IVF/ICSI vko 5

Heipparallaa santes76 ja mi-ia!



Kiva kun liityitte seuraani - lisääkin väkeä saa tulla. ;) Ei varmana olla ainoita tällä palstalla, joille IVF osuu viikolle 5. Rohkeasti vain mukaan, hopi hopi!



Ihanaa santes76, että teille on suotu jo yksi lapsi. Nyt sitten vain kaikki hyvän onnen keijukaiset riputtelemaan taikajauhettaan teillekin päin, että tyttönne saa sisaruksen. ;)



Mi-ia, meillähän on tosi samanlainen tilanne: kilpparivajis, samana päivänä nollaultra ja viikolla 5 sitten " tositoimet" ekaa kertaa. Teillä onkin jo pitkästi toivomista ja yrittelyä takanapäin. Toivon hirmuisasti, että IVF:stä löydämme mekin onnemme. Eiköhän mekin olla jo nyyttimme ansaittu.



Niin, nyt pitäisi olla oikeasti tekemässä yhtä kouluraporttia (opiskelen vähän lisää vaikka vuosia on plakkarissa jo 32...). Mutta tulin kans kertomaan nollaultrakuulumiset pikapikaa kun huomennakaan en oikein ehdi. Eli kaikki näytti hyvältä ja pääsen tänään aloittamaan piikitykset. Pitäisikin muuten jo mennä tuonne keittiön pöydän ääreen äheltämään... Mulla on myös Puregon lääkkeenä mutta lääkäri halusi aloittaa pienellä annoksella, 125 IU kaiken varalta. Kuulemma mun munasarjat ovat " sen näköiset" että siellä on paljon pieniä munasolun alkuja ja voivat reagoida hyvinkin reippaasti lääkkeeseen. Kysyin, näyttääkö olevan jopa PCO:ta (aiemmin ei ole siihen päädytty) eikä nytkään lääkäri ollut sen kannalta. Mutta toisaalta, jotain viitteitä siihenkin suuntaan voisi olla... Höh, ota tuosta nyt sit selvä! Mutta endometrioosiepäilys jyllää edelleen taustalla, etenkin kun nämä viime menkat olivat synarelan ansiosta paljon kivuttomammat kuin yleensä. Synarelahan vähentää endon oireita... Oli tosiaan helpot menkat - mutta pitkät kuin mitkä! Kuuluu tosiaan tuohon synarelaan, kertoi lääkäri.



Seuraava ultra on jo maanantaina ja sit perjantaina. Verikokeita ei tehdä lainkaan. Synarelan määrä puolittui eli nyt enää yksi suihkaus aamuin illoin. Hyvä niin, koska olen jo tosi kyllästynyt yöllä heräilyyn hirvittävän kuumotuksen takia! Onneksi en kuitenkaan ole ollut kamalan äkäinen, ihan jo miehen puolesta ajatellen. Maanantaina sitten katsotaan, tarvitaanko muuttaa Puregonin määrää ja saan taas marssia apteekkiin kaivamaan kuvetta lisälääkkeitten saamiseksi. Mutta mitäpä ei omasta pallerosta maksaisi...



Palaillaan siis astialle ja helppoa piikittelyaikaa teille! Ja onnea santes76:lle huomiseen nollaultraan! Tulehan kertomaan missä mennään...



Lilium *kaivaa piikitysarsenaalia esille*

Tervehdys lilium ja mi-ia!



Nolla ultrassa käyty ja kaikki oli kunnossa. Eli tänään pääsen pistämään taas pitkästä aikaa puregonia 150 iu:ta. Jatkamme samalla tavalla kuin edellisissäkin hoidoissa. Ensi viikon keskiviikkona ja perjantaina on seuraavat ultrat, joissa nähdään kuinka hormoonit on vaikuttanut.



Kummasti se ensimmäisen piikin pistäminen jännittää joka kerta, vaikka tiedänkin ettei se satu vaan nipistää. Mutta kun inhoan piikkejä, niin minkäs teet! Ja taas alkaa se piina-aika, jossa jännität miten käy. Onko " saalis" hyvä, pääseekö siirtoon, mitään pakkaseen ja tuleeko plussa??!!! Joka kerta se jännittää yhtä paljon. Mutta aina sitä lähtee yhtä innokkaasti ja toiveikkaana hoitoihin, sillä kuume on kova...



Syöttekö mitään vitamiineja? Minä olen syönyt kohta 5 kuukautta multivitaa ja mieskin aloitti joulukuussa vitamiini kuurin. Jos siitä olisi apua. Edellisessä plussassa söin juuri jotain monivitamiinia, mutta en muista minkä nimistä. Mutta eiköhän tämä vitamiini aja saman asian. En tosin tiedä onko siitä mitään apua, mutta tuleepa ainakin itselle tunne, että kaikki mahdollinen on tehty.



Mites teidän pistämiset on mennyt?



Nyt menen murkinalle ja alan henkisesti valmistautua ensimmäisen piikin pistämiseen. Pistän mieluiten illalla, ei ole minnekään kiire...



santes76

Täällä kanssa! Ekaa kertaa kirjoitan koko palstallekin ylipäätään :-)



Aloitin suihkeet 5.1. (Suprecur) Ei mitään sivuoireita niistä. Eilen oli eka ultra, jossa oli kaikki suhteellisen hyvin, toisessa munasarjassa oli pikkaisen isohko munarakkula, mutta ei kuulemma vielä liian iso. Pistin eilisiltana ekan piikin Gonal-äffää ja hämmästyin kuinka helposti se onnistui.



Me yritettiin vuosi ja tutkimuksissa ilmeni että munatorvet ovat tukossa, joten heti suoraan lähdettiin ivf-hoitoon. Julkisella puolella kun ollaan, tuli odotusaikaa lähes vuosi. Nyt ollaan jo pelottavan lähellä. Hoidot tehdään Oulussa, seurantaultrat täällä kotopuolessa Kajaanissa.

Juuh, eihän täältä pysty pysymään poissa vaikka muita hommia olisi vaikka millä mitalla. ;)



Mutta santes76, kiva että ultrassa kaikki oli hyvin. Teillä onkin mi-ian kanssa samansuuruinen lääkitys ja Puregonia meillä kaikilla... Vähän jännittää miten mulla käy noin pienen annoksen kanssa (125). Mutta voisiko olla mahdollista, että eilinen eka piikki olisi jo saanut munasarjat hereille? Tänään alkoi iltapäivällä nippaisuja ja mietoja vihlasuja tuolla munasarjojen lähistöllä ja tuntemukset jatkuvat edelleen.. Eeeeeiii, ei kai nyt vielä sentään yhdestä piikistä mitään voi tapahtua? Vai voisiko? No, ainakin menkkatuhruttelu loppui onneksi, sitä kestikin monta ja monta päivää.



Kyllä munkin piti vähän käännellä ja väännellä sitä Puregon-kynää eilen illalla ekaa pistosta laittaessa vaikka olin just päivällä lääkärissä sen käyttöä harjoitellut. Hyvä mutta lyhyt muisti. Kun on noin 300 euron lääkeputkilo siinä käsissä niin ei viitti ihan heittämällä runtata kynää kasaan. Itse pistos oli yhtä helppo kuin ennenkin Menopurin ja Pregnylin kanssa. Viime yö meni vieläkin hikoillessa mutta toivottavasti puolitettu synarela-annos saa muutosta siihen piakkoin...



Tulispa maanantain ultra jo pian ja olisipa siellä hyvä määrä muniksia jo näkyvissä. Tässähän alkaa vähitellen innostua, jotenkin nyt vasta tajuan mitä on tapahtumassa! Mutta jalat on pakko pitää maassa, siirtoon päässeiden onnistuminen on 30% joten 70% ei onnistu. Eikä siirtoon pääseminenkään ole mitenkään itsestään selvyys. Jos siis oikein negatiiviselta kannalta asiaa katsotaan. Tosin eipä positiivisuus pahasta olisi, kenties päinvastoin, joten täytyy yrittää löytää sellainen kultainen keskitie tässä pilvilinnojen rakentelussa vs. pirujen maalaamisessa seinälle.



Nyt takaisin kouluhommiin!



Lilium

Kiva että saadaan vähitellen useampi viisviikkolainen mukaan. Daran, mehän ollaan sitten samoilla aikataululla kerran sullakin meni eilen eka piikki. Onko sullakin seuraava ultra ensi viikon alussa? Olisi jännä tietää, miksi jotkut lääkärit määräävät Puregonia ja toiset Gonal-F:ää? Mutta sullakin siis pitkän kaavan mukaan mennään ilmeisesti. Saanenko tiedustella, oliko jokin syy ettei teillä aukaistu munasarjan johtimia? Vai eikö sellainen edes onnistu jos ei sen aukiolotutkimuksen myötä itsestään aukea? Sorry, En ole oikein tietoinen tuosta puolesta. Mutta hienoa että olette joka tapauksessa päässeet tositoimiin, onhan tämä aika jännää kun päästään solutasolle tutkimaan!



Lilium

Juu, seuraava ultra on tiistaina ja sitten seuraava perjantaina. Kun on ekaa kertaa liikkeellä, on välillä tosi epävarma olo kun ei tiedä mitä tarkkaan ottaen tapahtuu seuraavaksi ja milloin. Miestäkin ärsyttää kun en pysty vielä sanomaan minä päivinä pitää ottaa töistä vapaata kun pitää ajaa sinne Ouluun. Mutta onneksi se on töissä naisvaltaisella alalla, pomo oli ollut oikein positiivinen asian suhteen ja sanonut että ei ongelmaa, ilmoittaa kun pitää saada vapaata :-)



Hmmm, lääkäri ei missään vaiheessa ehdottanut että putkia yritettäisiin leikkauksella avata. En itsekään tiedä, onko se mahdollista... Vai olisiko ollut niin että tulokset ei välttämättä ole hyviä. Minulla on takana pitkä sairastaminen ja iso vatsan alueen leikkaus, joten voi olla että nuo tukokset ovat ihan leikkauksen aiheuttamia kiinnikkeitä tms. Muuten pitäisi olla kaiken kunnossa, joten olen suhteellisen optimistinen. Jännitys ei toki lopu plussa-testiin, tuon leikkauksen jäljiltä olen sisältä niin arpeutunut että lääkäri ennusti normaalia kivuliaamman raskauden (kiitti vaan...) ja onhan minulla tuo avannekin vielä... Mutta hei, yksi huoli kerrallaan. Tällä hetkellä jännään lähinnä punktiota.

En tosiaan tiedä näistä hommista vielä oikein mitään (edelleenkään) mutta ymmärtäisin että pitkän kaavan mukaan tehdään. Siis jos meinaa sitä että ensin suihkeilla oma hormonituotanto alas, sit piikeillä munat kypsymään ja uudella piikillä irti.



En yhtään ihmettelisi, vaikka lääkkeiden määräämisessä olisi alue- tai lääkärikohtaisia eroja. Kun tuon aiemman sairastelun myötä hyppäsin eri lääkäreillä, tarjosivat toiset ihan eri lääkkeitä (ja eri määriä)

Tervetuloa Daran mukaan! Niin se tahtoo olla, että nyt kun uskaltauduin mukaan niin jatkuvasti roikun netissä ja lueskelen juttuja...



Ensimmäinen piikki pistetty ja se meni ihan kivuttomasti massuun. Onneksi on tuota mahamakkaraa jonkin verran, niin saa kunnon otteen ja pistäminen ei satu oikeastaan yhtään. Tosin minulla tuntuu pistämisen jälkeen kirvelyä pistoskohdassa. On varmaan normaalia, saattaa piikki nimittäin liikkua minulla pistettäessä.



Varmastikin Lilium sinun annoksesi on hyvä ja alussa kannattaakin olla varovainen, ja saahan sitä annosta nostettua sitten seuraavan ultran jälkeen, jos on tarvetta. Sullahan saattaa olla hyvinkin aktiiviset munasarjat ja ne voivat alkaa kasvattamaan valtavaa määrää jo tuolla annoksella:) Ja sullahan taisi ollakin jo jotain tuntemuksia munasarjoissa, joten huoli pois ja keskitietä eteenpäin!



Mites mi-ia? Kuinkas sujuu?



Terveisin santes76 (jonka pitäisi kohta mennä nukkumaan jotta jaksaa nousta aamulla töihin)

Höh, aamulla oli soittanut lääkäriltä (tai numerosta päätellen) kahteenkin otteeseen, mutta kun olin koulussa, en kuullut. Ja nyt olen soittanut varmaan kymmenen kertaa sinne eikä kukaan vastaa. Kuitenkin ovat huomanneet jotain outoa ja kaikki menee uusiksi. Graah...



Miten teillä on lähipiiri suhtautunut hoitoihin tai oletteko ylipäätään kertoneet muille?



Meillä isäni on hyvinkin innoissaan asiasta ja kannustaa (pikkusiskopuoleni on myös saanut alkunsa koeputkessa, joten aihe on tuttu, joskin aikaa on jo kahdeksan vuotta siitäkin) ja myös isosiskoni, joka on kahden lapsen äiti itsekin, odottelee tädiksi pääsyä :-) Äitini on ollut koko ajan vähän nahkea asian suhteen, ajattelee kai etten ole vielä valmis äidiksi (täytän tänä vuonna 28, mutta olen äidin kuopus, sitä kai se on). Nyt alkaa olla enemmän mukana ajatuksessa kun oikeasti jotain tapahtuu, mutta muistuttelee koko ajan ettei pidä olla liian toiveikas. Eipä tietenkään, mutta ei kai sitä nyt pidä pessimistikään olla?

santes76:

Tervetuloa Daran mukaan! Niin se tahtoo olla, että nyt kun uskaltauduin mukaan niin jatkuvasti roikun netissä ja lueskelen juttuja...

Ensimmäinen piikki pistetty ja se meni ihan kivuttomasti massuun. Onneksi on tuota mahamakkaraa jonkin verran, niin saa kunnon otteen ja pistäminen ei satu oikeastaan yhtään. Tosin minulla tuntuu pistämisen jälkeen kirvelyä pistoskohdassa. On varmaan normaalia, saattaa piikki nimittäin liikkua minulla pistettäessä.

Varmastikin Lilium sinun annoksesi on hyvä ja alussa kannattaakin olla varovainen, ja saahan sitä annosta nostettua sitten seuraavan ultran jälkeen, jos on tarvetta. Sullahan saattaa olla hyvinkin aktiiviset munasarjat ja ne voivat alkaa kasvattamaan valtavaa määrää jo tuolla annoksella:) Ja sullahan taisi ollakin jo jotain tuntemuksia munasarjoissa, joten huoli pois ja keskitietä eteenpäin!

Mites mi-ia? Kuinkas sujuu?

Terveisin santes76 (jonka pitäisi kohta mennä nukkumaan jotta jaksaa nousta aamulla töihin)

Joo eka pistos laitettu, kesti kyllä vähän aikaa ennenkuin sain sen tökättyä. Edellisestä piikittelystä mennyt jo aika kauan aikaa. Ei se sitten niin hirveetä ollu, eikä se satu yhtään, mut silti se on vaikeeta. Mulla vaikein juttu on pistämisessä se kun en haluis katsoa kun piikki uppoo nahkaan muuten helppo juttu.

Ei oo ekasta piikistä tullu mitään tuntemuksia. Onneks sumut puolitettiin kun alko pistelyt, niin jos alkais sumujen oireet helpottaa.

Teillä muilla on pari seuranta ultraa, mulla on vaan perjantaina ultra, verikoe tiistaina. Ois kyllä kiva ollu nähdä miten siellä aletaan kasvaa.

Kirjottelit tuossa aikasemmin leikkauksestasi/sairastamisestasi. Kovasti olisin kiinnostunut tietämään, että oliko sairauksesi senlainen että oliko leikkauspäätös pakollinen vai " valitsitko" sen? Tai siis ihan kuin sen joskus vapaaehtoisesti muka valitsisi.. Mutta, itsellä sairaus ei oikein ota rauhoituakseen ja lääkärit väläytelleet avanteesta... En kuitenkaan siihen olisi vielä valmis, kun ikääkin vasta reilu 20. Icsi on kaavailtu lähitulevaisuuteen ja voi olla varma ettei tauti nyt ainakaan rauhoitu kun jännitettävää on jo senkin takia enemmän kuin koskaan...=/ Ja siitä vielä, että miten toivuit leikkauksesta? Että kuinka kauan leikkauksen jälkeen tulisi odottaa ennen kuin hoitoihin/raskauteen voisi olla valmis? Tiedän että se on yksilöllistä mutta edes jotain suuntaa... Jos kyselin liian henkilökohtaisia niin pyydän anteeksi mutta aihe kun sattuu niin lähelle omaa tilannetta... Plussa onnea=)

Sairastin kuusi vuotta colitista, tauti oli niin vaikea eikä reagoinut kunnolla lääkitykseen, että leikkaus oli lopulta melkeinpä ainoa vaihtoehto. Harkitsin sitä sen verran kauan, että lopullinen päätös ei ollut oikeastaan edes vaikea, tilanne oli niin kurja että tuntui siltä että pahemmaksi ei voi enää mennä. Ja ajattelin myös vauva-asiaa, tiesin että ilman leikkausta en ikinä parane siihen kuntoon että voisin lapsia harkita.



Minut leikattiin maaliskuussa 2004. Kivut hoidettiin tosi hyvin kipupumpulla, mutta olin ollut niin huonossa kunnossa ennen leikkausta, että voimat oli poissa pitkään. Sain komplikaatioita pari viikkoa kotiutumisen jälkeen (sisuksiin pääsi kehittymään tulehdus) mutta kun niistä pääsin eroon, toipuminen edistyi kyllä hyvin. Kesäkuussa jo kannoin ulos syntyneen ponivarsan sisälle talliin ;-)



Loppusyksystä 2004 lopetin viimeisetkin lääkkeet ja tammikuussa jätettiin ehkäisy pois. Mutta luonnollisestihan siitä ei sitten tullut mitään. En tiedä olenko tukossa luonnostani vai ovatko sairastaminen/leikkaukset sen aiheuttaneet.



Mutta tosiaan tuo leikkaus ja avanne antoivat minulle takaisin elämän. Toisinaan harmittelen etten tehnyt päätöstä jo aiemmin, mutta kyllähän se on niin suuri asia, että vaati sen kypsyttelyajan. Avanne tuntuu pelottavalta ja ehkä inhottavaltakin kun sitä ulkopuolisena ajattelee, mutta kun siihen tottuu, sen melkein unohtaa. Elän ihan tavallista elämää, ei ole tullut mitään vastaan, jota en voisi avanteen vuoksi tehdä.



Riippuu tietysti hyvin paljon ihmisestä miten sen ottaa. Minulle se merkitsi suuntaa parempaan, joten alusta asti otin asian positiivisesti. En yritä ylipuhua sinua avanteeseen, mutta rohkaisen, että se ei ole niin paha asia kuitenkaan.

Heipat kaikille!



Onpa kerrassaan ihanaa, että aurinko paistelee - ainakin täällä Tampereella. Olen niin " sää-ihminen" että tälläiset kelit heti piristävät. Alkaa tuntua ihan talvelta vähitellen kun on lunta ja pakkasta. Mies lähti juuri auttamaan kaveriaan muutossa ja jäin tänne kotiin lukemaan tenttiin. Ja heti tietysti täällä palstalla vilkuilemassa kuulumisia, heh...



Daran: mäkin jännäilen hieman jo tuota punktiota. En oo koskaan ollut moisessa, tosin selkäydinpuutus on tehty pari kertaa pienten leikkausten takia, joten jotain samantyyppistä kokemusta on. Mutta tässä punktiossa kai laitetaan kanyyli käteen ja siitä kipulääkettä sitten virtaamaan. Ainakin mitä olen lukenut, oman hoitopaikan systeemeistä en ole vielä ottanut selvää. Mies on luvannut onneksi tulla mukaan, joten se varmaan helpottaa. Toivottavasti pääsee antamaan näytteensä jo ennen punktiota, jotta voi olla sitten seuranani punktion jälkeenkin. Mutta eiköhän se hyvin mene kun pumppaa vaan tarpeeksi lääkettä. Jälkikivut voivat olla sitten asia erikseen mutta parempi mennä asia kerrallaan... Ja kyllä, sulla on kans pitkän kaavan mukainen hoito, kun olet aloittanut sumutuksella. Selvisikö muuten syy, miksi lääkäriltäsi oli eilen soiteltu? Toivottavasti ei mitään mullistavaa ollut. Ja hieno asenne sulla sairautesi suhteen vaikka kuulostaakin vaikealta asialta.



Daran, kyselit lähipiirin suhtautumisesta näihin hoitoihin. Siskoni ja muutama paras ystävämme ovat tienneet hoidoistamme ja hiljattain kerroimme myös mun vanhemmille. Oltais voitu toki kertoa vanhemmilleni jo paljon aikaisin, välillä kun äiti erityisesti sivulauseissa on pudotellut perheenlisäys-juttuja niin olisi säästynyt siltäkin. Jotenkin sitä vaan on toivonut parasta ja kertominen siirtyi ja siirtyi kunnes tuntui jo melko vaikealta. Nyt oli tietysti kerrottava kun eka IVF-oli alkamassa - olisi ollut ikävä yhtäkkiä ilmoittaa esim. sairaalasta että tuli pieniä komplikaatioita tms. - mitä toivottavasti ei tapahdu! Olivat kuitenkin jotain ongelmia jo aavistelleetkin kun olemme olleet miehen kanssa tosi kauan yhdessä, kolmikymppisiä ja lapsista kuitenkin tykkäämme. Oli kyllä ihan helpotus saada kertoa vaikka taas piti itku kurkussa sitten kertoa juurta jaksain ne jutut, mitä nämä muutamat kaverit ja sisko olivat kuulleet vuosien varrella pieninä palasina. Mutta hyvin kaikki ovat suhtautuneet, tosi kannustavasti. Miehen vanhemmat eivät vielä tiedä, heidän asenteensa tulee olemaan pieni arvoitus. Olettaisin, että ihan positiivisesti suhtautuvat mutta eihän sitä koskaan tiedä, anoppikokelas on melkoinen persoona. Ensi viikolla pitäisi heitä sitten infota - jos edes päädymme kertoman ennen hoitoa. Mies saa päättää sen ja käydä itsekseen kertomassa, ei tosin tiedä vielä itsekkään haluaako tässä vaiheessa kertoa vaiko vasta sitten joskus jos on samalla uutinen plussasta.



Santes76: mullakin on piikin laittamisen jälkeen ollut pistoskohdassa hieman kirvelyä. Joskus olen saanut Menopurin tai Pregnylin laitettua niin hienosti, ettei ole tullut yhtään edes verta. Nyt tän Puregonin kanssa olen kai ottanut vähän liian löysin rantein ja onnistunut liikuttamaan piikkiä hieman pistämisen aikana ja aina on tullut hieman verta. Onneksi pistely on loppunut nopeasti.



ON: lieviä tuntemuksia on ollut alavatsassa kummallakin puolella torstaista asti. Mietin jo eilen nukahtamisen rajamailla, että apua, tuleekohan niitä soluja ihan liikaakin kun illasta tuntemukset ovat olleet niin selviä. Mutta sitten tajusin, että JOS mulla on sitä endoa kuten on epäilty, niin jospa tuntemukset johtuvat ihan siitä pistoslääkityksestä johtuen. No, ylihuomenna on jo ultra, joten sitten oon viisaampi. Vähän kyllä jännittää se mitä siellä on nähtävissä. Olen varautunut siihenkin, ettei siellä oikein ole mitään tapahtumassa ja lääkemäärää nostetaan. Kaiken kaikkiaan näissä hoidoissa pitää näköjään olla koko ajan varautunut ihan kaikkeen. Käy vähän raskaaksi välillä mutta tavallaan kuuluu kyllä mun luonteeseenkin... Kaikin puolin positiivisin ja toiveikkain fiiliksin täällä, olo on selvästi parempi kuin sumutteluvaiheessa.



Mites te muut, millä fiiliksillä viikonloppu on alkanut?



Lilium

Aurinko paistaa täälläkin Keski-Suomessa ja on aivan ihanan talvinen ilma. Täytyy varmaan lähteä lenkille tänään, rauhallista kävelyä sillä minullakin on jo nyt tuntemuksia munasarjoissa.



Mi-ia: miksi sinulta otetaan verikoe? Oottekos te yksityisellä vai julkisella hoidossa? Minulta ei ole kertaakaan otettu ja siksi utelen. Ollaan näet julkisella hoidossa ja siellä tuntuu olevan käytännöt hivenen erilaiset kuin yksityisellä... Itse koen vähän häiritsevänä sen, että joka kerta voi olla eri lääkäri ja jokaisella on omat ajatukset meidän hoidoista jne. Täytyy vaan olla välillä itse aika " tiukkana" , kysellä paljon. Onneksi meillä on aina ollut sama hoitaja, joka on aivan ihana ja tosi ammattilainen!



Daran: saitko sen lääkärin kiinni? Onhan kaikki kunnossa ja hoidot jatkuu samalla aikataululla?



Lilium: saako udella mitä opiskelet? Mukava kun vointisi on hyvä. Nippailuhan on vain hyvä merkki, sillä silloinhan siellä tapahtuu jotain kasvamista.



Daranin kysymykseen vastaisin, että olen kertonut muutamalle ystävälle mutta ei olla kerrottu perheille. Ehkä pitäisi kertoa vanhemmille, sillä meiltä kysellään usein että eikös kannattaisi hankkia toinen lapsi. Tosi rasittavaa!!! Jopa puolitutut saattavat kysyä, millonkas teette seuraavan. Aikaisemmin kyseltiin milloin teette lapsia! Tämän lapsettomuuden myötä, olen oppinut sen etten kysele keneltäkään heidän lapsen teko suunnitelmista! Se saattaa olla aika kipeä paikka ja tosi yksityinen! Jos joku alkaa puhumaan itse, niin asia on toinen. Mulla onkin muutama tuttu, jotka puhuvat tosi avoimesti lapsettomuudestaan. Ja itse asiassa minusta tuntuu, että yllättävän monella tuntuu olevan tuttu/sukulainen/kaverin kaveri/omakohtainen kokemus lapsettomuudesta.



Ja punktiosta vielä. Mulla on aina ollut (kahdesti:)...) varsin kivulias punktio. Saan kyllä kipulääkkeitä ja edellisellä kerralla ne jopa auttoi paremmin. Nyt meinaan vaatia vielä kovempia lääkkeitä;) Tiedän asian olevan hyvin yksilöllistä ja itse olen varsin kipu herkkä. Toiset ei edes tunne mitään kipua punktiossa, joten huoli pois! Minä kylläkin jännitän eniten sitä, tällä hetkellä. Onneksi mun mies tulee mukaan ja pitää minua kädestä. Yksin en selviäisikään! Ja sitten hän vie saaliin ja antaa oman näytteen jne.



Mulla taitaa hormonit tehdä tepposia, tunnun olevan kovin herkässä mielentilassa. Tunteet menee välillä yhtä vuoristo rataa. Itkettää tietyt ohjelmat ja asiat ja välillä naurattaa. Positiivisuudesta alas rotkoon. No, tämähän oon vaivan arvoista sillä tästähän tulee plussa!



Ja nyt neitiä nukuttamaan ja itsekin olen ansainnut pienet torkut!



Santes76

Juu ei se soittoasia ollutkaan sen vakavampi juttu kuin että ajanvarauslistaan oli jostain syystä merkitty että olisin peruuttanut tiistain ultran. Olivat sitä sitten vähän ihmetelleet ja halusivat tarkistaa.



Näin jo viime yönä unta punktiosta, sellainen ylimielisen näköinen mieslääkäri heilutteli sellaista punaista imurin näköistä laitetta ja totesi, että muutama tunti tässä menee, olisi kannattanut ottaa lukemista mukaan ;-)



Kaunista on täälläkin ollut tänään, harmittaa vaan kun on lupaillut ensi viikolle vieläkin kovempia pakkasia. Joudun nimittäin kulkemaan pyörällä noihin ultriin, ja vaikka matka ei ole pitkä, on se kettumaista jos joutuu -25 asteessa vääntämään.

En näköjään koskaan muista sanoa kaikkea kerralla...



Silloin kun olin menossa leikkaukseen, tuikattiin esilääkkeeksi jotain sellaista, joka antoi aivan ihanan olon. Tuntui siltä että mikään ei enää jännitä tai ahdista. Sellaisen haluaisin punktioonkin :-)



Tässä kun lueskelen teidän juttuja munasarjatuntemuksista, alan miettiä tapahtuuko minulla yhtään mitään... Toisaalta olen niin tottunut siihen että vatsan alueella kipuilee vähän väliä aina jotain enemmän tai vähemmän, että voi ehkä jäädä huomaamatta. Tiistainahan sen sitten näkee. (Ellen jäädy matkan varrelle...)

Kysyin sitä lääkäriltä että miksi verikoe otetaan, sanoi että sillä seurataan että annos on oikea, mulla kun on ultra vasta perjantaina.

Oon periaatteessa yksityisellä hoidossa, mutta meidät siirrettiin sinne julkiselta koska siellä ei ollut aikaa aloittaa hoitoja vielä (ilmeisesti ruuhkaa). Julkinen maksaa sitten yksityiselle hoidot, itse maksan saman mitä maksaisin julkisella. Kysyivät kyllä mitä itse haluaa, ei olisi pakko ollut siirtyä.

Äsken laitoin kolmannen piikin, mulla se pistäminen aina kestää, kun ei saa pistettyä.

Mulla on ollut eilisestä asti tuntemuksia ja tänään tuntuu maha jotenkin turvonneelta.

Mua on pelottanut punktio jo hoidon alusta asti, pyysin lääkäriltä jo jotain rauhottavaa etukäteen, että voin sen ottaa jo ennen punktiota. Julkisella olisi annettu se mukaan mutta tuolla sanoi että pitää sitten tulla klinikalle aikaisemmin jos haluaa esilääkityksen.

Minä en ole kertonut kuin kahdelle ystävälle hoidoista ja kummitädilleni

joka sitten paljasti minulle että hänen lapsensa on saanut alkunsa ivf:stä. Äidilleni olen halunnut kertoa mutta en vaan ole saanut suutani auki.



Miia

Kaikki taitaa olla sunnuntain vietossa ja nauttia talvisesta kelistä, kun on näin hiljaista. Mekin oltiin vähän aikaa ulkona, mutta kyllä tuntui näin äkkiseltään kylmältä keliltä kun oli tottunut noihin nollakelilöihin alkutalvesta. Mutta ei pidä valittaa kun vihdoinkin tuli talvi!



Älä ole Daran huolissasi, varmasti siellä tapahtuu jotakin. Jospa sulla alkaa enemmän tuntumaan sitten loppuajasta. Ja mukavaa kun ei ollut lääkärillä mitään vakavaa asiaa, vain varmistusta. Ja pahasti siltä näyttää, että pakkasta piisaa, joten turkishaalaria ja kommandopipoa päälle niin pakkanen pysyy poissa (ainakin osittain) pyöräillessäsi.



Minä en tiennytkään mi-ia, että asian voi varmistaa myös verikokeella. Luulin, että aina ultrataan jotta nähdään minkä verran ja minkä kokoisia munikset ovat. Annatko klinikalla sen verinäytteen vai tk:lla? Ja miten nopeesti tulos tulee? Varmaan aika nopsaan (kun loogisesti ajattelen).



Mites Lilium voi? Olikos sinulla nyt ultra huomenna? Onko nippailut edelleen? Tulethan kertomaan ultran jälkeen mitä tohtori sanoi?



Itsellä olo on välillä hivenen tukala, erityisesti oikea puoli tuntuu aktiiviselta. Taitaa maha alkaa jo vähän turpoamaan, täytyy kaivella löysiä vaatteita esille ettei mikään purista. Muistakaas muuten juoda hyvin, noin pari litraa päivässä punktion lähestyessä ja sen jälkeen. Auttaa hyperin välttämisessä. Yritän itsekin noudattaa neuvoa...



santes76

Moikka vaan täältä tenttiin pänttäämisen keskeltä. (Kuulostanpa tehokkaalta mutta kaikkea muuta, huoh...)



Kiva talvinen kotiviikonloppu alkaakin olla kohta takana ja hieman jännitystä ilmassa huomista ultraa ajatellen. Onneksi aika lekurille on heti aamusta niin ei tarvitse odottaa enää kauaa. Toivottavasti siellä olisi nyt sopivasti 10-20 munista kasvamassa... tai edes muutama!



Santes76 olikin kysellyt kuulumisia, kiva kun joku huhuilee. ;) Hyvät fiilikset ovat, jotenkin tuo Puregon taitaa sopia mulle, heh. Tai no, tänään on ollut lievää päänsärkyä mutta lienee sisällä istumisen syytä. Oonko muuten vähän outo kun mä suorastaan odotan että pääsen taas ysiltä pistämään? Varmaan johtuu siitä että hoito menee taas konkreettisesti eteenpäin yhdellä päivällä.



Nippailut ovat jatkuneet lievinä, pääosin oikealla puolella. Eilen kävelyllä lumisessa maastossa tarpoessa tuli vatsa yhtäkkiä melkoisen kipeäksi. Piti ihan rauhottaa tahtia lyllerrystasolle, etenkin sellainen jyrkkä mäki tuntui ikävältä. Ehkäpä tuon rauhallisemman tahdin ansiosta kipu meni sitten ohi ennen kotiin pääsyä. Ei siis ollut mitään vakavan tuntuista eikä esim. liian täydestä vatsasta johtuvaa (sellainen on tosi tuttua) mutta jotain se oli kuitenkin. Voi tietysti johtua ihan jostain muustakin kun lääkityksestä.



Santes76, opiskelen terveysalaa - en tohdi paljastaa enempää. Yksi tutkinto on jo taskussa toiselta alalta, joten koulussa on tullut istuttua jo kahdenkin ihmisen edestä. Tässä alkaa olla myös pienoisia paineita päästä takaisin työelämään. Tai äitiyslomalle, se kelpaisi kaikkein mieluiten vaikka äitiyspäiväraha olisi tietysti vain se minimi. Mutta jos hoidot ei tuota tulosta niin tavoitteena on saada gradu tehtyä jouluun mennessä ja valmistuminen on sitten vain harjottelua vailla.



Nyt jatkan näitä lukuja että joskus tosiaan valmistuisinkin.



Huomiseen!



Lillukka

Käyn antamassa näytteen klinikalla 9.30 mennessä, sitten jos annosta pitää muuttaa sairaanhoitaja soittaa minulle 14-16.00.

Hyvää sunnuntai illan jatkoa kaikille!