Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Vierailija kirjoitti:
Nää 2 vuotta sitten-jutut on huvittavia. Tämäkin on aloitettu helmikuussa 2024.
Samaa olen ihmetellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät kaiken, teet duunia etänä jostain lämpimästä ja nautit elämästä tästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän kallis asunto, ja stressataan jatkuvasti lainalyhenn
Miksi olet niin hankala, ettei lasten isä halua sinua? Mietitkö koskaan, että sinussa on vika?
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinuoltaja ja toimin vaativissa johtotehtävissä, liksa 6700 kk + bonarit. Toinen lapsi on 4 v ja toinen 8v. Lasten isä ei osallistu lasten elämään mitenkään.
Olen ehkä ilkeä nyt mutta en jaksa ymmärtää miten kahden vanhemman perheet valittavan arjen kuormittavuudesta vedoten vaativiin työtehtäviin. Olen onnistunut sopeuttamaan uran ja perhe-elämän ongelmitta. Toki ajoittain arki on hektistä ja kuormittavaa mutta arki on sitä millaiseksi sen itse luo.
Naapurini valitteli samasta asiasta mistä aloittaja, että vanhemmat on liian kovilla vastuullisen uran ja pikkulapsiperheen yhteensovittamisessa. En ihmettele että elämä stressaa em. perhettä, kun lapsilla on oltava useita harrastuksia, kaikki viikonloput juostaan aikataulutetusti kaikenmaailman tapahtumissa jne. Elämässä ei tunnu olevan yhtään vapaahetkeä vaan kaikki on yhtä suorittamista.On ostettu järkyttävän kallis asunto, ja stressataan jatkuvasti lainalyhenn
Sillä, mikä on lasten ikäero, miten vauhdikkaita luonteita ovat, millaisia terveyshaasteita perheessä on jne on myös aika paljon merkitystä. Ja sit sen parisuhteen laadulla ja sillä, miten hyvin kotitöitä onnistutaan jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti ne riittää, mutta minkäs teet. Kyllä se siitä helpottaa kun lapset kasvaa.
Miten elämä aina yllättää lapsiperheet negatiivisesti? Ettekö te yhtään harkitse mitä teette?
Pidä huoli myös omasta tulotasostasi. Teet jo nyt pienemmällä palkalla kuin miehesi.
Nyt vaan vähän rennompi ote siivoamisen yms suhteen. Valmisruoat eivät pilaa lasten elämää, jos ei vaan aina jaksa itse laittaa. Siivouspalveluista saa kotitalousvähennyksen ja säännöllinen siivous pitää paikat kunnossa, jos vielä vähentää kaman määrää. Kännykät pois kun lapset ovat hereillä! Ilon kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista palkata yksityistä perhepäivähoitajaa? Jos tekee vähän vajaampaa työaikaa, voi tulla yllättävän halvaksi + minä en noilla tuloilla murehtisi, vaan käyttäisin rahat arjen helpottamiseen. Omat vanhempani ovat duunariammateissa ja me lapset käytiin lapsuutemme yksityisellä pph:lla (vanhempi työttömäksi jäänyt täti, ilman virallista koulutusta), jonka kanssa vanhemmat olivat tehneet sopimuksen.
Toki pitää löytää sellainen, jolle voi luottaa lapsensa
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi se lyhennetty työaika joko sinulle tai miehellesi? Itse tein useita vuosia. Pitää olla tarkka vaan siinä työmäärässä, muutoin ei onnistu.Vuorotteluvapaatakin on vielä mahdollisuus saada. Kotiin siivoja ja kaupppalveluihin kuljetuspalvelut. Ihan huoletta myös ajoittain valmista ruokaa tai käytte syömässä perheen kanssa. Saisitteko joinakin päivinä esim. jonkun eläkeläisen tai nuoren noutamaan lapset hoidosta? Tai aamulla viemään. Voisit mennä rauhassa töihin silloin ja kotiasiat hoituvat.
Eli painatte niska limassa duunia, että saatte ostettua palveluita, joilla arki saadaan sujumaan. Samalla työllistätte, mutta siihen ne tienestinne sitten hupenevatkin.
Zemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista palkata yksityistä perhepäivähoitajaa? Jos tekee vähän vajaampaa työaikaa, voi tulla yllättävän halvaksi + minä en noilla tuloilla murehtisi, vaan käyttäisin rahat arjen helpottamiseen. Omat vanhempani ovat duunariammateissa ja me lapset käytiin lapsuutemme yksityisellä pph:lla (vanhempi työttömäksi jäänyt täti, ilman virallista koulutusta), jonka kanssa vanhemmat olivat tehneet sopimuksen.
Toki pitää löytää sellainen, jolle voi luottaa lapsensa
Öö, etkö lukenut aloitusta? Lapset on päivähoidossa. Miten se pph asiaa auttaisi, kun lapsilla on hoitopaikka?
Laitatte autoradioon (Tesla, I suppose?) soimaan JVG:n hitin Amattimies ja annatte kaikkenne työlle.
Myöhemmin kaduttaa, mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tulot ovat noin hyvät, ostaisin palveluita lasten- ja kodinhoidon osalta. Parisuhteelle riittää hetkellisesti pienetkin huomionosoitukset esim. etätyöpäivän lomassa työnantajalta varastetulla ajalla. 80-prosenttinen työaika on myös ok vaihtoehto, mutta sinun täytyy osata sanoa ei liialle työmäärälle. Itse otan ns. oman ajan pienillä tauoilla etätyön lomassa, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.
Alanvaihto
Työn ei tule stressata
Kerran täällä eletään, lapsetkin kohta aikuisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa jännä tarina, mutta miten palkka liittyy tuohon? Jos on rahaa niin aina voi palkata lisäapuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksanut. Pää oli ihan pyörällä työpäivän jälkeen. Olisin tarvinnut 2h palautumisaikaa. Sen sijaan hain 2 lasta päikystä, toinen oli vilkas ja vaativa (nykyään kympin tyttö lukiossa), toinen hajamielinen ADD-tyttö.
En pystynyt työhöni. Olin tietotekniikkatalossa asiantuntijana. En oppinut uusia ohjelmistoja tarpeeksi nopeasti. Olin hidas. Ajatukset pätki. Ennen lapsia olin pärjännyt todella hyvin. Mies vähän itsekäs luonne, ei halunnut ymmärtää tai hoitaa lasten hakemista osaakaan päivistä.
YT-neuvottelut tulivat, sain potkut. Olin työttömänä ja pätkätöissä 9v. Nyt vakinainen työ toisella alalla.
Tapasit omia lapsiasi muutaman tunnin ennen nukkumaanmenoa :D "on niiiiiin raskasta" ei jeeeesus :DDDD muh vaativa asiantuntijatyö UWU
Koittaisit nyt edes ne omat pennut jaksaa...
Lapsiani ei tarvitse enää "jaksaa", tästä ajasta on jo aikaa, nyt he ovat jo lukiossa.
Työni oli raskasta ja vaativaa. Jatkuvasti oli uusia sovelluksia opittavana ja tekniikkaa. Kokouksia oli liikaa ja monet tekivät 50-60h työviikkoa. Kokouksia oli myös klo 7-19 ulkopuolella johtuen aikaerosta
En kutsu lapsia pennuiksi (kuten en myöskään miehiä ukoiksi tai naisia muijiksi).
Kuulostat toksiselta. Oletko harkinnut terapiaa?
This is it. Tämä on se-elämä, Nauttikaa nyt. Muista sanoa lapsellesi -Olet rakas- riittävän usein
Mitä muuta elämä on?
Vanhana teillä on lopulta oikeastaan vain lapset-ei muuta.
Olen ollut sairaalassa osastolla, jossa erittäin iäkäs sotaveteraani kysyi: -Onko sinulla lapsia
Vastasin:-On
Häneltä pitkä hiljaisuus: -En kadu mitään muuta kuin sitä että ei ole lapsia. tämä vanha mies ei koskaan enää palannut sairaalasta
Aikuiset wolttaa ja lapset ajaa taksilla ja vaativat vanhemman kuskaamaan harrastuksiin. Mitään ei enää tehdä itse ja silti ollaan ihan loppu. Missähän vika?
Kysyit oletko haukannut liian ison palan, nyt sitten vaan haukkaat reippaasti. Joskun se loppuu usko pois.
Nää 2 vuotta sitten-jutut on huvittavia. Tämäkin on aloitettu helmikuussa 2024.