Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat juurikin päälle liimattuja, koska ne ovat erilaisia eri kulttuureissa
Äidinkielikin ja on eri maissa ja kulttuureissa eri. Sekin vaan opitaan, ei tarvitse opettelemalla opetella. Sosiaaliset koukerot ovat neurotyypilliselle äidinkieleen verrattavissa oleva asia. Ne vain tarttuvat mukaan ja tulevat yrittämättä. Sosiaalisilla normeilla ilmennetään ryhmään kuulumista. Joten se väistämättä särähtää, kun joku ei niitä noudata. Vaihtoehtokulttuureissahan normien nuodattamatta jättämisellä halutaan viestiä tietoisesti, että että ei haluta kuulua massaan. Surullista kyllä, neuroepätyypillliset välillä viestivät näin tahtomattaan.
Mun täytyy nyt kysyä, että eikö sulle siis ole koskaan tullut vastaan tilanteita, että joku suuttuu tai loukkaantuu jostakin ihan tavallisesta teostasi? Siis olet op
Miksei voisi toimia miltä itsestä tuntuu, miettimättä onko se yleinen tapa ja mitä muut ajattelevat? Miksi typistää oma käyttäytyminen ahtaisiin raameihin?
Tietysti mitään häiritsevää ja selvästi loukkaavaa ei pidä tehdä.
Esim. jostain syystä kaupoissa pikkulapset usein katsovat minua, kärryssä retkottava vauva saattaa kiinnittää minuun katseensa, jokeltaa ja hymyillä. Usein hymyilen ja tervehdin takaisin. Useimmat äidit eivät pidä tätä pahana. (Olen itse vanhempi Aspie-nainen)
Suurin osa ihmisistä ei varmaan "näkisi" tai ainakaan ei reagoisi vieraisiin noin. Otan muutenkin aika helposti kontaktia ihmisiin, kun tilanne osuu kohdalle, vaikka olen hyvin yksityinen henkilö, lähes erakko. En tiedä itsekään, miksi toisinaan juttelen, toisinaan kartan kaikkea ylimääräistä kontaktia tuntemattomien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä. Tuleeko teiltä luonnostaan sellainen "lässyttävä" (en tarkoita pahalla) puhetapa, jolla ihmiset puhuvat lapsille? Kun tein lapsie kanssa töitä, minun oli todella vaikeaa olla koska tunsin oloni niin modolliseksi ja silloin piti "maskata" kun halusin oikeasti yrittää hymyillä ja olla kiva - aikuisille riittää että on vain asiallisesti!
Tulee. Tykkään myös paljon hulluttelusta. Äänenpainoilla, sanoilla ja merkityksillä leikittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä. Tuleeko teiltä luonnostaan sellainen "lässyttävä" (en tarkoita pahalla) puhetapa, jolla ihmiset puhuvat lapsille? Kun tein lapsie kanssa töitä, minun oli todella vaikeaa olla koska tunsin oloni niin modolliseksi ja silloin piti "maskata" kun halusin oikeasti yrittää hymyillä ja olla kiva - aikuisille riittää että on vain asiallisesti!
En ole nentti, mutta minusta lapsille ei pidä lässyttää. Kyllä lapsille voi puhua ihan normaalisti. Tietysti heidän ikätasonsa mukaisia asioita.
AssiN
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
Oon autisminkirjolainen ja huomannut että noissa yhdistyksissä ja sarjoissa vain tietynlaiset autistit pääsee ääneen ei sinne meitä tavallisia tallaajia haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää ymmärtää, mitä muut haluavat ja toimia sen mukaan, kannattaa kysyä suoraan. Jos pelkästään tekee omia tulkintaan toisten ilmeistä ja rivien välistä, se on pelkkää aivoluteilua. Toimintatapa kuulostaa pikemminkin sellaiselta mitä epävakaat tekevät. Kuvittelevat muiden pikkuisista ilmeistä jotain ja ajattelevat että kaikki liittyy heihin itseensä.
Jos kysyy suoraan, se tulkitaan aggressiiviseksi ja sen jälkeen kysyjä eristetään. Ainakin eilisen keskustelun perusteella.
Aivan niin. Suora kysymys koetaan röyhkeänä vaatimuksena! Ihmeellistä!
Huomaa kyllä, että tässä on nenttinaiset asialla. Normomiesten kanssa kommunikointi on paljon helpompaa. Miehet eivät yleensä pöyristy ja suutu autistinaisen käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En tunnista. Monta kertaa olen kuvitellut, että joku mukamas flirttailee minulle (koska olen kyllä katsellut tv-sarjoja ja niissä ihmisillä on tietynlainen ilme tai asento silloin yms. ja tuijottavat tietyllä tavalla, puhuvat pehmoisia yms.), mutta myöhemmin olen tajunnut että sehän ei ole voinut pitää paikkaansa, koska henkilö esimerkiksi seurustelee tai on jopa naimisissa. Koska eikö flirttailun tarkoituksena ole iskeä? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Itse en osaa flirttailla.
Tosin joskus on varmaan joku sitten voinut luulla että minäkin flirttailen. Koska minulla voi olla oudot ilmeet, on sanottu että on "vino hymy" tms. itse en ole miettinyt mitään ihmeellistä. On joskus siis minutkin ymmärretty väärin, mutta eihän se kai naisella paljon vaadi jos uskoo niitä jotka tännekin kirjoittavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En ole ap, mutta autistinainen kumminkin. Autisti ei flirttaile, ei ainakaan siten, kuin olen nähnyt esim. elokuvissa ihmisten tekevän.
Flirttailu on jotain ihmeellistä koketeerausta tai kujeilua(!) tuntemattoman kanssa. En ymmärrä sen tarkoitusta.
Olen ollut myös tilanteissa, missä normikaverini yritti vihjata, että kannattaisi tässä vähän flirtata, niin varsinaiseen asiaani suhtauduttaisiin suopeammin. Asuin ulkomaassa, jossa vanhanaikainen machokulttuuri, eli asiatilanteissakin naiset tuppasivat keimailemaan miehille. Minusta tämä oli Erittäin Vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä. Tuleeko teiltä luonnostaan sellainen "lässyttävä" (en tarkoita pahalla) puhetapa, jolla ihmiset puhuvat lapsille? Kun tein lapsie kanssa töitä, minun oli todella vaikeaa olla koska tunsin oloni niin modolliseksi ja silloin piti "maskata" kun halusin oikeasti yrittää hymyillä ja olla kiva - aikuisille riittää että on vain asiallisesti!
En ole nentti, mutta minusta lapsille ei pidä lässyttää. Kyllä lapsille voi puhua ihan normaalisti. Tietysti heidän ikätasonsa mukaisia asioita.
AssiN
Ei minustakaan, en keksinyt parenpaa sanaa kuin "lässyttäminen". Mutta siis ikätason mukaista puhetta ehkä tarkoitin? Itse esimerkiksi selitin lapsille matkakortin lataamisesta ja koitin kyllä puhua selvästi ja käyttää helpompia sanoja (ei mitään "mobiilimaksu" ja "kortinlukija") mutta silti oli vaikeaa. Ja se hassuttelu ei onnistu, vaikka aikuisten kanssa onnistuu vitsailu jos on sama huumorintaju. Voi vaikuttaa tämä "dysfasia" myös lapsille puhumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä, minun on joskus sanottu flirttailevan, vaikka olisin vain naureskellut tai puhunut vilkkaasti. Ei ole ollut mitään iskuyritystä tai kiinnostusta tai fyysistä läheisyyttä. Ihmisettodellakin ylitulkitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En tunnista. Monta kertaa olen kuvitellut, että joku mukamas flirttailee minulle (koska olen kyllä katsellut tv-sarjoja ja niissä ihmisillä on tietynlainen ilme tai asento silloin yms. ja tuijottavat tietyllä tavalla, puhuvat pehmoisia yms.), mutta myöhemmin olen tajunnut että sehän ei ole voinut pitää paikkaansa, koska henkilö esimerkiksi seurustelee tai on jopa naimisissa. Koska eikö flirttailun tarkoituksena ole iskeä? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Itse en osaa flirttailla.
Tosin joskus on varmaan joku sitten voinut luulla että minäkin flirttailen. Koska minulla voi olla oudot ilmeet, o
Totta kai varatutkin voivat flirttailla. Joskus se on ihan viatonta päivän piristystä, joskus ei. Pettäminen on todella yleistä eli ei ole lainkaan tavatonta, että varattu koittaa iskeä. Mutta ei flirttailun tarkoitus ole aina iskeminen. Se voi olla ihan vaan (toivottavasti molemminpuolista) hupia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
Tää on se miksi en itse ajattele olevani kirjolla, vaikka mulla on hyvin paljon ominaisuuksia, jotka viittaavat siihen suuntaan onkin. Kaikenlainen sanaton viestintä suorastaan erikoislajini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En ole ap, mutta autistinainen kumminkin. Autisti ei flirttaile, ei ainakaan siten, kuin olen nähnyt esim. elokuvissa ihmisten tekevän.
Flirttailu on jotain ihmeellistä koketeerausta tai kujeilua(!) tuntemattoman kanssa. En ymmärrä sen tarkoitusta.
Olen ollut myös tilanteissa, missä normikaverini yritti vihjata, että kannattaisi tässä vähän flirtata, niin varsinaiseen asiaani suhtauduttaisiin suopeammin. Asuin ulkomaassa, jossa vanhanaikainen machokulttuuri, eli asiatilanteissakin naiset tuppasivat keimailemaan miehille. Minusta tämä oli Erittäin Vastenmielistä.
Minusta myös (ap). Siis jos flirttailu on ellaista millä tavoin jossain etelän rantalomakohteissa kuulemma vaaleille naisille puhutaan? Sellaiseen suhtaudun erittäin nihkeästi. Suomessa se on ehkä peitellympää, että et tiedä milloin joku flirttailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En tunnista. Monta kertaa olen kuvitellut, että joku mukamas flirttailee minulle (koska olen kyllä katsellut tv-sarjoja ja niissä ihmisillä on tietynlainen ilme tai asento silloin yms. ja tuijottavat tietyllä tavalla, puhuvat pehmoisia yms.), mutta myöhemmin olen tajunnut että sehän ei ole voinut pitää paikkaansa, koska henkilö esimerkiksi seurustelee tai on jopa naimisissa. Koska eikö flirttailun tarkoituksena ole iskeä? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Itse en osaa flirttailla.
Tosin joskus on varmaan joku sitten voinut luulla että minäkin
Mutta mikä siis tekee kommunikoinnista flirttailua? Olen kyllä kuullut sanottavan, että vaikka asiakaspalvelija flirttailee. Ja tosiaan minun on väitetty flirttailevan jos olen puhunut vilkkaasti ja nauranut, mutta en ole itse ajatellut flirttailevani eikä se ole todellakaan ollut tarkoitus. Eli jos nainen puhuu rennosti miehelle tai toisinpäin (heterot), onko se aina flirttailua, vai pitääkö se olla tietoista ja molemminpuolisesti ymmärrettävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten suhtaudut flirttailuun? Onko se sinulle helppoa? Tunnistatko jos sulle flirttaillaan? Pidätkö siitä, että sulle flirttaillaan? Kysyn siksi, koska eräs tuntemani nepsy -piirteitä omaava ei osaa flirttailla. Sanoo, ettei vain ymmärrä sitä. Yllätyin ja mietin onko yleistäkin.
En ole ap, mutta autistinainen kumminkin. Autisti ei flirttaile, ei ainakaan siten, kuin olen nähnyt esim. elokuvissa ihmisten tekevän.
Flirttailu on jotain ihmeellistä koketeerausta tai kujeilua(!) tuntemattoman kanssa. En ymmärrä sen tarkoitusta.
Olen ollut myös tilanteissa, missä normikaverini yritti vihjata, että kannattaisi tässä vähän flirtata, niin varsinaiseen asiaani suhtauduttaisiin suopeammin. Asuin ulkomaassa, jossa vanhanaikainen machokulttuuri, eli asiatilanteissakin naiset tuppasivat keimailemaan miehille. Minusta tämä oli Erittäin Vastenmielistä.
Olen tuo kysyjä. Itse pidän kevyestä flirtistä, vaikka olen varattu. Sen ei ole tarkoitus iskeä. Flirttailla voi myös tuttujen kanssa. Eikä tietenkään koko ajan tai joka päivä. En nyt edes muista miten elokuvissa flirttaillaan ja vastaako se todellista elämää. En siis ole erityisesti opetellut sitä.
En usko, että rasvaisuuden ja viattoman flirtin eroa voi kattavasti selittää auki kirjoitetussa tekstissä. Se on tilannesidonnaista sekä riippuu myös vastaanottajasta. Hänen reaktionsa määrittää miten vastata. Mulla on esim. eräs miespuolinen kaveri, joka kanssa flirttailusta joku joskus kysyikin, että onko teillä jotain. Ei, ei ole. Kunhan pelleillään. Joku toinen voisi jo pahastua.
Jo vaikka bussinkuljettaja iskee silmää ja heittää läppää, onko se flirttiä? Eikö se ole pikemminkin vähän setämäistä? Vai missä se raja menee?
Nyt pelottaa, että joku tulkitsee minun flirttailevan tietämättäni. Saatan kyllä hymyillä puhuessani ja katsoa silmiin välillä. Jos jo tämä on flirttiä, jonka ajattelin olevan sitä normaalin esittämistä? Vaikka mitäpä väliä, jos kerran pointti ei olekaan iskeä.
Ihmisten iskeminen ja ihmissuhteet taitavat olla ongelma nenteillekin. Minuun on kerran nuorempana tutustuttu muka kaverina ja yhteisen harrastuksen kanssa (niin luulin) ja sitten lopulta vuosien päästä avauduttu että onkin rakastunut koko ajan. Miksei sitä voinut sanoa heti? Onko aina itsestäänelvää, että jos vastkkaista sukupuolta oleva haluaa viettää aikaa kanssasi, hän on rakastunut ja se pitäisi vain tajuta? Minä en ollut huomannut mitään flirttiä, puhuimme harrastuksesta ja yhteisistä tutuista, ja milestäni en flirttaillut. Mutta ehkä hän ajatteli että flirttailin.
Autisteilla on kuusinkertainen riski kokea seksuaaliväkivaltaa. Autisteilla on kohonnut riski joutua ystäviensä hyväksikäyttämäksi.
Kannattaa opetella tajuamaan, että vaikka joku sanoisi jotain ihan suoraan, hän ei välttämättä puhu totta ja hän saattaa manipuloida. Teot merkitsevät enemmän kuin sanat ja pitää oppia näkemään myös se, mikä ei ole näkyvissä. Autustit jäävät myös helpommin väkivaltaisiin ihmissuhtesisiin. Koskelan murha olkoon ääriesimerkki.
- hyväksikäytetyksi tullut
Iltalehdessä oli hyvä esimerkki suorapuheisuusesta:
Miina iloitsee kauden nuoresta parista ja leiskuvasta ihastuksesta. Sitten hän täräyttääkin aivan yllättäen kommentin Iidan ulkonäöstä.
Se on se tissitarjotin. Se Iida.
Joo... Kirsikka sanoo kiusaantuneen oloisena ja naureskelee. Enni sen sijaan istuu hiljaa.
Ei se ole huono asia, Miina täsmentää kommenttiaan.
Ei, ei... Kirsikka sanoo vaivaantuneena.
En ole törmännyt ihmisiin, jotka suuttuvat tai loukkaantuvat tuon tason väärinymmärryksistä.
Eri