Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Teidän tuloilla olisi varmaan mahdollista palkata lastenhoitaja silloin tällöin, että saatte omaa aikaa? Vaikka sama tyyppi aina niin tulee tutuksi. 

Liian iso pala oli haastaa itsensä venymään mahdottomaan tehtävään joka vei burnoutin kautta pitkälle sairauslomalle.

Yritys piti ajaa alas ja laittaa asiat uudestaan tärkeys järjestykseen.

Valitsin perheen edun yrittämisen sijaan. Valinta oli oikea. Sain tilaa hengittää ja kehittää parempia strategioita mahdottoman tehtävän läpi vientiin ja tulosta alkaa tulla.

Tein myös muita havaintoja joista kokonaisuus muodostuu ja niihin ei taistelun tiimellyksessä ollut aikaa keskittyä lainkaan.

Rakenteellinen syrjintä joka on maan tapa on se mahdoton tehtävä ja sen tuomat ongelmat alkaa nousemaan esiin kaikkialla ja sitä teen ilman korvausta tai muitakaan avustuksia saamatta.

Seksuaalivähemmistöjen, lastensuojelun ja työntekijöiden ja yrittäjien ym asemaa parantamalla esiin tulee kokonaisuudessa poliittinen mafia joka tuhoaa kaikkien elämää Suomessa.

Tukien kautta asia nousee esiin kuntien ja valtion sekä suuryritysten pysähtyneisyys ja suomettumisen ilmapiiri joka vei kilpailukyvyn Suomesta pois ja EK on se mafia joka tuhoaa kaikkien elämää kaikissa toimialueiden toiminnoissa. Asioita on korjattava ja rakennettava kokonaan uusiksi ja valtaa heiltä pitää karsia isolla kädellä.

Sanoisin että pikkuhiljaa alkaa rytistä rakenteellinen syrjintä liitoksistaan kuitenkin. Toiminta jatkuu ja korjaukset suunnitellaan siinä myöskin etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika saman kuuloinen tilanne ja saman ikäiset lapset kuin ap:lla. Tukiverkkoa onneksi on vähän ympärillä mikä helpottaa.

Meillä käy siivooja kerran kuussa, mikä helpottaa tosi paljon kotitöitä. Tilataan ruoat kotiinkuljetuksella ovelle joka viikko, ei tarvi käydä kaupassa siis kuin poikkeustapauksissa. Kumpikin harrastaa omia harrastuksia useamman kerran viikossa, mitkä henkireikä. Arjessa siis yleensä aina vain toinen on lasten kanssa, ei juuri koskaan olla perheenä - vaan toinen saa siis aina omaa aikaa kun toinen on lasten kanssa. 

Ollaan myös laskettu rimaa. Ei oo maailmanloppu, jos lelut on levällään pitkin ja poikin ja tiskit pöydällä päivän verran. Kunhan kaikilla on puhtaita vaatteita ja arki rullaa. Ehtii sitä sit järjestellä parin vuoden päästä.

Parisuhdeaikaa olisi iltaisin, mutta ollaan niin väsyneitä, ettei jakseta edes yleensä jutella. 

Miksi ihmeessä teillä yleensäkään on tuo perhe jos ette juuri koskaan ole perheenä arkisin? En tajua. Ja sitä omaa aikaa on oltava monta kertaa viikossa. Aivan älytöntä lasten kannalta, eivät elä omaa arkeaan vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat tarvitsevat omat, erilliset henkireikäharrastuksensa, pois perheestä. Itsekkyys huipussaan.

Voi kun saisin kaltaisesi naisen. 

-spurgu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika saman kuuloinen tilanne ja saman ikäiset lapset kuin ap:lla. Tukiverkkoa onneksi on vähän ympärillä mikä helpottaa.

Meillä käy siivooja kerran kuussa, mikä helpottaa tosi paljon kotitöitä. Tilataan ruoat kotiinkuljetuksella ovelle joka viikko, ei tarvi käydä kaupassa siis kuin poikkeustapauksissa. Kumpikin harrastaa omia harrastuksia useamman kerran viikossa, mitkä henkireikä. Arjessa siis yleensä aina vain toinen on lasten kanssa, ei juuri koskaan olla perheenä - vaan toinen saa siis aina omaa aikaa kun toinen on lasten kanssa. 

Ollaan myös laskettu rimaa. Ei oo maailmanloppu, jos lelut on levällään pitkin ja poikin ja tiskit pöydällä päivän verran. Kunhan kaikilla on puhtaita vaatteita ja arki rullaa. Ehtii sitä sit järjestellä parin vuoden päästä.

Parisuhdeaikaa olisi iltaisin, mutta ollaan niin väsyneitä, ettei jakseta edes yleensä jutella.&

Minä olisin todella tarvinnut omaa aikaa, olla aivan yksin omien ajatusten kanssa, ladatakseni pään sisällä olevat "patterit". Koska sitä en saanut, pää toimi huonosti. En pystynyt keskittymään, olin jotenkin pää pyörällä, ja vähän poissaoleva.

Introvertti joku sanoisi. Jos itsellä ei ole tämän kanssa ongelmia se ei tarkoita sitä, etteikö jollain toisella ole.

En ole tyhmä tai laiska (vuodelta 1994 5 Laudaturia, opiskelut ja työt OK!), mutta aivoni vain tarvitsevat välillä rauhaa).

Musta se on aika jännä, että tullaan itkemään tänne perhe-elämän kuormittavuudesta, vaikka noilla tuloilla ihan elää ja itse olet tuohon tilanteeseen ajautunut, eikä kukaan muu ihminen sua siihen pakottanut. Mietipä kun ennen ollaan oltu esim.tehtaalla tai sahalla ja saatu 7-9 lasta..sillonkin ollaan jaksettu eikä tultu itkemään vauva.fi:hin.🤷🏾 Onkse palstan lukijoiden harteilla? Tee itse siirrot mitä voit, jotta jaksat.

Jos joku kysyy, miten asiantuntijan työ kuormittaa enemmän kuin sairaanhoitajan työ..voin sanoa että voi kuormittaa, mutta eri tavalla! Jos vaikka on esim. virassa julkisella, vaitiolovelvollisuus ja tekee syrjäytyneiden kanssa töitä. Sillon saattaa kuormittua aivot ja täten kognitiivinen jaksaminen, jos tahti on kova. Eriluonteista työtä tietysti ja riippuu yksilöstä, kuormittuuko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

 

           Lakanat pesulaan ? ? Nopeammin ne laittaa  koneeseen ja sitten kuivumaan 😅

Miksi näissä ketjuissa joissa avaudutaan pikkulapsivaiheeseen kuuluvasta väsymyksestä tai muista arjen ikävistä puolista tullaan aina ilkkumaan, että mitäs läksit, oma valinta, tuliko yllätyksenä jne.?

Mitä nautintoa saatte tuollaisesta?

Kyllähän jokainen tietää senkin, että avioliitto päättyy joko eroon tai puolison kuolemaan, mutta ei silloin surevalle tulla ilkkumaan että tuliko yllätyksenä että liitot eivät ole ikuisia, mitäs menit naimisiin.

Samaa mietin. Myötätuntoa vähän muille ihmisille, jooko. Toki sitä on vaikea antaa muille, jos ei ole itse saanut / suo itselleenkään <3

Oma jyväseni tähän keskusteluun:

Meillä on aktiivinen, ihana mutta levottomasti nukkuva 3-vuotias ja kaksoset tulossa. Muutoin tulojen jne kannalta samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Välillä voimat ovat itsellä jo nyt ihan lopussa, mutta liittyy toki tähän raskauteenkin (mm todettu anemia), pitkään jatkuneisiin uniongelmiin sekä pahaan migreeniin (väh. 8 kohtausta/kk). Välillä pohdin, miten jaksamme tulevan vuoden. Keinoja, jotka ovat jo itsellä käytössä:

- 80% työaika

- kotityöt ja lapsen sairauspoissaolot jaetaan miehen kanssa tasan

- ostimme toisillemme joululahjaksi 80e maksavan robotti-imurin :D Se on kyllä auttanut, vaikka onkin vempula

- en aina tee parastani töissä vaan lepään, kun tarvitsen taukoa

- koti on välillä kaaoksessa

- oma aika ja kaverien tapaaminen on vähentynyt, mutta samalla perheaika lisääntynyt - huomaan sen olevan suurimpia ilonaiheita ja henkireikiä itselleni :)<3

- pyydämme säännöllisesti äitiäni hoitoavuksi, esim.lapsen ollessa toipilas tai kumppanin ollessa työmatkalla - n. 2kk /kk päiväksi tai yön yli

- siskon perheen kanssa joskus vuorottelemme lasten kanssa niin, että saamme n. 2kk välein parisuhdeaikaa kumppaniemme kanssa - eli lapset toiselle hoitoon ja itse jonnekin yöksi

- kävin terapiassa aiemmin - se kantaa pitkään

- jakaminen - muillakin on vaikeaa, mutta jos kukaan muu ei tunnusta sitä, tuntee olevansa kovin yksin 

- itsemyötätuntoa, sitä on vaikea opetella, mutta jossain kohtaa on pakko!

Tsemppiä kaikille <3

Meillä on pärjätty siten että on leikattu omista standardeista. Ei ole turvaverkkoja täälläkään.

Ei suursiivouksia, vaan silloin tällöin huiskaisten tehty pikaimurointi. Lasten vaatteita ei todellakaan viikkailla vaatekaappiin, vaan lajitellaan hyllyille laitettuihin koreihin sellaisenaan. Säännöllistä osallistumista vaativia harrastuksia on pistetty tauolle. Vaikka valmis- ja noutoruokia on pyritty välttämään, niin ruoka tehdään terveellisyys ja helppous edellä. On ostettu sellaisia palveluja mitä on normaalisti tehty itse (mikä toki maksaa, joten pitää arvioida ajankäytöllinen hyöty). Ostetaan siis esim. polttopuut nykyään valmiina. Puutarha on jätetty hunningolle ja "hoidetaan" vain kerran kesässä raivaussahalla.

Lyhyet vapaat hetket käytetään siihen että unelmoidaan mitä tehdään sitten kun ruuhkavuodet ovat ohi. Tiedän jo tarkkaan mitä taimia ostan ja mihin ne istutan, jahka on taas aikaa keskittyä puutarhaan. Pikkulapsiaika on vain muutaman vuoden jakso elämässä ja nyt otetaan siitä kaikki irti. Sitä on aika muistella myöhemmin sitten kun möyrin taas joka kesä puutarhassa.

Miten ap:n oravanpyörä eteni? Olisi kiva, jos näissä ketjuissa olisi joskus pidempi aikajänne ja kehityskulku.

Haastan jokaista, joka onnistuu tekemään aloituksen, joka saa tuulta alleen (ja jota ei poisteta), tulemaan päivittämään kuulumiset vaikka vuoden päästä aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen Au par tai joku suomalainen työtön tuohon hommaan tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset. Ehkä tuttavapiirin kautta voisi löytyä sopiva henkilö. Noin suurilla tuloilla tällaiselle on varaa maksaakin enemmän kuin 595 euroa kuukaudessa. Tämä pari tienaa kuukaudessa enemmän kuin mitä itse tienaan vuodessa. Olen siis työtön, jonka ainoa tulo on työmarkkinatuki. 

Ja jos ne ei halua? Suomessa ei tietääkseni vielä ole maaorjia. Asiantuntijoita Suomessa riittää toki joka asiaan, kunhan palkka on tarpeeksi iso.

Vierailija kirjoitti:

Liian iso pala oli haastaa itsensä venymään mahdottomaan tehtävään joka vei burnoutin kautta pitkälle sairauslomalle.

Yritys piti ajaa alas ja laittaa asiat uudestaan tärkeys järjestykseen.

Valitsin perheen edun yrittämisen sijaan. Valinta oli oikea. Sain tilaa hengittää ja kehittää parempia strategioita mahdottoman tehtävän läpi vientiin ja tulosta alkaa tulla.

Tein myös muita havaintoja joista kokonaisuus muodostuu ja niihin ei taistelun tiimellyksessä ollut aikaa keskittyä lainkaan.

Rakenteellinen syrjintä joka on maan tapa on se mahdoton tehtävä ja sen tuomat ongelmat alkaa nousemaan esiin kaikkialla ja sitä teen ilman korvausta tai muitakaan avustuksia saamatta.

Seksuaalivähemmistöjen, lastensuojelun ja työntekijöiden ja yrittäjien ym asemaa parantamalla esiin tulee kokonaisuudessa poliittinen mafia joka tuhoaa kaikkien elämää Suomessa.

Tukien kautta asia nousee esiin kuntien ja valtion

Venäjän perintö. Ei ole kykyä ruotsalaisten tavoin luoda vaurautta, joten on tittelinkipeät asiantuntijat ja sitten nykyajan pajari eliitti. Kaveri pääsi venäläisen äitinsä kuoltua syöpään isänsä luokse Puolangan korpimökkiin mutta eiköhän joku pajari siellä ole jo ne maat syönyt. Valtio, kirkko ja suuryhtiöt eivät jaa metsää köyhille, koska muutama ökyisäntä yhdessä velkaisen keskiluokan kanssa vaatisi metsää myös itselleen. Varallisuutta ei voida hajauttaa tai mitään utopia kokeiluja tehdä minua syntymäköyhää tai monia muita suomalaisia vaivaavan kateuden sekä voiman ja kauneuden palvonnan takia. Tämä johtaa lopulta maan väestön romahdukseen.

Tee hommasi, äläkä ulise. On tuota pärjätty ennenkin, vaikka on ollut perhe ja käyty töissä ja toinen tehnyt vielä kahta työtä sen rahallisen pärjäämisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen Au par tai joku suomalainen työtön tuohon hommaan tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset. Ehkä tuttavapiirin kautta voisi löytyä sopiva henkilö. Noin suurilla tuloilla tällaiselle on varaa maksaakin enemmän kuin 595 euroa kuukaudessa. Tämä pari tienaa kuukaudessa enemmän kuin mitä itse tienaan vuodessa. Olen siis työtön, jonka ainoa tulo on työmarkkinatuki. 

Ja jos ne ei halua? Suomessa ei tietääkseni vielä ole maaorjia. Asiantuntijoita Suomessa riittää toki joka asiaan, kunhan palkka on tarpeeksi iso.

Just näin. Eikös se joku just vähän aikaa sitten halunnut itselleen työntekijän 2 euron tuntipalkalla. Toivottavasti oli etukäteinen aprillipila.

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Allekirjoitan muut, mutta oma harrastus (vaikka vain kävely lenkki tai tunti salilla) edes kerran viikkoon tekee ihmeitä stressille.

Tuolla (palkka)tasolla työt eivät vähene samassa suhteessa vaikka siirtyisit osa-aikaiseksi. Kokemusta on.

Aika moni täällä ehdottelee apua työajan ulkopuolelle; siivoojaa, lapsenvahtia, valmista ruokaa kotiin toimitettuna etc. mahdollisesti siksi, että AP teki aloituksessa selväksi että rahaa on keskipalkkaista enemmän. Työtaakkaa helpottamaan joku ehdotti assaria, se olisi tietty mukava helpotus myös..

Ehdottiko kukaan AP pysähtymistä, peiliin katsomista, omien prioriteettien kriittistä tarkastelua, ehkä jopa terapiaa, työn- tai perheohjausta tai kaikkia? Jos ei lisäksi ole kovin urakeskeinen tai välitä titteleistä, miksi pitää valtaosa arjesta kiinni siinä?

APäidin hyvinvointi etusijaille, henkisen ja fyysisen jaksamisen ylläpitämiseen riittävästi tilaa ja aikaa. Tämä avaa lapsille, heidän kanssa olemiselle ja kasvattamiselle enemmän tilaa ja lempeää läsnäolevaa aikaa, vaikka varsinainen yhdessä vietetty aika ei kellosta katsoen pitenisi nykyisestä. 

Vanhemmille keskenäistä yhteistä aikaa väliin, vaikka väsyneenä illan päätteeksi hetki käsi kädessä eikä käsi puhelimella. Kommunikaatiolle aikaa, keskinäisen luottamuksen vahvistaminen ja yhteishenki kuntoon lapsiarkea taklaamaan -- vielä tulee ne ajat kun olette taas vain kahden ja työlle on kaikki maailman aika ainakin kahdeksasta neljään.

Se hyvä työ tai ura ei vaan hautakiveä korista, mutta jos haluaa lasten sinne kukkia tuovan ne kannattaa pitää lähellä

Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet kovin lyhyitä. Tsemppiä AP!

Tunnistat jo hyvin oman tilanteesi ja sen, että kuormitus on kasvanut. Pienten lasten, vaativan työn ja tukiverkkojen puutteen yhdistelmä on raskas eikä se, että olet "suorittajaluonteinen", helpota asiaa. Et ole yksin tässä tilanteessa, ja moni painii saman haasteen kanssa.

Mitä voit tehdä?

1. Pohdi, mikä on tärkeintä juuri nyt

Tavoitteletko hyvinvointia, uraa, perheen tasapainoa vai yritätkö venyä kaikkeen yhtä aikaa?

3- ja 5-vuotiaat ovat vielä pieniä, mutta jo muutaman vuoden päästä arki helpottuu.

2. 80 % työaika hyvä vaihtoehto vai ei?

Monilla se johtaa siihen, että työmäärä ei vähene tarpeeksi, mutta palkka kyllä.

Kannattaisiko kokeilla ensin kevyempää versiota, esim. joka toinen perjantai vapaaksi?

3. Osta palveluita, jos mahdollista

Teillä on hyvät tulot, joten voisiko kodin töitä ulkoistaa enemmän?

Siivouspalvelu

Lastenhoitoapu (satunnaisesti, edes joskus)

Ruoan tilauspalvelut / valmiit ateriat joinakin päivinä

4. Miehen kanssa selkeä työnjako

Käyttekö säännöllisesti läpi, kumpi hoitaa mitäkin, vai ajautuuko arki siihen, että teet enemmän?

Pitäisikö työkuormaa jakaa enemmän tasan, vaikka vuoroviikoin kevyemmällä vastuulla kotona?

5. Arjen yksinkertaistaminen

Onko kodin ja perhearjen pyörittämisessä kaikkea sellaista, mistä voisi karsia?

Esim. lasten harrastukset, kokkailu, jatkuva siisteyden ylläpito kaikki nämä lisäävät kuormaa.

6. Priorisoi lepo ja oma aika

Parisuhde ja oma aika saattavat tuntua nyt "ylimääräisiltä", mutta ne auttavat jaksamaan pitkällä tähtäimellä.

Voisitteko ottaa yhteistä aikaa edes kerran kuussa ja omaa aikaa viikoittain?

Lopuksi

Tämä on elämänvaihe, ei pysyvä tila. Jotkut valitsevat kevyemmän työajan näissä ruuhkavuosissa ja palaavat myöhemmin täyteen panokseen. Jos 80 % työaika pelottaa, voit kokeilla pienempiä muutoksia ensin ja testata, miltä kevyempi työkuorma tuntuisi.

Tunnistatko itse jonkin ensimmäisen konkreettisen asian, jonka voisit muuttaa jo tällä viikolla?

ChatGPT