Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni aikoinaan kuritettiin ja uhattiin väkivallalla kotona. Väkivallan uhka oli jopa pelottavampaa kuin itse lyöminen.

Mieleen jäi jatkuva pelko ja itsensä pienentäminen.

Tästä viisastuneena en koskaan ikinä ole uhannut omaa lastani väkivallalla. Lapsesta kasvoi fiksu ja kohtelias nuori aikuinen. Itseni palkitsin hyvällä omalla tunnolla, etten hakannut pientä lasta. Se ei näyttäisi kovin hyvältä ison äijän CV:ssä.

Se on todella väärin, että iso aikuinen antaa rangaistuksia pienelle lapselle joka ei pysty

Kyllä mä uskon, että jos lapsesta asti olet joutunut väkivallan kohteeksi, saatat matalammalla kynnyksellä turvautua väkivaltaan itsekin. En sano, että kaikki väkivaltaa lapsena kokeneet olisivat väkivaltaisia aikuisena, koska itsekään en ole, mutta kun katsoo näitäkin keskusteluja, niin monet kertovat tulleensa pahoinpidellyiksi lapsena ja puolustelevat sitä. Sehän kertoo suoraan siitä, että sulle on lapsena opetettu väkivallan olevan validi ratkaisu. 

Puhelimen takavarikoiminen on eri asia, koska puhelin tai lelut eivät ole lapsen omaisuutta. Lisäksi puhelimen pois ottaminen on ihan perusteltu ja looginen rangaistus siitä, että puhelinta käytetään liikaa, häiritsevästi tai jos lapsi ei osaa käyttäytyä somessa. Silloin puututaan nimenomaan suoraan siihen ongelmaan. En kiellä sitä, että vanhemmalla ei olisi valtaa lastaan kohtaan enemmän kuin muita aikuisia kohtaan. Et sä voi puolisoasi laittaa kotiarestiinkaan, koska et ole kasvatusvastuussa hänestä. Villakoiran ydin lapsen kasvatuksessa on se, että rangaistukset ovat oikeassa mittasuhteessa epätoivottuun käytökseen. Väkivalta on ihan äärimmäinen keino ja mun on vaikea keksiä sellaista tilannetta, jossa pahoinpitely olisi oikeasuhtainen rangaistus.

Kun täällä on ummet ja lammet puolusteltu sitä, ettei oikeastaan rangaistuksia saisi olla minkäänlaisia, ja korostan, etten puhu mistään silmittömästä hakkaamiseta, niin teiltä kysyn vastapainoksi seuraavaa:

Näet sattumalta / saat tietää että lapsi/nuori on kavereidensa kanssa käymässä porukalla puolustuskyvyttömän kimppuun.  Ensimmäisen kerran silität päätä ja ja sanot " soosoo, ei tolleen saa tehdä, jookos?"  Ei mene kuin hetki ja sama toistuu, pahemmin seurauksin.   Toistatko silloin tuon saman toimenpiteen ja otat ihan puhelimen pois.   Seuraavaksi tuleekin kierre, se kiusaaminen ei lopu vaan yksi uhri joutuu kokoajan pelkäämään sitä kiusaajaporukkaa.  Kenties poliisi ja sossu tulee erittäin tutuksi. 

Tekeekö mieli vielä silittää vaan päätä ja uhkailla kännykänkäyttö kiellolla? Annatko vielä jäätelön kaupan päälle, ettei kiusaajalapselle tule pahamieli?   Kuinka paljon silloin vaan loputtomasta ymmärtämisestä on ollut hyötyä?

Valitettavan paljon on nuoria laitoksissa huostaanotettuina.  Miksi?  Jos kerran vaan puhumalla ja loputtomalla ymmärtämisellä kaikki hoituu?  Joten vastausta kaipaan tähän, miten ihmeessä laitokset on täynnä pahoinvoivia nuoria jos kerran päänsilitys on ratkaisu kaikkeen?  Korostan edelleen, etten tässä tarkoita vastapainoksi mitään silmitöntä hakkaamista.

Ja sinä, joka vertasit siihen pomo / alainen juttuun : perseiletkö itse työaikana niin että siihen pitäsi sitten kovemmalla kädellä puuttua?  Riehut ja hajoitat työnantajan omaisuutta, vetelet t u r p  a a n työkavereita tms? Silloin kyllä luuliskin jo pomonkin reagoivan.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta on väkivaltaa, puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Harmi jos se tuntuu leimaavalta. Ruumiillinen kurituskin on väkivaltaa riippumatta siitä mitä sillä halutaan saavuttaa. Vai millä termillä sun mielestäsi pitäisi kutsua remmillä lyömistä tai tukistamista?

Jos joudut väkivallan kohteeksi, olet uhri. Puhun asioista ihan oikeilla termeillä, tämä ei ole mun ajatukseni. Jälleen tässä keskustelussa vedetään suora vertaus vankiloihin, vankeihin ja rikollisiin. Mun mielestäni koti, lapsi ja vanhempi eivät ole vertailukelpoisia vankilaan, vankiin ja vanginvartijaan. Mielelläni kuulisin tarkemmin, että miten sun mielestäsi vankiloiden elinolot liittyvät tähän aiheeseen.

Mulla ei ole mitään yleistä epäluottamusta vanhempiin ihmisryhmänä, mutta voit varmaan itsekin myöntää, että kaikenlaista hiihtäjää tähän maahan mahtuu. Ihan viime aikoinakin olemme saaneet lukea lehdistä aika hirveitä uutisia, kun vanhempien "rankaisu" on mennyt äärimmäisyyksiin. Kun meiltä löytyy ihmisiä, joiden mielestä lasten pahoinpitely on oikein ja hyväksyttävää, niin on todella riskialtista antaa ihan valtion tasolta signaali, että luotetaan ihmisten omaan harkintakykyyn väkivallan suhteen. 

Väkivallassa vaan on se, että pitkälle vietynä se voi johtaa jopa kuolemaan. Tavaran ottaminen pois ei voi (ellei nyt aleta saivarrella, että joku päättää evätä rangaistuksena lapselta jotkin elintärkeät lääkkeet). Väkivallalla on myös tapana eskaloitua. Tämän huomaa lähisuhdeväkivallassa, joka usein alkaa pienestä tönimisestä ja läimimisestä ja lopulta johtaa murtuneisiin luihin. 

Minusta kaikki mikä tuottaa fyysistä kipua ei ole väkivaltaa. Mutta näemmä on ilmeisen paljon ihmisiä, joiden mielestä tukistus sekä huumepäissään suoritettu mu-rha ovat yhtä ja samaa väkivaltaa.

Ruumiillisen kurituksen ja perheväkivallan taustalla olevat motivaatiot ovat täysin erilaisia. Ruumiillisella kurituksella haetaan kasvatusvaikutusta ja perheväkivallan tarkoitus on sumeilematon toisen vahingoittaminen. Se on totta, että perheväkivalta monesti pahenee. Mutta tämä ei päde lapsen rankaisemiseen, koska sen tarkoitus on eri. Ei ole syytä miksi vaikka se tukistus tai lapsen jäähyttäminen jotenkin karkaisi käsistä ja muuttuisi vakavaksi kaltoinkohtelemiseksi. Rankaiseva vanhempi (tai opettaja tai lastenhoitaja) ei halua lapselle pahaa, vaan hän haluaa että lapsi alkaa käyttäytyä kunnolla.

Vanhemmalla on suhteessa lapseen monenlaisia rooleja. Vanhempi esimerkiksi huolehtii, hoivaa ja rakastaa, ja toisaalta sitten taas kurinpitotilanteessa vanhemmalla on myös yhdistetty poliisin, tuomarin, syyttäjän, puolustusasianajajan ja vanginvartijan rooli.

Vankiloiden elinolot liittyvät aiheeseen siten, että on yleistymässä kulttuuri missä kaikenlainen rankaiseminen nähdään pahana, ja sen sijaan halutaan, että väärintekijöillä olisi mahdollisimman hyvät olot jotta he kuntoutuisivat. Tämä koskee siis sekä aikuisia että lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin on ymmärretty, että myös muunlainen rankaisu on lapselle haitallista. Rankaisemalla lasta aikuinen heikentää luottamussuhdetta lapseen ja opettaa lapselle, että toiselle ihmiselle on ok tuottaa pahaa oloa. Esimerkiksi lapsi jota on piiskattu oppii lyömään toisia lapsia, lapsi joka on laitettu arestiin oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja lapsi jonka leluja takavarikoidaan oppii väkisin ottamaan leluja toisilta.

Rankaisu ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tästäkin syystä asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta tulisi rangaista, vaan sen sijaan vahvistaa aikuisen ja lapsen luottamussuhdetta positiivisin keinoin ja tukea lapsen tunnetaitoja.

Miten opetat taaperolle, joka ei osaa vielä puhua muutaman sanan lauseita enempää, että ei saa esimerkiksi heittää rikkoutuvia leluja kielloista huolimattta, ei saa lyödä siskoa jne.? Sanoittaminen ei auta, toki sitäkin teen jotta lapsi puheen kehittymisen myötä oppii tunnistamaan omia tunteitaan (sinua taitaa väsyttää/harmittaa kun sisko lähti pois/sinulla taitaa olla hankala olo flunssan takia jne.) mutta ei se sanoittaminen lopeta toimintaa, jonka yksinkertaisesti pitää loppua. Meillä on loogisia seurauksia, jos heitellään ja rikotaan tavaroita, niin ne lähtevät jäähylle, jos siskoa lyödään, mennään yhdessä jäähylle. Joku voi sanoa niitä myös rangaistuksiksi, mutta mielestäni rangaistukset ovat yleensä aivan loogisia seurauksia tapahtumista x ja y. On aivan turhaa sysätä tilanteiden hallinnasta vastuuta taaperon harteille ja odottaa kädettömänä vieressä, että sanoittamalla homma loppuu. Lapsi oppii asioita ennen kaikkea syy-seuraussuhteiden kautta ja syy-seuraussuhde on lapsen välttämätön oppia ymmärtämään, sillä sillä tavalla maailma ihan kaikkialla toimii.

Syy-seuraussuhteiden opettaminen ei taasen vaadi kuritusväkivaltaa ja sellaista meillä ei harjoiteta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä uskon, että jos lapsesta asti olet joutunut väkivallan kohteeksi, saatat matalammalla kynnyksellä turvautua väkivaltaan itsekin. En sano, että kaikki väkivaltaa lapsena kokeneet olisivat väkivaltaisia aikuisena, koska itsekään en ole, mutta kun katsoo näitäkin keskusteluja, niin monet kertovat tulleensa pahoinpidellyiksi lapsena ja puolustelevat sitä. Sehän kertoo suoraan siitä, että sulle on lapsena opetettu väkivallan olevan validi ratkaisu. 

Puhelimen takavarikoiminen on eri asia, koska puhelin tai lelut eivät ole lapsen omaisuutta. Lisäksi puhelimen pois ottaminen on ihan perusteltu ja looginen rangaistus siitä, että puhelinta käytetään liikaa, häiritsevästi tai jos lapsi ei osaa käyttäytyä somessa. Silloin puututaan nimenomaan suoraan siihen ongelmaan. En kiellä sitä, että vanhemmalla ei olisi valtaa lastaan kohtaan enemmän kuin muita aikuisia kohtaan. Et sä voi puolisoasi laittaa kotiarestiinkaan, koska et ole kasvatusvastuussa hänestä. Villakoiran ydin lapsen kasvatuksessa on se, että rangaistukset ovat oikeassa mittasuhteessa epätoivottuun käytökseen. Väkivalta on ihan äärimmäinen keino ja mun on vaikea keksiä sellaista tilannetta, jossa pahoinpitely olisi oikeasuhtainen rangaistus.

Vielä muutama vuosikymmen sitten ylivoimainen enemmistö vanhemmista hyväksyi ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se tarkoita sitä, että he olisivat hyväksyneet jonkun satunnaisen kimppuun käymisen tai muun väkivallan.

Puhelimen takavarikointia käytetään perheissä paljon yleisrangaistuksena joka siis on seuraus mitä erilaisimmista asioista. Tämä sen takia, että puhelinriippuvainen lapsi kokee sen isona pelotteena jos häneltä otetaan puhelin pois. Vaikkapa kiroilusta tai koulusta myöhästymisestä voi seurata se, että puhelin otetaan loppupäiväksi pois.

Mitä äärimmäisiin keinoihin tulee, niin en koe, että ruumiillinen kuritus olisi lähtökohtaisesti mikään äärimmäinen keino. Esimerkiksi jos keskiverrolta lapselta kysytään, että ottavatko mieluummin luunapin vai viikon kotiarestia, niin aika harva valitsee sen kotiarestin...

Vierailija kirjoitti: Ehkä siksi, että on ihan hyödyllistä opettaa lapselle, että väkivalta ei ole validi ratkaisu tai rangaistus mihinkään ongelmiin ihmissuhteissa. Lapselle on ihan hyvä pienestä pitäen opettaa, että lakia ei saa rikkoa. Ja fyysinen väkivalta on laitonta.

Ei ole aina laitonta. Poliisit ja vartijat joutuvat työssään tilanteisiin missä väkivaltaa tarvitaan. Armeijassa koko homma perustuu väkivaltaan myös ja suomessa on asevelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta nyt on menty sitten ääripäästä toiseen eikä se ole hyvä. Opettaja ei saa taluttaa temppuilevaa yläasteelaista käytävään eikä päiväkodintäti pitää riehuvaa lasta kiinni. Lopputulos: Lapset tietävät voivansa tehdä mitä vain,jos heihin kosketaan he  tuhoavat tämän aikuisen uran ja maineen. Kännykät ovat kätevä apuväline,voi todistaa että ope löi nyrkillä pulpettiin Jessen käden viereen ja melkein osui Jesseen,ihan hullu,ekä tietenkään näytetä mitä Jesse teki jotta opettaja kiivastui..

Ne lapset joita kasvatettiin lässyttämällä ja ymmärtämällä,ilman luunapin  pelkoa ryöväävät nyt tuolla toisten lasten jaloista merkkikenkiä ja myyvät sähkötupakkaa eskarilaisille.

 

Kiinnipito on itseasiassa sallittua jos tilanne sitä vaatii. Kun puhutaan, että lasta ei saa rangaista väkivallalla, ei tarkoiteta sitä, että llapseen ei saa missään tapauksessa koskea. 

 

En tiedä onko tuo Jesse-esimerkki oikeasta elämästä, mutta mikä on se tilanne, jonka opettaja ratkaisee lyömällä nyrkillä pöytään? 

 

Se, että et pahoinpitele lastasi, ei tarkoita sitä, että kasvatat "lässyttämällä ja ymmärtämällä". Kasvatuksellisia rangaistuksia ja palkintoja on niin laaja repertuaari, että väkivaltaan turvautuminen osoittaa suurta mielikuvituksen puutetta. Luuletko todella, että luunapin pelko on se mikä on pitänyt jotkut lapset kaidalla tiellä? Olisi ihan kiinnostava tietää, että mihin tämä perustuu? Jos löytyy jotakin tutkimusta siitä, että kuinka isoa osaa nuorisorikollisista on kasvatettu pumpulissa ja kuinka isoa osaa pahoinpidelty kotona, niin haluaisin kyllä lukea enemmän aiheesta.

Sivusta, mutta löydätkö sieltä jengiläisten joukosta myös sankoin joukoin niitä, jotka kokevat joutuneensa väkivallan uhriksi ihan vain luunappien saamisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta on väkivaltaa, puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Harmi jos se tuntuu leimaavalta. Ruumiillinen kurituskin on väkivaltaa riippumatta siitä mitä sillä halutaan saavuttaa. Vai millä termillä sun mielestäsi pitäisi kutsua remmillä lyömistä tai tukistamista?

Jos joudut väkivallan kohteeksi, olet uhri. Puhun asioista ihan oikeilla termeillä, tämä ei ole mun ajatukseni. Jälleen tässä keskustelussa vedetään suora vertaus vankiloihin, vankeihin ja rikollisiin. Mun mielestäni koti, lapsi ja vanhempi eivät ole vertailukelpoisia vankilaan, vankiin ja vanginvartijaan. Mielelläni kuulisin tarkemmin, että miten sun mielestäsi vankiloiden elinolot liittyvät tähän aiheeseen.

Mulla ei ole mitään yleistä epäluottamusta vanhempiin ihmisryhmänä, mutta voit varmaan itsekin myöntää, että kaikenlaista hiihtäjää tähän maahan mahtuu. Ihan viime aikoinakin olemme saaneet lukea

Kyllä väkivalta ihan sananmukaisesti on fyysisen kivun tuottamista toiselle. Se on laaja termi, joka pitää allaan kaiken fyysisen satuttamisen. Ei se tarkoita, että kukaan pitäisi lapsen tukistamista ja murhaa saman tasoisena tekona. Ei "väkivalta" sanana ota kantaa väkivallan tasoon. Se on sateenvarjotermi kaikelle fyysiselle satuttamiselle.

Meillä ehkä eroaa merkittävästi ajatusmaailmat juuri siinä, että mä en näe mitä kasvatustarkoitusta väkivalta edistää, mitä ei voisi edistää jollakin toisella keinolla.

Perheväkivallassakin on tekijällä omasta mielestään oikeutus. Tekijä saattaa olla sairaalloisen mustasukkainen tai muuten kontrolloiva ja kokee, että väkivalta on nimenomaan oikeutettu rangaistus tai pelote, että se puoliso ei tekisi mitään epätoivottua. 

Mä olen sitä mieltä, että vankiloiden ei kuulu olla mitään kylpylähotelleja, mutta olen kyllä sitä mieltä, että niiden ei myöskään kuulu olla kostolaitoksia. Ja mielestäni on kaikkien edun mukaista, että sieltä vankilasta vapautuu henkilö, jota on ainakin edes yritetty kuntouttaa yhteiskuntaan sopivaksi sen sijaan, että sieltä vapautuisi laitostunut, pahoinpidelty ja katkera rikollinen. 

Suomen laki kieltää hakkaamasta perheenjäseniä, niin aikuisia kuin lapsiakin.

Venäjän laki ei kiellä; vapaasti voi hakata sekä puolisoa että lapsia, kunhan ei tuota pysyviä ruumiinvammoja.

Kaikki "kuritus"väkivallan puolustelijat, tervemenoa Venäjälle! Siellä näkee hyvin, millaisia aikuisia kasvaa lapsena väkivaltaa nähneistä ja/tai kokeneista.

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan siitä mitä lapsille tehdään. Olen ollut avustaja agressiiviselle lapselle joka kävi kokoajan kimppuuni ja muiden kimppuun. Miksi näille ei voi mitään vaan annetaan hakata muita? Itse painoin silloin 48kg. Mitä lapsi siitä oppi että sai käydä minun kimppuun ilman seuraamuksia? Eikö lapsi sillon opi että muita saa hakata.

Myös muulloin olen ollut päiväkodissa väkivallan kohteena esim yhdessä ryhmässä oli 5 täysin aggressiivista. Aikuisena ei ole muuta keinoa kun paeta ja sanoa ettei noin saa tehdä. Mitä se lapsi siitä hyötyy?

Tämähän se. Jos kasvattajat olisivat ottaneet lapsen haasteen vastaan, he olisivat palauttaneet hänet ruotuun asianmukaisella fyysisellä ohjauksella.

Nyt nämä lapset ovat väkivallalla ottaneet valta-aseman, joka ei heille kuulu. Siitä on tullut ikään kuin heidän puhumansa kieli, jota aikuiset eivät ymmärrä, vaan yrittävät suojella itseään ja muita sen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ehkä siksi, että on ihan hyödyllistä opettaa lapselle, että väkivalta ei ole validi ratkaisu tai rangaistus mihinkään ongelmiin ihmissuhteissa. Lapselle on ihan hyvä pienestä pitäen opettaa, että lakia ei saa rikkoa. Ja fyysinen väkivalta on laitonta.

Ei ole aina laitonta. Poliisit ja vartijat joutuvat työssään tilanteisiin missä väkivaltaa tarvitaan. Armeijassa koko homma perustuu väkivaltaan myös ja suomessa on asevelvollisuus.

Poliiseilla ja vartijoilla on oikeus fyysiseen estämiseen ja kiinnipitoon. Heillä on myös oikeus puolustaa itseään tilanteen niin vaatiessa. Heillä on myös oikeus kantaa ja tarvittaessa käyttää sellaisia voimankäyttövälineitä, joita tavan tallaajilla ei saa olla. Tämä on perusteltua, koska heihin ammattiryhmänä kohdistuu suurempia uhkia kuin esimerkiksi muhun vanhempana.

Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta tukistaa rikollisia tai antaa remmiä rangaistuksena. Mahdollisia ylilyöntejä käsitellään sitten oikeudessa.

Armeijassa, poliisi- ja vartijakoulutuksissa ja erilaisissa itsepuolustuslajeissa toki opetellaan voimankäyttöä, mutta myös siihen liittyvää vastuuta. 

Ehkä vähän ääripäävertaus, että sodassahan sitä väkivaltaa sitten tarvitaan ja siksi on ok opettaa lapselle väkivaltaa pienestä pitäen. Varmasti aikuisena sotaan joutuessaan henkilö ymmärtää, että tämä on poikkeustapaus ja että rauhan aikaan et saa ampua ketään.

Vierailija kirjoitti:

Suomen laki kieltää hakkaamasta perheenjäseniä, niin aikuisia kuin lapsiakin.

Venäjän laki ei kiellä; vapaasti voi hakata sekä puolisoa että lapsia, kunhan ei tuota pysyviä ruumiinvammoja.

Kaikki "kuritus"väkivallan puolustelijat, tervemenoa Venäjälle! Siellä näkee hyvin, millaisia aikuisia kasvaa lapsena väkivaltaa nähneistä ja/tai kokeneista.

Ei täällä kukaan puolustele väkivaltaa. Väkivalta on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä on ummet ja lammet puolusteltu sitä, ettei oikeastaan rangaistuksia saisi olla minkäänlaisia, ja korostan, etten puhu mistään silmittömästä hakkaamiseta, niin teiltä kysyn vastapainoksi seuraavaa:

Näet sattumalta / saat tietää että lapsi/nuori on kavereidensa kanssa käymässä porukalla puolustuskyvyttömän kimppuun.  Ensimmäisen kerran silität päätä ja ja sanot " soosoo, ei tolleen saa tehdä, jookos?"  Ei mene kuin hetki ja sama toistuu, pahemmin seurauksin.   Toistatko silloin tuon saman toimenpiteen ja otat ihan puhelimen pois.   Seuraavaksi tuleekin kierre, se kiusaaminen ei lopu vaan yksi uhri joutuu kokoajan pelkäämään sitä kiusaajaporukkaa.  Kenties poliisi ja sossu tulee erittäin tutuksi. 

Tekeekö mieli vielä silittää vaan päätä ja uhkailla kännykänkäyttö kiellolla? Annatko vielä jäätelön kaupan päälle, ettei kiusaajalapselle tule pahamieli?   Kuink

Kai ymmärrät, että jos lapsi/nuori käy puolustuskyvyttömän kimppuun niin silloin ollaan jo niin syvissä ongelmissa, ettei mitkään kotikutoiset sanktiot riitä, vaan on käännyttävä ihan ammattilaisten avun puoleen. Tuollainen on aina oire todella isoista ongelmista.

Tuo työpaikkavertauksesi on täysin absurdi. Jos työpaikalla joku alkaa riehumaan hajoittaen tavaroita ja hyökkäillen työkavereiden kimppuun, ei pomo todellakaan ala taistelemaan mitään one to one matsia, vaan ohjaa parhaansa mukaan muut työntekijät turvaan ja soittaa poliisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väkivalta ihan sananmukaisesti on fyysisen kivun tuottamista toiselle. Se on laaja termi, joka pitää allaan kaiken fyysisen satuttamisen. Ei se tarkoita, että kukaan pitäisi lapsen tukistamista ja murhaa saman tasoisena tekona. Ei "väkivalta" sanana ota kantaa väkivallan tasoon. Se on sateenvarjotermi kaikelle fyysiselle satuttamiselle.

Meillä ehkä eroaa merkittävästi ajatusmaailmat juuri siinä, että mä en näe mitä kasvatustarkoitusta väkivalta edistää, mitä ei voisi edistää jollakin toisella keinolla.

Perheväkivallassakin on tekijällä omasta mielestään oikeutus. Tekijä saattaa olla sairaalloisen mustasukkainen tai muuten kontrolloiva ja kokee, että väkivalta on nimenomaan oikeutettu rangaistus tai pelote, että se puoliso ei tekisi mitään epätoivottua. 

Mä olen sitä mieltä, että vankiloiden ei kuulu olla mitään kylpylähotelleja, mutta olen kyllä sitä mieltä, että niiden ei myöskään kuulu olla kostolaitoksia. Ja mielestäni on kaikkien edun mukaista, että sieltä vankilasta vapautuu henkilö, jota on ainakin edes yritetty kuntouttaa yhteiskuntaan sopivaksi sen sijaan, että sieltä vapautuisi laitostunut, pahoinpidelty ja katkera rikollinen. 

On paljon kaikenlaista kivun tuottamista toiselle. Esimerkiksi neuvolassa "pahoinpidellään" lapsia rokottamalla heitä vaikka rokotus sattuu. Kivun tuottamisen ja ruumiinvamman aiheuttamisen välillä on myös iso ero.

Tuon kuntoutusmallin ongelma on se, että se perustuu viime kädessä siihen, että väärintekijä saadaan puhuttua lopettamaan ne kielletyt tekonsa. Aina pelkkä puhe ei kuitenkaan toimi, ja mm. juuri siitä syystä on tarvetta rangaistuksille.

Anteeksi siitä. Yritän parhaani, mutta siitä huolimatta olen reagoinut elämässäni joissakin tilanteissa väkivallalla, koska kotona opin että se on se keino joka viimekädessä toimii. En yritä oikeuttaa sitä sillä että olen traumatisoitunut ja että ne triggeröineet tilanteet ovat olleet sellaisia joissa minulle on tehty väärin. Yritin hakea apua, mutta koska Suomen mielenterveyshoito on ajettu alas, en saanut terapiaa. Olen päätynyt siis välttelemään ihmisiä kokonaan etten päädy sellaisiin tilanteisiin enää joissa flippaan.

Sanoittaisin otsikon ennemmin niin että kuritusväkivallalla on suuri riski pistää paha kiertämään eli kasvattaa huonoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ehkä siksi, että on ihan hyödyllistä opettaa lapselle, että väkivalta ei ole validi ratkaisu tai rangaistus mihinkään ongelmiin ihmissuhteissa. Lapselle on ihan hyvä pienestä pitäen opettaa, että lakia ei saa rikkoa. Ja fyysinen väkivalta on laitonta.

Ei ole aina laitonta. Poliisit ja vartijat joutuvat työssään tilanteisiin missä väkivaltaa tarvitaan. Armeijassa koko homma perustuu väkivaltaan myös ja suomessa on asevelvollisuus.

 

 

Poliiseilla ja vartijoilla on oikeus fyysiseen estämiseen ja kiinnipitoon. Heillä on myös oikeus puolustaa itseään tilanteen niin vaatiessa. Heillä on myös oikeus kantaa ja tarvittaessa käyttää sellaisia voimankäyttövälineitä, joita tavan tallaajilla ei saa olla. Tämä on perusteltua, koska heihin ammattiryhmänä kohdistuu suurempia uhkia kuin esimerkiksi muhun vanhempana.

Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta tukistaa rikollisia tai antaa remmiä rangaistuksena. Mahdollisia ylilyöntejä käsitellään sitten oikeudessa.

Suomessa oli ennen raippa- ja vitsarangaistukset käytössä ihan oikeuden määrääminä seuraamuksina. Aikuisten osalta ne poistettiin nykyisen rikoslain voimaantulon yhteydessä ja lasten osalta taas 1940-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni oli pienenä kova puremaan joten tartuin  hänen käteenä,kosketin hampailla ihoa ja sanoin että äiti puree takaisin. Toimi ja pureminen loppui. Mutta tuokin on jonkun mielestä varmaan väärin ja olisi pitänyt vaan leperrellä kädet täynnä hampaanjälkiä "ei saa kulta kun äitiin sattuu".

Munkin perheessä on tehty näin, olen itsekin opettanut esimerkeillä ja kuules aika moni muu tekee samaa. Juuri tätäkin tarvittaessa. Tiedät itse miten toimit, kun on tarkoitus opettaa niin silloin ei vahingoiteta ketään. Se joka alkaa tätä tarinaa kertomaan kauhistellen sekä väittäen sinua väkivaltaiseksi on itse päästänsä viallinen. Draamailulla saadaan aikaan paljon asioita.  Tuen muutenkin esimerkkien avulla opettamista, se tehostaa oppimista monessakin kohdassa ja silläkin tavalla oppimisesta voidaan saada aikaan mielekkäämpää tai jopa hauskempaa. Asiat voivat mennä myös paremmin ymmärrykseen. Mielekkyys auttaa ylläpitämään mielenkiintoa oppimista kohtaan joka auttaa oppimisessa muutenkin. Lapset eivät helposti kiinnostu väkisin yhtään mistään. Kokeilkaa erilaisia tapoja saada asioita ymmärrykseen. Jos lapsella on haasteita käyttäytymisessä niin yksi oiva tapa auttaa lasta on kertoa omakohtaisia kokemuksia asioista. Voi myös kertoa miltä itsestäkin tuntui silloin kun on toiminut väärin jne. Lapsi saattaa saada siitä tukea sekä apua myös mahdolliseen häpeän tunteeseen ja hän ymmärtää että meistä kuka tahansa voi joskus töppäillä. No meni vähän sivusuuntaan mutta kuitenkin ajatuksiani vain aihetta sivuten.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä on ummet ja lammet puolusteltu sitä, ettei oikeastaan rangaistuksia saisi olla minkäänlaisia, ja korostan, etten puhu mistään silmittömästä hakkaamiseta, niin teiltä kysyn vastapainoksi seuraavaa:

Näet sattumalta / saat tietää että lapsi/nuori on kavereidensa kanssa käymässä porukalla puolustuskyvyttömän kimppuun.  Ensimmäisen kerran silität päätä ja ja sanot " soosoo, ei tolleen saa tehdä, jookos?"  Ei mene kuin hetki ja sama toistuu, pahemmin seurauksin.   Toistatko silloin tuon saman toimenpiteen ja otat ihan puhelimen pois.   Seuraavaksi tuleekin kierre, se kiusaaminen ei lopu vaan yksi uhri joutuu kokoajan pelkäämään sitä kiusaajaporukkaa.  Kenties poliisi ja sossu tulee erittäin tutuksi. 

Tekeekö mieli vielä silittää vaan päätä ja uhkailla kännykänkäyttö kiellolla? Annatko vielä jäätelön kaupan päälle, ettei kiusaajalapselle tule pahamieli?   Kuink

Sä olet nyt luonut olkiukoksi jonkun piirroshahmon, joka vain silittelee päätä ja lässyttää. Kuvitteletko, että fyysinen satuttaminen on käytännössä ainoa oikea kasvatuskeino ja kaikki muun on pään silittelyä? Miksi ihmeessä joku tarjoaisi jäätelöä kiusaajalle?

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Laitokset ovat täynnä pahoinvoivia nuoria, koska se on niiden pääasiallinen tarkoitus. Samalla tavalla sairaalat ovat täynnä sairaita ihmisiä. Se miksi laitokset ovat täynnä johtuu siitä, että ne mitoitetaan tiettyyn tarpeeseen. Olisi vähän turha kuluerä mitoittaa liikaa laitospaikkoja ja pyörittää niitä tyhjänä. Nyt on puhuttu myös paljon siitä, että esimerkiksi lastensuojelulla ei ole tarpeeksi resursseja. Se ei johdu siitä, että ongelmatilanteet olisivat määrällisesti räjähtäneet käsiin vaan siksi, että rahaa ja koulutettua henkilökuntaa ei ole riittävästi. 

En usko, että löytyy mitään yhtä juurisyytä siihen miksi joku nuori joutuu laitokseen. Heillä voi olla mielenterveysongelmia tai traumoja, joilla ei ole mitään tekemistä heidän vanhempien kanssa. Voi olla, että vanhemmat ovat päihde- tai mielenterveysongelmaisia. Henkilökohtaisesti en usko, että yksikään nuori on joutunut laitokseen pelkästään "liiallisen ymmärtämisen" tai "päänsilittelyn" takia. Kukaan ei myöskään ole väittänyt, että "päänsilittely" olisi ratkaisu "kaikkeen". Enemmänkin vaikuttaa siltä, että moni tuntuu kuvittelevan fyysisten rangaistusten ratkaisevan kaikenlaisen nuorisorikollisuuden ja ongelmakäytöksen.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.