Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein ja miksi te itkette?
Itse en aiemmassa elämässäni itkenyt kuin hyvin harvoin, ja silloinkin suht lyhyesti ja piilossa myös puolisolta. Kun sitten tuli vakava uupumus niin siitä jotkut hanat (tai padotut tunteet) aukesivat ja itkusta ei tullut loppua kuukausiin. Joskus ihan sellaista hätääntyneen lapsen itkua joka ei tunnu loppuvan. Paranemisen tiellä ei enää itkua puske joka päivä mutta vielä usein ja olen alkanut miettiä josko kaikki tunteet ja kyyneleet olivat olleet padottuna ja piilotettuna ihan liian kauan. Ja olisi ollut tervettä vaan antaa aina kaiken tulla esiin. Kuinka usein itse itket, itketkö muiden edessä, mistä syistä ja onko sulla parempi ja pahempi olo sen jälkeen?
Kommentit (120)
En muista, milloin viimeksi olisin itkenyt. N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itken aivan spontaanisti ja avoimesti silloin kun on itkun paikka.
En peittele tunteitani ja itkeminen auttaa aivan oikeasti.
Se mikä harmittaa on se, että kun oikein suutun alan helposti itkeä. Suuttumuksen tunne purkautuu myös itkuna jostain syystä. Ihan lähiaikoina ei näin ole käynyt mutta muistan yhden kerran kun suutuin niin tulisesti että itkin, ja toinen osapuoli pelästyi kiukkuani. Tämä tapahtui eräässä julkisessa instanssissa jossa tunsin tulleeni väärin kohdelluksi kuten tulinkin. Ukko siellä luuli nujertavansa minut, asento ja puhetyyli jo oli sellaiset. Pelästyi kun annoin tulla.
Kivusta en yleensä itke, minulla on korkea kipukynnys. Miesten perään en ole koskaan itkenyt. Surusta itkin kauan kun jouduin kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta kissastani. Se särki sydämeni ja vieläkin välilllä itken.
En tiedä oliko tuo julkinen instanssi työpaikka mutta tuosta tuli mieleeni oma työpaikkani ja kuinka itseäni harmittaa jos on alkanut tulla kyyneleitä silmiin kun on mennyt johdolle (erityisesti kun kyseessä miespuolinem johtaja) puhumaan jostain epäreiluudesta tm. Ja yrittänyt olla jotenkin pro/tiukkana mutta asiallinen. Ja sitten tajuaa että alkaa itkettää. Ja mieleen tulee että nyt se ajattelee että olen vain hysteerinen / ylitunteellinen.
Vaikea sanoa arviota, mutta kerran pariin viikkoon. Syyt itkulle ovat usein anime, manga, videopelit, musiikki (animesta tai videopeleistä), vanhempien ikääntyminen jne. M25
Itkin viimeksi vuonna 2019 (jouduin äkisti lopettamaan lemmikkini), sitä edeltävää kertaa en muista. En vaan ole itkijätyyppiä, en ole koskaan ollut. Puran pahaa oloa ennemmin juoksemalla omissa oloissani, fyysinen rasitus toimii itselläni paremmin tunteiden käsittelyssä.
Mun vanhemmat ovat nähneet lapsena mun itkevän, kukaan muu ei.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa arviota, mutta kerran pariin viikkoon. Syyt itkulle ovat usein anime, manga, videopelit, musiikki (animesta tai videopeleistä), vanhempien ikääntyminen jne. M25
Itsellä jos eism alakuloa, surua tms tunnetta, välttelen kaiken keinoin musiikkia, tuo liikaa tunteita pintaan ja siis kyyneleitä.. Jotkut taitaa tehdä juuri toisinpäin, eli nimenomaan haluaa tuntea ne tunteet, laittaa sellasta musaa että ne tunteet vajvistuu ja antaa tulla ja sitten on parempi olo. Itse en ole ikinä koettanut tai halunnut, en tiedä miksi se ahdistaa tosi paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa arviota, mutta kerran pariin viikkoon. Syyt itkulle ovat usein anime, manga, videopelit, musiikki (animesta tai videopeleistä), vanhempien ikääntyminen jne. M25
Itsellä jos eism alakuloa, surua tms tunnetta, välttelen kaiken keinoin musiikkia, tuo liikaa tunteita pintaan ja siis kyyneleitä.. Jotkut taitaa tehdä juuri toisinpäin, eli nimenomaan haluaa tuntea ne tunteet, laittaa sellasta musaa että ne tunteet vahvistuu ja antaa tulla ja sitten on parempi olo. Itse en ole ikinä koettanut tai halunnut, en tiedä miksi se ahdistaa tosi paljon
Olen varmaan viimeksi itkenyt noin 20 vuotta sitten hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes viikoittain tulee itkettyä. Yleensä liikutuksesta tai myötätunnosta. Esim. äsken itkin katsellessani YouTubesta vanhoja Karpolla on asiaa -ohjelmia joissa kerrottiin ihmiskohtaloista, esim. suomalaisista asunnottomista ja vanhasta naisesta joka ajettiin pois talostaan tienrakennussuunnitelman takia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Oon mies enkä mikääin itkupilli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin mutta syy on aina sama kun mieleen sattuu tulemaan jokin kotona minuun kohdistunut asia
Faith kirjoitti:
Lähes viikoittain tulee itkettyä. Yleensä liikutuksesta tai myötätunnosta. Esim. äsken itkin katsellessani YouTubesta vanhoja Karpolla on asiaa -ohjelmia joissa kerrottiin ihmiskohtaloista, esim. suomalaisista asunnottomista ja vanhasta naisesta joka ajettiin pois talostaan tienrakennussuunnitelman takia.
Pidätkö itseäsi herkkänä? Ihanaa jos voisi noin päästää tunteita ulos säännöllisesti, varmaan ihan hyvä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan itke ja olen miettinytkin, patoanko liikaa tunteitani. Liikutun kyllä ja silloin kyyneleet saattavat kihota silmiini, mutta varsinaista itkua se ei ole.
Suuttumuksesta itkeminen on minulle vierasta. Vihaisena vain raivoan, seurauksella, ettei minua oteta tosissaan tai ajatellaan, että olen hirveä akka.
Itken elokuvia ja tv-sarjoja katsoessa. Jos olen muiden seurassa, menen yleensä toiseen huoneeseen yksin rauhoittumaan, itkemään ja niistämään. Pimeä vuodenaika itkettää herkemmin. Etenkin nuorena itkin paljon joululomilla. Mieli vaan oli niin maassa, kun päivät olivat lyhyitä ja maisema harmaa. Tänäkin vuonna olen itkenyt vuodenvaihteessa, koska elämä on vaikuttanut murheelliselta, surulliselta ja toivottomalta. Pimeä vuodenaika vaikuttaa sillä tavalla.
Muutoin olen itkenyt hautajaisissa. Isovanhempien, vanhempien ja ystävän. Myös häissä ja kastetilaisuudessa voi alkaa itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken manipulaatiomielessä. Kun en ole saanut tarpeeksi pitkään aikaan seksiä, alan nukkumaanmenon yhteydessä itkeä ja mies tästä sitten innostuu. Tätä tapahtuu noin joka toinen viikko tai kun mielestäni peitto ei heilu tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin mutta syy on aina sama kun mieleen sattuu tulemaan jokin kotona minuun kohdistunut asia
Oisko siinä taistalla syynä joku epäreiluuden tunne? (siis jotain tehty sinua kohtaan jonka tunnet epäreiluna=
Vierailija kirjoitti:
Itken manipulaatiomielessä. Kun en ole saanut tarpeeksi pitkään aikaan seksiä, alan nukkumaanmenon yhteydessä itkeä ja mies tästä sitten innostuu. Tätä tapahtuu noin joka toinen viikko tai kun mielestäni peitto ei heilu tarpeeksi.
:O oho, ei ehkä niinkään se että manipuloit ihmetytä vaan se että joku mies innostuu noin paljon itkemisestä :D
Hautajaisissa itken aina. Kaunis haikea musiikki. Se tunnelma
Karjalaisena itken myös ilosta. Häät, kastajaiset...
Vierailija kirjoitti:
Suuttumuksesta itkeminen on minulle vierasta. Vihaisena vain raivoan, seurauksella, ettei minua oteta tosissaan tai ajatellaan, että olen hirveä akka.
Itken elokuvia ja tv-sarjoja katsoessa. Jos olen muiden seurassa, menen yleensä toiseen huoneeseen yksin rauhoittumaan, itkemään ja niistämään. Pimeä vuodenaika itkettää herkemmin. Etenkin nuorena itkin paljon joululomilla. Mieli vaan oli niin maassa, kun päivät olivat lyhyitä ja maisema harmaa. Tänäkin vuonna olen itkenyt vuodenvaihteessa, koska elämä on vaikuttanut murheelliselta, surulliselta ja toivottomalta. Pimeä vuodenaika vaikuttaa sillä tavalla.
Muutoin olen itkenyt hautajaisissa. Isovanhempien, vanhempien ja ystävän. Myös häissä ja kastetilaisuudessa voi alkaa itkettää.
Itse pohdin välillä onko kyseessä masennus vai ihan normi "mieli maassa" olo kun itkettää ja on alakuloinen talvella (joulu itkettää minuakin aina, jotenkin se että niin moni on yksin jne)
Kaunis musiikki saa silmät kostumaan. Tai surullinen elokuca.
Kyllä itken aivan spontaanisti ja avoimesti silloin kun on itkun paikka.
En peittele tunteitani ja itkeminen auttaa aivan oikeasti.
Se mikä harmittaa on se, että kun oikein suutun alan helposti itkeä. Suuttumuksen tunne purkautuu myös itkuna jostain syystä. Ihan lähiaikoina ei näin ole käynyt mutta muistan yhden kerran kun suutuin niin tulisesti että itkin, ja toinen osapuoli pelästyi kiukkuani. Tämä tapahtui eräässä julkisessa instanssissa jossa tunsin tulleeni väärin kohdelluksi kuten tulinkin. Ukko siellä luuli nujertavansa minut, asento ja puhetyyli jo oli sellaiset. Pelästyi kun annoin tulla.
Kivusta en yleensä itke, minulla on korkea kipukynnys. Miesten perään en ole koskaan itkenyt. Surusta itkin kauan kun jouduin kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta kissastani. Se särki sydämeni ja vieläkin välilllä itken.