Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

Käytännön elämä on sitten aivan toinen asia. Siellä ammattikasvattajillakaan ei usein riitä henkiset työkalut saamaan lapsia kuriin, ja siksi koululuokassa on kaaos. Opettajan mieli ehkä tekisi kokeilla muitakin kasvatuskeinoja kuin tunteiden sanoitusta, mutta minkäs teet, kun ne kaiki muut keinot ovat "väkivaltaisuutta pientä ja ymmärtämätöntä lasta kohtaan".

Ja mikä on lopputulos, joka alkaa nyt olla alati enenevissä määrin havaittavissa, kun ensimmäinen kurittoman kasvatuksen saanut sukupolvi on saanut omia lapsia, jotka ovat nyt kouluikäisiä? Luin hiljattain opettajille tehtyä kyselyä huonosti käyttäytyvistä lapsista ja jopa vielä huonommin käyttäytyvistä vanhemmista. Siitä tuli hyvin ilmi mikä on tulos ja suunta vain pahenemaan päin tulevaisuudessa. Aika hyvin kiteyttää tämä lyhyt opettajalle suunnattu ilmoitus, koskien häiriköivän oppilaan jälki-istuntoa:

"Meidän lapsi ei osallistu jälki-istuntoon". 

Siis. Mitä. Helvettiä!? Tuo ei ole vanhempien eikä lapsen päätös! Tämä kuvastaa hyvin kurittoman kasvatuksen tulosta. Kuvitellaan, että on oikeus päättää kaikesta ja sanella koululle jopa jälki-istunnosta, että "osallistuuko" oppilas siihen vai ei. Siis suorastaan kuvottavaa kusipäisyyttä. Mitäs sitten kun tämä lapsi kasvaa aikuiseksi koko ikänsä oppineena siihen, että ei mistään saa mitään rangaistusta (paitsi ehkä "keskustelun", joka ei ole rangaistus), mitä tapahtuu kun hän luulee saavansa käyttäytyä ja tehdä ihan mitä huvittaa, aina ja missä tahansa, kenelle tahansa?

"Häh, ai vankilatuomio? Joo siis kato joo en mä aio osallistua siihen."

Good luck. Ääliöt. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Lasta voidaan yrittää ymmärtää, ja yrittää ratkoa sitä mitä ajatellaan ymmärrettävän, mutta jos ratkominen ei onnistu, niin aikuiset ovat voimattomia. Tämä on se perusvika mikä loputtomassa ymmärtämisessä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väkivalta ihan sananmukaisesti on fyysisen kivun tuottamista toiselle. Se on laaja termi, joka pitää allaan kaiken fyysisen satuttamisen. Ei se tarkoita, että kukaan pitäisi lapsen tukistamista ja murhaa saman tasoisena tekona. Ei "väkivalta" sanana ota kantaa väkivallan tasoon. Se on sateenvarjotermi kaikelle fyysiselle satuttamiselle.

Meillä ehkä eroaa merkittävästi ajatusmaailmat juuri siinä, että mä en näe mitä kasvatustarkoitusta väkivalta edistää, mitä ei voisi edistää jollakin toisella keinolla.

Perheväkivallassakin on tekijällä omasta mielestään oikeutus. Tekijä saattaa olla sairaalloisen mustasukkainen tai muuten kontrolloiva ja kokee, että väkivalta on nimenomaan oikeutettu rangaistus tai pelote, että se puoliso ei tekisi mitään epätoivottua. 

Mä olen sitä mieltä, että vankiloiden ei kuulu olla mitään kylpylähotelleja, mutta olen kyllä sit

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millään tavalla poista sitä faktaa, että lapsen tukistaminen, remmillä lyöminen tai muukaan pahoinpitely ei olisi väkivaltaa. Sanat ja niiden merkitykset eivät ole mielipideasioita. Toki ymmärrän, että lastaan pahoinpitelevä vanhempi ei halua tulla yhdistetyksi niihin "oikeisiin" väkivaltarikollisiin, koska tokihan nämä vanhemmat harjoittavat sitä "parempaa väkivaltaa" ja toki omaa lasta saa lyödä jos itse sen sillä hetkellä oikeutetuksi kokee.

Kuntoutusmallia on tutkittu ja sen onnistumisesta kertoo mm. se, että suomessa rikollisten uusimisprosentti on alempi kuin yhdysvalloissa. Toki jos rikollinen lukitaan matalalla kynnyksellä loppuelämäkseen vankilaan, niin hän ei pääse uusimaan rikoksiaan, mutta se on todella kallista ja moraalisesti arveluttavaa.

Tietenkään rikoksia ei millään tavalla saada karsittua nollaan, koska kaikki rikollisetkin ovat omia yksilöitään, jotka toimivat omista lähtökohdistaan. Jos henkilö on päätynyt rikolliseen elämään vaikka hoitamattomien mielenterveysongelmien takia, niin silloin keskusteluapu ja tarvittaessa lääkitys ovat ihan varteenotettava ratkaisu eikä niitä pitäisi ainakaan suorilta tyrmätä, koska rikollisille kostaminen on jotenkin tärkeämpää kuin ongelman ratkaisu. 

Tuskin kuritusväkivallalla mitään rakettitieteilijöitä kasvatetaan, mutta ehkä kuuliaisia työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

Käytännön elämä on sitten aivan toinen asia. Sie

Koululuokassa ei ole kaaos sen takia, että lapsia ei pahoinpidellä kotona tai että opettaja ei saa paukuttaa karttakepillä. 

Koululuokkien kaoottisuus on monien tekijöiden summa, esimerkkinä mainittakoon se, että erityisluokkia ei enää ole, luokkakoot ovat kasvaneet huomattavasti, kouluavustajia ei ole riittävästi ja lasten keskittymiskyky on huonompi kuin ikinä. Toki yksi tekijä varmasti on lasten rajattomuus, mutta ratkeaako se tukistamisella tai remmillä?

Ylellä oli juuri juttua myös siitä miten huonokäytöksisiä vanhemmat ovat opettajia kohtaan. Jos siis syytetään lapsia siitä, että he nykyään ovat niin tietoisia omista oikeuksistaan, niin usein siellä taustalla on se etuoikeutettu vanhempi, joka hyökkää opettajan kimppuun jos lapsi saa huonon arvosanan tai jos opettaja puuttuu lapsen huonoon käytökseen. Pitäisikö opettajan lyödä karttakepillä myös näitä aikuisia, auttaisikohan se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista rangastuksista: Toki lapsen voi laittaa vaikka jäähypenkille tai nurkkaan, mutta minkäs teet jos lapsi ei suostu olemaan siellä? Ei vanhempi voi lasta pakottaakaan tai uhata millään muulla, koska lapsella on koskemattomuus.

No se vain tarkoittaa todellakin sitä että se ei toimi, eikä se oikeasti toimi jos lapsi ei siellä ole. Persoonallisuuspiirteetkin vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen. Aina tilanne huomioiden, vaihtoehtoja on pilvin pimein ja jokainen päättää itse kuinka toimii kunhan yrittää oikeasti ratkaista asioita ja huolehtia jokaisen hyvinvoinnista. Tunnetilat täytyy tuntea enkä itse ole sitä mieltä että lapsen tunteita tulisi rajoittaa sillä se voi olla haitallisempaakin jopa. Turvallisuus tulee aina turvata jokaiselta, se on tärkeintä. Oma tyyli kaikille on paras ratkaisu mutta kuunnelkaa niitä lapsianne oikeast

Joo kyllä nimenomaan tiedän mutta kun ohjeistetaan niin lähtökohta on aina se että vanhempien tulee olla yhteistyökykyisiä ja toki sama oletus koskee myös niitä lapsia. Tämä olisi ideaalitilanne. Olen tottunut menemään sekä pureutumaan ruohonjuuritasolle kun yritän kertoa asioita. Oman vanhemman lapseni kohdalla olen kyllä joutunut tähän valitettavaan tilanteeseen jossa on täysin mahdotonta opettaa lapselle mitään koska hän on täysin kielteinen kaikkea vastaan. Tämä on juuri se nykyajan ongelma josta viesteissäni olen puhunut, ei auta tehdä parhaansa eli kaikkensa koska se nuori päättää lopultakin itse. Ei siinä tilanteessa vain voi mitään opettaa. Näin se nyt vain on. Sitten on taas katsottava kuinka edetään. Oma nuoreni on ollut hyvin dramaattinen sekä itsepäinen ja itsekäs jo pienestä. Hän on luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen ja kiinnostuu lähinnä mielellään aina vain niistä asioista jotka häntä nyt sattuvat miellyttämään. Hekin oppivat sitten omia aikojansa sekä tapojansa enemmän. Hyväksyn hänet sellaisena ja arvostan myös itseäni. Tottakai pettymystä tulee koska minullakin olisi potentiaalia opettaa vaikka mitä mutta lapsi ei ole innostunut samalla tavalla, olemme erilaisia. Hän kyllä siltikin havaintojeni mukaisesti omaksuu asioita joten joskus se jankkaaminen ja kaiken mutkienkin kautta opettaminen sekä oppiminen tuottaa tulosta. Olen siksi ollut sitä mieltä etten opeta turhaan kuitenkaan sillä aina sinne takaraivoon jää muhimaan jotakin. Joskus lapsi tulee kysymään myöhemmin asioista ja silloin tulee varmuutta siihen että hän ottaa koppia kyllä eikä nyt oikeasti pidä minua ihan kamalana mutsina. Ne on ne tunteet sekä voimakkaat tunnetilat jolloin lapsi ei kykene yhteistyöhön mutta onhan se aikuisillakin sama juttu joten ihmisiähän me kaikki sitten ollaan. Äitejä on hyvä syyttää kaikesta koska ei viitsi myöntää omia virheitä. Miehetkin tekevät monesti samaa, syyttävät hyviä naisia kaikesta sun muuta.

Kuriton sukupolvi..jep heitettän opettaja ikkunasta ulos kun ei ole tapoja,sekunnissa video on kaikkien nähtävillä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millään tavalla poista sitä faktaa, että lapsen tukistaminen, remmillä lyöminen tai muukaan pahoinpitely ei olisi väkivaltaa. Sanat ja niiden merkitykset eivät ole mielipideasioita. Toki ymmärrän, että lastaan pahoinpitelevä vanhempi ei halua tulla yhdistetyksi niihin "oikeisiin" väkivaltarikollisiin, koska tokihan nämä vanhemmat harjoittavat sitä "parempaa väkivaltaa" ja toki omaa lasta saa lyödä jos itse sen sillä hetkellä oikeutetuksi kokee.

Kuntoutusmallia on tutkittu ja sen onnistumisesta kertoo mm. se, että suomessa rikollisten uusimisprosentti on alempi kuin yhdysvalloissa. Toki jos rikollinen lukitaan matalalla kynnyksellä loppuelämäkseen vankilaan, niin hän ei pääse uusimaan rikoksiaan, mutta se on todella kallista ja moraalisesti arveluttavaa.

Tietenkään rikoksia ei millään tavalla saada karsittua nollaan, koska kaikki rikollisetkin ovat omia yksilöitään, jotka toimivat omista lähtökohdistaan. Jos henkilö on päätynyt rikolliseen elämään vaikka hoitamattomien mielenterveysongelmien takia, niin silloin keskusteluapu ja tarvittaessa lääkitys ovat ihan varteenotettava ratkaisu eikä niitä pitäisi ainakaan suorilta tyrmätä, koska rikollisille kostaminen on jotenkin tärkeämpää kuin ongelman ratkaisu. 

Aika harvat rankaisun muodot ovat sellaisia, että ne eivät olisi vastentahtoisia tai loukkaisi koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Esimerkiksi viikkorahan takavarikointia voitaisiin tällä perusteella nimittää taloudelliseksi väkivallaksi ja pelikieltoa henkiseksi väkivallaksi.

Mitä vankiloihin tulee, niin Suomessa on melko paljon sellaista rikollisuutta joka tapahtuu siksi, ettei mahdollinen rangaistus ole rikolliselle pelote. Monet taparikolliset eivät lopulta niin kauheasti jaksa piitata, että ovatko vankilassa vai siviilissä. Toki siviili on parempi, mutta ero ei ole iso. Kuntoutusnäkökulma myös tekee vankilatuomioista todella kalliita. Suomessa vankilavuorokausi maksaa yli 200 euroa, kun taas esimerkiksi EU-maa Bulgariassa se maksaa alle 10 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuritusväkivallalla mitään rakettitieteilijöitä kasvatetaan, mutta ehkä kuuliaisia työntekijöitä.

Länsimaiden nykyinen hyvinvointi rakennettiin aikana jolloin lähes kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

Käytännön elämä on sitten aivan toinen asia. Sie

Tämä on hirveän yksinkertaistavaa kun väkisin nähdään väkivallaton kasvattaminen synonyymina kasvattamattomuudelle. Tietenkin lapsille pitää opettaa ikätasoisesti, että kielletyllä tai huonolla käytöksellä on seurauksensa ja niistä täytyy oppia kantamaan vastuu. Kaaoksessa olevaa koululuokkaa tuskin kuitenkaan laitetaan kuriin sillä, että opettaja alkaa kohdistamaan fyysistä vakivaltaa lapsiin saati silllä, että vanhemmat kohdistaisivat lapsiinsa kotona fyysistä väkivaltaa.

Jokainen, jonka mielestä väkivalta on toimiva kasvatusmenetelmä voi miettiä mitä siinä oikeastaan opetetaan lapselle? Jos lapsi lyö siskoaan ja vanhempi rangaistuksesi tukistaa lasta, onko silloin lapselle opetettu, että kaikki väkivalta on aina väärin vai kenties se, että jonkun toisen suorittama väkivalta on hyväksyttyä. Esim. isomman tai vahvemman, tai henkilön josta olen riippuvainen. Oppiiko lapsi, että ei saa lyödä, koska se satuttaa ja pelottaa toista vai oppiiko lapsi, että silloin saa käyttää väkivaltaa kun toinen on fyysisesti ja henkisesti heikomassa asemassa.

Juuri tuohon esimerkkiin perustuu se miksi lapsena väkivaltaa kohdanneesta lapsesta kasvaa todennäköisemmin väkivaltainen aikuinen kuin väkivallattoman lapsuuden eläneestä ihmisestä. Hän on oppinut, että väkivalta on oikeutettua sen sijaan, että hän olisi oppinut empatiaa joka estää satuttamasta toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Lasta voidaan yrittää ymmärtää, ja yrittää ratkoa sitä mitä ajatellaan ymmärrettävän, mutta jos ratkominen ei onnistu, niin aikuiset ovat voimattomia. Tämä on se perusvika mikä loputtomassa ymmärtämisessä on.

Mun lähtökohtani on se, että lapsien huonoa käytöstä ei voi vaan suorilta laittaa veemäisyyden piikkiin vaan huono käytös on oireilua jostakin, joka voidaan toivottavasti ratkaista tai ainakin voidaan keksiä jotakin rakentavampia tapoja purkaa sitä pahaa mieltä. Jos ratkaisu keksitään, niin se on ihan mainiota. En oikein osaa ajatella tilannetta, joka ei paranisi puhumalla ja selvittämisellä. Toki voinkin pohtia asiaa vain omalta kokemuspohjaltani.

Mutta jos lapsen huonoon käytökseen puututaan vain fyysisillä rangaistuksilla niin siinä jää sekä lapsella että hänen vanhemmalla epäselväksi mikä oli sen huonon käytöksen takana alunperinkään. Se ei oikein tunnu kummankaan kannalta kovin kehittävältä. Toki se on nopea ja "helppo" ratkaisu.

Tarkennan vielä, että kun puhun "lapsista" niin tarkoitan peruskouluikäisiä. Taaperot ovat vielä sen verran impulsiivisia ja tunteella eläviä ihmisenalkuja, että heidän huono käytös ei välttämättä ole oire mistään mielenterveysongelmista ja voi olla ihan vaan uhmaa tai ymmärryksen puutetta. Sitäkään ei toki mielestäni oikaista fyysisellä kurittamisella.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuritusväkivallalla mitään rakettitieteilijöitä kasvatetaan, mutta ehkä kuuliaisia työntekijöitä.

Selkeästi yhteiskunnan rakentamiseen ei sitten tarvita niitä rakettitieteilijöitä. Jostain syystä nämä herkät taitelijasielut mitä nykyään halutaan tuottaa, ei ole kovinkaan kummoisia yhteiskunnan tukipilareita.

Harvasta pystyy muutenkaan erityisesti kasvattaa mitään neroa, mutta ne jotka on sellaiseksi syntyneet ja kohua sillä herättäneet, käytännössä jokaisen lapsuus on enemmän tai vähemmän jonkin sortin väkivallan värittämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

Koululuokassa ei ole kaaos sen takia, että lapsia ei pahoinpidellä kotona tai että opettaja ei saa paukuttaa karttakepillä. 

Koululuokkien kaoottisuus on monien tekijöiden summa, esimerkkinä mainittakoon se, että erityisluokkia ei enää ole, luokkakoot ovat kasvaneet huomattavasti, kouluavustajia ei ole riittävästi ja lasten keskittymiskyky on huonompi kuin ikinä. Toki yksi tekijä varmasti on lasten rajattomuus, mutta ratkeaako se tukistamisella tai remmillä?

Ylellä oli juuri juttua myös siitä miten huonokäytöksisiä vanhemmat ovat opettajia kohtaan. Jos siis syytetään lapsia siitä, että he nykyään ovat niin tietoisia omista oikeuksistaan, niin usein siellä taustalla on se etuoikeutettu vanhempi, joka hyökkää opettajan kimppuun jos lapsi saa huonon arvosanan tai jos opettaja puuttuu lapsen huonoon käytökseen. Pitäisikö opettajan lyödä karttakepillä myös näitä aikuisia, auttaisikohan se?

Esimerkiksi 50-luvulla kun suuret ikäluokat kävivät koulua oli todella suuria luokkia. Eikä kouluavustajia tai erityisluokkia myöskään ollut liiemmin. Tästä huolimatta ne sen ajan Rauno-Kyllikit eivät haistatelleet opelle päin naamaa niin kuin nykyiset Nico-Jessicat tekevät.

Siihen aikaan sai koulussa karttakepistä ja kotona sen perään remmistä jos suhtautui opettajaan epäkunnioittavasti. Voipi olla, että oppilas teki laskelman päässään, että haistattelu ei ole karttakepin+remmin väärti, siksi pidättäytyi haistattelusta. Ihan niin kuin moni aikuinen laskee, että väärinpysäköinti ei ole parkkisakon väärti, ja siksi pidättäytyy väärinpysäköinnistä.

"Rankaisu ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tästäkin syystä asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta tulisi rangaista, vaan sen sijaan vahvistaa aikuisen ja lapsen luottamussuhdetta positiivisin keinoin ja tukea lapsen tunnetaitoja."

Ymmärrän mitä tässä yritetään ajaa takaa. Se on tämä ideaalitilanne jossa sekä vanhempi että lapsi keskustelevat avoimesti asioista, he etsivät yhdessä ongelmakohdat ja tekevät tarvittavat muutokset. Tällöin ei tarvita rangaistuksia koska asia selviää selvittämällä sekä tarvittavilla muutostoimenpiteillä.

Todellisuudessahan tämä ei läheskään aina auta. Kaikkia rangaistuksiakaan en lähtisi minäkään niputtamaan samaan säkkiin kuitenkaan. 

Oletan että asioista ei olla haluttu puhua rehellisesti mutta ymmärryskin on ollut puutteellista koska kodeissa ei puhuta, ei ymmärretä tunteista jotka ovat tunnetaitojen perusta eli täysin luonnollista. Ei olla tiedetty mitä tehdä eikä haluta puuttua mutta ei myöskään auttaa joten tällainen paska yleispätevä ohjehan on hyvä antaa jota on nyt sovellettu aivan jokaisen henkilön toimesta.

Ei tämöiseen viitsi enää vastata nykyaika,toista oli ennen,sain koivuniemen herraa,muutaman kerran tuppivyöstä,mutta ihminen minusta tuli,en ole väkivaltainen joten se siitä.Sananherjaa kyllä käytän,mutta nyrkillä puolustan  itseäni vain tarvittaessa.Koitetaan pärjätä,ei se helppoa ole kellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

Tämä on hirveän yksinkertaistavaa kun väkisin nähdään väkivallaton kasvattaminen synonyymina kasvattamattomuudelle. Tietenkin lapsille pitää opettaa ikätasoisesti, että kielletyllä tai huonolla käytöksellä on seurauksensa ja niistä täytyy oppia kantamaan vastuu. Kaaoksessa olevaa koululuokkaa tuskin kuitenkaan laitetaan kuriin sillä, että opettaja alkaa kohdistamaan fyysistä vakivaltaa lapsiin saati silllä, että vanhemmat kohdistaisivat lapsiinsa kotona fyysistä väkivaltaa.

Jokainen, jonka mielestä väkivalta on toimiva kasvatusmenetelmä voi miettiä mitä siinä oikeastaan opetetaan lapselle? Jos lapsi lyö siskoaan ja vanhempi rangaistuksesi tukistaa lasta, onko silloin lapselle opetettu, että kaikki väkivalta on aina väärin vai kenties se, että jonkun toisen suorittama väkivalta on hyväksyttyä. Esim. isomman tai vahvemman, tai henkilön josta olen riippuvainen. Oppiiko lapsi, että ei saa lyödä, koska se satuttaa ja pelottaa toista vai oppiiko lapsi, että silloin saa käyttää väkivaltaa kun toinen on fyysisesti ja henkisesti heikomassa asemassa.

Juuri tuohon esimerkkiin perustuu se miksi lapsena väkivaltaa kohdanneesta lapsesta kasvaa todennäköisemmin väkivaltainen aikuinen kuin väkivallattoman lapsuuden eläneestä ihmisestä. Hän on oppinut, että väkivalta on oikeutettua sen sijaan, että hän olisi oppinut empatiaa joka estää satuttamasta toista.

Jos mietitään niitä muita seurauksia, niin esimerkiksi arestin voisi ajatella opettavan lapselle, että toisen voi syrjäyttää leikistä. Ja tavaroiden ottamisen pois voisi ajatella opettavan lapsen varastamaan.

Käytännössä näin ei kuitenkaan tapahdu, koska lapsi ymmärtää, että auktoriteetin antama rangaistus on eri asia kuin esimerkiksi lasten keskinäiset välit. Siksi ruumiillinen kurituskaan ei opeta lasta lyömään toisia koska lapsi ei koe, että se olisi sama asia kuin tappelu.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni oli pienenä kova puremaan joten tartuin  hänen käteenä,kosketin hampailla ihoa ja sanoin että äiti puree takaisin. Toimi ja pureminen loppui. Mutta tuokin on jonkun mielestä varmaan väärin ja olisi pitänyt vaan leperrellä kädet täynnä hampaanjälkiä "ei saa kulta kun äitiin sattuu".

Hyvä esimerkki tilanteesta, jossa vanhempi vaistomaisesti tietää, mikä on toimiva ratkaisumalli ja toimii sen mukaisesti.

Yksipuoleiset kasvatusohjeet voivat vain sekoittaa ja tehdä vanhemmista kädettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on help

Sinä et nyt näe isompaa kuvaa. 50-luvun lapsia kasvatettiin väkivalla. He eivät uskaltaneet koulussa tai kotona asettua poikkiteloin, mutta uskalsivat kyllä siirtää vakivaltaa itseään pienempiin ja heikompiin.

Siinä missä väkivalta synnyttää väkivaltaa, niin väkivallattomuus taas lisää väkivallattomuutta. Me voimme ihannoida 50-lukua ja sitä kuinka lapsiin kohdistettiin väkivaltaa, mutta emme voi sulkea silmiämme siltä faktalta, että yhteiskunnan väkivalta on vähennyt täysin samassa suhteessa missä ymmärrys lasten väkivallattomasta kasvattamisesta on lisääntynyt. Kuten sanoin, väkivaltaa lapseen kohdistamalla ei opeteta sitä, että väkivalta on väärin, vaan opetetaan valitsemaan uhri oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

No mistähän se nyt sitten "löytyisi"? Miten jotkut osaavat edelleen kasvattaa lapsensa normaalilla tavalla ilman henkistä, psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa? Olisikohan se kuitenkin niin että aivan jokainen ihminen tarkastelee mitä voisi itse tehdä toisin jos sille on tarvetta? Jos kaikki vain odottavat että yhtäkkiä jostakin löytyy ratkaisu niin kyllä saa vain odottaa. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme sekä kaikesta mitä me puhumme ja teemme. Aivan kaikki vaikuttaa itsemme ulkopuolelle ja sitä kautta siellä. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa kuin olla vastuussa jokainen ensisijaisesti itsestänsä ja omista jälkeläisistänsä sen jälkeen.