Miten käsität kehopositiivisuuden?
Itselleni kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että koska kehoja on monenlaisia eikä ainakaan toidstaiseksi ole luotettavaa tutkimus näyttöä yhdestä ainoasta ultimaattisesta kehosta, kaikki kehot ovat tasavertaisia. Minulle keho on vain keho, mitään sen enempää erittelemättä, kauneutta on monenlaista ja makuasioista ei kannata kiistellä. Jokaisella pitäisi mielestäni olla oikeus olla ja näkyä neutraalisti sellaisena kuin on, ilman tuomitsemista, kommentointia yms.
Aihe vaan nykyään näyttää jakavan ihmiset kahteen leiriin: kaltaisiini ja niihin, joille kehopositiivisuus tarkoittaa heille negatiivisten asioiden kuten esim ylipainon ihannointia. Miten on, kumpaan leiriin kuulut, vai etkö kumpaankaan?
Kommentit (138)
Kehopositiivisuus on sitä, että suhtautuu omaan ja toisten kehoihin positiivisesti. Ei esim. Hauku itseään tai toisia että on ruma, liian laiha tai liian lihava tms.
Mikäli kokee että täytyy esim. Pudottaa painoaan tai harrastaa enemmän liikuntaa, tekee sen terveyden takia positiivisella ja armollisella asenteella eikä niin että motiivi on itseviha ja laihtuminen/ulkonäkö koska pitää itseään kauheana tms.
Kehorauha on sitä, että ei kommentoi muiden kehoja ja voi sitä itseäänkin kohtaan pitää kehorauhaa, ja onhan sekin kehorauhan ja kehopositiivisuuden ilmapiirin luomista muitakin kohtaan ettei esim. Valita muiden kuullen kuinka ruma tai lihava tms omasta mielestään on.
Ajattelen että kehopositiivisuus ei liity vain painoon vaan myös muihin ominaisuuksiin kuten pituuteen, nenän yms muotoon ja kokoon ja ihoon esimerkkeinä. Esim. Että ei kommentoi kenenkään aknea ja suhtautuu positiivisesti oman ulkonäön piirteisiin eikä esim. Koe tarvetta leikata nenäänsä kosmeettisista syistä tai jauhaa vaikka netissä kuinka sai vihdoin rumana pitämänsä piirteen korjattua.
Itse pyrin vähintäänkin kehorauhaan, mutta itseäni kohtaan en osaa olla täydellisen armollisen kehopositiivinen.
Kehopositiivisuus tarkoittaa minulle oman ja muiden kehojen hyväksymistä sellaisenaan, ilman vaatimusta olla jotain muuta mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vieras kirjoitti:
Itsellä on ollut lievää ylipainoa ja vaikka sen mukana ei tullut mitään vakavia sairauksia, valtava ero oli kuitenkin siinä kuinka paljon enemmän energiaa minulla on nyt normaalipainoisena kuin silloin ylipainoisena. Kyllähän se on huomattavasti raskaampaa kantaa vaikka kymmentä ylimääräistä kiloa kehossaan koko ajan mukana.
Mulle n. 10kg ei ole raskasta.
Kymmenen kilogrammaa on raskaampi kantaa kuin kymmenen kilogrammaa vähemmän ja tämä perustuu ihan fysiologisiin ja biomekaanisiin tekijöihin. Kun kantaa lisäpainoa, lihakset joutuvat tekemään enemmän työtä voittaakseen painovoiman vaikutuksen. Tämä lisää lihastyön määrää, mikä puolestaan lisää energiankulutusta. Lisäpainon kantaminen siis vaatii enemmän fyysistä ponnistelua, mikä johtaa nopeampaan väsymykseen. Lisäpaino aiheuttaa lihaksille lisärasitusta, mikä taas vaatii enemmän happea ja ravinteita. Tämä lisää hapenkulutusta ja metabolista kuormitusta, mikä voi nopeuttaa väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras kirjoitti:
Itsellä on ollut lievää ylipainoa ja vaikka sen mukana ei tullut mitään vakavia sairauksia, valtava ero oli kuitenkin siinä kuinka paljon enemmän energiaa minulla on nyt normaalipainoisena kuin silloin ylipainoisena. Kyllähän se on huomattavasti raskaampaa kantaa vaikka kymmentä ylimääräistä kiloa kehossaan koko ajan mukana.
Mulle n. 10kg ei ole raskasta.
Kymmenen kilogrammaa on raskaampi kantaa kuin kymmenen kilogrammaa vähemmän ja tämä perustuu ihan fysiologisiin ja biomekaanisiin tekijöihin. Kun kantaa lisäpainoa, lihakset joutuvat tekemään enemmän työtä voittaakseen painovoiman vaikutuksen. Tämä lisää lihastyön määrää, mikä puolestaan lisää energiankulutusta. Lisäpainon kantaminen siis vaatii enemmän fyysistä ponnistelua, mikä johtaa
Ja lisään tuohon nivelet, jotka eivät kestä. Lonkat, polvet. Näitä leikataan jo 40-vuotiailta ylipainoisilta. Selkäkin voi olla paskana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä puhkea yhdessä yössä, mutta siinä vaiheessa, kun se on diabetes, se ei ole enää parannettavissa. Moni ihminen ei säännöllisesti edes seuraa veriarvojaan, joten diabetes voi siinä mielessä kyllä tulla 'yllätyksenä'. Vielä suurempi ongelma on se, että monet ihmiset eivät muuta elintapojaan, vaikka olisi aikaisia varoitusmerkkejäkin sairaudesta. Sitten he ihmettelevät, kuinka minä terve ihminen nyt näin sairastuin.
Kakkostyypin diabetes ON parannettavissa elämäntapamuutoksilla, ainakin alkuvuosina. Tiedän koska näin itse tämän omin silmin äidilläni, joka ei ollut edes nuori enää. Insuliini jätettiin kokonaan pois ja sokeriarvot pysyivät normaaleina. Sitä ennen hänellä oli ollut insuliini käytössä pari vuotta.<
Varmasti diabetes puhkeaa helpommin uudelleen jos se on kerran ollut. Mutta ei minun pointtini ollutkaan, että kakkostyypin diabetes olisi pikkujuttu jota ei tarvitse varoa. Vaan se, että ei se niinkään ole, että jos kakkostyypin diabetes puhkeaa, se on sitten siinä, eikä mitään ole enää tehtävissä. On, paljonkin. Mutta ison elämänmuutoksen se toki vaatii.
Käsitän sen niin, että jokaisella on oikeus olla onnellinen kehostaan jokaisena hetkenä ja nauttia siitä ja olla rauhassa sen kanssa ilman, että kukaan tulee haukkumaan tai arvostelemaan. Ja että voi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, olipa kehossa minkälaisia vikoja tahansa. Jos joku haluaa muuttaa kehoaan, niin sekin on ok.
Lihava, joka ei saa itseään kuriin syömisen suhteen eikä siis pysty laihtumaan = Olen kehopositiivinen.
Joku ylipainoinen 5 lapsen äiti oli podcastissa.
Sanoi koko ajan , että pitäähän sitä hänenkin syödä. Ettei syömättä voi olla.Että heidät pitää hyväksyä sellaisena kuin he ovat.
Heidän täytyisi itse hyväksyä itsensä ssellaisena kuin ovat.
mutta on päivänselvää että välttis työnantaja ei palkkaa heitä johonkin liikkuvaan työhön.
Vierailija kirjoitti:
Joku ylipainoinen 5 lapsen äiti oli podcastissa.
Sanoi koko ajan , että pitäähän sitä hänenkin syödä. Ettei syömättä voi olla.Että heidät pitää hyväksyä sellaisena kuin he ovat.
Heidän täytyisi itse hyväksyä itsensä ssellaisena kuin ovat.
mutta on päivänselvää että välttis työnantaja ei palkkaa heitä johonkin liikkuvaan työhön.
Runsas liikapaino voi antaa työnantajalle vaikutelman, että henkilöllä ei ole itsekuria ja moni työ taas vaati itsekuria. Jos yhdellä elämän osa-aluella ei ole itsekuria se saattaa olla näin muillakin elämän osa-alueilla. Ei tietenkään aina ole näin, mutta työnantaja ei kenties halua ottaa riskiä.
Täytyisi jotenkin ihalla niitä jotka ovat syöneet itsensä kuoleman kielille. Niitä löllöjä sit pistetään lehtien sivuille " malli ".
Vierailija kirjoitti:
Lihava, joka ei saa itseään kuriin syömisen suhteen eikä siis pysty laihtumaan = Olen kehopositiivinen.
Sulla ei ole kehopositiivisuuden määritelmä hallussa.
lihavuus sairastuttaa se on tosiasia
laiha on laiha lihava on lihava teeskentelyä on kehopositiivisuus
jokaisella on normaalipaino ideaali
Ainakin ajattelen sen tarkoittavan, että jokaisella on oikeus kehorauhaan. Kaikkien kehot hyväksytään, eikö kellekään kommentoida suoraan tai epäsuorasti kehoa (pitkä, lyhyt, yli- tai alipaino) tai esim. vaatetusta tai hiustyyliä. Jokaisella on oikeus olla omassa kehossaan rauhassa.
Toisaalta ajattelen, että esim. ylipainon terveyshaitoista voi ja pitää puhua, mutta ei niin, että kuka tahansa voi missä tahansa alkaa ohjeistaa tai sättiä henkilöä, jolla on ylipainoa. Kehorauha on kehopositiivisuutta
Tässä jutun kuvassa oleva nainen on varmaankin kehopositiivinen, mutta mielestäni äärimmäisen seksikäs.
Suosittu konsepti tällä sivustolla.