Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.

No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.

 

Hän ei tavallaan osaa suodattaa puheitaan tilanteen mukaan ja tulee siksi tahtomattaan l

Teini-ikä on irtioton ja vastakkaisasettelun aikaa (disclaimer: ei näy kaikilla niin selvästi). Teini tykkää provota, olla julkea, puhua törkeästi.

Ei ole mitenkään erikoista, että normiteini laukoo suorasukaisia ajatuksia paitsi kaveriporukassa myös aikuisten seurassa ja varsinkin ruokapöydässä ja pikkusisaruksilleen. Huom. en puhu omasta perheestäni ne ajat ovat menneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?

Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.

 

Olen aikuisdiagnosoitu Asperger ja olin myös hetken myös vertaisryhmässä. Aika pian huomasin, etten kuulu porukkaan: ne muut vaikuttivat täysin nenteiltä lääkityksineen ja erityisesti ongelmiensa (

Paljastettu: kevytnepsy! 

" Kuule, vaikka oma autismisi ilmenisi juuri noin, niin olet silti ihan individualisesti tuollainen autisti. Ja kyllä, kaltaisiasi saattaa olla muitakin, mutteivät läheskään kaikki. Ja jos oletuksesi on tuollainen, että pahennut lähes kaikesta ja pidät vain itseäsi oikeana autistina, en ihmettele, että sieppaa julkiautistien julkaisut.  "

Autismille on tietyt kriteerit. Nykyään ne ovat ilmeisen vähäiset ja oma ilmoitus riittää.

Kutsun näitä "kevytautisteiksi". Aiemmin moiset olisivat jääneet ilman diagnoosia. Jonkinlainen huomion tarve elämässä jäänyt täyttymättä, ehkä hedonismia. Tällä ei ole kerrassaan mitään tekemistä autismin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.

Aamen!

Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.

No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.

 

Hän ei tavallaan osaa suodattaa puhe

 

Tiedän, että teini-ikä on tuollaista. Mutta tämän nepsyn suorapuheisuus on ihan eri asia. Hän on oikeasti superkiltti ja koittaa toimia oikein. Hän ei todellakaan lauo noita ns. totuuksiaan tarkoituksella loukatakseen. 

 

Meillä on myös kaksi normiteiniä. He paiskovat välillä ovia ja härnäävät tahallaan ja kutsuvat mutsia noloksi. Vaikea selittää näin muutamalla lauseella, mutta tuon nepsyteinin laukomiset ovat ihan erilaisia. Ne ovat niitä sammakoita suusta, joita sanotaan, kun ei hoksata kuinka ollaan huomaavainen.

Mikä on nepsy ja mikä on ap? Pa on tuttu, perseaukinen.

Minustakin näyttää siltä, että monilla jokin huomion tarve jäänyt täyttymättä. Tosi moni kuvittelee, että kaikki ovat koko ajan kiinnostuneita juuri heistä, että kaikki toisten toiminta on reaktiota heidän ilmeisiinsä, että toiset seuraavat herkeämättä heidän rekatioitaan, puhuvat heistä työpaikan kahvihuoneessa yms.

Voin kertoa nyt totuuden: ketään ei kiinnosta te ja teidän erikoinen ainutlaatuisuutenne. Te ette ole erikoisia ettekä ainutlaatuisia. jos olette vähän outoja, sekään tuskin liikuttaa ketään, jos ette ole täysiä... sanonko mitä. Jos joku on teidän mielestänne vähän outo, mutta ihan siedettävä, ettei kai tekään siihen sen kummempaa huomiota kiinnitä, niin kauan kun hän hoitaa omat asiansa eikä kohtuuttomasti häiritse teitä? Niinpä. Ehkä   teininä oli toisin, mutta aikuisilla on aikuisten kiireet ja murheet. He puhuvat lapsistaan, puolisoistaan, töistään, siitä mitä  tekivät viikonloppuna ja mitä ostavat kaupasta. Se vähän arka tai juro tyyppi, joka ei tule kahvihuoneeseen, ei todellakaan ole ykköspuheenaihe. Jos jostakusta juopruillaan, niin ehkä räikeistä ja isoja tempauksia järjestävistä tai jatkuvasti muiden kimpussa olevista ihmisistä. Ja mitä se ketään liikuttaa, mitä siellä kahvihuoneessa puhutaan, jos kerran itse menee töihin vain tekemään töitä ja on niin asiakeskeinen? Minä en koskaan kahvittele työpaikalla toisten kanssa, vaan aina yksin. tervehdin kyllä, mutta siinä se. Ei ole ollut ongelma, niin teke moni muukin.

Ja tosiaan näissä "nenteissä" on yhtä lailla ujoja, intoverttejä yms. jotka eivät siellä kahvihuoneessa viihdy. Toisaalta nykyajan autisteista valtaosa tuntuu olevan ulkoisesti ihan samanlaisia kuin nentit, niin etteivät ulkopuoliset pysty sanomaan eroa. Samanlaisia kahvihuoneen seurtsleijoita, jotka höpöttävät ja bondailevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?

Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.

 

Olen aikuisdiagnosoitu Asperger ja olin myös hetken myös vertaisryhmässä. Aika pian huomasin, etten kuulu porukkaan: ne muut vaikuttivat täysin nenteiltä lääkityksineen ja erityisesti ongelmiensa (

Höpö höpö. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa sosiopaattia, joka ajautuu usein rikolliskierteeseen jo nuorena. Mites itse, oletko ollut passiivis-aggressiivisten henkilöiden vertaistukiryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?

Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.

Adhd ei tule aikuisuudessa eikä sitä voi purkaa. Se on ollut lapsuudesta asti. Kiusaamiset ja lapsuudesta lähtöisin olevat epämääräiset tuntemukset eivät välttämättä ole adhd oireita.

Onhan mahdollista että kyseinen kirjoittaja on diagnosoitu väärin. Kyllähän vääriä diagnooseja tapahtuu lääketieteessä somaattisellakin puolella. Hän kuvailee että on kasvanut traumaattisessa ympäristössä, jo yksin hyväksikäyttö on niin paha, että traumaoireilu on selvää. Oikea diagnoosi olisi ollut jotain traumaan liittyvää, eikä adhd. Oireet ovat molemmissa hyvin samanlaisia. Mikä onkin loogista. Miten kukaan voi keskittyä mihinkään järkevään, jos on koko ajan valtava paha olo taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?

Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.

Adhd ei tule aikuisuudessa eikä sitä voi purkaa. Se on ollut lapsuudesta asti. Kiusaamiset ja lapsuudesta lähtöisin olevat epämääräiset tuntemukset eivät välttämättä ole adhd oireita.

Pointtini oli siis se että olen alkanut epäillä olevani väärin diagnosoitu. Diagnoosin olen saanut aikanaan juuri täysi-ikäistyttyäni. Lääkitys ei ole ikinä auttanut yhtään, olen lopettanut ja aloittanut lääkkeet uudelleen monta kertaa. Concertan ja medikinetin lisäksi en ole voinut kokeilla muita lääkkeitä, liian kallista. Jos kyseessä olisi oikeasti ADHD, tuskin oireeni olisivat kadonneet itsestään. -393

Epäilysi osuvat kyllä naulan kantaan. Etenkin jos ei lääkkeellä ollut mitään vastetta. Psykiatri olisi varmaan se oikea osoite, josta voi lähteä uudelleen diagnosointia kysymään. Kuka teki ensimmäisen diagnoosin? Neurologi vai psykiatri? Ei sillä, että asialla olisi merkitystä, mielenkiinnosta vain.... Oireilusi oikea syy taitaa ollakin ainoastaan psyykkinen, ei neurologinen tai neuropsykiatrinen. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.

Sellainen, ettei osaa valkoisia valheita. Täräyttää vaan suoraan vaikka että "onpas vanhan näköinen takki" tai "sulla on liian isot aurinkolasit" tai "ei toi sun piirustus näytä tolta maisemalta" tms.

Siis on loukkaava, ei yhtään ymmärrä suodattaa. Puhuu raadollisen totta. 

Nepsy on maailman ärsyttävin sana.

AP:lla on "vähän" muitakinongelmiaojabawkcöari. Bwwjweu!

Vai kevytautisteja?! :D ja ketä pitäisi kiinnostaa random mt-potilaan lokeroinnit? ymmärrätkö sinä vauvapalsta-autisti sitten, että itsekin olet tällainen kevytautisti? Ketään oikeaa sellaistahan ei kiinnosta somettaa ja keskustella netissä 24/7, oikeat autistit eivät ole kiinnostuneet ihmisistä, juoruista tai toisten mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa tulee esille joidenkin autistien vähän hassu käsitys, että muiden pitäisi jotenkin sietää heidän suorapuheisuuttaan. Ei tarvitse. Ei vaikka kuinka tietäisi mistä se johtuu. Samanlaista vänkäystä kuin incel miesten mulle kuuluu nainen -vänkäys. Kenellekään ei automaattisesti kuulu nainen eikä ystävät. Jokainen saa vapaa-ajallaan tai tauoillaan valita seuransa ihan vapaasti.

Olen siis itse nentti, mutta perheessäni on autistinen nuori.  Minua satuttaa ja harmittaa, ettei hänellä ole juuri ystäviä. Ja ymmärrän hyvin miksei ole. En voi pakottaa ketään jaksamaan häntä. 

No sepä. Jos joku kehitysvammainen riehuu huitoen, niin hän ei sille mitään voi, mutta ympäristö voi suojautua häneltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.

Aamen!

Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään pää

Muuten, jos työpaikalle tulee vieraskielinen, jonka ilmaisu suomeksi on tönkköä - miksi häntä ei tulkita aggressiiviseksi ja epämiellyttäväksi?

Sinä et varmaan sitä pysty käsittämään. Ehkä siis on vaan tyydyttävä uskomaan, että niin on. 

Häntä ei tulkita aggressiiviseksi, koska se, ettei osaa kieltä, ei osoita aggressioa.

Kuinka suuri motivaatio sinulla on oppia sosiaalisten normien mukaan toimiminen? Jos haluat ihmiskontakteja myös "normaaleista" ihmisistä, on siinä sopeuduttava itse tai sitten vain etsittävä muuta seuraa. "Normaaleille ihmisille voi myös suoraan sanoa, että hei, mulla on neurovamma ja siksi käytökseni voi vaikuttaa tökeröltä, mutta aikeeni ovat silti ystävälliset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.

No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.

 

Hän ei tavallaan osaa suodattaa puheitaan tilanteen mukaan ja tulee siksi tahtomattaan loukanneeksi. Näitä tilanteita harjoitellaan ja vä

Tuo "harjoittelu" esittämään normaalia on hölmöä, kun sehän kertoo autistille, että hänessä on vikaa, hän ei kelpaa omana itsenään. Mielestäni voit korkeintaan kertoa teinillesi, että nentit kokevat nämä asiat eri tavalla, ja 'jos haluat olla kohtelias ja ottaa heidät huomioon, voit pyrkiä ensin miettimään, kannattaako joku asia sanoa'. Ja kuinka ilmaista asioita positiivisemmin.

Autistin omaa ilmaisua ei saa lytätä, koska se on osa persoonaa.

Minäkin maskasin koko ikäni, tietämättäni, kun ei ollut diagnoosia. Yritin parhaani mukaan olla niin kuin muutkin. Jos olisin tiennyt olevani autisti, olisin hyväksynyt sen, ja fiksuna ymmärtänyt valita monessa asiassa toisin. Harmittaa, että tuhlasin elämäni henkilökohtaiseen teatteriin. Konkurssiin se päättyi.

Kai nyt kenen tahansa ihmisen on hyvä tietää käyttäytymissäännöt ja pyrkiä niihin tietyissä tilanteissa parhaansa mukaan, autisti tai ei! En tarkoita, että maskaat itsesi ystäväsuhteisiin, mutta kyllä se nyt työpaikalla on ihan suotavaa ja äiti tekee ihan oikein opettaessaan. Opetetaanhan ihan terveillekin lapsille käytöstavat. 

Vierailija kirjoitti:

 

" Kuule, vaikka oma autismisi ilmenisi juuri noin, niin olet silti ihan individualisesti tuollainen autisti. Ja kyllä, kaltaisiasi saattaa olla muitakin, mutteivät läheskään kaikki. Ja jos oletuksesi on tuollainen, että pahennut lähes kaikesta ja pidät vain itseäsi oikeana autistina, en ihmettele, että sieppaa julkiautistien julkaisut.  "

 

Autismille on tietyt kriteerit. Nykyään ne ovat ilmeisen vähäiset ja oma ilmoitus riittää.

Kutsun näitä "kevytautisteiksi". Aiemmin moiset olisivat jääneet ilman diagnoosia. Jonkinlainen huomion tarve elämässä jäänyt täyttymättä, ehkä hedonismia. Tällä ei ole kerrassaan mitään tekemistä autismin kanssa.

 

 

 

  No, sinun raskas autismisi estää sinua näkemästä asiaa laajemmin. Muut kuitenkin näkevät. Saat toki ajatella ja tuntea mitä tahansa, mutta et pysty jankkaamisella tekemään sitä yleisesti oikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vai kevytautisteja?! :D ja ketä pitäisi kiinnostaa random mt-potilaan lokeroinnit? ymmärrätkö sinä vauvapalsta-autisti sitten, että itsekin olet tällainen kevytautisti? Ketään oikeaa sellaistahan ei kiinnosta somettaa ja keskustella netissä 24/7, oikeat autistit eivät ole kiinnostuneet ihmisistä, juoruista tai toisten mielipiteistä.

OIkeat autistit heijaavat itseään ja mölisevät katsellen liikkuvia sormiaan. 

On totta, että "oikeat" autisti heijaavat itseään eivätkä juuri puhu yms. On jännä, että juuri tästä diagnoosista on vanutettu kaikille sopiva. Nyt oikeastaan melkeinpä kuka tahansa voi olla autisti. Uskon kyllä, että Tuomas enbuske, cheyennejärviset ja miisanuorgamit ovat saaneet diagnoosin, mutta he ovat niin yltiönormaaleja, että ei se diagnoosi oikein kerro ihmisen oireista ongelmista mitään. Joo, en väitä etteivätkö he vousi tuntea itse sisimmässään itseään erilaiseksi, mutta mikä ihme diagnoosi, joka annetaan tämmöisellä perusteella ilman mitään objektiivisia havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

AP:lla on "vähän" muitakinongelmiaojabawkcöari. Bwwjweu!

Niinhän tuossa aloituksessa kerrotaan. Autismiin usein liittyy liitännäisenä kielellisiä häiriöitä, keskittymishäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä. Mikä sinun ongelmasi on?