Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Tuolla on tuo ketju "Te joilla on kissoja". Pitäisiköhän mennä sinne selittämään että minulla ei ole kissoja enkä halua, ja kyselemään että miksi te vihaatte koiria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää. Mut ehkä ne julkkikset haluaa tuoda asiaa esiin helpottaakseen stigmaa?
mua ärsyttää eniten kaikki adhd on supervoima höttö. Siis ihmiset ihannoi minua kun olen sellanen adhd häslä kuin olen. Sosiaalinen taituri mukamas koska oon niin helposti lähestyttävä ja hauskakin. Kuitenkin mun pitää ottaa lääke joka päivä jotta pystyn elää normaalia elämää. Ne muut on saaneet avioliiton, pysyvän uran jne ilman lääkkeitä. Mä käyn jatkuvaa kamppailua itseni kanssa että saan pidettyä itseni ruodussa ja esim työpaikan ja että en uuvu tai ala päihteiden käyttäjäksi.. lääke tekee musta sen salonkikelpoisen adhdn.
kyllähän sitä välillä miettii että mitä se tekee jos koko työelämän syö medikinetiä.. toivottavasti ei mitään. Ja tosiaan mun adhd on sekamuoto eli inattentive ja hyperactive molemmat. Että ilman lääkettä ei tule siitä yksityisestä elämästäkään mitää
Mulla on tosi siisti koti usein kun pitäisi opiskella... mutta ne opinnot ei silloin varmasti etene. Käytännössä pystyn huolehtimaan yhdestä elämän osa-alueesta kausittain. Joskus se on opiskelu, joskus arjen jutut, joskus sosiaaliset suhteet... mutta kaikki muut levällään. Lääkittynäkin näin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maskaaminen sosiaalisesti edellyttää todella kehittynyttä kykyä lukea sosiaalisia tilanteita. Luulisi, että sellainen taipumus tulee ihmisille, jotka on opetettu pienestä pitäen mukautumaan toisten odotuksiin ja hakemaan hyväksyntää tällä mukautumisella.
Lainaus ei toimi, joten kopioin ylle.
Ei ihan hirveästi vaadi hymyillä ja olla ystävällinen tai hiljaa. Kaikki autistit eivät ole epäkohteliaita töräyttelijöitä. Ei se silti tarkoita, että se myötäilevä hymyilijä olisi yhtään sen kykenevämpi toimimaan ihmissuhteissa.
Pienestä pitäen voi lasta joko opettaa mukautumaan toisten odotuksiin tai hoitaa se mukautuminen traumatisoivien kasvuolosuhteiden avulla.
Koska nepsy-ongelmat periytyvät, jo se sairaan, hoitoa saamattoman vanhemman lapsena kasvaminen voi olla todella raskasta ja traumatis
Toisten ajatuksia ei oikeasti voi lukea ilmeistä. Minua ainakin häiritsee se, että ihmiset kuvittelevat näin ja sitten erehtyvät luulemaan minua vaikka vihaiseksi. Se on aina vain tulkintaa, usein ylitulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on tuo ketju "Te joilla on kissoja". Pitäisiköhän mennä sinne selittämään että minulla ei ole kissoja enkä halua, ja kyselemään että miksi te vihaatte koiria?
No ainakaan yhtään ketjua autismin kirjosta täällä ei oo, johon ei joku tulis valittamaan omasta mielestään vääränlaisista autisteista, jotka ei sit heidän mielestä voi olla autisteja, koska eivät vaikuta tarpeeksi stereotyyppisiltä autisteilta. Maskaamisesta jos puhuu missään, niin aivan varmasti joku änkeää väittämään, että ei voi olla mahdollista koko maskaus.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset ovat sitä, että kerrot miltä tuntuu ja ruksailet lomakkeita. Toki jos tehdään pitkän kaavan kautta, voidaan myös sulkea muita juttuja pois ja katsoa vanhoja papereita, haastatella ihmisiä yms., mut eihän se vaatimus ole, että niissäkään pitäisi oireita tulla esiin. Ei minulla ainakaan lue vanhoissa koulutodistuksissa mitään mikä toisi erityisesti ADHD:ta esiin, tai muissakaan. Silti dg napsahti, kun kerroin oikeat asiat ja vastasin kysymyksiin oikealla tavalla. Aika monilla tutkimukset sisältävät vain haastattelun. Eikä siinäkään mitään, kunhan edes sydänongelmat yms. seulottaisiin.
Mun ADHD-tutkimukset kyllä sisälsivät monta eri käyntiä eri paikoissa. Parissa tein tehtäviä, mm. älykkyystestiä, yhdellä käynnillä piti olla äiti tai joku muu lapsuudenperheen jäsen mukana. Ei tullut diagnoosia, koska en pystynyt todistamaan, että olen ollut samanlainen jo lapsena. Eipä sitä kukaan silloin lapsena huomannut, kun yliaktiivisuus oli pään sisällä eikä siten näkynyt ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paheksutteko te oikeasti sitä, että pyrkii aikuisena selvittämään, onko autismin kirjolla? Kun sellaisenkin kuvan tästä keskustelusta voi saada.
Ymmärsin, että aloittaja paheksuu sitä, että jotkut julkisuuden henkilöt kertovat olevansa autismin kirjolla, vaikka kaikki heidän ulosannissaan viittaa päinvastaiseen. Eli epäillään, että he ovat keksineet jutun saadakseen huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi siisti koti usein kun pitäisi opiskella... mutta ne opinnot ei silloin varmasti etene. Käytännössä pystyn huolehtimaan yhdestä elämän osa-alueesta kausittain. Joskus se on opiskelu, joskus arjen jutut, joskus sosiaaliset suhteet... mutta kaikki muut levällään. Lääkittynäkin näin. :(
Ja se, mistä elämän osa-alueesta pystyy huolehtimaan, ei ole itse valittavissa, ei ainakaan minulla ole. Ärsyttää, kun haluaisin saada tietyn asian hoidettua, mutta sen sijaan huomio meneekin johonkin ihan muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin joku Cheyenne Järvisen myöhäisdiagnosoitu autismi epäilyttää. Mutta juttuun oli saatu paljon törröhuulikuvia, sehän on tärkeintä.
En ole nepsy, muuten vain erilainen, mutta minuakin ärsyttää nämä diagnoosilla ratsastajat.
Jaa, ei minua epäilytä, kun lääkäri sen on todennut. Kuulostaa muutenkin loogiselta ottaen huomioon henkilön historian.
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostelee jotakin ilmiötä tai vaikka jonkun ihmisen toimintaa, ei se ole kateellisuutta. Totuus kuitenkin on, että terveydenhuollon resurssit ovat tiukalla, ja kun näitä keski-ikäisten pärjääjien oman itsensäetsimis-identiteettiprojekteja rahoitetaan yhteisestä kassasta (myös yksityisellä käynti on sitä, sillä Kela-korvauksia on nostettu ja jostain se aika on pois), se tulee kalliiksi. Päälle vielä lääkitysten Kela-korvaukset. ADHD-lääkkeestä tässä ajassa varmasti hyötyisivät kaikki, mielestäni sen voisi vaikka vapauttaa ilman reseptiä saatavaksi tai pelkällä keskittymisoire-indikaatiolla, mutta Kela-korvaukset pitäisi saada vain oikeasti äärimmäisissä tapauksissa ja julkisella diagnosoituna. Tällä hetkellä ei ole oikeasti mitään luotettavaa testiä selvittää, johtuuko keskittymisoire synnynnäisestä aivotoiminnan häiriöstä vai onko se vain seurausta ajankohtaisesta hälinästä eli ADT:tä. Jos aivojen välittäjäainetasot voisi
Tähän väliin on pakko huomauttaa, ettei kymppirivi todistuksessa kerro autismista mitään. ADHD:tä en tunne tarpeeksi hyvin ottaakseni kantaa. Meidän lievästi kirjolaisella teinillä on rivi kymppejä. Hänellä on ns. valokuvamuisti. Muistaa helposti asioita joita ei juuri kukaan normaalisti muistaisi.
Autismi tulee esiin kaverisuhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Niissä hän vaikuttaa paljon ikäistään nuoremmalta. Hän ei osaa lukea tilanteita ja sanoo siksi aika usein jotain loukkaavaa tai tilanteeseen sopimatonta. Jos on joku erikoisempi tilanne tulossa, hänelle pitää kertoa paljon tarkemmin kuin muille teineille mitä on luvassa ja miten olisi syytä käyttäytyä. Sitten sujuu, jos ei tule yhtään muuttujaa matkaan. Jos tulee, pakka leviää, koska hän ei osaa itsekseen sopeutua muutokseen.
Sama monessa muussakin asiassa. Esimerkiksi teinin kotityönä on astianpesukoneen tyhjentäminen. Kerran koneeseen oli tullut joku vika ja astiat eivät olleet puhdistuneet. Meidän neurotyypilliset olisivat tulleet sanomaan, että nyt on joku häiriö. Nepsy ei tullut, hän tyhjensi likaiset astiat kaappiin alkuperäisen tehtävänannon mukaisesti. Joku voi ajatella, että joo, teinit on laiskoja, mutta tämä oli vain yksi esimerkki tuhansista vastaavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä muotinepsyt (joita yhtäkkiä oma entinen kaveriporukkanikin on täynnä somen mukaan) à la M.Nuorgam tekevät elämän oikeille nepsyille hankalammaksi. Jos pystyt "maskaamaan" (ihana muotisana johon vedoten voi sitten taikoa diagnostiset kriteerit itselleen kun oikeasti niitä ei näy objektiivisesti arvioiden) läpi elämäsi, muodostamaan ihmissuhteita ja selviytymään ammatillisesti, et ole autisti. Kaikenlisäksi nämä muotinepsyt kuten se yksi pyöräilyaktivisti twitterissä käyttäytyvät todella ikävästi toisia kohtaan ja oikeuttavat sen diagnoosillaan. Kaikki tämä johtaa siihen että koska ylidiagnostiikkaa tehdään alkaa kelan määrärahat olla jo kovilla ja sittenhän kuntoutuksesta leikataan. Nyt esim. Kela on keventämässä Oma Väylä -kuntoutusta, todennäköisesti liittyen siihen että hakijoita on paljon enemmän kuin
Tai sitten olet vain epäkohtelias jurottaja, aleksityymikko jota ei kiinnosta muiden murheet. Kasvanut tunnekylmässä kodissa ja nyt yrität saada autismista syyn käytöksellesi, tai vanhempiesi kasvatuksen tulokselle.
Näin sitä voidaan alkaa kyseenalaistamaan kenen tahansa autismia, kun ei ihmistä tunne ja jos ei lääkäreiden taitoihinkaan luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanmielen ketju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi siisti koti usein kun pitäisi opiskella... mutta ne opinnot ei silloin varmasti etene. Käytännössä pystyn huolehtimaan yhdestä elämän osa-alueesta kausittain. Joskus se on opiskelu, joskus arjen jutut, joskus sosiaaliset suhteet... mutta kaikki muut levällään. Lääkittynäkin näin. :(
Ja se, mistä elämän osa-alueesta pystyy huolehtimaan, ei ole itse valittavissa, ei ainakaan minulla ole. Ärsyttää, kun haluaisin saada tietyn asian hoidettua, mutta sen sijaan huomio meneekin johonkin ihan muuhun.
Minä pystyin 40-vuotiaaksi huolehtimaan useasta osa-alueesta. Sen jälkeen en. Se on vain yksi kerrallaan. Kausittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Minusta tuo on ikävä ha aggressiivinen suhtautumistapa? Oliko tämän tarkoitus olla joku pahanmielen ketju?
Tarkoitus ei ollut osoittaa minkäänlaista aggressiota, vaan olla vilpitön ja rehellinen kuvaus autismin kirjolla olevan hämmenyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin joku Cheyenne Järvisen myöhäisdiagnosoitu autismi epäilyttää. Mutta juttuun oli saatu paljon törröhuulikuvia, sehän on tärkeintä.
En ole nepsy, muuten vain erilainen, mutta minuakin ärsyttää nämä diagnoosilla ratsastajat.
Jaa, ei minua epäilytä, kun lääkäri sen on todennut. Kuulostaa muutenkin loogiselta ottaen huomioon henkilön historian.
Siis eikö tää ollut joku Seiskassa esiintyvä missi / turha julkkis, joka oli otsikoissa petettyään miesystävää sä tms? Ei nyt ihan hirveän loogiselta minusta kuulosta. Toki austitkin pettävät ja noin, mutta kun puhutaan "korkeasta moraalintajusta" ja omaperäisyydestä ja nlrtteilystä, niin ei kyllä oikein istu. Mutta nykyajan austi on vähän eri kuin 15 tai 30 v sit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin joku Cheyenne Järvisen myöhäisdiagnosoitu autismi epäilyttää. Mutta juttuun oli saatu paljon törröhuulikuvia, sehän on tärkeintä.
En ole nepsy, muuten vain erilainen, mutta minuakin ärsyttää nämä diagnoosilla ratsastajat.
Jaa, ei minua epäilytä, kun lääkäri sen on todennut. Kuulostaa muutenkin loogiselta ottaen huomioon henkilön historian.
Lääkäri ei ole mikään ylijumala, jonka toteamus olisi fakta. Lisäksi diagnoosin voi ostaa rahalla, jos on rikas.
Minulla on lääkäri todennut moniakin asioita, jotka olivat vähän sinnepäin, ja kyse oli sentään vähän psykiatrisia oirediagnooseja tarkemmista diagnooseista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset ovat sitä, että kerrot miltä tuntuu ja ruksailet lomakkeita. Toki jos tehdään pitkän kaavan kautta, voidaan myös sulkea muita juttuja pois ja katsoa vanhoja papereita, haastatella ihmisiä yms., mut eihän se vaatimus ole, että niissäkään pitäisi oireita tulla esiin. Ei minulla ainakaan lue vanhoissa koulutodistuksissa mitään mikä toisi erityisesti ADHD:ta esiin, tai muissakaan. Silti dg napsahti, kun kerroin oikeat asiat ja vastasin kysymyksiin oikealla tavalla. Aika monilla tutkimukset sisältävät vain haastattelun. Eikä siinäkään mitään, kunhan edes sydänongelmat yms. seulottaisiin.
Mun ADHD-tutkimukset kyllä sisälsivät monta eri käyntiä eri paikoissa. Parissa tein tehtäviä, mm. älykkyystestiä, yhdellä käynnillä piti olla äiti tai joku muu lapsuudenperheen jäsen mukana. Ei tullut diagnoosia, koska en pystynyt todistamaan, että olen ollu
Tämä juuri kertoo siitä, kuinka sattumanvaraista diagnosointi on. Sinä et siis saanut diagnoosia, koska oireita ollut todettavissa jo lapsena. Mutta tosi moni on saanut, vaikka heilläkään mitään todistetta niistä lapsuus aikana ei olisi ollut. Ja todisteita siis olisivat huonot (käytös)numerot, tarkkis, merkinnät huonosta keskittymisestä tai ylivilkkaudesta neuvolan ja koulun papereissa, merkinnät myöhästymisistä (nykyään jää ylös Wilmaan). Mutta tiedän siis ihmisiä, joilla kymppirivi, myös käytöksestä, ja joilla neuvolapapeteissa oikein erikseen sanotaan, että keskittyy hyvin ja rauhallinen poika ja tuntiaktiivisuus aina hyvä. Ovat vain itse sanoneet, että oireita ollut, ja se riittänyt. Sinulla ei. Diagnoosit eivät ole missään nimessä vertailukelpoisia. Samoilla oireilla ei tule samaa diagnoosia, koska kaikki riippuu lääkärin mielipiteestä, mitään objektiivista koetta ei ole. Sinä olisit varmasti jossain muualla saanut diagnoosin heittämällä. Kannattaa hakea uusi arvio toisaalta.
Ja vielä, ei se diagnoosi muutenkaan ikinä saisi olla kiinni lapsuudenperheen mielipiteistä. Kaikilla ei ole heitä elissa tai väleissä. Lisäksi moni kieltää ongelmat kokonaan ja sanoo että ihan normaali se oli. Itse en ikinä olisi voinut pyytää vanhempia tutkimuksiin, en ole heille diagnoosista puhunut, ja he kieltäisivät koko asian. Mutta koska kaikki terveys ja kouluasuakirjat syntymästä asti arkistoidaan, löytyi tarpeeksi tietoa lapsuudesta. Ja se oli objektiivisempaakin, kun oli "omana aikana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on tuo ketju "Te joilla on kissoja". Pitäisiköhän mennä sinne selittämään että minulla ei ole kissoja enkä halua, ja kyselemään että miksi te vihaatte koiria?
No ainakaan yhtään ketjua autismin kirjosta täällä ei oo, johon ei joku tulis valittamaan omasta mielestään vääränlaisista autisteista, jotka ei sit heidän mielestä voi olla autisteja, koska eivät vaikuta tarpeeksi stereotyyppisiltä autisteilta. Maskaamisesta jos puhuu missään, niin aivan varmasti joku änkeää väittämään, että ei voi olla mahdollista koko maskaus.
No kannattaisiko yrittää tehdä oma ketju niin voisi luoda se näkökulma jo otsikossa, että se on maskaajille? En tulisi ainakaan selittämään sinne. Muissa ketjuissa on ihan luonnollista tuoda eri näkemyksiä, jos aihe tulee esiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä, ei se diagnoosi muutenkaan ikinä saisi olla kiinni lapsuudenperheen mielipiteistä. Kaikilla ei ole heitä elissa tai väleissä. Lisäksi moni kieltää ongelmat kokonaan ja sanoo että ihan normaali se oli. Itse en ikinä olisi voinut pyytää vanhempia tutkimuksiin, en ole heille diagnoosista puhunut, ja he kieltäisivät koko asian. Mutta koska kaikki terveys ja kouluasuakirjat syntymästä asti arkistoidaan, löytyi tarpeeksi tietoa lapsuudesta. Ja se oli objektiivisempaakin, kun oli "omana aikana".
Olenkin jonossa uusiin tutkimuksiin, kun ei mikään onnistu, ei kertakaikkiaan. Ajatus vain harhailee ison osan ajasta täysin hallitsemattomasti. Näin se on ollut aina, mutta iän myötä energiavarat ovat huvenneet ja olen myös oppinut kantapään kautta, ettei kannata mennä täysillä päin seinää, toisin sanoen olen saanut riittävän monta burn-outia. Nyt osaan varoa niitä.
Perheessäni menee nimenomaan noin kuin sanot. Toinen vanhemmista kieltää asian ja on jyrkästi sitä mieltä, että olen ihan normaali. Hän tarkoittaa hyvää, mutta tuossa kohtaa asenteesta oli haittaa. Muuten elämässä tuo on ollut juuri sellaista leijonaemon toimintaa, eli puolustaa poikastaan muuta maailmaa vastaan. No, toinen vanhemmista sen sijaan on itsekin mitä ilmeisimmin autismin kirjolla, ja hänelläkin on selviä tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Hänelle kaikki normaalista poikkeava on häpeän aihe, koska "mitä muutkin sitten ajattelee".
Kummankin ajattelu ja toiminta on ymmärrettävää, mutta joissain kohdissa haitallista.
Alue: Aihe vapaa
Häh? En minä ainakaan tule vastaan, koska en tykkää katsoa silmiin eikä se oikein siis meinaa onnistuakaan kuin satunnaisesti. Eipä sitä kyllä kukaan vaadikaan. Kouluiässä viimeksi on joku vaatinut. Nykyään kommunikointi on töissäkin etänä eikä siinä katsota silmiin. Muut kontaktini ovat lähinnä hoitokontakteja, joita ei tietty katsota silmiin.
Kun olin asiakaspalvelussa, oli kyllä paine katsoa silmiin välillä, mutta siinä toisaalta ymmärsin. Missään kassalla en itse katso, jos ei huvita.