Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanm
Te tarjoatte tässä täydellisen esimerkin siitä mitä eroa nenteillä ja nepsyillä on. Nepsy kokee vaan sanovansa suoraan, nentille noin sanominen kuulostaa turhalta riidanhaastamiselta. Kun nepsy puhuu noin työpaikan kahvihuoneessa tai kaveripiirissä, nentit huomaavat (heidän mielestään) aggressiivisen sävyn, kokevat olonsa epämukavaksi ja hakeutuvat leppoisampaan seuraan. Nentti jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.
Ei saa syrjiä ja eristää eikä varsinkaan kiusata. Mutta siltikään, ketään ei voi vaatia vapaa-ajallaan olemaan jonkun seurassa. Yritin vain selittää mistä se johtuu, ettei seurassa välttämättä viihdytä. Toki on myös muita syitä miksi joku ei halua jonkun toisen seurassa olla. Jos jonkun seurassa on ikävä olla, ihan mistä syystä hyvänsä, siitä saa poistua.
Mitä tulee sosiaalisiin koukeroihin. Ne eivät ole päälleliimattuja. Se tässä juuri se ero onkin. Useimmille neurotyypillisille ne tulevat luonnostaan. Ne vaan opitaan, kun ollaan ihmisten kanssa. Tulevat siis selkärangasta, eivät päälle liimattuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Kysymyksen sävy määrittää aggressiivisuuden, ei se onko se suora vai ei. Myös umpikiero piilovittuileva kysymys on aggressiivinen.
"Mitä tulee sosiaalisiin koukeroihin. Ne eivät ole päälleliimattuja. Se tässä juuri se ero onkin. Useimmille neurotyypillisille ne tulevat luonnostaan. Ne vaan opitaan, kun ollaan ihmisten kanssa. Tulevat siis selkärangasta, eivät päälle liimattuina."
Lainaus ei toimi, joten kopioin tuon noin.
Nuo ovat juurikin päälle liimattuja, koska ne ovat erilaisia eri kulttuureissa. Esimerkiksi venäläinen ei vastaa tervehdykseen, kun hän on loukkaantunut ja odottaa sinulta anteeksipyyntöä. Jos suomalainen ei vastaa tervehdykseen, tulkitaan, ettei hän halua enää olla tekemisissä ja nostetaan kulmakarvaa hänen poikkeuksellisen lapselliselle käytökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Kysymyksen sävy määrittää aggressiivisuuden, ei se onko se suora vai ei. Myös umpikiero piilovittuileva kysymys on aggressiivinen.
Kuitenkin autismin kirjolla olevien kysymykset ja kommentit tulkitaan aggressiivisiksi, vaikka mikään kehonkielessä tai äänensävyssä ei viittaa siihen. Samaan aikaan kirjolla oleva ei saa tehdä samaa aggressiotulkintaa muiden puheista, vaikka äänensävy olisikin uhkaava. Eli eri ihmisille on eri säännöt.
Tuolla joku puhui kaksoisempatiasta. Autismin kirjolla oleva joutuu koko ajan joustamaan, mutta muut eivät tule samalla tavalla vastaan joustamalla hänen kanssaan. Se on epäoikeudenmukaista.
Toki suurin osa kohtelee muita asiallisesti eikä vedä hernettä nenäänsä yksittäisestä tai paristakaan töksähtävästä kysymyksestä. Eli onneksi osa edes yrittää tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Kysymyksen sävy määrittää aggressiivisuuden, ei se onko se suora vai ei. Myös umpikiero piilovittuileva kysymys on aggressiivinen.
Kuitenkin autismin kirjolla olevien kysymykset ja kommentit tulkitaan aggressiivisiksi, vaikka mikään keho
Luulen, että tätä on mahdoton selittää sinulle. Et edes halua ymmärtää. Juuri tuo, että asettuu valmiiksi puolustuskannalle on aggressiivista. Se sulkee mahdollisuuden rakentavalle dialogille. Miksi edes yrittää keskustella, kun toinen on päättänyt olla kuuntelematta?
Mirä tulee epäoikeudenmukaisuuteen: Maailma on lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen. Jollakin on aina enemmän nallekarkkeja. Toisaalta joku autisti elää Intian slummeissa. Kai olet hommaamassa apua sinne, koska ketään ei saa syrjiä? Jos odotat, että maailma ja ihmiset tulevat aina kohtelemaan sinua juuri kuten toivoisit, saat pettyä loppuelämäsi ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Kysymyksen sävy määrittää aggressiivisuuden, ei se onko se suora vai ei. Myös umpikiero piilovittuileva kysymys on aggressiivinen.
Kuitenkin autismin kirjolla olevien kysymykset ja kommentit tulkitaan aggressiivisiksi, vaikka mikään keho
Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tulee sosiaalisiin koukeroihin. Ne eivät ole päälleliimattuja. Se tässä juuri se ero onkin. Useimmille neurotyypillisille ne tulevat luonnostaan. Ne vaan opitaan, kun ollaan ihmisten kanssa. Tulevat siis selkärangasta, eivät päälle liimattuina."
Lainaus ei toimi, joten kopioin tuon noin.
Nuo ovat juurikin päälle liimattuja, koska ne ovat erilaisia eri kulttuureissa. Esimerkiksi venäläinen ei vastaa tervehdykseen, kun hän on loukkaantunut ja odottaa sinulta anteeksipyyntöä. Jos suomalainen ei vastaa tervehdykseen, tulkitaan, ettei hän halua enää olla tekemisissä ja nostetaan kulmakarvaa hänen poikkeuksellisen lapselliselle käytökselleen.
Oma mielipiteeni on se, että on autistista ymmärtää ne päälleliimatuiksi. Ne ovat tapoja, jotka tulevat keskivertoihmisillä heimossa/ laumassa/ ryhmässä/ kansassa luonnostaan tai ovat helposti omaksuttavissa.
Ja on ihan yksilökohtaista reagoiko negatiivisesti toisen vastaamattomuuteen vai ei. Ja ilmaiseeko siitä mitään tunnetta vai ei.
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sanonut, että tämä ei ole aihe josta puhutaan toisen ihmisen juhlissa. Muut koittivat hyssytellä, ignoorata, vaihtaa puheenaihetta. Ei onnistunut, autisti ei huomannut. Muut joustivat, he yrittivät luovia ja saada aiheen vaihtumaan tekemättä siitä numeroa. Heitä alkoi suututtaa. Lopulta yksi käski lopettamaan. Ehkä vähän turhan napakasti, koska hänellä tuli jo se savu korvista. Autisti loukkaantui, että miksi hänelle taas suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Kysymyksen sävy määrittää aggressiivisuuden, ei se onko se suora vai ei. Myös umpikiero piilovittuileva kysymys on aggressiivinen.
Kuitenkin autismin kirjolla olevien kysymykset ja kommentit tulkitaan aggressiivisiksi, vaikka mikään keho
Luulen, että tätä on mahdoton selittää sinulle. Et edes halua ymmärtää. Juuri tuo, että asettuu valmiiksi puolustuskannalle on aggressiivista. Se sulkee mahdollisuuden rakentavalle dialogille. Miksi edes yrittää keskustella, kun toinen on päättänyt olla kuuntelematta?
Ei tässä ollut kyse siitä, etten haluaisi ymmärtää. Huomautin, ettei tuo aiempi pidä paikkaansa, sillä autistin esittämän kysymyksen yhteydessä ei ollut aggressioon viittaavaa äänensävyä eikä kehonkieltä. Siitä huolimatta hänet tulkitaan hyökkääväksi.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sanonut, että tämä ei ole aihe josta puhutaan toise
Miksi pitää toistella jo kaikkien toteamaa siitä, että kyllä, pöydässä on paljon ruokaa? Ei kaikkien tarvitse sitä erikseen sanoa kai? Ja ei omista tai muiden juhlista puhuminen ole epäkohteliasta, kyllä omassa ja miehen suvussa on ihan normaalia höpistä tuollaisesta. Miksi juhlat on kielletty aihe ööh... juhlissa? Minä ainakin pidän kehumisena jos joku alkaa miettiä että ooh, meillekin pitää sitten hommata tällainen kermakakku ja samaa sitruunalimsaa kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sanonut, että tämä ei ole aihe josta puhutaan toise
Tuossa olisi pitänyt sanoa asiasta ennenkuin kiukku ehti yltyä. Tuo on aika tavallista, että purraan hammasta eikä sanota mitään, kunnes sitten pinna katkeaa ja kaikki tulee yhtenä vihaisena ryöppynä, vähän kärjistäen ilmaistuna.
Kuvittele, että sinulle suututtaisiin yhtäkkiä ilman, että olet sanonut tai tehnyt mitään ilmiselvästi loukkaavaa. Sitten se toistuu uudestaan ja uudestaan. Varmasti toivoisit, että ihmiset sanoisivat asioista ennen kiukkua, jotta pystyt muuttamaan toimintaasi ennenkuin kukaan pahastuu.
On toki ymmärrettävää, että käy juuri noin, että yritetään vain antaa asian olla, mutta lopulta ei pystytä. Teen sitä itsekin usein. Olen yrittänyt opetella sanomaan heti, ennenkuin alkaa harmittaa, jotta äänensävyni pysyy ystävällisenä.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sanonut, että tämä ei ole aihe josta puhutaan toise
Jos et ymmärrä mikä tuossa on outoa autistille, mieti omalle kohdalle vaikkapa tällainen keskustelu:
Joku: ohhoh, pitääkin käydä kaupassa.
Sinä: itse kävin eilen, tänään ei kerkeä.
Joku: juuh...
Sinä: on kyllä kiirettä tänään, pitää vielä illalla hakea se paketti ja...
Joku: aika törkeää vihjailla tuollaista!!!
Sinä: anteeksi?
Joku: no että olen laiska kun en käynyt eilen kaupassa.
Sinä: tuota, en minä...
Joku: aina tämä sama sinun kanssasi!!! Miettisit joskus mitä sanot!!!!
Autistina tuollaisia keskusteluja olisi niin usein, että lopulta et edes uskaltaisi puhua ihmisille, kun ne saattavat räjähtää. Mielestäsi neutraalit toteamukset otettaisiin aina hyökkäyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sa
Olisikin ollut tuollaista miettimistä, jossa samalla kehutaan. Se ei ollut sellaista. Tuli selväksi myös mitä kaikkea huonoa juhlissa on. Näitä on vaikea selittää muutamalla lauseella, kun kyse on tavasta puhua, siitä kuinka kauan siitä omasta asiasta jauhetaan jne.
On toki ymmärrettävää, että käy juuri noin, että yritetään vain antaa asian olla, mutta lopulta ei pystytä. Teen sitä itsekin usein. Olen yrittänyt opetella sanomaan heti, ennenkuin alkaa harmittaa, jotta äänensävyni pysyy ystävällisenä.
Tuon kirjoitukseni pointti oli se, ettei autistimme huomaa muiden joustamista. Olen täysin samaa mieltä, että monesti tuo ei toimi ja autistien kanssa varsinkaan ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nepsy, mutta katoaisipa sana "nepsy" yhtä nopeasti kuin se ilmestyi.
Myös nentti ja normo kuuluvat samaan kategoriaan, jonka toivoisi katoavan sinne mistä tulikin, välittömästi.
Samoin tämä "neuroepäyypillinen". Ei ole mitään "tyypillistä" neuroa (?) johon verrattuna keksittymisoireilu tai sosiaalinen kömpelyys tekisi "neurosta" epätyypillisen. Minulla on lievä aivovamma ja epilepsia, sillä perusteella varmaan olen neuroepätyypillinen ihan oikeasti. Mutta ADHD:ta ei voi todeta aivoista, eli koko termi on siinä merkityksessä aivan mieletön. Se on korkeintaan psykoepätyypillisyyttä jos jotain.
ADHD:n voi todeta aivoista. Toki on muitakin syitä, jotka voivat aiheuttaa samanlaista lopputulosta.
Minä ymmärtäisin, että
Tuo kuvitelma että ADHDn voi todeta aivoista pohjautuu siihen, että ihmiset eivät käsitä mikä ero on tilastollisilla ryhmätason eroilla ja yksilötason poikkeavuuksilla. Myös ADHDn hoitosuosituksissa käydään läpi eroja ryhmätasolla, mutta todetaan että kyse on tosiaan tilastollisista eroista eli et voi hyödyntää aivokuvantamista diagnostiikassa.
Ryhmätason eroja voi konkretisoida kahdella eri normaalijaumalla, jotka kuvaavat ADHD-ryhmän ja verrokkiryhmän sisäistä hajontaa esimerkiksi aivojen rakenteessa. Tilastollinen ero eli tilastollisesti merkitsevä ero kahden ryhmän välillä voi olla, vaikka ADHD-ryhmän aivojen rakenne noudattaisi vaikkapa 96% verrokkiryhmän normaalijakaumaa. Edellytys on, että otos on riittävän suuri, koska tilastollinen merkitsevyys on otoskoon ja efektokoon muodostama suurre. Se että 4% on tutkimuksissa normaalivariaation ulkopuolella tarkoittaa sitä, ettei ole mitään keinoa erottaa ADHD-potilaan aivoja normaaleista, eikä poilleamstkasn ole mitenkään ADHLlle spesifejä. Tilastollinen ero kuitenkin mahdollistaa tutkijoille lisää tutkimusrahoitusta, jos tulosten merkitystä tulkitsee sopivasti ja hieman liiottelee. Tämä johtaa siihen, että maalikot alkavat uskoa, että seulontamomakkeilla ja psykiatrin tekemällä haastattelulla voitaisiin tehdä jotain tulkintoja potilaiden aivoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sa
Minä ymmärrän oikein hyvin mikä tuossa oli outoa autistille. Pointti oli koittaa näyttää, että muutkin joustavat. Kun täällä nyt joku jankkaa, että vain hän autistina joustaa eikä muut ikinä. Autistit (osa heistä) ei vaan huomaa sitä muiden joustoa.
Nuo ovat juurikin päälle liimattuja, koska ne ovat erilaisia eri kulttuureissa
Äidinkielikin ja on eri maissa ja kulttuureissa eri. Sekin vaan opitaan, ei tarvitse opettelemalla opetella. Sosiaaliset koukerot ovat neurotyypilliselle äidinkieleen verrattavissa oleva asia. Ne vain tarttuvat mukaan ja tulevat yrittämättä. Sosiaalisilla normeilla ilmennetään ryhmään kuulumista. Joten se väistämättä särähtää, kun joku ei niitä noudata. Vaihtoehtokulttuureissahan normien nuodattamatta jättämisellä halutaan viestiä tietoisesti, että että ei haluta kuulua massaan. Surullista kyllä, neuroepätyypillliset välillä viestivät näin tahtomattaan.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Perheeni autistia seuranneena voin sanoa, ettei hän ainakaan yhtään huomaa kuinka paljon muut tulevat vastaan. Hän voisi sanoa juuri noin, että epäoikeudenmukaista, miksi hän vain joustaa. Samaan aikaan muut ovat vetäneet itsensä lähes tappiin joustamisessa ja kihisevät kiukusta. Tämä autisti ei huomaa joustoa eikä toisten korvista tulevaa savua.
Jatka ja annan tästä esimerkin. Olimme syntymäpäivillä. Juhlakalu oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen ja muutenkin juhlat olivat hienosti laitetut. Pöytään käydessä kaikki ihastelivat kakkua ja päivittelivät hyväntuulisesti tarjoilujen paljoutta. Autisti ei sanonut mitään. Ei siis huomannut muiden esimerkistä, että nyt voisi sanoa jotain kivaa tarjoiluista. Autistin omiin syntymäpäiviin oli aikaa vielä yli puoli vuotta. Pöydässä hän alkoi kertoa mitä kaikkea haluaa omille syntymäpäivilleen. Hänen tilannetajunsa ei siis sanonut, että tämä ei ole aihe josta puhutaan toise
Onko autistilla itsellään motivaatiota? Voisitte sopia jonkun merkin, jonka perheenjäsen antaa ja saa tilanteen katkaistua nopeasti?
Aikamoista kaksinaismoraalia. Tässäkin ketjussa on toistuvasti haukuttu autismin kirjolla olevia omituisiksi ja viallisiksi ja ylipäätään kerrottu heille, kuinka he ovat epänormaaleja eivätkä siksi kuulu normaalien ihmisten kanssa samaan porukkaan. Puhumattakaan kaikesta fyysisestäkin väkivallasta, jota esimerkiksi minä sain osakseni koulussa. Teidän mielestänne teillä olikin oikeus pahoinpidellä minua, kun kerran olemukseni jotenkin häiritsi teitä. Nyt sitten, kun yksi neuroepätyypillinen yrittää kertoa, mikä teidän neurotyypillisten omassa käytöksessänne on meidän näkökulmastamme häiritsevää ja poikkeavaa, niin te ette suinkaan ota opiksenne ja vähennä noiden päälle liimattujen sosiaalisten koukeroiden vaatimista, vaan alatte syyttämään aggressiosta ja toteatte sitten niskojanne nakellen, että no juuri tuon takia sua saakin syrjiä ja eristää.