Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostelee jotakin ilmiötä tai vaikka jonkun ihmisen toimintaa, ei se ole kateellisuutta. Totuus kuitenkin on, että terveydenhuollon resurssit ovat tiukalla, ja kun näitä keski-ikäisten pärjääjien oman itsensäetsimis-identiteettiprojekteja rahoitetaan yhteisestä kassasta (myös yksityisellä käynti on sitä, sillä Kela-korvauksia on nostettu ja jostain se aika on pois), se tulee kalliiksi. Päälle vielä lääkitysten Kela-korvaukset. ADHD-lääkkeestä tässä ajassa varmasti hyötyisivät kaikki, mielestäni sen voisi vaikka vapauttaa ilman reseptiä saatavaksi tai pelkällä keskittymisoire-indikaatiolla, mutta Kela-korvaukset pitäisi saada vain oikeasti äärimmäisissä tapauksissa ja julkisella diagnosoituna. Tällä hetkellä ei ole oikeasti mitään luotettavaa testiä selvittää, johtuuko keskittymisoire synnynnäisestä aivotoiminnan häiriöstä vai onko se vain seurausta ajankohtaisesta hälinästä
Mee töihin rotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison veljellä on Downin syndrooman lisäksi autismi. Hän ei puhu ollenkaan, jonkin verran kommunikoi viittomalla. Silti minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että autismin tasoja on kovin monenlaisia.
En nyt ihan ymmärrä miksi pitää arvioida muiden saamia diagnooseja ja pitää niitä jopa väärinä.
En minäkään ymmärrä, eikä suurin osa muistakaan ihmisistä. Tämä ketju on lähinnä yhden hullun yksinpuhelua.
Jos ette ymmärrä, niin menkää pois täältä haukkumasta autisteja hulluiksi, vammaisiksi yms. Tätä on nähty jo ihan tarpeeksi. Se nyt ei ole mikään yllätys, että ette ymmärrä, mutta ei tarvitse tulla erikseen selittämään. Tämä ymmärtääkseni oli nimenomaan tarkoitettu niille, jotka ymmrt
Tämä keskustelunaloitushan on jo otsikon perusteella tehty siltä pohjalta, että kohderyhmää ja näkökulmaa on tavallaan rajattu. Jos tekisin ketjun otsikolla: "autistit jotka kokevat maskaavansa" ja sinne tulisi selittämään ei-autisteja tai autisteja jotka eivät ymmärrä koko ilmiötä yhtään eivätkä maskaa, ja he sitten arvostelisivat kohderyhmää "gatekeeppaamisesta" ja kontrolloimisesta ja ties mistä siksi, että he tahtoisivat pitää keskustelun asiassa, ja päälle vielä haukkuisivat hulluiksi, narsisteiksi, vammaisiksi ja jankuttajiksi, niin olisihan se aika ikävää. Sama ihan minkä vain aiheen kohdalla. Jos otsikko on "äidit jotka eivät halua imettää", niin se olisi tarkoitettu äideille, jotka eivät tahdo imettää. Jos sinne eksyisi imetysfanaatikkoja, niin he olisivat aivan väärässä paikassa ja kyllä heitä kannattaisi kannustaa tekemään itselleen ihan oma keskustelu.
Otsikossa kysytään: muita nepsyjä, joita ärsyttää?
Kysymykseen saa siis vastata vain kyllä?
Pitääkö olla diagnosoitu, että voi kirjoittaa? Lapsena diagnosoitu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi: ei se kuntoutus lapsille tai nuorillekaan ole sen ihmeellisempää. Ei ole mitään taikajekkua johon olisi etuoikeutettu diagnoosin perusteella ja joka korjaisi ongelmat. Paitsi kouluikäisellä lääkehoito auttaa joskus tosi hyvin.
Mikä ihme kateellisuus tässä on, että koetaan, että jotkut yrittävät tulla napsimaan joitain muille kuuluvia etuja.
Nepsyllä on vikaa päässä, aivot ja välittäjäaineet eivät toimi normaalisti. Ne eivät ole normaalit, vaikka joillain ne välittäjäaineet toimivat paremmin kuin toisilla ja aivotkin.
Ja elämästäkö ei saisi yrittää saada korjattua pois niitä ongelmia, jotka ehkä olisivat korjattavissa, kun ei siitä kuitenkaan parane?
Sami Minkkinen on varmaan kiitollinen lääkity
Kiinnostavaa. Tuosta ei selviä, otettiinko ADHD-oireet (oireet vai diagnoosi?) huomioon tuomiossa lieventävänä asianhaarana. tavallisestihan tuollaiset päähänpistot liittyvät maniaan tai hypomaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla diagnosoitu, että voi kirjoittaa? Lapsena diagnosoitu?
Parempi varmaan olla kirjoittamatta lainkaan, jos ei osaa ajatellakaan itse. Tässä ketjussa melkein kaikki näyttävät saaneen diagnoosin aikuisena ja osa ei lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään: muita nepsyjä, joita ärsyttää?
Kysymykseen saa siis vastata vain kyllä?
Tuo sinun pitäisi pystyä päättelemään ihan itse. Siksikin olisi parempi, että jankuttaisit muualla. Minä näen, että Sinua selvästi nyt harmittaa. Voit kyllä avautua täälläkin, mutta voisi olla parempi hakea vertaistukea ja apua jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka olette onnistuneesti maskanneet, voisitteko kertoa jotain vinkkejä? Miten hankitaan seksiä ja työpaikka?
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette onnistuneesti maskanneet, voisitteko kertoa jotain vinkkejä? Miten hankitaan seksiä ja työpaikka?
Jos olet nainen, seksiä saa mistä vaan. Jos olet mies, tuskin saat. Näin karrikoidusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maskaaminen sosiaalisesti edellyttää todella kehittynyttä kykyä lukea sosiaalisia tilanteita. Luulisi, että sellainen taipumus tulee ihmisille, jotka on opetettu pienestä pitäen mukautumaan toisten odotuksiin ja hakemaan hyväksyntää tällä mukautumisella.
Lainaus ei toimi, joten kopioin ylle.
Ei ihan hirveästi vaadi hymyillä ja olla ystävällinen tai hiljaa. Kaikki autistit eivät ole epäkohteliaita töräyttelijöitä. Ei se silti tarkoita, että se myötäilevä hymyilijä olisi yhtään sen kykenevämpi toimimaan ihmissuhteissa.
Pienestä pitäen voi lasta joko opettaa mukautumaan toisten odotuksiin tai hoitaa se mukautuminen traumatisoivien kasvuolosuhteiden avulla.
Koska nepsy-ongelmat periytyvät, jo se sairaan, hoitoa saamattoman vanhemman lapsena kasvaminen voi olla todella raskasta ja traumatisoivaa lapselle, joka tarvitsisi erityistukea eikä s
Hmm, mä pystyn kyllä lukemaan muiden tunteita heidän kasvoiltaan, kun tilanne on jo päällä. En kuitenkaan osaa ennakoida niitä. Jos teen omasta mielestäni jotakin ystävällistä, toinen loukkaantuukin siitä. Jos sanon jotakin ihan tavallista, toinen alkaa nauraa minulle kuin sirkusnumerolle, eikä loppua näy.
En pysty muuttumaan sellaiseksi, etten tekisi virheitä. Näen silti toisten tunteet heidän ilmeistään.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette onnistuneesti maskanneet, voisitteko kertoa jotain vinkkejä? Miten hankitaan seksiä ja työpaikka?
Seksiä saa hankittua baareista, ja toki varmaan tinderistäkin, tosin ite oon niitä baareja vaan käyttänyt. Toki opin tän vasta yli kolmekymppisenä. Työkykyinen en kyllä oo koskaan ollut, enkä kyennyt käymään yhtään koulua loppuun (koska se maskaaminen uuvuttaa liikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin joku Cheyenne Järvisen myöhäisdiagnosoitu autismi epäilyttää. Mutta juttuun oli saatu paljon törröhuulikuvia, sehän on tärkeintä.
En ole nepsy, muuten vain erilainen, mutta minuakin ärsyttää nämä diagnoosilla ratsastajat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuroepätyypillisyys on sankarinviitta? Onko neurotyypillisillä kaikki helpompaa, ja jos on, niin millä mittarilla ja kuka sen määrittää? Neurotyypillisten on pakko purra hammasta ja pinnistellä vaikeissakin tilanteissa, se on sitten jonkun mielestä itsestäänselvää ja helppoa, koska se on normaalia eikä normoilla ole diagnoosia. "Normaali ihminen" se vasta olisikin outo diagnoosi!
Sinulta on mennyt ohi se, että neuroepätyypilliset joutuvat koko ajan, läpi koko elämänsä, pinnistelemään ja puremaan hammasta, vähän jokaisessa tilanteessa neurotyypillisten kanssa. Eikä se lopu, sillä he eivät pysty oppimaan pois tuosta neurologisesta ominaisuudestaan. He tulevat vastaan vähän joka asiassa, katsovat silmiin, vaikka se tuntuisikin samalta kuin kourisi toisen jalkoväliä ja tulisi samalla itse kourituksi samalla tavalla. Neurotyypilliset sen sijaan eivät tule vastaan, eivät jousta noista vaatimuksistaan. Ja ärsyyntyvät, jos joku kuormittuu niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä kuntoutuksen saaminen edellyttää masentumista mutta silloin saa tukea masennukseen. Itse olen nyt muutaman vuoden yrittänyt saada tukea ja apua näiden kanssa selviämiseen ja sitä vain ei ole olemassakaan aikuisille. Edes autismi liiton sivuilla ei tarjota tukiryhmä aikuiselle vaan perheille, vanhemmille, nuorille, lapsille. ADHD jopa pyörii nykyään jutuissa aikuisillakin mutta autismi katoaa lopullisesti kun täyttää 30 vee. Sen jälkeen olet omillasi.
Myös allergioiden suhteen menee noin. Allergia- ja astmaliitolla on vaikka mitä vertaistukijuttuja, mutta kun katsoo tarkemmin, niin kaikki ovat moniallergisten lasten vanhemmille tmv. Olen itse moniallerginen aikuinen ja olisin kaivannut edes joskus vähän vertaistukea, mutta nuo eivät ole minulle, sillä lapsillani ei (onneksi!) ole yhtä laajoja allergioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison veljellä on Downin syndrooman lisäksi autismi. Hän ei puhu ollenkaan, jonkin verran kommunikoi viittomalla. Silti minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että autismin tasoja on kovin monenlaisia.
En nyt ihan ymmärrä miksi pitää arvioida muiden saamia diagnooseja ja pitää niitä jopa väärinä.
En minäkään ymmärrä, eikä suurin osa muistakaan ihmisistä. Tämä ketju on lähinnä yhden hullun yksinpuhelua.
Suurin osa ihmisistä on neurotyypillisiä, joten ei ole ihmekään, jos suurin osa ihmisistä ei ymmärrä ongelmaa.
Yksinpuhelua tämä ei ole, sillä ainakin minä olen eri henkilö kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle olisi tarjolla autismiterapiaa, toivoisin, että se keskittyisi tukemaan oikeuttani olla sellainen kuin olen. Terapeutti pyrkisi vahvistamaan identiteettiäni ja neuvoisi työkaluja, miten autistina kohtaan nenttien harjoittaman syrjinnän ym. masentavat tilanteet. Sellaista itsetuntoboostausta, jolla otan haltuuni tiöan ja tilanteen, ilman että minun pitäisi opetella nenttien kieroja ja kyllästyttäviä.tapoja.
Aamen!
Erityisesti tuo nenttien kierot tavat oli hyvin ilmaistu. Ne näyttävät juurikin kieroilta. Miksei voi tehdä suoraan, ilman mitään päälle liimattuja koukeroita?
Paheksutteko te oikeasti sitä, että pyrkii aikuisena selvittämään, onko autismin kirjolla? Kun sellaisenkin kuvan tästä keskustelusta voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Paheksutteko te oikeasti sitä, että pyrkii aikuisena selvittämään, onko autismin kirjolla? Kun sellaisenkin kuvan tästä keskustelusta voi saada.
Ei. Itsekin selvittänyt aikuisena. Ymmärsin myös aloittajan viestistä että olisi vasta "myöhemmin" eli aikuisena tai aikaisintaan teininä diagnosoitu.
Olet ymmärtänyt viestejä ihan tahallasi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostelee jotakin ilmiötä tai vaikka jonkun ihmisen toimintaa, ei se ole kateellisuutta. Totuus kuitenkin on, että terveydenhuollon resurssit ovat tiukalla, ja kun näitä keski-ikäisten pärjääjien oman itsensäetsimis-identiteettiprojekteja rahoitetaan yhteisestä kassasta (myös yksityisellä käynti on sitä, sillä Kela-korvauksia on nostettu ja jostain se aika on pois), se tulee kalliiksi. Päälle vielä lääkitysten Kela-korvaukset. ADHD-lääkkeestä tässä ajassa varmasti hyötyisivät kaikki, mielestäni sen voisi vaikka vapauttaa ilman reseptiä saatavaksi tai pelkällä keskittymisoire-indikaatiolla, mutta Kela-korvaukset pitäisi saada vain oikeasti äärimmäisissä tapauksissa ja julkisella diagnosoituna. Tällä hetkellä ei ole oikeasti mitään luotettavaa testiä selvittää, johtuuko keskittymisoire synnynnäisestä aivotoiminnan häiriöstä vai onko se vain seurausta ajankohtaisesta hälinästä
Olen hyllytetty eläkkeelle 33 v sitten. Nyt olen 66 v. Minulle on maksettu eläkettä tänä aikana lähes miljoona(!) euroa. No, markkoja tietysti 90-luvulla, mutta kokonaissumma todella vastaa n. 1.000.000 euroa.
Sain autismidiagnoosin vasta viime vuonna. Silloin aikoinaan olin häpeissäni, kun en kestänyt työelämän kuormitusta, ilkeitä työtovereita, en tajunnut urakiipimistä. Romahdin. En saanut oikeaa tukea, enkä tullut "hullua hurskaammaksi lääkkeistä, joten lopulta minut katsottiin parhaaksii heittää ulos systeemistä.
Jos olisin pysynyt ammatissani, olisin tienannut tänä aikana helposti parikin miljoonaa, siis virassani. Koulutukseni oli aikoinaan.eräs Suomen kalleimpia ellei kallein opiskelijaa kohti.
Asperger-dx yhdeltä istumalta
Ihan vilpittömästi: Millaista apua olisit halunnut / haluaisit yhteiskunnalta? Millainen apu sinua olisi auttanut pysymään töissä? Minä en usko, että itseäni olisi välttämättä oikeastaan mikään auttanut, sillä työkyvyttömyys oli tavallaan vääjämätöntä. Olen siis saanut neuropsykologista kuntoutusta ja terapiaakin ja olihan se ihan jees, mutta ei se minua työkykyiseksi tehnyt. Vaikea toki sanoa, olisiko ollut toisin, jos sitä olisi saanut jo lapsena, mutta en oikein usko. Se oli sisällöltään aika ohutta eikä sillä minun aivotoimintaani muutettu.