Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?
Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.
Olen aikuisdiagnosoitu Asperger ja olin myös hetken myös vertaisryhmässä. Aika pian huomasin, etten kuulu porukkaan: ne muut vaikuttivat täysin nenteiltä lääkityksineen ja erityisesti ongelmiensa (töissä, parisuhteessa, lapsiperheessä) esittely oli ehtaa nenttiyttä. Minulla kun ei edes ole niitä. Eikä kiinnostusta raportoida henkilökohtaisia asioitani ryhmään, jonka kanssa ei mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää keräillä diagnooseja? Nykyään kaikilla tuntuu olevan joku nepsyjuttu meneillään. Ja sitten uhriudutaan kun asia otetaan puheeksi, että et sä voi tajuta miltä tämä tuntuu. Mistä minä tiedän, vaikka itsellänikin olisi jotain diagnosoitavaa, kun ei kaikki tunnu fantsulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?
Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.
Adhd ei tule aikuisuudessa eikä sitä voi purkaa. Se on ollut lapsuudesta asti. Kiusaamiset ja lapsuudesta lähtöisin olevat epämääräiset tuntemukset eivät välttämättä ole adhd oireita.
Pointtini oli siis se että olen alkanut epäillä olevani väärin diagnosoitu. Diagnoosin olen saanut aikanaan juuri täysi-ikäistyttyäni. Lääkitys ei ole ikinä auttanut yhtään, olen lopettanut ja aloittanut lääkkeet uudelleen monta kertaa. Concertan ja medikinetin lisäksi en ole voinut kokeilla muita lääkkeitä, liian kallista. Jos kyseessä olisi oikeasti ADHD, tuskin oireeni olisivat kadonneet itsestään. -393
Tässäkin keskustelussa tulee esille joidenkin autistien vähän hassu käsitys, että muiden pitäisi jotenkin sietää heidän suorapuheisuuttaan. Ei tarvitse. Ei vaikka kuinka tietäisi mistä se johtuu. Samanlaista vänkäystä kuin incel miesten mulle kuuluu nainen -vänkäys. Kenellekään ei automaattisesti kuulu nainen eikä ystävät. Jokainen saa vapaa-ajallaan tai tauoillaan valita seuransa ihan vapaasti.
Olen siis itse nentti, mutta perheessäni on autistinen nuori. Minua satuttaa ja harmittaa, ettei hänellä ole juuri ystäviä. Ja ymmärrän hyvin miksei ole. En voi pakottaa ketään jaksamaan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
No mihin se autisti normityöpaikalla hakeutuu?
Itse kärvistelin laitoksen yhteisillä kahvitauoilla aikani, kunnes vain jättäydyin omaan työpisteeseeni kokoaikaisesti, enkä osallistunut
Sen jälkeen muiden käytös vasta oudoksi muuttuikin. Nyt olin vakituinen kahvitaukojen puheenaihe.
🤷🏻
Teillä normoilla ei ole mitään käsitystä autistin jokapäiväisestä kuormasta. Itse aiheutatte siitä 90%. Olen todennutkin, että pärjään autismini kanssa oikein hyvin. Kunpa normotkin hyväksyisivät erilaisuutta.
Muuten, jos työpaikalle tulee vieraskielinen, jonka ilmaisu suomeksi on tönkköä - miksi häntä ei tulkita aggressiiviseksi ja epämiellyttäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään pää
Tönkköä suomea puhuvaa ei tulkita aggressiiviseksi, koska se ei vaikuta siltä. Hän voi silti olla kohtelias. Huomaan, ettet ymmärrä mistä puhutaan. Se on ihan ok.
"No mihin se autisti normityöpaikalla hakeutuu?
Itse kärvistelin laitoksen yhteisillä kahvitauoilla aikani, kunnes vain jättäydyin omaan työpisteeseeni kokoaikaisesti, enkä osallistunut
Sen jälkeen muiden käytös vasta oudoksi muuttuikin. Nyt olin vakituinen kahvitaukojen puheenaihe.
🤷🏻
Teillä normoilla ei ole mitään käsitystä autistin jokapäiväisestä kuormasta. Itse aiheutatte siitä 90%. Olen todennutkin, että pärjään autismini kanssa oikein hyvin. Kunpa normotkin hyväksyisivät erilaisuutta.
Muuten, jos työpaikalle tulee vieraskielinen, jonka ilmaisu suomeksi on tönkköä - miksi häntä ei tulkita aggressiiviseksi ja epämiellyttäväksi?"
Niinpä ja sitten vastaus on "kerro kaikille autismista / ADHDsta ja kerro millasta se on ja aaaah kaikki ymmärtää sua ja saat kaikki erikoisjärjestelyt ja elämä on upeeta"
Joo ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään pää
Eli koska sinulla on rankkaa, normot eivät saa haluta tuntea oloaan rennoksi ja palautua tauoillaan. Se suorapuheisuus kuormittaa normoja. He eivät palaudu, kun joku laukoo totuuksia. Sen sijaan, että haluaisit että kaikilla on kivaa, haluat, että heilläkin on rankkaa.
Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki autistit ei myöskään ole "suorapuheisia". Mä en todellakaan ikinä möläyttele mitään epäkohteliasta. Mun ongelmana on enemmänkin se, etten oikein osaa sanoa sellaisia odotettuja kohteliaisuuksia. Ja omista asioista oon varmaan liian avoin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.
No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.
Hän ei tavallaan osaa suodattaa puheitaan tilanteen mukaan ja tulee siksi tahtomattaan loukanneeksi. Näitä tilanteita harjoitellaan ja välillä jo sujuu. En aina oikein tiedä, että pitäisikö harjoitella. Pelkään että kokee joutuvansa pakon edessä maskaamaan. Toisaalta, pakko on olla jotain sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli koska sinulla on rankkaa, normot eivät saa haluta tuntea oloaan rennoksi ja palautua tauoillaan. Se suorapuheisuus kuormittaa normoja. He eivät palaudu, kun joku laukoo totuuksia. Sen sijaan, että haluaisit että kaikilla on kivaa, haluat, että heilläkin on rankkaa. "
Ei minulla ole rankkaa. Tai ei olisi, jos en tulisi syrjityksi ja kiusatuksi. Sen sijaan te normot olette enimmäkseen erittäin kehnoja suvaitsemaan erilaisuutta. Jos jollain on puhevika, mikä saa hänen sanomansa kuulostamaan konekivääritulelta, ette te häntä ala pitämään aggressiivisena. Mikä ihme siinä on, että autistin puhe pitää ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka tiedätte, ettei siitä ole kysymys?! Kuulostaa tosi lapselliselta ja huonolta käytöjseltä; missä sosiaaliset taitonne ja suvaitsevaisuutenne? Joutuuhan autistikin sietämään itselleen sopimatonta ympäristöä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
kir
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroi
Vierailija kirjoitti:
"Eli koska sinulla on rankkaa, normot eivät saa haluta tuntea oloaan rennoksi ja palautua tauoillaan. Se suorapuheisuus kuormittaa normoja. He eivät palaudu, kun joku laukoo totuuksia. Sen sijaan, että haluaisit että kaikilla on kivaa, haluat, että heilläkin on rankkaa. "
Ei minulla ole rankkaa. Tai ei olisi, jos en tulisi syrjityksi ja kiusatuksi. Sen sijaan te normot olette enimmäkseen erittäin kehnoja suvaitsemaan erilaisuutta. Jos jollain on puhevika, mikä saa hänen sanomansa kuulostamaan konekivääritulelta, ette te häntä ala pitämään aggressiivisena. Mikä ihme siinä on, että autistin puhe pitää ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka tiedätte, ettei siitä ole kysymys?! Kuulostaa tosi lapselliselta ja huonolta käytöjseltä; missä sosiaaliset taitonne ja suvaitsevaisuutenne? Joutuuhan autistikin sietämään itselleen sopimatonta ympäristöä koko ajan.
Niin ollaan. En jaksa sun jankkausta, se kohottaa verenpainettani ja siksi poistun ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.
No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.
Hän ei tavallaan osaa suodattaa puheitaan tilanteen mukaan ja tulee siksi tahtomattaan loukanneeksi. Näitä tilanteita harjoitellaan ja välillä jo sujuu. En aina oikein tiedä, että pitäi
Ihan normiteinikin voi olla tuommoinen. Kuuluu ikään, ei kaikki tietysti
Tuo "harjoittelu" esittämään normaalia on hölmöä, kun sehän kertoo autistille, että hänessä on vikaa, hän ei kelpaa omana itsenään. Mielestäni voit korkeintaan kertoa teinillesi, että nentit kokevat nämä asiat eri tavalla, ja 'jos haluat olla kohtelias ja ottaa heidät huomioon, voit pyrkiä ensin miettimään, kannattaako joku asia sanoa'. Ja kuinka ilmaista asioita positiivisemmin.
Autistin omaa ilmaisua ei saa lytätä, koska se on osa persoonaa.
Minäkin maskasin koko ikäni, tietämättäni, kun ei ollut diagnoosia. Yritin parhaani mukaan olla niin kuin muutkin. Jos olisin tiennyt olevani autisti, olisin hyväksynyt sen, ja fiksuna ymmärtänyt valita monessa asiassa toisin. Harmittaa, että tuhlasin elämäni henkilökohtaiseen teatteriin. Konkurssiin se päättyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suorapuheliaisuudesta tässä nyt puhutaan? Antakaa jotain esimerkkejä.
No esim. meidän autistiteini saattaa sanoa vaikka jonkun ruuan tai vaatteen olevan ällöttävä ajattelematta, että ko. ruoka tai vaate voi olla jonkun paikalla olevan lempiruoka/-vaate. Vegaanin (jonka tiesi vegaaniksi) seurassa paasasi, että kyllä ruualla pitää aina olla lihaa. Kaverin syntymäpäivillä alkoi juhlista nauttimisen sijaan kertoa millaiset juhlat hän haluaa. Saattaa juuttua pitkäksi aikaa kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan eikä huomaa kun joku yrittää vaihtaa puheenaihetta eikä varsinkaan osaa lukea elekieltä eli ei huomaa siitä, että muut eivät enää jaksa kuunnella.
Hän ei tavallaan osaa suodattaa puheitaan tilanteen mukaan ja tulee siksi tahtomattaan loukanneeksi. Näitä tilanteita harjoitellaan ja vä
Meillä on kaksi normoteiniä ja paljon heidän normokavereitaan käy kylässä. Eivät he ole samanlaisia. Normiteini hölmöilee välillä ja oppii hölmöilyistään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhta
Eivätkö nentit tiedä, että biologisesti (aivoperäisesti) autistinaisen sosiaalinen toiminta muistuttaa enemmän neurotyypillistä miestä kuin nt naista? Autistinainen ei yritä/halua olla 'yksi jätkistä', vaan oikeasti on.
Kun autistinainen yrittää maskata norminaista, hänen käytöksensä voi näyttäytyä todella kummallisena. Juuri sellaisena, kuin mies esittäisi naista.
Kuule, vaikka oma autismisi ilmenisi juuri noin, niin olet silti ihan individualisesti tuollainen autisti. Ja kyllä, kaltaisiasi saattaa olla muitakin, mutteivät läheskään kaikki. Ja jos oletuksesi on tuollainen, että pahennut lähes kaikesta ja pidät vain itseäsi oikeana autistina, en ihmettele, että sieppaa julkiautistien julkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Tähän voisi taas väittää vastaan, että ei, nepsy jää taittelemaan lautasliinaa eikä edes huomaa jääneensä yksin. Eli ihmiset ovat erilaisia, siksi puhutaan kirjosta ja ihan turha väittää, että oma kohta spektriä olisi se ainoa ja oikea tapa olla nepsy.
Vastaus: Se, että vastaat turhan aggressiivisen oloisesti ja asian vierestä alleviivaa pointtini.
Hmm, minusta tuo ei ollut ollenkaan aggressiivisen oloinen vastaus. Mutta toisaalta, minulla onkin aika paljon autismipiirteitä, diagnoosia en vaan ole jaksanut lähteä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko saatua ADHD diagnoosia purkaa?
Oireiluni on kadonnut täysin nyt, kun olen saanut elää muutaman vuoden terveessä ympäristössä. Lapsuuteni oli täynnä kiusaamista, heitteillejättöä, hyväksikäyttöä kaikkea... Mutta tämä ei tullut kunnolla esille arvoinnissa. Nyt kun olen päässyt kiinni aikuisen normaaliin elämään opiskelu, siivoaminen ja muu sujuu ihan normaalisti. Ainoa missä on ongelmia on sosiaaliset suhteet, mutta koen että se johtuu enemmän siitä lapsuuden huonosta mallista. Olen ollut vertaistukiryhmässäkin ja tajusin että eihän minulla ja näillä ihmisillä ole enää mitään yhteistä.
Olen aikuisdiagnosoitu Asperger ja olin myös hetken myös vertaisryhmässä. Aika pian huomasin, etten kuulu porukkaan: ne muut vaikuttivat täysin nenteiltä lääkityksineen ja erityisesti ongelmiensa (töissä, parisuhteessa, lapsiperheessä) esittely o
Miten olisi joku asosiaalisten persoonallisuushäiriöisten vertaisryhmä? Ihan nätisti ja suoraan sanon tämän ilman aggressioa. Nimittäin sinä taidat itse olla se, joka ei kuulu porukkaan, kuten itsekin toteat.
Joku kysyi esimerkkejä suorapuheisuudesta.
Yleisesti se on sitä, että sanotaan/todetaan asia sellaisena kuin sen näkee, ilman diplomaattisia lievennyksiä, pyöristelyjä ja kaunopuheisuutta.
Esim.
Oletpa sä lihonut. (pitkästä aikaa tavatessa)
Toi väri on kauhea. (kävit kampaajalla)
Mä en syö makkaraa, miten kukaan voi syödä makkaraa. (yleisellä grillipaikalla)
Henk koht minua huvittaa nämä. 😃 On todella virkistävää viettää aikaa autistien kanssa. Normal is boring.
Alue: Aihe vapaa
Tietävät. Mutta se ei tiedosta huolimatta tunnu kivalta. Jokainen, myös nentti, saa hakeutua seuraan, jossa tuntee olonsa hyväksi.