Miten käsität kehopositiivisuuden?
Itselleni kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että koska kehoja on monenlaisia eikä ainakaan toidstaiseksi ole luotettavaa tutkimus näyttöä yhdestä ainoasta ultimaattisesta kehosta, kaikki kehot ovat tasavertaisia. Minulle keho on vain keho, mitään sen enempää erittelemättä, kauneutta on monenlaista ja makuasioista ei kannata kiistellä. Jokaisella pitäisi mielestäni olla oikeus olla ja näkyä neutraalisti sellaisena kuin on, ilman tuomitsemista, kommentointia yms.
Aihe vaan nykyään näyttää jakavan ihmiset kahteen leiriin: kaltaisiini ja niihin, joille kehopositiivisuus tarkoittaa heille negatiivisten asioiden kuten esim ylipainon ihannointia. Miten on, kumpaan leiriin kuulut, vai etkö kumpaankaan?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä puhkea yhdessä yössä, mutta siinä vaiheessa, kun se on diabetes, se ei ole enää parannettavissa. Moni ihminen ei säännöllisesti edes seuraa veriarvojaan, joten diabetes voi siinä mielessä kyllä tulla 'yllätyksenä'. Vielä suurempi ongelma on se, että monet ihmiset eivät muuta elintapojaan, vaikka olisi aikaisia varoitusmerkkejäkin sairaudesta. Sitten he ihmettelevät, kuinka minä terve ihminen nyt näin sairastuin.
Kakkostyypin diabetes ON parannettavissa elämäntapamuutoksilla, ainakin alkuvuosina. Tiedän koska näin itse tämän omin silmin äidilläni, joka ei ollut edes nuori enää. Insuliini jätettiin kokonaan pois ja sokeriarvot pysyivät normaaleina. Sitä ennen hänellä oli ollut insuliini käytössä pari vuotta.
Although there's no cure for type 2 diabetes, studies show it's possible for some people to reverse it. Through diet changes and weight loss, you may be able to reach and hold normal blood sugar levels without medication. This doesn't mean you're completely cured. Type 2 diabetes is an ongoing disease. Even if you're in remission, which means you aren't taking medication and your blood sugar levels stay in a healthy range, there's always a chance that symptoms will return.
https://www.webmd.com/diabetes/can-you-reverse-type-2-diabetes
Kehopositiivisuus on LIHAVIEN ihmisten luoma suojakilpi omille läskeilleen.
Kun EIVÄT PYSTY LAIHDUTTAMAAN (kaikki ovat varmasti yrittäneet), niin että tuntuisi edes vähän positiivisemmalta, he ovat keksineet (liika-)lihavuudelle nimityksen : kehopositiivinen.
Jos olisin liian hoikka, enkä pystyisi (?) nostamaan painoani, voisinko pitää itseäni kehopositiivisena ?
Mun auto alkaa olla olla jo ränsistynyt revohka, alan käyttää siitä nimitystä : autopositiivinen, tai Miks ei luxuspositiivinen...
Minäkin käsitän kehoposiviitisuuden sellaisena tasa-arvoisuutena, että jokainen saa olla rauhassa kroppansa kanssa.
Jokaisella on yleensä joku epätäydellisyys kropassa, mutta joitakin vikoja on helpompaa peitellä kuin toisia. Jotkut niistä saattavat olla jopa helposti piilossa vaatteiden alla! Kehopositiivisuuteen pitäisi liittää sekin, että miehellä saa olla miten pieni lerssi tahansa, eikä sitä saa kommentoida, niin silloin entistä useampi ehkä ymmärtäisi, mistä on oikeasti kyse.
Vanhat laihat akat on yleensä kovimpia ja innokkaimpia kommentoimaan muiden vartaloita, ja niiltä vasta tuleekin törkeää tekstiä. Kun niiden elämän suurin saavutus on olla pysynyt samassa vaatekoossa koko elämänsä, niillä ei pyöri päässä enää mikään muu kuin muiden ulkonäkö. Tai ei niiden tarvitse olla edes laihoja, kunhan kuvittelevat jotakin sellaista. Joku viikko sitten kuulin kun yksi vanha akka suuttui siitä, kun uimahallin pukuhuoneessa ei ollut vapaata looshia, ja kylläpä se jupisi törkeää tekstiä nuoremmista naisista sen takia. Oltiin kuulemma p*skav*ttuja.
Vierailija kirjoitti:
Käsitä kehopositiivisuuden niin, että jokaisella on oikeus tehdä mitä haluaa ja olla iloinen ja tyytyväinen, oli sitten minkä kokoinen ja muotoinen tahansa, ilman että tarvitsee häpeillä tai kärsiä ilkeitä kommenteista. Väitän, että useimmat ylipainoiset eivät ole kehopositiivisia vaan häpeilevät - tai pikemminkin joutuvat häpeilemään.
Se lihava siellä uimahallissa sentään yrittää tehdä jotain. Vaikka liikunta ei laihduta niin se on kuitenkin kaikille hyväksi. Pitää yllä liikkuvuutta ja toimintakykyä. Kenellekään ei kuulu ilkeillä, varsinkaan tietämättä toisen tarinaa. Takana voi olla vaikka vuosia vaikeaa, halvauttavaa masennusta, eikä sitä ainakaan ilkeilemällä paranneta. Jos muka huolen varjolla kehotetaan laihduttamaan, niin eihän tämä "hyvää" tarkoittava neuvoja tiedä, paljonko se ylipainoinen on jo laihtunut, tai miten kovasti yrittää laihduttaa.
Ihmiset ovat erilaisia joka tapauksessa. Otetaan
Uskon, että suurin osa ihmisistä ajattelee uivasta ja kuntoilevasta ylipainoista, että siinäpä on fiksu ihminen kun haluaa pitää huolta kunnostaa.
LIHAVAT haluavat suojautua (muka) lihavuuden nimityksellä.
"Ei ei...EN ole lihava , vaikka painankin 100kg, olen Kehopositiivinen"...🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä puhkea yhdessä yössä, mutta siinä vaiheessa, kun se on diabetes, se ei ole enää parannettavissa. Moni ihminen ei säännöllisesti edes seuraa veriarvojaan, joten diabetes voi siinä mielessä kyllä tulla 'yllätyksenä'. Vielä suurempi ongelma on se, että monet ihmiset eivät muuta elintapojaan, vaikka olisi aikaisia varoitusmerkkejäkin sairaudesta. Sitten he ihmettelevät, kuinka minä terve ihminen nyt näin sairastuin.
Kakkostyypin diabetes ON parannettavissa elämäntapamuutoksilla, ainakin alkuvuosina. Tiedän koska näin itse tämän omin silmin äidilläni, joka ei ollut edes nuori enää. Insuliini jätettiin kokonaan pois ja sokeriarvot pysyivät normaaleina. Sitä ennen hänellä oli ollut insuliini käytössä pari vuotta.
Although there's no cure for type 2 diabetes
No niin niin, kuten tekstistä voi päätellä, todennäköisesti diabetes tulisi takaisin jos elämäntavat repsahtaisivat entiselleen.
Mutta jos elämäntavat pysyvät hyvinä ja diabetes pysyy remissiossa koko loppuelämän, niin eikö tuo nyt käytännössä ole sama asia kuin että se on "parantunut"? Ei se kakkostyypin diabetes itsestään takaisin putkahda ellei sitä provosoi.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on LIHAVIEN ihmisten luoma suojakilpi omille läskeilleen.
Kun EIVÄT PYSTY LAIHDUTTAMAAN (kaikki ovat varmasti yrittäneet), niin että tuntuisi edes vähän positiivisemmalta, he ovat keksineet (liika-)lihavuudelle nimityksen : kehopositiivinen.
Jos olisin liian hoikka, enkä pystyisi (?) nostamaan painoani, voisinko pitää itseäni kehopositiivisena ?
Mun auto alkaa olla olla jo ränsistynyt revohka, alan käyttää siitä nimitystä : autopositiivinen, tai Miks ei luxuspositiivinen...
Siis eihän se "kehopositiivinen" ole missään vaiheessa ollut nimitys lihavuudelle, vaan asenteelle. Lihavuuden synonyyminä sitä käyttää lähinnä ylipainoisten pilkkaajat.
Saamattomuuden synonyymi = Kehopositiivinen lihava läski henkilö.
Joka ei siedä että häntä kutsutaan lihavaksi, vaikka sitä hän onkin 100%.
Kehopositiivisuus on häpeän tunteen häviämistä, muiden mielipiteistä vapautuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä puhkea yhdessä yössä, mutta siinä vaiheessa, kun se on diabetes, se ei ole enää parannettavissa. Moni ihminen ei säännöllisesti edes seuraa veriarvojaan, joten diabetes voi siinä mielessä kyllä tulla 'yllätyksenä'. Vielä suurempi ongelma on se, että monet ihmiset eivät muuta elintapojaan, vaikka olisi aikaisia varoitusmerkkejäkin sairaudesta. Sitten he ihmettelevät, kuinka minä terve ihminen nyt näin sairastuin.
Kakkostyypin diabetes ON parannettavissa elämäntapamuutoksilla, ainakin alkuvuosina. Tiedän koska näin itse tämän omin silmin äidilläni, joka ei ollut edes nuori enää. Insuliini jätettiin kokonaan pois ja sokeriarvot pysyivät normaaleina. Sitä ennen hänellä oli ollut insuliini käytössä pari vuotta.
No niin niin, kuten tekstistä voi päätellä, todennäköisesti diabetes tulisi takaisin jos elämäntavat repsahtaisivat entiselleen.
Mutta jos elämäntavat pysyvät hyvinä ja diabetes pysyy remissiossa koko loppuelämän, niin eikö tuo nyt käytännössä ole sama asia kuin että se on "parantunut"? Ei se kakkostyypin diabetes itsestään takaisin putkahda ellei sitä provosoi.
Ei aivan, koska diabeteksen ollessa remissiossa se palautuu herkemmin uudelleen verrattuna tilanteeseen, jossa henkilöllä ei ole diabetesta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on LIHAVIEN ihmisten luoma suojakilpi omille läskeilleen.
Kun EIVÄT PYSTY LAIHDUTTAMAAN (kaikki ovat varmasti yrittäneet), niin että tuntuisi edes vähän positiivisemmalta, he ovat keksineet (liika-)lihavuudelle nimityksen : kehopositiivinen.
Jos olisin liian hoikka, enkä pystyisi (?) nostamaan painoani, voisinko pitää itseäni kehopositiivisena ?
Mun auto alkaa olla olla jo ränsistynyt revohka, alan käyttää siitä nimitystä : autopositiivinen, tai Miks ei luxuspositiivinen...
Kehopositiivisuus on aate, joka tarkoittaa jokaisen kehon hyväksymistä riippumatta koosta, fyysisestä toimintakyvystä, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai ulkoisesta olemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Saamattomuuden synonyymi = Kehopositiivinen lihava läski henkilö.
Joka ei siedä että häntä kutsutaan lihavaksi, vaikka sitä hän onkin 100%.
Miksi ketään pitää nimitellä? Haukutko myös rammat, sokeat, isokorvaiset, kaljut ym.?
Vierailija kirjoitti:
Saamattomuuden synonyymi = Kehopositiivinen lihava läski henkilö.
Joka ei siedä että häntä kutsutaan lihavaksi, vaikka sitä hän onkin 100%.
Eikö lihavaa voi kutsua etunimellä? Miksi haluat haukkua? Haukutko myös muut erilaiset? Hörökorvat, pienitissiset, vammaiset, liian laihat, normaalipainoiset jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on ihan hölmöä. Ei kaikki voi tihkua seksiä, olla karismaattisia ja charmikkaita. Kehonegatiivisuus kuvaa realistisemmin ihmisen suhdetta omaan kehoon ja kokonaisolemukseen.
Miten se parantaa ihmisten hyvinvointia, jos he aina ajattelevat omasta kehostaan vain negatiivisen kautta?
Parantaako se ihmisen hyvinvointia, että siitä oman kehon voinnista ei pidetä hyvää huolta? Minun mielestä positiivista ajattelua on nimenomaan se, että ajatellaan, että minä ansaitsen terveen ja hyvinvoivan kehon ja että minä haluan huolehtia kehostani syömällä terveellisesti ja liikkumalla.
Eli jos joku häpeää rintojaan, nenäänsä, korviaan tai mielestään liian isoja jalkoja, niin ne saa korjattua liikkumalla ja syömällä terveellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on LIHAVIEN ihmisten luoma suojakilpi omille läskeilleen.
Kun EIVÄT PYSTY LAIHDUTTAMAAN (kaikki ovat varmasti yrittäneet), niin että tuntuisi edes vähän positiivisemmalta, he ovat keksineet (liika-)lihavuudelle nimityksen : kehopositiivinen.
Jos olisin liian hoikka, enkä pystyisi (?) nostamaan painoani, voisinko pitää itseäni kehopositiivisena ?
Mun auto alkaa olla olla jo ränsistynyt revohka, alan käyttää siitä nimitystä : autopositiivinen, tai Miks ei luxuspositiivinen...
Kehopositiivisuus on aate, joka tarkoittaa jokaisen kehon hyväksymistä riippumatta koosta, fyysisestä toimintakyvystä, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai ulkoisesta olemuksesta.
Olet väärässä. Se kehitettiin tilanteisiin, joissa on esim. menettänyt raajansa onnettomuudessa. Ylipainoiset sitten omivat sanan käyttöönsä.
Itse en yhdistä kehopositiivisuutta mihinkään muuhun kuin puheisiin lihavista ihmisisistä. Siis asiaan johon ihmisellä itsellään on valtaa vähintääkin jossain määrin ellei peräti täysin.
Pituus, ruumiin vammat, väri tms. asiat on ihan suoraan rasismia jos joku niiden perusteella hylkii toista.
Siten että mamma on läski muttei ymmärrä hävetä sitä.
Höpö, höpö