Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Ota piika päiviksi. Mikä siinä, vesi tulee ja paska menee. Nou hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Eipä tässä hirveästi selvinnyt työstä muuta kuin palkka.
Me tienaamme miehen kanssa suurinpiirtein samaa luokkaa kuin te, ja myös kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla. Ei myöskään tukiverkostoa.
Kai teillä lapset on päiväkodissa työpäivän ajan? Miten ne illan menot/lasten kanssa oleminen liittyy työhön mitenkään? Yhtälailla missä tahansa työssä oleva joutuu olemaan omien lastensa kanssa vapaa-ajan. Kyllä mä väitän, että pikkulapsiarki on kuormittavaa lähes jokaiselle työssäkäyvälle, tekipä mitä tahansa työtä.
Oma työni on vaativaa, mutta nimenomaan hyvintienaavana on mahdollisuus helpottaa elämää monelta osin. Siivooja, syömisten kanssa pääsee helpommalla kun ei tarvitse laskeskella pennejä. Ylipäätään ei tarvitse siitä rahasta stressata, mitä monessa lapsiperheessä joutuu. Olen siitä kiitollinen.
Toki olen kuormittunut, kun lomia en pysty pitämään edes lakisääteisen verran (eli edes kahta viikkoa putkeen kesällä), mutta tätähän tämä vain on pikkulapsiperheessä. Kun ne lapset kasvaa, niin elämä helpottuu.
Pysähdy ja mieti, mikä järki koko paskassa on. Kiirettä, suorittamista, rahanmenoa...miksi tuo toinen pentu edes piti nussia alulle. Jotkut tekee elämästään paskaa ihan itse. Ei paljon sääliä heru.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän mun äidin äiti selvis neljän lapsen kasvatuksesta yksin kun mies oli rintamalla. Asuivat maalla ja oli hevosta, kukkoa ja kanaa ja lehmiä ja lampaita. Ainoa kauppa 15 kmn päässä ja sinne mentiin fillarilla, talvella kävellen. Tai lapset toi koulureissultaan. Jos lapsi sairastu todenteolla lähtettiin sitten isolle kirkolle linjurilla. Kaikki hommat jäi ja lapset piti huolta itsestään.
Toki naapurit auttoi, mutta heillä sama tilanne.
Nykyajan kermaperseet valittaa valittaa valittaa vaikka hyvä työ, hyvä liksa, terveet lapset joilla koulupaikat jne jne. Somessa keretään kyllä lorvailla ja saleilla näpsäillä kuvia trikoot päällä mutta ruokaa ei ehdi tehdä eikä lapsia hoitaa.
Miksi ketussa niitä on sitten pitänyt hankkia ? Ajatustoiminta ja kyky suunnitelmallisuuteen 404 !?
Lapsia ei vaadittu, näin kertovat nykyiset 80v hujakoilla olevat. Lapset menivät omia polkujaan kun vanhemmat tekivät työtä. Lapsia kuoli, pääsääntöisesti joka perheestä kuoli (hukkui ym.) lapsi. Lapsia oli paljon, synnytykseenkin kuoltiin. Eipä väliä, isälle uusi vaimo tekemään lisää lapsia.
Mitä tuossa ajassa on ihailtavaa? Mielestäni todella yksinkertainen ja ajattelematon kommentti. Olisi saanut ehkä jäädä kirjoittamatta, tälläinen tuo vain pahaa oloa nykypäivän ihmisille joilla hetkinen työ ja vanhemmuus hoidetaan vastuullisesti (lapsia vahditaan, etteivät satuta toisiaan tai joudu seksuaalisesti hyväksi käytetyksi tai ajaudu vahingolliseen seuraan (huumeet ym.)
Työsi on vaativaa vain siksi, että luot siitä sellaisen tarinan päässäsi. Eihän näppiksen hakkaaminen vaadi mitään. Kotonakin voit tehdä sen joten työmatkaan ja laittautumiseen ei mene se 2 tuntia päivässä kuten muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Tietenkin ap:n lapset on päivähoidossa, miten niin muka ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
-No tuo kuvaamasihan on ihan perus vaatimuksia nykyajan työelämässä. Kaikkien pitää pystyä hoitamaan monta asiaa kerralla, ei käy että naputettaisiin rauhassa yksi juttu loppuun. Osalta sujuu paremmin osalta huonommin, mutta ihan tosissaanko olet sitä mieltä, että lisäksi menisi parin pikkulapsen hoito tuosta vaan? Ihan jo pelkkä se työn vaatima "moniajo" on väsyttävää, vaikka lapset olisikin päivät muualla hoidossa. --
No, tuo oli kyllä jo silloin 20-25 vuotta sitten, eikä siihen kaikki kyenneet. Windows 98 aikaa.
lapsien hoito on kyllä varmasti tapauskohtaista eikä ihan kaikilta onnistu, lapsia on niin erilaisia.
Niin, nykyään on vaan kyettävä. Jokainen tajuaa, ettei ole kenenkään etu yrittää hoitaa lapsia samalla, ei lapsen eikä vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän kallis asunto, ja stressataan jatkuvasti lainalyhennystä.
Syy miksi itse koen ettei elämä ole mitenkään raskasta vaikka luo uraa ja on yksin vastuussa lapsista on se että priorisoin. Kodin ei tarvitse olla tiptop kokoajan, lapsille riittää 1 harrastus per viikko, kerran kuukaudessa voidaan suunnitella jotain isompaa tekemistä viikonlopuille, muuten vaan ollaan. Woltti laulaa samoin kuin cittarin kauppakassipalvelu, ei tarvitse stressata kaupassakäymistä tai ruoanlaittoa jos aikataulut menee tiukille. Välillä lapsille tulee maksettu hoitaja ja se on täysin fine.
Elämä on sellaista miksi sen itse luo.
N40
Minä en jaksanut. Pää oli ihan pyörällä työpäivän jälkeen. Olisin tarvinnut 2h palautumisaikaa. Sen sijaan hain 2 lasta päikystä, toinen oli vilkas ja vaativa (nykyään kympin tyttö lukiossa), toinen hajamielinen ADD-tyttö.
En pystynyt työhöni. Olin tietotekniikkatalossa asiantuntijana. En oppinut uusia ohjelmistoja tarpeeksi nopeasti. Olin hidas. Ajatukset pätki. Ennen lapsia olin pärjännyt todella hyvin. Mies vähän itsekäs luonne, ei halunnut ymmärtää tai hoitaa lasten hakemista osaakaan päivistä.
YT-neuvottelut tulivat, sain potkut. Olin työttömänä ja pätkätöissä 9v. Nyt vakinainen työ toisella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet moukka, koska sinulla on pakonomainen tarve kertoa tulonne heti viestisi alussa. Eivät tulot tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. Olisit voinut jättää ne kertomatta. Kai olet jo huomannut, että tuo pakonomainen toimintasi tuo sinulle vain ahdistusta.
Olet vaikeuksissa siksi, että teidän tulonne eivät ole isot. Ok palkat kyllä, mutta eihän noilla mitään oikeasti varakkaiden asioita tai apuja hankita. Koita kestää. Meidän perheemme tulot ovat minä 12k /kk ja mieheni 9,5k/kk. Meillä on jo varaa jotain hankkiakin. Vaikka emme mekään mitään rikkaita tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Eivätköhän ne ole.
No mikä sitten on ongelma? Eikö 8 tuntia töitä päivässä riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Tietenkin ap:n lapset on päivähoidossa, miten niin muka ei olisi?
Miksi sitten itketään ettei parisuhdeaikaa ole? Tuon ikäisten lasten kuuluisi olla unten mailla jo klo. 19-20. Kyllä siinä jää aikaa itselle ja puolisollekin. Ihan samanlaista "ruuhkaa" se tapaa olla joka lapsiperheessä, ei tämä aloitus nyt mikään poikkeus ole. Noilla tuloilla luulisi voivan hankkia myös vaikka MLL:n lastenhoitajan jos enemmän kaipaa vapaa-aikaa mutta sitten jää kyllä se yhdessäolo lastenkin kanssa turhan vähälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän kallis asunto, ja stressataan jatkuvasti lainalyhenn
Hienoa, että sulla työ joustaa kun lapset ovat kipeänä, pitää käydä koulun tapaamisissa ym. Itsekin olen johtotehtävissä ja kotona on enää 9v lapsi mutta kyllä mun elämä on välillä melkoista palapeliä. Kalenteri on täynnä aamusta iltaan (kyllä, nämä on jo ne, jotka olen haarukoinut niiksi, joissa on pakko olla mukana), on työmatkaa ym. joissa on vaan käytävä. En todellakaan voi sanoa, että on tosi helppoa yhdistää tähän yh:n arki. Hoitaja silloin tällöin on ihan ok, mutta en ole koskaan halunnut laittaa esim. sairasta lastani vieraan hoitoon. Kun olen ne lapset itse tehnyt, niin ainakin lapsen ollessa kipeänä, olen halunnut olla itse läsnä. Meilläkän ei juosta harrastuksissa mutta toisaalta taas itsekin kaipaan liikuntaa useampana päivänä viikossa. Ja sekin on oma palapelinsä sitten.
Jotenkin tosi putkinäköistä kuvitella, että kaikkien pitäisi elää yhtä helppoa elämää kuin itsellä on. Aina se ei ole mahdollista, ei kai kukaan tahallaan sitä itselleen hankalaksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän kallis asunto, ja stressataan jatkuvasti lainalyhenn
Ole onnellinen, ettei lasten isä ole kuvioissa mukana - ei tarvitse riidellä mistään, mikä söisi energiaa ja jaksamista. Lapsillekin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Tietenkin ap:n lapset on päivähoidossa, miten niin
Miksi sitten itketään ettei parisuhdeaikaa ole? Tuon ikäisten lasten kuuluisi olla unten mailla jo klo. 19-20. Kyllä siinä jää aikaa itselle ja puolisollekin. Ihan samanlaista "ruuhkaa" se tapaa olla joka lapsiperheessä, ei tämä aloitus nyt mikään poikkeus ole. Noilla tuloilla luulisi voivan hankkia myös vaikka MLL:n lastenhoitajan jos enemmän kaipaa vapaa-aikaa mutta sitten jää kyllä se yhdessäolo lastenkin kanssa turhan vähälle.
Mun lapset ei ole kyllä ikinä olleet sängyssä klo 19-20. Eihän siinä olisi lapsiaan ehtinyt paljon nähdä, jos klo 17 on kotona töistä ja melkein saman tien saisi alkaa laittaa lapsia nukkumaan... Hyvin ehtivät sen 10h yössä silti nukkua (21-7) ja päiväkodissa kunnon päikkärit. Itse sitten nukkumaan aika pian lasten jälkeen että jaksaa.
Tämmöistä "ruuhkaa" se tosiaan lapsiperheissä tuppaa olemaan, ei todellakaan poikkeustilanne. Aika moni pystyy varmasti samaistumaan ap:n ajatuksiin ja tilanteeseen. Heillä toki on se etu puolellaan että on hyvät tulot, voi hyödyntää vaikkapa siivoojaa ja ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluita helpottamaan arkea.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksanut. Pää oli ihan pyörällä työpäivän jälkeen. Olisin tarvinnut 2h palautumisaikaa. Sen sijaan hain 2 lasta päikystä, toinen oli vilkas ja vaativa (nykyään kympin tyttö lukiossa), toinen hajamielinen ADD-tyttö.
En pystynyt työhöni. Olin tietotekniikkatalossa asiantuntijana. En oppinut uusia ohjelmistoja tarpeeksi nopeasti. Olin hidas. Ajatukset pätki. Ennen lapsia olin pärjännyt todella hyvin. Mies vähän itsekäs luonne, ei halunnut ymmärtää tai hoitaa lasten hakemista osaakaan päivistä.
YT-neuvottelut tulivat, sain potkut. Olin työttömänä ja pätkätöissä 9v. Nyt vakinainen työ toisella alalla.
Tapasit omia lapsiasi muutaman tunnin ennen nukkumaanmenoa :D "on niiiiiin raskasta" ei jeeeesus :DDDD muh vaativa asiantuntijatyö UWU
Koittaisit nyt edes ne omat pennut jaksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän
Anteeksi kun kysyn, mutta: Pakottiko joku sinut hankkimaan lapsen? Jos ei: Miksi vikiset? Ihan itse olet lapsen tähän maailmaan puskenut, eikö tullut mieleen että siitä pitää pitää huolta kanssa? Vai miksi elämäsi on nyt niin hankalaa?
Minä tein vähemmän haastavaa työtä kun lapset olivat pieniä, mies painoi pitkää päivää ja teki uraa. Nyt kun lapset on isoja, pystyn minäkin panostamaan työhöni. Ei kannata sitä lasten pikkulapsiaikaa menettää työlle, et saa niitä vuosia ikinä takaisin, mutta työtä saat tehdä vaikka hautaan saakka.