Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein ja miksi te itkette?
Itse en aiemmassa elämässäni itkenyt kuin hyvin harvoin, ja silloinkin suht lyhyesti ja piilossa myös puolisolta. Kun sitten tuli vakava uupumus niin siitä jotkut hanat (tai padotut tunteet) aukesivat ja itkusta ei tullut loppua kuukausiin. Joskus ihan sellaista hätääntyneen lapsen itkua joka ei tunnu loppuvan. Paranemisen tiellä ei enää itkua puske joka päivä mutta vielä usein ja olen alkanut miettiä josko kaikki tunteet ja kyyneleet olivat olleet padottuna ja piilotettuna ihan liian kauan. Ja olisi ollut tervettä vaan antaa aina kaiken tulla esiin. Kuinka usein itse itket, itketkö muiden edessä, mistä syistä ja onko sulla parempi ja pahempi olo sen jälkeen?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Itken kyllä joka viikko vähintään kerran monest useammin. Liikutun tunteikkaista elokuvista, ohjelmista tai järkyttävistä uutisjutuista. Liikutun kauniista musiikista ja koskettavista sanoituksista. Saaten myös itkeä jos katselen vanhoja kuvia tai videonpätkiä lapsistani tai edesmenneistä sukulaisista tai ystävistä. Itken kaikissa juhlissa: häät hautajaiset, ristiäiset, lasten joulu- tai kevätjuhlat.
Itken myös lapsen pitkäaikaissairautta ja usein työpäivän päätyttyä ihan väsymystä ja työstressiä tai töissä sattuneita tai tietoon tulleita ikäviä asioita.
Taidan olla herkkä ja helposti tunteet näyttävä. Nauru on yhtä herkässä.
Vitsi olispa ihanaa olla noin, että nauraa ja itkee vapaasti ja paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikuinen ihminen mies, joka itkee maailmanpahuutta,lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Vältän seurassa itkemistä, paitsi perheterapian yksilöajoilla joilla saan kerrankin olla avoimesti uupunut ja epätoivoinen eikä tartte esittää lapsille vakaata ja puolisolle tyyntä. Puoliso ei kestä muiden ihmisten tunteita, mikä selittänee osittain perheterapian tarpeen, mutta suurin kuormitustekijä on lapsen vakava sairaus ja riittämättömyys sen ja sisarusten tarpeiden äärellä.
Mutta olen kyllä itkenyt esim. viimeisen kolmen kuukauden aikana lisäksi töissä (yksin omassa työhuoneessa), autossa, lenkillä puhelussa, omassa sängyssä, vessassa, uimahallissa, futisturnauksessa pukkarin käytävällä... Usein itkun laukaisee ystävän vakavampi kysymys siitä miten menee tai se että päädytään puhumaan perheasioista. Yksin ollessa itku voi olla ihan holtitonta ulinaa, seurassa yleensä muutama kyynel, huulen puremista, syviä henkäyksiä ja "kyllä mä pärjään" -hymy.
Joku vois ajatella että ei mee hyvin. Ja olla oikeassa. Esim. töistä olisi kiva selvitä itkemättä.
Itken kohtalaisen usein, eri syistä. Edellisen kerran oli kaksi päivää sitten. Joskus surulliset muistot, joskus koskettava kirja tai elokuva. Joskus nälkäkiukku ja turhautuminen.
En osaa sanoa. Ehkä kerran pari vuoteen kyynel voi vierähtää. Itkin enemmän kuin sen pari liikutuksen/surun kyyneltä viimeksi 9 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken kyllä joka viikko vähintään kerran monest useammin. Liikutun tunteikkaista elokuvista, ohjelmista tai järkyttävistä uutisjutuista. Liikutun kauniista musiikista ja koskettavista sanoituksista. Saaten myös itkeä jos katselen vanhoja kuvia tai videonpätkiä lapsistani tai edesmenneistä sukulaisista tai ystävistä. Itken kaikissa juhlissa: häät hautajaiset, ristiäiset, lasten joulu- tai kevätjuhlat.
Itken myös lapsen pitkäaikaissairautta ja usein työpäivän päätyttyä ihan väsymystä ja työstressiä tai töissä sattuneita tai tietoon tulleita ikäviä asioita.
Taidan olla herkkä ja helposti tunteet näyttävä. Nauru on yhtä herkässä.
Vitsi olispa ihanaa olla noin, että nauraa ja itkee vapaasti ja paljon :)
Miksi se olisi ihanaa? Tutkitusti itkusta on ihmiselle vain haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vältän seurassa itkemistä, paitsi perheterapian yksilöajoilla joilla saan kerrankin olla avoimesti uupunut ja epätoivoinen eikä tartte esittää lapsille vakaata ja puolisolle tyyntä. Puoliso ei kestä muiden ihmisten tunteita, mikä selittänee osittain perheterapian tarpeen, mutta suurin kuormitustekijä on lapsen vakava sairaus ja riittämättömyys sen ja sisarusten tarpeiden äärellä.
Mutta olen kyllä itkenyt esim. viimeisen kolmen kuukauden aikana lisäksi töissä (yksin omassa työhuoneessa), autossa, lenkillä puhelussa, omassa sängyssä, vessassa, uimahallissa, futisturnauksessa pukkarin käytävällä... Usein itkun laukaisee ystävän vakavampi kysymys siitä miten menee tai se että päädytään puhumaan perheasioista. Yksin ollessa itku voi olla ihan holtitonta ulinaa, seurassa yleensä muutama kyynel, huulen puremista, syviä henkäyksiä ja "kyllä mä pärjään" -hymy.
Joku vois ajatella että ei mee hyvin. Ja olla oikeassa. Es
Joo en itsekään ole varmaan ikinä itkenyt holtittomasti ystävän edessä mutta yksin autossa tai suihkussa tm kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista tarkalleen. Varmaan Ahtisaaren hautajaisien aikaan. Välillä jos menee parisuhteessa huonosti, niin silloin myös. Se on huono asia, koska vie sen fokuksen pois siitä itse asiasta. Vältänkin aina itkemistä muiden silmissä. En halua olla yhtään heikompi kuin miltä näytän ja vaikutan valmiiksi jo...
M22
Ymmärrän miksi välttelet itkua, mutta se ei ole oikein, että joutuu piilottamaan kipeän osan itsestään. Sinä saat olla juuri niin heikko tai vahva kuin olet ja se on vahvuutta, että uskaltaa näyttää myös kipunsa.
Naisen edessä se on erittäin vaarallista. Olen huomannut, että sitä käytetään häikäilemättä mua vastaan sitten. Mutta ei sille oikein mitään siinä tilanteessa voi
M22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken kyllä joka viikko vähintään kerran monest useammin. Liikutun tunteikkaista elokuvista, ohjelmista tai järkyttävistä uutisjutuista. Liikutun kauniista musiikista ja koskettavista sanoituksista. Saaten myös itkeä jos katselen vanhoja kuvia tai videonpätkiä lapsistani tai edesmenneistä sukulaisista tai ystävistä. Itken kaikissa juhlissa: häät hautajaiset, ristiäiset, lasten joulu- tai kevätjuhlat.
Itken myös lapsen pitkäaikaissairautta ja usein työpäivän päätyttyä ihan väsymystä ja työstressiä tai töissä sattuneita tai tietoon tulleita ikäviä asioita.
Taidan olla herkkä ja helposti tunteet näyttävä. Nauru on yhtä herkässä.
Vitsi olispa ihanaa olla noin, että nauraa ja itkee vapaasti ja paljon :)
Miksi se olisi ihanaa? Tutkitusti itkusta on ihmiselle vain haittaa
Hah, tutkitusti nimenomaan ei ole haittaa vaan hyötyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähintään kerran päivässä itken lyhyesti.
Aina tulee jotain.
Yleisesti ottaen kannan maailman murheita harteillani, kuten eläinrääkkäys ja lasten huono kohtelu.
Ihan kaikenlainen eläinrääkkäys kauhistuttaa, myös tuotantoeläimet ja turkiseläimet.
Kunpa ihmiset oppisivat arvostamaan näitä hienoja olentoja enemmän, ne on yksilöitä jpilla on tunteet ja halu elää <3
Ja saamalla harmittaa kun niin monet haluavat sulkea silmänsä näiltä ja sanovat ettei saa lukea saatikka jakaa :(
Tekopyhää.
kyllä jos lihaa syö pitäisi pystyä katsomaan miten se tapetaan, koska ei se liha itsestään siihen laitaselle tule. Ihan ihmeellistä joillakin tämä ajattelutapa.
Näin se ihmiskunta tuhoaa itse itsensä, kun kukaan ei halua katsoa.
Se saa minut usein itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa kun on menkat
Joo sama
En itke helposti. Muutama vuosi sitten itkin usein koska pelkäsin itselläni syöpää. Ei ollut onneksi. Tällä hetkellä viimekerta kun itkin oli muutama kuukausi sitten, aiheena liikuttava rescue-koira tapaus intiasta. Sen sijaan olen kova nauramaan, löydän hauskuutta melkein kaikista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikutun helposti. Mutta en varsinaisesti laske sitä vielä itkuksi, koska se on aikalailla automaattinen reaktio.
Todella harvoin itken oikeasti. Saatan liikuttua kyyneliin vaikka urheilua katsoessa, mutta isot itkut kuten vanhempien kuolema on itkemättä. Aluksi vain työnsin pois itkun ajatellen että palaan tähän kun lapset ovat isompia, mutta opin sivuuttamaan oman suruni niin pätevästi, että en enää osaa surra ja itkeä.
En ole kova itkemään. Surulliset leffat kyllä itkettää. Sit mulla nousee helposti vedet silmiin niin liikutuksesta kuin ilostakin. Mutta mä purskahdan spontaanisti itkuun oikein hyvän seksin jälkeen. Siis orgasmi laukaisee mussa fyysisesti itkureaktion. Se on varmaan jotain euforiaa, ei missään nimessä surua tms. Oma mies on tähän tottunut ja pitää itseään superrakastajana kun näin käy :) mutta joku vieraampi vois pikkusen pelästyä :D
Tuostahan on Leevi & the Leavings tehnyt biisinkin: Itkisitkö onnesta...jos p***sin sua kunnolla...
En itke kovin usein. En pidättele itkua tai patoa tunteita, mutta ei mua vain itketä. Kaikki itkut viimevuosina ovat tainneet liittyä johonkin riitaan kumppanin kanssa ja niihin on myös aina liittynyt jokin uuvuttavampi jakso elämässä tai muuten vain väsymys.
Tällä hetkellä olen itkenyt viikon ajan . Kauheet turvonneet silmät . Elämää ei oikein jaksa.
Itken kyllä joka viikko vähintään kerran monest useammin. Liikutun tunteikkaista elokuvista, ohjelmista tai järkyttävistä uutisjutuista. Liikutun kauniista musiikista ja koskettavista sanoituksista. Saaten myös itkeä jos katselen vanhoja kuvia tai videonpätkiä lapsistani tai edesmenneistä sukulaisista tai ystävistä. Itken kaikissa juhlissa: häät hautajaiset, ristiäiset, lasten joulu- tai kevätjuhlat.
Itken myös lapsen pitkäaikaissairautta ja usein työpäivän päätyttyä ihan väsymystä ja työstressiä tai töissä sattuneita tai tietoon tulleita ikäviä asioita.
Taidan olla herkkä ja helposti tunteet näyttävä. Nauru on yhtä herkässä.