Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain hetken pieniä ja huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin työ, joten priorisoisin (ja priorisoin omassa elämässäni) lapset etusijalle.
Eka- ja tokaluokkalaisen kanssa voi olla osittaisella hoitovapaalla.
Jokainen tekee niin kuin itselle paras. Mutta pitää muistaa, että jos jää kotiin, niin sitten ei eläkettä ja työkokemusta kerry. Mites sitten suu pannaan, kun puoliso ottaa ja lähtee??
Mieheen ei voi koskaan luottaa. On opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät pysty keskittymään töihin ja ns. Moniajooneli hoitamaan montaa asiaa.
Töitä tehdessä keskitytään työntekoon ja mielellään yksi asia kerrallaan. Toki nykytyöelämä tätä harvoin mahdollistaa. Mutta lastenhoitoa ei pysty samalla hoitaa kuten joku ylempänä ehdotti.
Kykenemättömät eivät tuetenkään pysty. Kyllä normi töissäkin joutuu vastaamaan puhelimeen ja palvelemaan samaan aikaan fyysistä asiakasta, lisäksi tietokoneella kesken 10-20 työtä, ruutu jaettuna 4 osaan jne. Sitä sanotaan moniajoksi. Totta kaikki eivät pysty siihen. Tiedän tapauksia kun puhelin hälyttää ja kaveri vaan naputtaa tietokoneella tehtävää, jota voisi jatkaa puhelun jälkeen.Nämä tyypit tekevät vain yhtä asiaa kerrallaan eivätkä kykene täydellisempään asiakaspalvelutyöhön. Eivätkä kykene muutam
No tuo kuvaamasihan on ihan perus vaatimuksia nykyajan työelämässä. Kaikkien pitää pystyä hoitamaan monta asiaa kerralla, ei käy että naputettaisiin rauhassa yksi juttu loppuun. Osalta sujuu paremmin osalta huonommin, mutta ihan tosissaanko olet sitä mieltä, että lisäksi menisi parin pikkulapsen hoito tuosta vaan? Ihan jo pelkkä se työn vaatima "moniajo" on väsyttävää, vaikka lapset olisikin päivät muualla hoidossa.
Hieno aloituskommentti!
Vein työssäkäyvänä pätkätyöläisenä yksin kaksi lastani aikuisuuteen. He ovat nyt molemmat 25+. He ovat tasapainoisia, hyvinvoivia, lahjakkaita, mukavia, sosiaalisia omillaan toimeentulevia nuoria aikuisia.
Pätkätyöllisyyteni teki sen, että pystyin pitämään lepotaukoja työelämästä säännöllisin väliajoin. Se helpotti taakkaani.
Minulla raskaimmat vuoteni eivät olleet lasten ollessa pieniä, vaan lasten ollessa jo teini-iän ja täysi-ikäisyyden rajamailla. Tällöin olin jo itsekin melko iäkäs, jolloin minulla alkoi olla ikään liittyviä väsymyksiä ja alavirettä. Nainen 50+. Kaikki ymmärtävät, mistä muutoksista on silloin kyse.
Kolme vuotta sitten jäin yksin. Sitten olen voinut 100% keskittyä itseni hyvinvoinnin ja omien haasteiden parantamiseen. Olen ollut onnellinen, että saan elää yksin nyt. En ole koskaan elänyt näin kauan yksin. Mutta nyt rakastan yksineloa yli kaiken. Olemme läheisiä lasten kanssa ja tekemisissä lähes päivittäin.
Itsestä pitää pitää huolta. Muuten ei jaksa vanhempana.
Muutamia vinkkejä omasta kokemuksesta:
-80% nelipäiväisenä työviikkona toimii paremmin, kun 6h/päivätyöaika. On selkeämmin vapaa. 6h työpäivät venyvät helposti täysiksi päiviksi.
-Töissä kannattaa tarkistaa omaa suoritustasoaan: Good enough is good enough.
-Arkiliikunta, jos työpaikan/kodin sijainti suo. Esim. filarointi töihin antaa energiaa ja rauhoittaa ajatuksia.
-Hermoston kuormitus tulee yhtälailla fyysisestä, kuin psyykkisestä puolesta. Kovan työstressin aikaan kova treeni ei ole ratkaisu (been there.). Välillä on parempi kävellä ja tehdä kevyttä avaavaa jumppaa.
-Lasten harrastukset voi valita niin, ettei heitä tarvitse kuskailla ympäriinsä kaiken iltaa. Riippuu toki asuinpaikasta, mutta lasten ei ole pakko harrastaa aivan kaikkea, mikä on mahdollista. Meillä asuinpaikka valittu niin, että kaikki liikkuminen onnistuu pyörällä/kävellen/julkisilla. Ei ole omakotitaloa tms., mutta arki on helpompaa.
-Puolison kanssa viikonloppuja tms. joskus kahdestaan.
Ja lohdutuksena, että lapset kasvavat ja kouluikäisten kanssa on jo paljon helpompaa arki.
Lisäksi:
-Maksetaan menot %-osuuksina palkoista
-Siltä ajalta, kun olin 80% työajalla laitettiin minulle kompensaatio eläkerahastoon.
-Mies oli myös jakson vajaalla työajalla, mkä helpotti omaa taakkaa huomattavasti. Ei aina tarvitse olla äiti, joka joustaa työstään!
Meillä palkat siis samaa luokkaa, kun teillä ja samoin työnkuvat samantyyppiset. Asuntolainaa on reilusti, eikä ole perintöjä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää maksullista lasten- ja kodinhoitopalveluita arjen helpottamiseen.
Minä käytän vastaavassa tilanteessa maksullista helpottajaa arjen paineissa kun vaimo ei jaksa.
M39
Tuo on todella hyvä ratkaisu, mulla on sama juttu käytössä. Ei tarvitse kärvistellä puutteessa joka aiheuttaa lisää stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia vinkkejä omasta kokemuksesta:
-80% nelipäiväisenä työviikkona toimii paremmin, kun 6h/päivätyöaika. On selkeämmin vapaa. 6h työpäivät venyvät helposti täysiksi päiviksi.
-Töissä kannattaa tarkistaa omaa suoritustasoaan: Good enough is good enough.
-Arkiliikunta, jos työpaikan/kodin sijainti suo. Esim. filarointi töihin antaa energiaa ja rauhoittaa ajatuksia.
-Hermoston kuormitus tulee yhtälailla fyysisestä, kuin psyykkisestä puolesta. Kovan työstressin aikaan kova treeni ei ole ratkaisu (been there.). Välillä on parempi kävellä ja tehdä kevyttä avaavaa jumppaa.
-Lasten harrastukset voi valita niin, ettei heitä tarvitse kuskailla ympäriinsä kaiken iltaa. Riippuu toki asuinpaikasta, mutta lasten ei ole pakko harrastaa aivan kaikkea, mikä on mahdollista. Meillä asuinpaikka valittu niin, että kaikki liikkuminen onnistuu pyörällä/kävellen/julkisilla. Ei ole omakotitaloa tms., mut
Tässä oli äärimmäisen hyvä kommentti ihan kaikille, ei vain aloittajan tilanteeseen. Mukava lukea näin fiksua tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät pysty keskittymään töihin ja ns. Moniajooneli hoitamaan montaa asiaa.
Töitä tehdessä keskitytään työntekoon ja mielellään yksi asia kerrallaan. Toki nykytyöelämä tätä harvoin mahdollistaa. Mutta lastenhoitoa ei pysty samalla hoitaa kuten joku ylempänä ehdotti.
Kykenemättömät eivät tuetenkään pysty. Kyllä normi töissäkin joutuu vastaamaan puhelimeen ja palvelemaan samaan aikaan fyysistä asiakasta, lisäksi tietokoneella kesken 10-20 työtä, ruutu jaettuna 4 osaan jne. Sitä sanotaan moniajoksi. Totta kaikki eivät pysty siihen. Tiedän tapauksia kun puhelin hälyttää ja kaveri vaan naputtaa tietokoneella tehtävää, jota voisi jatkaa puhelun jälkeen.Nämä tyypit tekevät vain yhtä asiaa kerrallaan eivätkä kykene täydellisempään asiakaspalvelutyöhön. Eivätkä kykene muutamaa minuuttia uhraamaan päivän aikana lapseen.
Mitä tuo muutama minuutti siis sisältää? Ja mitä se lapsi/lapset tekevät sen muun ajan? Onko sinulla lapsia ja millaista lastenhoito on aikanasi ollut?
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviää. Mutta eivät pikkulapset selviä yksin tai isotkaan. Jomman kumman vanhemman pitää olla tavoitettavissa tai usein paikalla. Avustaa lapsia. 10-12v alkaa jo selvitä enemmän itse. Ja isot lapset 7-8v ovat jo itsenäisempiä jos on opetettu kaikki ja turvallisuus. Onko mahdollisuus joustoihin työssä sen verran että joku on paikalla kotona. Onko mummuja, tätejä, serkku, kummi, isä tms. Hyvä ohjeistus pitää olla miten ei saa toimia tai miten voisi auttaa lasta jos tarvii. Entä lastenhoitaja tai kodinhoitaja, jos muita ei ole. Pikkulapsi ei ole pikkuaikuinen että selviää itse ja oppii itse, pitää olla läsnä toisen vanhemman.
Jättäkää ne sukulaiset jo rauhaan! Miksei ap'n lapset ole päivähoidossa?
Eivätköhän ne ole.
Mitä tuo muutama minuutti siis sisältää? Ja mitä se lapsi/lapset tekevät sen muun ajan? Onko sinulla lapsia ja millaista lastenhoito on aikanasi ollut?
vaipan vaihto, 1 kpl nukku ekan vuoden oli helppoa siinä sivussa, voi olla poikkeus. Taitaa olla tapauskohtaista. En yleistä.
ex hoiti ekan ja nykysen kanssa jaettu kaikki hoitovuorot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-No tuo kuvaamasihan on ihan perus vaatimuksia nykyajan työelämässä. Kaikkien pitää pystyä hoitamaan monta asiaa kerralla, ei käy että naputettaisiin rauhassa yksi juttu loppuun. Osalta sujuu paremmin osalta huonommin, mutta ihan tosissaanko olet sitä mieltä, että lisäksi menisi parin pikkulapsen hoito tuosta vaan? Ihan jo pelkkä se työn vaatima "moniajo" on väsyttävää, vaikka lapset olisikin päivät muualla hoidossa. --
No, tuo oli kyllä jo silloin 20-25 vuotta sitten, eikä siihen kaikki kyenneet. Windows 98 aikaa.
lapsien hoito on kyllä varmasti tapauskohtaista eikä ihan kaikilta onnistu, lapsia on niin erilaisia.
Minulla oli (on edelleen) mies, joka jakoi puolet taakasta, eikä ollut osa sitä. Kysymys on hassu, ura, lapset ja puoliso, miten selviän? Ihan kuin se puoliso olisi osa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti elämästäsi. Vähennä tunteja. Itse olin välillä vuosia kotona ja pärjäsimme ihan hyvin.
Nyt lapset muuttaneet omiin koteihinsa ja olemme yhteydessä päivittäin.
Pian olemme isovanhempia ja pääsemme auttamaan lapsiamme eri tavalla kuin aiemmin.
Elämä on upeaa.
Itselläni useita työkavereita, joilla ei ole lapsia ja en vaihtaisi paikkaa koskaan heidän kanssaan.
He täyttävät elämäänsä koirilla, joka viikkoisilla teatteri/museo/laiva/ties millä matkoilla.
Yksin istuvat asunnoissaan ja surkuttelevat, kun on yksinäinen olo.
Elämää voi ja pitää suunnitella jo nuorena. Ja aikuisten tehtävä on opastaa lapsiaan näissä asioissa.
Ja kaikki joilla menee pikkarit nyt solmuun, niin meilläkin kolmesta lapsesta kaksi adoptoitu.
Mitenköhän mun äidin äiti selvis neljän lapsen kasvatuksesta yksin kun mies oli rintamalla. Asuivat maalla ja oli hevosta, kukkoa ja kanaa ja lehmiä ja lampaita. Ainoa kauppa 15 kmn päässä ja sinne mentiin fillarilla, talvella kävellen. Tai lapset toi koulureissultaan. Jos lapsi sairastu todenteolla lähtettiin sitten isolle kirkolle linjurilla. Kaikki hommat jäi ja lapset piti huolta itsestään.
Toki naapurit auttoi, mutta heillä sama tilanne.
Nykyajan kermaperseet valittaa valittaa valittaa vaikka hyvä työ, hyvä liksa, terveet lapset joilla koulupaikat jne jne. Somessa keretään kyllä lorvailla ja saleilla näpsäillä kuvia trikoot päällä mutta ruokaa ei ehdi tehdä eikä lapsia hoitaa.
Miksi ketussa niitä on sitten pitänyt hankkia ? Ajatustoiminta ja kyky suunnitelmallisuuteen 404 !?
Kyllä te selviätte. Lapset kasvaa nopeasti ja kun pysähdyt pohtimaan, niin muutaman kuukauden välein jokin asia on taas muuttunut helpompaan suuntaan. Yksin et voi tehdä muutosta, mutta jos olette miehen kanssa yhteisellä suunnitelma, saatte homman toimimaan.
Arjen helpottamiseen siivooja ainakin pari kertaa kuussa, ruuat kuljetuksella kaupasta, palkkaatte jonkun hakemaan lapset päiväkodista 1-2 päivää viikossa, lastenhoitaja toisinaan illaksi. Joustatte kodinhoidossa siitä mikä ei ole teille tärkeää ja panostatte niihin mikä tuo iloa ja rauhaa.
Miehen kanssa kalenterisulkeiset pari kertaa kuussa, niin että molemmilla on aikaa yksin kotona, harrastuksille, perheen yhteistä aikaa ja teille parisuhdeaikaa myös. Mitään ei ehdi kovin paljon, mutta jos liian pitkään luopuu jostain, niin se näkyy jaksamisessa. Parempi siis pieniä palasia arjessa, kuin kokonaan ilman.
Kannattaa miettiä mikä on teidän näköistä elämää, ei suorittamista ulkoisten paineiden takia, mutta ei myöskään liian karsittua kaikesta "turhasta", niin ettei jäljelle jää mitään arkea piristävää.
Töissä kannattaa myös olla avoin omasta jaksamisesta, jos se vaan mitenkään on mahdollista. Keskity puheessa työhön: jakautuuko teillä työt tasaisesti, tehdäänkö oikeita asioita, tehdäänkö jotain vain koska on aina tehty.
Tämä viimeinen vinkki on helpommin sanottu kuin tehty: ole läsnä lapsille. Silloin, kun olette yhdessä, ole aidosti läsnä ja kerro ja osoita miten rakkaita he ovat ja miten paljon tuovat iloa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä pitäisin turpani kiinni jos tienaisin puolison kanssa 11 tonnia joka kuu. Ap: haista sianvittu noiden "ongelmiesi" kanssa. Voit palkata niille lapsille vaikka minkälaisen lapsenlikan tuommosella rahamäärällä. Ime paskaa. Pthui!
Tällaista on jälki, kun aivottomilla sekakäyttäjilläkin on älypuhelimet nykyään.
Ihan normaalia: puoliso, lapset, työ
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo muutama minuutti siis sisältää? Ja mitä se lapsi/lapset tekevät sen muun ajan? Onko sinulla lapsia ja millaista lastenhoito on aikanasi ollut?
vaipan vaihto, 1 kpl nukku ekan vuoden oli helppoa siinä sivussa, voi olla poikkeus. Taitaa olla tapauskohtaista. En yleistä.
ex hoiti ekan ja nykysen kanssa jaettu kaikki hoitovuorot
Ehkä en nyt hoksaa jotain. Lapsen ensimmäinen vuosi ollaan pääasiassa työelämästä poissa ja hoidetaan lasta. Sitten palataan töihin kun on sopiva aika ja lapset menevät päivähoitoon. Edellä on kuitenkin kommentteja, että ne lapset hoidettaisiin edelleen siinä samalla, kun tehdään töitä. Ei yli 1v. enää jatkuvasti nuku tai mene siinä sivussa, kun vanhempi tekee töitä. Erikoinen ajatus.
Menee sillä verot siitä et jääkö käteen edes 6-7 tonnia ja jos iso asuntovelka. Silti olen osin samaa mieltä mut kirjoituskieltä olisin vähän muokannut.