Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "kevytnepsy" haluan diagnoosin, koska koko elämä on ollut kärsimystä ja johtanut työkyvyttömyyteen. Ja onko se niin kauhean kevyttä, jos ei ole työkykyä. Saisin sen "etuuden", että terapiassani käsiteltäisiin oikeita asioita ja saisin tukea ja psykoedukaatiota niihin, jotta työkyky palaisi tai edes elämänlaatu paranisi.
Jos olisi aihetta saada diagnoosi ja saisi siihen oikean lääkityksen, säästäisin paljon rahaa ja olisin turvassa omilta päähänpistoiltani, jotka ovat aiheuttaneet vaaratilanteita, joista kärsin vain minä. Voisin kääntää näkökulmaa ainaisesta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteesta ja käsitellä sen toisin kuin jatkuvana epäonnistumisena. Saisin työkaluja ihmissuhteisiin ja ehkä ylipäätään kaipaamiani ihmissuhteita.
Ikävä sanoa, mutta jos saat diagnoosin aikuis
Käytännössä kuntoutuksen saaminen edellyttää masentumista mutta silloin saa tukea masennukseen. Itse olen nyt muutaman vuoden yrittänyt saada tukea ja apua näiden kanssa selviämiseen ja sitä vain ei ole olemassakaan aikuisille
On masennus ja työkyvyttömyys ja haluaisin kohdentaa hoidon oikein. Mikä se oikea sitten onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä "kevytnepsy" haluan diagnoosin, koska koko elämä on ollut kärsimystä ja johtanut työkyvyttömyyteen. Ja onko se niin kauhean kevyttä, jos ei ole työkykyä. Saisin sen "etuuden", että terapiassani käsiteltäisiin oikeita asioita ja saisin tukea ja psykoedukaatiota niihin, jotta työkyky palaisi tai edes elämänlaatu paranisi.
Jos olisi aihetta saada diagnoosi ja saisi siihen oikean lääkityksen, säästäisin paljon rahaa ja olisin turvassa omilta päähänpistoiltani, jotka ovat aiheuttaneet vaaratilanteita, joista kärsin vain minä. Voisin kääntää näkökulmaa ainaisesta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteesta ja käsitellä sen toisin kuin jatkuvana epäonnistumisena. Saisin työkaluja ihmissuhteisiin ja ehkä ylipäätään kaipaamiani ihmissuhteita.
Jos olet työkyvytön ja vailla ihmissuhteita, sinulla on varmasti tarve diagnoosille ja avulle. Toki se voi olla muutakin kuin nepsy, mutta kovin kevyeltä onhelma ei kuulosta. Toki mikään lääke rai terapia ei tuo niitä ihmissuhteita, vaikka siitä jotain apua olisi.
Puolison veljellä on Downin syndrooman lisäksi autismi. Hän ei puhu ollenkaan, jonkin verran kommunikoi viittomalla. Silti minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että autismin tasoja on kovin monenlaisia.
En nyt ihan ymmärrä miksi pitää arvioida muiden saamia diagnooseja ja pitää niitä jopa väärinä.
Sarjassamme kielletyt mielipiteet, mutta olin ohjaajana ryhmässä, missä monen lapsen nepsydg osoittautui hyvin äkkiä pakasta vedetyksi, ja oireilivat vanhempiensa elämänhallinnanpuutteita. Yksikin lapsi kävi pitkillä osastojaksoilla ja oli aina sieltä tultuaan rauhallinen ja mukava. Meni vain vajaa viikko, kun sekoileminen, häiriökäyttäytyminen ja epäsosiaalisuus alkoi taas. Nähtyäni isänsä kanssa kaupassa ymmärsin nopeasti yskän. Monesti ne vanhemmat pitäisi laittaa osastolle opettelemaan arkirytmiä, onko asiallista tintata humalat joka päivä ekaluokkalaisen läsnäollessa jne. eli kyllä se epäsäännöllinen elämä jättää lapseen jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme kielletyt mielipiteet, mutta olin ohjaajana ryhmässä, missä monen lapsen nepsydg osoittautui hyvin äkkiä pakasta vedetyksi, ja oireilivat vanhempiensa elämänhallinnanpuutteita. Yksikin lapsi kävi pitkillä osastojaksoilla ja oli aina sieltä tultuaan rauhallinen ja mukava. Meni vain vajaa viikko, kun sekoileminen, häiriökäyttäytyminen ja epäsosiaalisuus alkoi taas. Nähtyäni isänsä kanssa kaupassa ymmärsin nopeasti yskän. Monesti ne vanhemmat pitäisi laittaa osastolle opettelemaan arkirytmiä, onko asiallista tintata humalat joka päivä ekaluokkalaisen läsnäollessa jne. eli kyllä se epäsäännöllinen elämä jättää lapseen jälkensä.
Nää on aivan huippusurullisia tapauksia. Ilmeisesti myös vuoden loppupuolella syntyneitä diagnosoidaan adhd:ksi vailla perusteita. Lääkkeet naamaan ja todelliset ongelmat maton alle, ei tarvitse puuttua. Tämä on sitä mitä Suomessa tapahtuu paljon: uhria rankaistaan eikä oikeita ongelmia hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison veljellä on Downin syndrooman lisäksi autismi. Hän ei puhu ollenkaan, jonkin verran kommunikoi viittomalla. Silti minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että autismin tasoja on kovin monenlaisia.
En nyt ihan ymmärrä miksi pitää arvioida muiden saamia diagnooseja ja pitää niitä jopa väärinä.
En minäkään ymmärrä, eikä suurin osa muistakaan ihmisistä. Tämä ketju on lähinnä yhden hullun yksinpuhelua.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa keskustelun laadusta, että on sosiaalisesti taitamattomia ihmisiä keskustelemassa.
Kyllä, tyypillistä (narsistisen) autistin jankutusta. Vain hänenlaisensa nepsyt ovat aitoja ja muilla feikkidiagnoosi. Väsynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä muotinepsyt (joita yhtäkkiä oma entinen kaveriporukkanikin on täynnä somen mukaan) à la M.Nuorgam tekevät elämän oikeille nepsyille hankalammaksi. Jos pystyt "maskaamaan" (ihana muotisana johon vedoten voi sitten taikoa diagnostiset kriteerit itselleen kun oikeasti niitä ei näy objektiivisesti arvioiden) läpi elämäsi, muodostamaan ihmissuhteita ja selviytymään ammatillisesti, et ole autisti. Kaikenlisäksi nämä muotinepsyt kuten se yksi pyöräilyaktivisti twitterissä käyttäytyvät todella ikävästi toisia kohtaan ja oikeuttavat sen diagnoosillaan. Kaikki tämä johtaa siihen että koska ylidiagnostiikkaa tehdään alkaa kelan määrärahat olla jo kovilla ja sittenhän kuntoutuksesta leikataan. Nyt esim. Kela on keventämässä Oma Väylä -kuntoutusta, todennäköisesti liittyen siihen että hakijoita on paljon enemmän kuin ennen. Eli nämä kevytdiagnoosin saaneet jotka selviytyvät arjesta pilaavat mahdollisuuden kuntoutuksiin niiltä jotka oikeasti
Voi kuule, ei niitä diagnooseja tuosta vaan hankita. Ensin tehdään tutkimukset, ja lääkärit kyllä tunnistavat onko kyseessä oikea ongelma vaiko ei, ovat nähneet niin paljon erilaisia persoonia. Pienen lapsen ollessa kyseessä voi diagnosointi tietysti olla hankalampaa, siksi heille ei yleensä kovin nuorena niitä annetakaan.
Suomalaistutkimus: Loppuvuonna syntynyt lapsi saa ADHD-diagnoosin luokkatovereitaan todennäköisemmin
Pohjoismaista vain Tanskassa ei näy vastaavaa eroa. Siellä onkin tavallista, että loppuvuonna syntyneen koulunaloitusvuotta lykätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "kevytnepsy" haluan diagnoosin, koska koko elämä on ollut kärsimystä ja johtanut työkyvyttömyyteen. Ja onko se niin kauhean kevyttä, jos ei ole työkykyä. Saisin sen "etuuden", että terapiassani käsiteltäisiin oikeita asioita ja saisin tukea ja psykoedukaatiota niihin, jotta työkyky palaisi tai edes elämänlaatu paranisi.
Jos olisi aihetta saada diagnoosi ja saisi siihen oikean lääkityksen, säästäisin paljon rahaa ja olisin turvassa omilta päähänpistoiltani, jotka ovat aiheuttaneet vaaratilanteita, joista kärsin vain minä. Voisin kääntää näkökulmaa ainaisesta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteesta ja käsitellä sen toisin kuin jatkuvana epäonnistumisena. Saisin työkaluja ihmissuhteisiin ja ehkä ylipäätään kaipaamiani ihmissuhteita.
Jos olet työkyvytön ja vailla ihmissuhteita, sinulla on varmasti tarve diagnoosille ja avulle. Toki se voi olla mu
Jos olet työkyvytön ja vailla ihmissuhteita, sinulla on varmasti tarve diagnoosille ja avulle. Toki se voi olla muutakin kuin nepsy, mutta kovin kevyeltä onhelma ei kuulosta. Toki mikään lääke rai terapia ei tuo niitä ihmissuhteita, vaikka siitä jotain apua olisi.
Olisihan se helpotus, jos sille ainaiselle epäonnistumiselle, ulosjäämiselle, jaksamisongelmille ja aistiongelmille olisikin joku muu selitys kuin se, että on niin epäonnistunut, ettei pärjää tässä maailmassa.
Itse asiassa, itselle dopamiini kyllä tuo paremmin mahdollisuuden ihmissuhteisiin, koska en ole niin sulkeutunut ja erakko, kun saan sitä purkista. Pystyn katsomaan ihmisiä kasvoihin ja itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme kielletyt mielipiteet, mutta olin ohjaajana ryhmässä, missä monen lapsen nepsydg osoittautui hyvin äkkiä pakasta vedetyksi, ja oireilivat vanhempiensa elämänhallinnanpuutteita. Yksikin lapsi kävi pitkillä osastojaksoilla ja oli aina sieltä tultuaan rauhallinen ja mukava. Meni vain vajaa viikko, kun sekoileminen, häiriökäyttäytyminen ja epäsosiaalisuus alkoi taas. Nähtyäni isänsä kanssa kaupassa ymmärsin nopeasti yskän. Monesti ne vanhemmat pitäisi laittaa osastolle opettelemaan arkirytmiä, onko asiallista tintata humalat joka päivä ekaluokkalaisen läsnäollessa jne. eli kyllä se epäsäännöllinen elämä jättää lapseen jälkensä.
Vai oltuaan taas ohjaamassasi ryhmässä alkoi häiriökäyttäytyminen. Etkö itse hallitse työtäsi ja sitten syytät vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme kielletyt mielipiteet, mutta olin ohjaajana ryhmässä, missä monen lapsen nepsydg osoittautui hyvin äkkiä pakasta vedetyksi, ja oireilivat vanhempiensa elämänhallinnanpuutteita. Yksikin lapsi kävi pitkillä osastojaksoilla ja oli aina sieltä tultuaan rauhallinen ja mukava. Meni vain vajaa viikko, kun sekoileminen, häiriökäyttäytyminen ja epäsosiaalisuus alkoi taas. Nähtyäni isänsä kanssa kaupassa ymmärsin nopeasti yskän. Monesti ne vanhemmat pitäisi laittaa osastolle opettelemaan arkirytmiä, onko asiallista tintata humalat joka päivä ekaluokkalaisen läsnäollessa jne. eli kyllä se epäsäännöllinen elämä jättää lapseen jälkensä.
Et varmasti ole ollut ohjaana missään ryhmässä, juurihan kerroit useasti kuinka työnteko ei ole ikinä onnistunut? Keksittyä shittiä koko viestisi.
Esinnäkin, nepsypiirteet ovat vahvasti perinnöllisiä ja se selittää monien nepsylasten vanhempien erilaisia elämänhallinnanpuutteita. Lääkärit evät todellakaan vedä pakasta diagnooseja vaikka kuinka niin itsellesi ja muille uskottelisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ohjaaja on kertonut itsestään aiemmin? Ymmärsin, että on työkseen nepsyjen kanssa tekemisissä, ei itse.
Ja joo, moni oireilee kotiolojaan, lapsi ja jopa aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Eikö saa esittää eriävää mielipidettä? Saa keskustella vain, jos on samaa mieltä aiheesta?
Osaatko lukea ketjun otsikkoa? Ei tämä ole tarkoitettu keskusteluun teidän kiusaajanormojen kanssa, tämä oli ajatustenvaihdoksi samaa kokeneiden aut
Toi sun gatekeeppaaminenhan tässä on kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä muotinepsyt (joita yhtäkkiä oma entinen kaveriporukkanikin on täynnä somen mukaan) à la M.Nuorgam tekevät elämän oikeille nepsyille hankalammaksi. Jos pystyt "maskaamaan" (ihana muotisana johon vedoten voi sitten taikoa diagnostiset kriteerit itselleen kun oikeasti niitä ei näy objektiivisesti arvioiden) läpi elämäsi, muodostamaan ihmissuhteita ja selviytymään ammatillisesti, et ole autisti. Kaikenlisäksi nämä muotinepsyt kuten se yksi pyöräilyaktivisti twitterissä käyttäytyvät todella ikävästi toisia kohtaan ja oikeuttavat sen diagnoosillaan. Kaikki tämä johtaa siihen että koska ylidiagnostiikkaa tehdään alkaa kelan määrärahat olla jo kovilla ja sittenhän kuntoutuksesta leikataan. Nyt esim. Kela on keventämässä Oma Väylä -kuntoutusta, todennäköisesti liittyen siihen että hakijoita on paljon enemmän kuin ennen. Eli nämä kevytdiagnoosin saaneet jotka selviytyvät arjesta pilaavat
Voi kyllä, tietäisit vaan. Itse olen työskennellyt paikassa jossa näitä diagnooseja annetaan hyvinkin kevyesti. Ihan julkisella puolella.
Eihän tämä kevytnepsyys sitten sinua koske jos sinulla on ollut sosiaalista, koulutuksellista ja ammatillista haittaa oireistasi. On toisia, jotka pärjäävät sosiaalisesti, onnistuivat koulunkäynnissä ja etenevät urallaan, jotka silti hankkivat diagnoosin koska ovat niin edgyjä. Somessa leviää kaiken maailman joutavaa kirjoittelua kuinka milloin missäkin asennossa nukkuminen on muka nepsy-oire. Ja kirjoittelua siitä kuinka neurotyypilliset ja neuroepätyypilliset ovat niin ja niin erilaisia. Ei ole olemassa mitään neuroepätyypillisyyttä ja neurotyypillisyyttä. Ihmiset on ihmisiä ja kaikilla on jonkinlaista piirettä jonka voi asettaa johonkin kohtaan janaa neuroepätyypillisyyden ja tyypillisyyden välillä. Toisilla enemmän kuin toisilla. Kaikkea ei tarvitse diagnosoida vaikka jonkinlaisen piirteen itsellään tunnistaisikin. Eri asia on jos on todellista haittaa. Esim. ihmissuhteet menevät aina mönkään koska ei tajua miten toisiin otetaan kontaktia ja miten ihmisille puhutaan tai tulee jankattua vain omista kiinnostuksen kohteista tai sanottua jotain tökeröä ja toiset pitävät outona, tai jos koulunkäynti sen enempää kuin arjen hallinta/työ eivät suju sen takia että keskittyminen on mahdotonta ja kaikki toiminta kaoottista. Osalla on jopa ylisuuret odotukset mitä sitten joku diagnoosi auttaa, masennuksetkin jotka ovat muka väärin diagnosoituja (masennus on oirediagnoosi ja nepsylläkin voi olla masennus) paranevat ja kaikki muuttuu kun saa "diagnoosin" ja "kuntoutuksen" (mikä se kuntoutus on mitä halutaan?). Terapiaankaan ei vaikuta kauheasti se että onko nepsy vai ei. Vaikka vaikeammin autistiset eivät yleensä kykene psykoterapiasta hyötymään.
Ei Kela-terapia auta ADHD:en tai autismiin. Toki jos on tosi tönkkö sosiaalisesti mutta silti kykenevä terapiaan voi tieto autismista auttaa terapeuttia muokkaamaan vuorovaikutusta mutta todnäk tämä tulisi esiin muutenkin kontaktissa. Lääkkeet toki joillakin auttavat ADHD:en mutta usein vaste aikuisilla väliaikainen ja haitatkin korostuvat iän myötä.
Tiedoksi: ei se kuntoutus lapsille tai nuorillekaan ole sen ihmeellisempää. Ei ole mitään taikajekkua johon olisi etuoikeutettu diagnoosin perusteella ja joka korjaisi ongelmat. Paitsi kouluikäisellä lääkehoito auttaa joskus tosi hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Käytännössä kuntoutuksen saaminen edellyttää masentumista mutta silloin saa tukea masennukseen. Itse olen nyt muutaman vuoden yrittänyt saada tukea ja apua näiden kanssa selviämiseen ja sitä vain ei ole olemassakaan aikuisille. Edes autismi liiton sivuilla ei tarjota tukiryhmä aikuiselle vaan perheille, vanhemmille, nuorille, lapsille. ADHD jopa pyörii nykyään jutuissa aikuisillakin mutta autismi katoaa lopullisesti kun täyttää 30 vee. Sen jälkeen olet omillasi.
Vielä menettelee jos nauttii suuresti siitä että pääsee muiden kanssa luettelemaan kaikkia mahdollisia ongelmia, mutta jos haluaa saada ratkaisuja... Tough luck.