Kissani on ahkera. Hän kehrää ja leipoo.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sekopäiset tädit yhdessä ketjussa 😆🤣

Sinäkin täällä? 😻

Meillä löytöemo yrittää paimentaa neljää pientä pentuaan joista yksi kiipeää mun housuja pitkin syliin. Pennut oppivat juuri syömään, ovat n. 5 viikon ikäisiä ja osa käy jo hiekkalaatikolla. Sekä emo että minä olemme heistä ylpeitä.

minun kissani aikoi kampaajaksi, mutta opinnot ei edenneet tupeerausta pidemmälle. Sen toki teki antaumuksella. Sitten päädyttin yhteisestä sopimuksesta  että hänestä tulee opettaja. Kyllä, se oli sitten onnistunut valinta. Käy nykyisin  muutaman tunnin kerrallaan eläintalossa opettamassa muita kissoja kissaksi.Sitten kun ne on oppineet kissana olon, niin ne saa uuden kodin.

Eli kissani tekee yleishyödyllistä työtä

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt mullekin, murteita taitamattomalle, mitä se leipominen oikein kissan kohdalla tarkoittaa!

Itse olen kyllä leiponut pullaa ja lapsena joskus kavereita lättyynkin, mutta tämä on mulle uusi ilmaus.

Tarkoittaa samaa kuin että kissa varnii. Käytetäänkö tuota ilmaisua enää vai onko murretta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma rakas kissani on ollut kovin sairas viime aikoina, rahaa on palanut toista tonnia eläinlääkärikuluihin. Nyt hän voi vähän paremmin ja jaksaa välillä iltaisin kanniskella lelujaan sekä tulla aamuisin ja iltaisin sänkyyni, mutta ei hän ihan kunnossa vielä ole. Ikääkin on. Se päivä, jolloin hän siirtyy taivaskissaksi on lähempänä, mutta vielä kisu jaksaa nauttia auringosta ja mennä kaverinsa viereen/päälle makoilemaan.

Jokainen yhteinen päivä rakkaan kissakaverin kanssa on kissanpäivä. Kissavanhus minullakin ja niin arvokasta on tämä yhteinen aika. Toivon sinulle ja kissallesi lempeitä päiviä.

Kauniisti sanottu, kiitos.

Kissani on kullan arvoinen. Kirjaimellisestikin. Taas meni liki 700 euroa eläinlääkäriin, kahta vanhusta hoidettiin. Lisääkin tutkimuksia tulossa. Useamman auton varmaan olisin voinut elämäni aikana ostaa kaikkiin yli 20+ vuoden aikana pitämiini kissoihin, mutta on sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä löytöemo yrittää paimentaa neljää pientä pentuaan joista yksi kiipeää mun housuja pitkin syliin. Pennut oppivat juuri syömään, ovat n. 5 viikon ikäisiä ja osa käy jo hiekkalaatikolla. Sekä emo että minä olemme heistä ylpeitä.

Suloista! Mitä pennuille ja emolle nyt kuuluu, kun aikaa on vierähtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Kissani on kullan arvoinen. Kirjaimellisestikin. Taas meni liki 700 euroa eläinlääkäriin, kahta vanhusta hoidettiin. Lisääkin tutkimuksia tulossa. Useamman auton varmaan olisin voinut elämäni aikana ostaa kaikkiin yli 20+ vuoden aikana pitämiini kissoihin, mutta on sen arvoista.

Parempi vanhakin kissa kuin petollinen puoliso, sen olen oppinut viime aikoina. Puoliso otti ja lähti, jätti kissatkin. Kissat eivät hylkää, enkä minä kissoja.

Vierailija kirjoitti:

Kissani on kullan arvoinen. Kirjaimellisestikin. Taas meni liki 700 euroa eläinlääkäriin, kahta vanhusta hoidettiin. Lisääkin tutkimuksia tulossa. Useamman auton varmaan olisin voinut elämäni aikana ostaa kaikkiin yli 20+ vuoden aikana pitämiini kissoihin, mutta on sen arvoista.

Nyt on enää yksi kissa jäljellä, toisesta tuli taivaskissa. Olisi täyttänyt 17 vuotta tänä vuonna, mutta vatsasta löytyi kasvaimia ja aika oli täysi. Ikävä on suunnaton, mutta samalla sitä miettii, että miksei ihmisille ole eutanasiaa? Kissa sai nukkua  sylissäni pois, rauhaisasti ja arvokkaasti viimeiseen sydämenlyöntiin, vailla kipuja ja vailla stressiä. Uni tuli, ja sen jälkeen Ville Uksi nouti kissan viittansa poimuihin. Ihmisiä sen sijaan pidetään väkisin elossa, ei anneta riittävästi kipulääkkeitä ettei tule riippuvuutta(!) vaikka elinaikaa ei olisi, eikä saa lähteä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissani on kullan arvoinen. Kirjaimellisestikin. Taas meni liki 700 euroa eläinlääkäriin, kahta vanhusta hoidettiin. Lisääkin tutkimuksia tulossa. Useamman auton varmaan olisin voinut elämäni aikana ostaa kaikkiin yli 20+ vuoden aikana pitämiini kissoihin, mutta on sen arvoista.

Nyt on enää yksi kissa jäljellä, toisesta tuli taivaskissa. Olisi täyttänyt 17 vuotta tänä vuonna, mutta vatsasta löytyi kasvaimia ja aika oli täysi. Ikävä on suunnaton, mutta samalla sitä miettii, että miksei ihmisille ole eutanasiaa? Kissa sai nukkua  sylissäni pois, rauhaisasti ja arvokkaasti viimeiseen sydämenlyöntiin, vailla kipuja ja vailla stressiä. Uni tuli, ja sen jälkeen Ville Uksi nouti kissan viittansa poimuihin. Ihmisiä sen sijaan pidetään väkisin elossa, ei anneta riittävästi kipulääkkeitä ettei tule riippuvuutta(!) vaikka elinaikaa ei olisi, eikä saa lähteä pois.

Otan osaa, varmasti iso menetys ja suru. Mutta on tuossa armollisuutta, ettei tarvitse eläimen kärsiä kuten ihmisten monesti täytyy.

Minun kissani katsoo tiukasti kanssani televisiota ja elokuvia. Paljon laajempi mediayleissivistys kuin valtaosalla ihmisistä. Myös selkeästi oma maku. Välillä kissa nukkuu, välillä katselee. Samalla myös leivotaan ja tarvotaan.

Meidän kissat ovat ottaneet tehtäväkseen auringon kulun seurannan. Toinen kisu siirtyy aina auringon mukana paisteeseen, toinen taas paisteesta varjoon.

Toinen viihtyy talvisaikaan peiton alla ja toinen ei viihdy niin lämpimässä. Omat mieltymyksensä  näillä on.