Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein ja miksi te itkette?
Itse en aiemmassa elämässäni itkenyt kuin hyvin harvoin, ja silloinkin suht lyhyesti ja piilossa myös puolisolta. Kun sitten tuli vakava uupumus niin siitä jotkut hanat (tai padotut tunteet) aukesivat ja itkusta ei tullut loppua kuukausiin. Joskus ihan sellaista hätääntyneen lapsen itkua joka ei tunnu loppuvan. Paranemisen tiellä ei enää itkua puske joka päivä mutta vielä usein ja olen alkanut miettiä josko kaikki tunteet ja kyyneleet olivat olleet padottuna ja piilotettuna ihan liian kauan. Ja olisi ollut tervettä vaan antaa aina kaiken tulla esiin. Kuinka usein itse itket, itketkö muiden edessä, mistä syistä ja onko sulla parempi ja pahempi olo sen jälkeen?
Kommentit (120)
Itken ikävää tai jonkinlaista kaipuuta mun kakkosmiestä kohtaan. Itken yksin kotona, yleensä nukkuun mennessä. Kerta kaks viikossa, hetken vain.
Hankalaa kun tietää ettei ikinä ole mitään sen enempää hänen kanssaan, kumpikin kun olemme jo naimisissa. Haluaisin nukahtaa kainaloon edes kerran. Vaikea ajatella että ei koskaan.
Muuten itken pari kertaa kuussa yleistä työ tai muuta harmitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kysyy, kuinka voit, niin liikutun siitä niin paljon, että purskahdan välittömästi itkuun. Tosin yleensä kukaan ei koskaan kysy sitä. Ei koskaan. Pari kertaa toisen henkilön tuttu on kysynyt, ja siitä huomasin tämän itku herkkyyden.
Tein juuri matematiikan tentin ja se meni päin helvettiä. Sain 4/10 pistettä siitä ja olen aivan hajalla. Menen ihan lukkoon numeroiden kanssa ja ikinä ne tehtävät eivät ole suoraan harjoituksista, en osaa soveltaa saatana yhtään. Kai mun opinnot jää nyt tähän.
Se tunne, kun ajastin lähtee juoksemaan ja pää tyhjenee niin, etten osaa edes laskea yhteen siinä tilanteessa. Nyt makaan sohvalla aivan voipuneena ja migreeni tulee. Vihaan tätä avuttomuuden tunnetta!!!!
Vierailija kirjoitti:
Raskaana ollessa kaikki liikutti ja itketti!
Ja mä purskahdin nyt itkuun kun taas tuli muistutus siitä, etten saanut koskaan kokea raskaana oloa enkä perustaa perhettä.
Minä itken aina kun katson peiliin, eli useasti.
Koska kaunis vahva ja tumma nuoruuden hiukset ovat poissa, on vain ohut harmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuli kyynel silmään kun katselin you tubista Scott Calumin ja Leona Lewisin kappaletta You are the reason. Nyyh.
Kun olin Stockalla töissä, itkin aamuin illoin. Sit ku irtisanouduin en ole kertaakaan sen jälkeen itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana ollessa kaikki liikutti ja itketti!
Ja mä purskahdin nyt itkuun kun taas tuli muistutus siitä, etten saanut koskaan kokea raskaana oloa enkä perustaa perhettä.
Sama tänään, lämpimin terveisin -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin Vilja Eerikasta, Koskelan teinimurhasta ja tämän 4 v kohtalosta, en ymmärrä tätä pahuutta.
Tänään kova itku kun tuntuu että semmonen musta suru/ahdistus/ikävä-tunnepallo istuu tiukasti jossain vatsan kohdalla ja sitä ei saa ulos vaan itkulla jotenkin helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena itkin herkästi kaikenlaisesta, ikävästä, surusta, pahasta mielestä, pettymyksestä. Mutta nyt vanhempana ei enää osaa itkeä tai ei tule kyyneleitä. Liikutun, mutta en enää niin herkästi kuin nuorena.
Jos kyyneleet helmiä ois, mua rikkaaksi mainita vois
itken paljon ilosta, surusta, omista ja maailman. Nykyisin vain yksin ja hetken. Aikoinaan purskahdin itkuun vaikka kadulla kävellessä. Tuolloin oli kaikki asiat pielessä. En olisi selvinnyt elämästäni varmaankaan ilman varaventtiiliäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken usein, niin kuin myös nauran. Kaunis musiikki saa itkemään, itkin jo lapsena kun kuulin lasten laulua. Surulliset ja onnelliset elokuvat itkettävät. Itken surusta, onnesta ja ilosta. Pari kertaa viikossa varmaan itkeä tirautan.
Itken silloin kun on jotain itkun aihetta. Aika usein on. Tänään oli nauruun aihetta, kun sain hepulin puhelimessa ollessani ja rupesin puhumaan vallan vallattomia. Sekä nauru että itku helpottavat jännitystiloja, pelkoja, ahdistusta ja vähentävät sisäistä painetta. Itken kun näen youtube-videoissa ihmisille tai eläimille tapahtuneen jonkin onnettomuuden ja sitten kun näytetään miten ihmiset rientävät auttamaan joko pulaan joutunutta eläintä tai jollakin tavalla ongelmissa olevaa ihmistä. Toisin sanoen, itken kun näen ihmisten hyvyyttä ja auttamishalua. Siitä puhutaan liian vähän, suhteessa siihen miten paljon puhutaan kaikesta kauheasta mitä ihmiset tekevät toisilleen ja luontokappaleille.
Eläimetkin auttavat toisiaan, nekin osaavat olla empaattisia, auttavaisia ja huolehtivaisia. Itken ilosta kun näen miten joku pahassa paikassa ollut pelastuu, olipa se eläin tai ihminen.
Viimeksi itkenyt varmaan joskus kakarana ennen teini-ikää. Olen 44 vuotias mies
Tutkija: Suomalainen itkee salaa "Mieluummin mennään työpaikan vessaan tai yksin kävelylle"
Itken usein. Reagoin jotenkin hyvin vahvasti menetyksen aiheuttamaan suruun sekä maailmassa vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen. Oli se sitten totta tai kuviteltua, omakohtaisesti koettua tai muille tapahtunutta. Toisaalta joskus itkettää kaunis kappale tai lauluääni, tärkeän ihmisen antama huomionosoitus tai teko, ihmisten kiltteys ja auttamishalu.
Eli toisin sanoen itkettää maailman hyvyys ja pahuus.
Olen normaali tervejärkinen aikuinen. En itke tyhjiä kuten te terapiassa ravaavat akat.
Joka viikko muutaman kerran lähinnä kroonisen kivun takia. Itken myös usein jos ärsyttää tarpeeksi ja jatkuva kipu onkin yksi asia mikä ärsyttää jumalattomasti.