että tutkimuksiin pääsy oli todella vaikeaa ja minulla kesti 10 kk tutkimuksissa. Samoin lapsen tutkimuksissa kesti kuukausia. Niissä kun seulottiin kaikki muukin pois. Lisäksi ei todellakaan riitä, että laittaa raksin oikeaan kohtaan vaan joka kohta käytiin haastattelemalla läpi ja väitän, että ilman kokemusta niihin on vaikea ellei mahdoton keksiä "oikeita" vastauksia. Lisäksi vanhempien haastattelut ja kaikki mahdollinen materiaali lapsuudesta. Kuten sanoin, tiedän, että diagnooseja tehdään myös heppoisesti, mutta tätä ei voi yleistää. 

Lisäksi tuohon, kun osa ajattelee, että ihmisellä ei voi ADHD, jos on hyvässä työssä tms. Siitä olen samaa mieltä, että jos ihmisellä ei ole ollut haasteita, ei nepsydiagnoosi ole oikea. Nykyäänhän myös onneksi on rajattu tutkimukseen pääsijöitä. Itsekin olen ns. hyvässä työssä ja vielä opiskelen. Ulkopuoliset ei välttämättä diagnoosia uskoisi. He vaan eivät tiedä sitä, että millaisia haasteita minulla oli ennen lääkkeitä tai on työelämän ulkopuolella. 

Voi kunpa diagnoosin saisikin helposti yksityiseltä puolelta! Menin aikanaan, vuonna 2006, juurikin yksityiselle neurologille tajuttuani, että opiskeluni vaikeudet johtuvat siitä, että ajatus harhailee koko ajan ilman, että pystyn hallitsemaan sitä. Ei onnistunut lukeminen, vaikka aihe oli mielenkiintoinen ja minulle helpohko, lukemisprosessi oli se, joka ei vain kertakaikkiaan sujunut. Tuo yksityinen neurologi melkein pyöritteli silmiään suhtautuessaan ongelmaani väheksyvästi. Syy oli ilmeisesti siinä, että olin aloittanut gradun tekemisen. Olin valinnut alakseni fysiikan, sillä siinä ei tarvinnut lukea, ei ennenkuin tuossa graduvaiheessa. Mikään lukemista vaativa ei kertakaikkiaan onnistunut. Fysiikassa sen sijaan piti ymmärtää, ei tarvinnut opetella juuri mitään ulkoa, joten jos aihe oli mielenkiintoinen, se saattoi jopa onnistua.

Sain kuitenkin lähetteen julkiselle puolelle tutkimuksiin. Lopputulos oli, että on kyllä selviä piirteitä, muttei aivan riittävästi diagnoosin tekemiseen. "Pitää vaan pärjätä." Viisitoista vuotta myöhemmin havahduin siihen, etten ollut pärjännyt, en ollut päässyt työelämään lyhyttä pätkää lukuun ottamatta, opiskelu oli tyssännyt aina nopeasti loppuunpalamiseen. Ihmissuhteetkaan eivät oikein suju, sillä en jaksa pitää yhteyttä, se kun vaatii liikaa aivokapasiteettia (muistaa, keneen piti olla yhteydessä ja milloin ja saada homma vielä hoidettuakin).

Nyt olen taas jonossa tutkimuksiin. Voi kunpa ihmiset eivät hakisi diagnooseja vain omaksi huvikseen. Jonot olisivat paljon lyhyemmät ja minutkin saatettaisiin ottaa vakavasti.

Ärsyttää. Luin juuri uusinta Tekniikan Akateemisten lehteä. Siinä oli ensin juttu tasavertaisuuslaista. Siitä, että ketään ei saa syrjiä esim. terveydentilansa tai ominaisuuksiensa takia. Heti perään oli juttu konsulttifirmasta, joka palkkaa vain autisteja. Kyseessä ei ole sosiaalinen yritys, vaan heistä autistit ovat tosi hyviä it-konsultteja. Noin päin syrjintä on näköjään ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mikä portinvartija kuvittelet olevasi? Eiköhän noita ole erilaisia ja eritasoisia ja oireet vaihtelevat ihmisestä toiseen. Et muutenkaan tiedä  jostain somettajasta ja tämän elämästä ja luonteenpiirteistä yhtään mitään.

Painuppas nyt hit toon tästä ketjysta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pyyntö. Te joita ninenonaan EI ärsytä nykyilmapiiri, niin älkää pliis tulko tähän ketjuun selittämään enää yhtään mitään. Tämä aihe ei ole tarkoitettu teille. Jättäkää edes tämä yksi ketju meille. Voitte perustaa oman ketjun, tosin teille on jo monta.

 

Itse oon ainakin tosi yksin tän kanssa, tosin niin oon ollut koko elämäni. Tahdon siksi jakaa ajatuksia niiden kanssa joilla on samanlaisia kokemuksia.

Häh? Mä en oo törmännyt täällä kertaakaan yhteenkään ketjuun, jossa ei esiintyisi nimenomaan tuota sun asennetta? 

No minäpä teen

Tein nyt oman ketjun niille jotka tykkäävät nyky nepsyilystä. Eli menkää sinne jos ei tämä miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Esim. yhden arvion mukaan yleisimpään adhd-lääkkeen aloitukseen eli metyylifenidaattiin liittyy 1,8-kertainen riski äkkikuolemaan tai eteisperäiseen rytmihäiriön (käypä hoito) joten ennen lääkkeen aloitusta tulee poissulkea esim sydänsairaudet ja nyt ihan minimissään EKG- eli sydänkäyrä. Lääkehoidon aikana tulee seurata verenpainetasoja. Jos nämä ei täyty, ei lääkettä julkisella voida uusia.

Osaatko sanoa, miten toimitaan, jos henkilöllä on rytmihäiriöitä, tai jokin muu syy, jonka vuoksi metyylifenidaattia ei voi käyttää? Siirrytäänkö heti seuraavaan lääkkeeseen, vai todetaanko, että sua ei nyt hoideta?

Nimittäin en kertakaikkiaan pärjää ns. luomuna. Olen jonossa ADHD-tutkimuksiin, ja koko ajan elättelen toiveita, että saisin diagnoosin ja lääkkeet, joiden avulla normaali elämä olisi mahdollista. Nyt en ole ollut töissä vuosiin, eikä oikein mikään muukaan onnistu, kun ei ajatus vain pysy kasassa sen vertaa, että saisi päivän aikana tehtyä kahta eri asiaa. Mulla on rytmihäiriöitä ja lisäksi käytössä lääke, jota ei saa käyttää samaan aikaan metyylifenidaatin kanssa (kerrottu pakkausselosteessa). Tuota lääkettä ei käytännössä voi lopettaa, muuten tulee liian isot ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tässä se, että ap kuvailee omia oireitaan ja samalla vähättelee muiden. Ihan samalla tavalla autismia diagnosoidaan kuin muita nepsyjuttuja. En silti menisi heittämään, että kukapa meistä ei olisi edes pikkuisen autisti. Mikäli ap sinulle on diagnoosi annettu helposti, se ei tarkoita, että muille olisi. 

Tiedän varsin hyvin sen, että yksityiseltä saa liian helposti diagnooseja. Täällä julkinen ei hyväksy yksityisen diagnooseja. Mutta samaan aikaan tiedän sen, että tutkimuksiin pääsy oli todella vaikeaa ja minulla kesti 10 kk tutkimuksissa. Samoin lapsen tutkimuksissa kesti kuukausia. Niissä kun seulottiin kaikki muukin pois. Lisäksi ei todellakaan riitä, että laittaa raksin oikeaan kohtaan vaan joka kohta käytiin haastattelemalla läpi ja väitän, että ilman kokemusta niihin on vaikea ellei mahdoton keksiä "oikeita"

On kovin outoa pitää yksityisen puolen psykologia ja psykiatria pätemättöminä. Julkisella puolella he sitten ovatkin päteviä, mutta jonot niin pitkät että koko peruskoulu menee jonottaessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tässä se, että ap kuvailee omia oireitaan ja samalla vähättelee muiden. Ihan samalla tavalla autismia diagnosoidaan kuin muita nepsyjuttuja. En silti menisi heittämään, että kukapa meistä ei olisi edes pikkuisen autisti. Mikäli ap sinulle on diagnoosi annettu helposti, se ei tarkoita, että muille olisi. 

Tiedän varsin hyvin sen, että yksityiseltä saa liian helposti diagnooseja. Täällä julkinen ei hyväksy yksityisen diagnooseja. Mutta samaan aikaan tiedän sen, että tutkimuksiin pääsy oli todella vaikeaa ja minulla kesti 10 kk tutkimuksissa. Samoin lapsen tutkimuksissa kesti kuukausia. Niissä kun seulottiin kaikki muukin pois. Lisäksi ei todellakaan riitä, että laittaa raksin oikeaan kohtaan vaan joka kohta käytiin haastattelemalla läpi ja väitän, että ilman kokemusta niihin on vaikea ellei mahdoton keksiä "oikeita"

kaverini kanssa asutaan samass akaupungissa ja saman terveyskeskuksen alueella ollaan. Minä jaksoin jonottaa julkiselle tutkimuksiin sen puoli vuotta ja kaikenkaikkiaan meni vuosi diagnoosin saamiseen, kaverini ei jaksanut, vaan käytti ohituskaistaa ja haki dg:n ykistyiseltä.

Nyt sitten minä saan julkiselta lääkereseptit "noin vain" (viimeksi ihan sain chattaamalla hoitajan kanssa netissä, joka pyysi tunnistautumaan ja sanoi sitten, että lääkäri varmaan on kirjoitanut reseptin klo 16 mennessä ja soittelee, jos täytyy, muuten laittaa siitä viestin omakantaan. Ja niin siinä kävi, että lääkäri tosiaan oli krijoittanut sitten vain reseptin ja laittoi viestin siitä omakantaan ja pyysi mittailemaan verenpaineita viikon aamuin ja illoin, kun en ollut tehnyt sitä kahteen vuoteen ja pisti perusverikokeet myös, kun niitäkään ei ole otettu kahteen vuoteen, että vois samalla tsekata nekin, niin tuleepahan tehtyä), kaverini ei saa "noin vain" 

ja jos tarviin vaikka koutsausta, niin saan lähetteen julkiselta siihenkin "noin vain".

Kaverilla aina on jotain vääntöä jonkun vaihtuvan tk-lääkärin kanssa. Kaverin yksityislääkäri muutti paikkakuntaa, joten sitten joutui etsimään täältä uutta yksityislääkäriä ja aika lailla oli vastaukset "en hoida adhd-reseptien uusisimisia, otathan yhteyttä toiseen psykiatriin/neurologiin" tai sitten "en ole erikoistunut adhd:hen, otatahn yhteyttä johonkin toiseen" tai "en ota nyt uusia potilaita" "joo, olis meillä aika lääkärille se ja se puolen vuoden päähän". Nyt sitten kaveri on luovuttanut ja kun tk-lääkäri ehdotti, että hän kävisi julkisella puolella psykiatrin kanssa juttelemassa pari kertaa, että julkinenkin puoli voisi varmistua dg;sta, niin sinne hän nyt sitten jonottaa. Sanoi ettei jaksa yhden lääkkeen vuoksi alkaa matkustamaan toiseen kaupunkiin, josta voisi saadakin ajan jollekin yksityiselle, joka adhd:hen on perehtynyt.

nyt tietysti, kun ykityisetkin laittaa kantaan tiedot käynneistä, niin voisi olla helpompaa, mutta en tiedä... ei ehkä kannata laittaa sen kortin varaan tässä asiassa. Voi toimiakin ja riippuu varmasti paljon oman hyvinvointialueen käytännöistä ja sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

"Yksityisen diagnoosi nimenomaan ei ole yhtä pätevä. Niin kuin sanoin, täällä ei julkisella yksityisen diagnooseja hyväksytä. Jos haluat esimerkiksi uusia reseptit, ne tulee uusia yksityisellä tai sitten on tehtävä tutkimukset uusiksi julkisella. Eikä ole ainoa kaupunki, joka näin toimii. Huonosti tehdyt tutkimukset vie valitettavasti uskottavuutta niiltä "oikeilta" nepsyiltä. "

Miten tuollainen voi olla laillista edes? Että ei hyväksytä lääkärin asettamaa diagnoosia? 

Kaipa ne hyväksyy julkisella diagnoosit, mutta eivät pääse välttämättä lukemaan niitä psykiatrin/lääkärin kirjauksia ja tämä taas voi vaikuttaa potilaaseen (ja lääkäriinkin: se reseptin uusinut lääkäri on vastuussa potilaan hoidosta) monella eri tavalla. Yksityinen ja julkinen sektori ei vielä kommunikoi tarpeeksi hyvin ja sitten julkisella puolella voidaan diagnoosiin vaatia erilaisia asioita kuin yksityisellä ja kaikkea sellaista. en ole lääkäri, joten en mene enempää yskityiskohtiin, kysykää joltain julkiselta lääkäriltä joskus huviksenne, että miksi tämä ei toimi, niin voitte saada sieltä oman hyvinvointialueenne käytännöistä paljonkin selville. Hyvinvointialueissakin on eroa näissä asioissa.

Mulla on adhd todettu lapsena. 

Kaikki koulut menny rimaa hipoen läpi ja hyvistä ammateista ollut turha haaveilla. Pääsin onneksi oppisopimuksella ammattiin kiinni ja teen työtä jossa keskittymistä vaaditaan lyhyissä rykäyksissä. Koko elämä on täytynyt miettiä mihin pystyy ja missä on mahdollista pärjätä. Voimavaraksi en ole adhd.ta kokenut koskaan. 

Nyt aikuisiällä monet kaverit onkin todettu adhd.ksi. koulut mennyt hyvin ja hyvissä ammateissa. "Adhd on voimavara" kuulemma. Osa näistä on vielä sellaisia, että kun ei julkisella puolella ole diagnosoitu, niin on käyty netissä etsimässä lääkäreiden nimiä ja käyty kaukanakin omasta kaupungista hakemassa se diagnoosi ja lääkitys. 

Tavallaan se ei ole minulta pois jos muut käyttävät apteekin amfetamiinia ilman todellista tarvetta sille, mutta vähättelevä suhtautuminen oikeisiin adhd tapauksiin on kasvanut viime vuosikymmenellä todella paljon. Minulla ei koskaan ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin muilla ja ärsyttää se ihmettely että miten minusta ei tullut korkeasti koulutettua kun kaikki muutkin adhd.t ovat siihen pystyneet. 

Tilastot vielä 10v sitten näytti että adhd diagnoosi johtaa todennäköisemmin vankilaan, päihteisiin ym. Nyt näitäkään ongelmia ei voida enää tutkia ja parantaa kun tilastoihin on tullut täysin terveitä ihmisiä sotkemaan numerot.