Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on tuo ketju "Te joilla on kissoja". Pitäisiköhän mennä sinne selittämään että minulla ei ole kissoja enkä halua, ja kyselemään että miksi te vihaatte koiria?
No ainakaan yhtään ketjua autismin kirjosta täällä ei oo, johon ei joku tulis valittamaan omasta mielestään vääränlaisista autisteista, jotka ei sit heidän mielestä voi olla autisteja, koska eivät vaikuta tarpeeksi stereotyyppisiltä autisteilta. Maskaamisesta jos puhuu missään, niin aivan varmasti joku änkeää väittämään, että ei voi olla mahdollista koko maskaus.
No kannattaisiko yrittää tehdä oma ketju niin voisi luoda se näkökulma jo otsikossa, että se on maskaajille? En tulisi ainakaan selittämään sinne. Muissa ketjuissa on ihan luonnollista tuoda eri näkemyksiä, jos aihe tulee esiin.
Ei mulla ole mitään tarvetta pyrkiä rajoittamaan keskustelua.
Sä jokatapauksessa edustat näkemyksinesi enemmistöä, eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanm
Kun nepsy puhuu noin työpaikan kahvihuoneessa tai kaveripiirissä, nentit huomaavat (heidän mielestään) aggressiivisen sävyn, kokevat olonsa epämukavaksi ja hakeutuvat leppoisampaan seuraan. Nentti jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.
Korjaan: Siis tietenkin piti kirjoittaa, että nepsy jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette onnistuneesti maskanneet, voisitteko kertoa jotain vinkkejä? Miten hankitaan seksiä ja työpaikka?
Seksiä saa hankittua baareista, ja toki varmaan tinderistäkin, tosin ite oon niitä baareja vaan käyttänyt. Toki opin tän vasta yli kolmekymppisenä. Työkykyinen en kyllä oo koskaan ollut, enkä kyennyt käymään yhtään koulua loppuun (koska se maskaaminen uuvuttaa liikaa).
Itse en ainakaan pysty harrastamaan kuin demiseksiä. Taitaa olla aika yleinen piirre autisteilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä, ei se diagnoosi muutenkaan ikinä saisi olla kiinni lapsuudenperheen mielipiteistä. Kaikilla ei ole heitä elissa tai väleissä. Lisäksi moni kieltää ongelmat kokonaan ja sanoo että ihan normaali se oli. Itse en ikinä olisi voinut pyytää vanhempia tutkimuksiin, en ole heille diagnoosista puhunut, ja he kieltäisivät koko asian. Mutta koska kaikki terveys ja kouluasuakirjat syntymästä asti arkistoidaan, löytyi tarpeeksi tietoa lapsuudesta. Ja se oli objektiivisempaakin, kun oli "omana aikana".
Minua ei ole tuntenut kukaan ihminen kuin vasta aikuisena. Eli minut tienneet ihmiset voivat kuvailla vain käytöstäni ja oletettuja ajatuksiani sen takana. Kukaan ei tiedä, mitä päässäni liikkui ja mitä tein, kun olin yksin. Että siinäpä sitä sitten kyselee mielipidettä..ja tulee taas kerran ohitetuksi ja väärinymmärretyksi.
Cheyenne Järvisellä on myös epävakausdiagnoosi. Se aiheuttaa kaikenlaista seksuaalista sekoilua ja huomionhakuisuutta. Siksi on ihan mahdollista, että hän on lisäksi autisti, mutta käyttäytyy "ei-lajityypillisesti".
Niinhän se on myös silloin, kun on ADHD ja autismi. Itselläni on hirveä ristiveto olla sosiaalinen menijä (mihin ei ole kykyä) ja ylienerginen, impulsiivinen ja äkkipikainen säätäjä ja toisaalta yksinoloon vetäytyvä rauhallinen ja tasainen ihminen. MOlemmat peittävät toisen oireita ja aiheuttavat ulkopuolisille keskivertotasaisen kuvan. Sisällä myllerrys ja ongelmat ovat kuitenkin todelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhta
Kun nepsy puhuu noin työpaikan kahvihuoneessa tai kaveripiirissä, nentit huomaavat (heidän mielestään) aggressiivisen sävyn, kokevat olonsa epämukavaksi ja hakeutuvat leppoisampaan seuraan. Nentti jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.
Korjaan: Siis tietenkin piti kirjoittaa, että nepsy jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.
Tähän voisi taas väittää vastaan, että ei, nepsy jää taittelemaan lautasliinaa eikä edes huomaa jääneensä yksin. Eli ihmiset ovat erilaisia, siksi puhutaan kirjosta ja ihan turha väittää, että oma kohta spektriä olisi se ainoa ja oikea tapa olla nepsy.
Lainaus: Tähän voisi taas väittää vastaan, että ei, nepsy jää taittelemaan lautasliinaa eikä edes huomaa jääneensä yksin. Eli ihmiset ovat erilaisia, siksi puhutaan kirjosta ja ihan turha väittää, että oma kohta spektriä olisi se ainoa ja oikea tapa olla nepsy.
Vastaus: Se, että vastaat turhan aggressiivisen oloisesti ja asian vierestä alleviivaa pointtini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun ja tässä on eräs keväällä 2023 yksityisellä puolella diagnoosin saanut 43-vuotias asperger- ja ADHD-nainen (ADD). Olen korkeasti koulutettu, työelämässä ja on minulla ystäviäkin. Ja jatkuvasti uupunut. Menin tutkimuksiin yksityiselle puolelle, koska halusin saada varmistuksen asialle, jota terapeuttini (vanha nepsyvalmentaja) oli epäillyt jo useamman vuoden ajan. Kuormitun herkästi, tarvitsen omaa tilaa, olen useaan otteeseen uupunut niin opiskelu- että työelämässä. Opiskeluaikoinani käytin runsaasti alkoholia, että osaisin olla muiden nuorten kanssa. Kun päihteiden käyttö väheni, aloin vetäytyä omiin oloihini. Jos teen 100 % työaikaa, olen niin uupunut, ettei pääni toimi ollenkaan.
Olenko huonompi nepsy, jos olen teettänyt tutkimukset yksityisellä lääkärillä (joka itse halusi tutkia myös autismin kirjon mahdollisuuden, se ei tullut minun aloitteestani)? En mennyt lääkärille lääkkeiden perässä, halusin oppia ymmärtämään, miksi olen tällainen, miksi en jaksa, miksi olen omituinen muiden paitsi muiden kaltaisteni joukossa. Äitini sanoi minulle, että on jo useamman vuoden ajan ollut varma, että olen asperger. Myös isoveljeni kuvaili minua erityislapseksi. Kävin koulua 1980-luvulla pienessä kylässä, jossa äitini oli samassa koulussa sekä ala- että yläasteella erityisopettajana. Ainoastaan 1. luokan opettaja on merkinnyt jotain poikkeavuuteen viittaavaa omiin papereihini.
Kun koko ikänsä on heitelty mt-palveluista ja diagnooseista toisiin eikä mikään niistä eikä lääkkeistä toimi, alkaa syvästi inhota itseään ja pikkuhiljaa luovuttaa. Diagnoosin saatuani olin samaan aikaan helpottunut ja surullinen - olin aina halunnut olla normaali ja hyväksytty. Suru tuli siitä, että oivalsin syvällisesti, etten voi ikinä olla ns. normikansalainen enkä kykene samaan kuin jotkut muut. Helpottunut olin siitä, että minun ei tarvitse olla yhteiskunnan normien mukainen, eikä minun tarvitse syyllistää jatkuvasti itseäni siitä, että olen sotkuinen, jumitan, jaksan ihmisiä hirmu pienissä määrissä, aivot surisevat monella kanavalla yhtä aikaa, en ole seurustellut kenenkään kanssa yli 10 vuoteen, ystävyyssuhteet ovat kuihtuneet, koska en jaksa ylläpitää niitä.
Kykenin suoriutumaan yliopistotutkinnosta parikymppisenä. Enää en kykenisi, olen ollut niin kauan kuormittunut ja tempoileva, että aivoni tarvitsevat todella paljon palautumisaikaa pienistäkin asioista. Ja kyllä, loukkaannuin aloittajan asenteesta: maksoin tutkimuksista itse ja maksan edelleen lääkkeiden seurannasta. Mutta en koe ostaneeni diagnoosia vaan lääkäri sen loppupeleissä määrää.
Luin ketjun ja tässä on eräs keväällä 2023 yksityisellä puolella diagnoosin saanut 43-vuotias asperger- ja ADHD-nainen (ADD). Olen korkeasti koulutettu, työelämässä ja on minulla ystäviäkin. Ja jatkuvasti uupunut. Menin tutkimuksiin yksityiselle puolelle, koska halusin saada varmistuksen asialle, jota terapeuttini (vanha nepsyvalmentaja) oli epäillyt jo useamman vuoden ajan. Kuormitun herkästi, tarvitsen omaa tilaa, olen useaan otteeseen uupunut niin opiskelu- että työelämässä. Opiskeluaikoinani käytin runsaasti alkoholia, että osaisin olla muiden nuorten kanssa. Kun päihteiden käyttö väheni, aloin vetäytyä omiin oloihini. Jos teen 100 % työaikaa, olen niin uupunut, ettei pääni toimi ollenkaan.
---
Olipa ihana lukea tämä pitkä viestisi! Olen kohtalontoverisi. Oletko saanut apua ja millaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Minulla on vain lääkkeet, ei muuta :( haluaisin kuntoutusta.
Auttavatko lääkkeet? Jos on ura kunnossa, voisit ostaa omalla rahalla? Olen käyttänyt ties mitä palveluita yksityisellä puolella, julkisella mikään ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?
Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.
Voithan yrittää purkaa sitä diagnoosia? En tiedä. Haluatko johonkin ammattiin, missä diagnoosista olisi haittaa?
Itselle kävi niin päin, että olin vertaistukiryhmässä lapsuuden huonoista oloista ja tajusin, että itselläni on pielessä jotain muutakin.
Ja ihan mahtavaa, että voit nyt hyvin ja elämäntilanteesi on hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanmielen ketju?
Olet ilmeisesti nentti, koska tulkitset sanoja omista lähtökohdistasi.
Autismille on tyypillistä rehellisyys, vilpittömyys ja faktaperusteinen suorapuheisuus.
Autisti ei kuorruta sanomaansa sokerihötöllä, ettei vain kukaan loukkaantuisi, pahoittaisi mieltään.
Autisti arvostaa suoraa ilmaisua, kun se pysyy faktoissa. Autisti ei ole pahantahtoinen, eli sellaista ei pidä lukea rivien välistäkään. Autistille ei ole muita "rivien välejä" kuin juurikin ne rivivälit.
Comprendo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanm
Kysyn vilpittömästi: ovatko nentit tyhmiä vai tietämättömiä autismista, kun tulkitsevat autistin ilmaisun aggressiiviseksi (mitä se ei ole)?
Miksi nentit hyväksyvät usein miehiltä suorapuheisuutta ja jöröyttä/jäyhyyttä, mutta (autisti)nainen vastaavalla ilmaisulla on halveksunnan ja ärsytyksen kohde?
Eivätkö nentit tiedä, että biologisesti (aivoperäisesti) autistinaisen sosiaalinen toiminta muistuttaa enemmän neurotyypillistä miestä kuin nt naista? Autistinainen ei yritä/halua olla 'yksi jätkistä', vaan oikeasti on.
Kun autistinainen yrittää maskata norminaista, hänen käytöksensä voi näyttäytyä todella kummallisena. Juuri sellaisena, kuin mies esittäisi naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset ovat sitä, että kerrot miltä tuntuu ja ruksailet lomakkeita. Toki jos tehdään pitkän kaavan kautta, voidaan myös sulkea muita juttuja pois ja katsoa vanhoja papereita, haastatella ihmisiä yms., mut eihän se vaatimus ole, että niissäkään pitäisi oireita tulla esiin. Ei minulla ainakaan lue vanhoissa koulutodistuksissa mitään mikä toisi erityisesti ADHD:ta esiin, tai muissakaan. Silti dg napsahti, kun kerroin oikeat asiat ja vastasin kysymyksiin oikealla tavalla. Aika monilla tutkimukset sisältävät vain haastattelun. Eikä siinäkään mitään, kunhan edes sydänongelmat yms. seulottaisiin.
Mun ADHD-tutkimukset kyllä sisälsivät monta eri käyntiä eri paikoissa. Parissa tein tehtäviä, mm. älykkyystestiä, yhdellä käynnillä piti olla äiti tai joku muu lapsuudenperheen jäsen mukana. Ei tullut diagno
Tämä juuri kertoo siitä, kuinka sattumanvaraista diagnosointi on. Sinä et siis saanut diagnoosia, koska oireita ollut todettavissa jo lapsena. Mutta tosi moni on saanut, vaikka heilläkään mitään todistetta niistä lapsuus aikana ei olisi ollut. Ja todisteita siis olisivat huonot (käytös)numerot, tarkkis, merkinnät huonosta keskittymisestä tai ylivilkkaudesta neuvolan ja koulun papereissa, merkinnät myöhästymisistä (nykyään jää ylös Wilmaan). Mutta tiedän siis ihmisiä, joilla kymppirivi, myös käytöksestä, ja joilla neuvolapapeteissa oikein erikseen sanotaan, että keskittyy hyvin ja rauhallinen poika ja tuntiaktiivisuus aina hyvä. Ovat vain itse sanoneet, että oireita ollut, ja se riittänyt. Sinulla ei. Diagnoosit eivät ole missään nimessä vertailukelpoisia. Samoilla oireilla ei tule samaa diagnoosia, koska kaikki riippuu lääkärin mielipiteestä, mitään objektiivista koetta ei ole. Sinä olisit varmasti jossain muualla saanut diagnoosin heittämällä. Kannattaa hakea uusi arvio toisaalta.
Miksi aikuinen ihminen, jonka oireilu ei haittaa arjessa, edes hakee diagnoosia? Mitä siitä saa, kun näköjään pärjää kiitettävästi ilman tukitoimia? Lääkkeenkö silti haluaa, miksi?
Minulla on lähisukulainen joka hakee itselleen diagnoosia, hän oli kyllä vilkas lapsena, mutta keskittymiskyvytön ei. Ja on pärjännyt aikuisenakin huomattavan hyvin, saa aikaan vaikka mitä. On koko ajan joku iso juttu tekeillä, mutta oleellinen ero arkea häiritsevään adhd:n on se, että hän myös saattaa jokaisen aloittamansa projektin loppuun. Hän ei myöskään ole impulsiivinen vaan päinvastoin harkitseva, säästäväinen ja pohdiskeleva kaikessa mihin ryhtyy. Hänellä ei keskittymisessä näytä olevan mitään häikkää. Miksi hän haluaa diagnoosin niin en ymmärrä. Se että ihminen on aktiivinen ja vilkas lapsena ei ole yhtä kuin adhd.
Minua ärsyttää tällainen epänepsyily, kun itsellä on oikeasti oireinen ja oireistaan kärsivä lapsi. Kiikun kaakun saako peruskoulua edes käytyä. ... jaa, ehkä tuo lähisukulainen siksi luulee että hänelläkin olisi? On varmaan kuullut että sellainen tuppaa kulkemaan suvussa. Huoh.
^
Huomautan vain, että kyllä autistikin voi olla pahantahtoinen tai tarkoituksella ilkeä. Ei me mitään pyhimyksiä olla.
Toki siis usein neurotyypilliset tulkitsee meitä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?
Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.
Adhd ei tule aikuisuudessa eikä sitä voi purkaa. Se on ollut lapsuudesta asti. Kiusaamiset ja lapsuudesta lähtöisin olevat epämääräiset tuntemukset eivät välttämättä ole adhd oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanmielen ketju?
Ymmärrätään hyvinkin. Sinä et halua ymmärtää, että asenne näyttäytyy turhan aggressiivisena. Täällä joku nepsy suri, kun jää yksin. Koita ymmärtää, että tässä on se syy. Nentit eivät arvosta suorapuheisuutta samalla tavalla. He kokevat tällaisen ulosannin epämiellyttävänä ja hakeutuvat muuhun seuraan. Ei, nepsyn ei tarvitse muuttua. Mutta ei nenttienkään tarvitse haluta olla seurassa joka esittää asiat näin.
Te tarjoatte tässä täydellisen esimerkin siitä mitä eroa nenteillä ja nepsyillä on. Nepsy kokee vaan sanovansa suoraan, nentille noin sanominen kuulostaa turhalta riidanhaastamiselta. Kun nepsy puhuu noin työpaikan kahvihuoneessa tai kaveripiirissä, nentit huomaavat (heidän mielestään) aggressiivisen sävyn, kokevat olonsa epämukavaksi ja hakeutuvat leppoisampaan seuraan. Nentti jää ihmettelemään miksi jäi taas yksin.