Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset ahdistaa
19.02.2024 |
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oikeasti syy eroon ei ollut kyvyttömyytesi sietää lapsia, vaan se, että olit mustasukkainen lasten äidille. Projisoit sen vain viattomiin lapsiin, jotka olivat elävä todiste siitä, että miehesi oli pannut toisen naisen kanssa.
joku keittiöpsykologi yh luulee olevansa niin ihana, että muut naiset ovat mustasukkaisia hänelle. lisäksi hän luulee, että hänen ärsyttävät kakaransa ovat niin ihania, että kaikki automaattisesti pitävät niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oikeasti syy eroon ei ollut kyvyttömyytesi sietää lapsia, vaan se, että olit mustasukkainen lasten äidille. Projisoit sen vain viattomiin lapsiin, jotka olivat elävä todiste siitä, että
Muuten hyvä analyysi, mutta olen lapseton sinkku :D
t. lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oikeasti syy eroon ei ollut kyvyttömyytesi sietää lapsia, vaan se, että olit mustasukkainen lasten äidille. Projisoit sen vain viattomiin lapsiin, jotka olivat elävä todiste siitä, että miehesi oli pannut toisen naisen kanssa.
Ihan sama, miten haluat sen muotoilla, mutta en halua kotiini ketään, jota en ole sinne itse kutsunut. Ihan kamala ajatus, että vieraita kakaroita pyörii nurkissa ja minun pitää siksi kotonani miettiä vaikkapa miten pukeudun vai pukeudunko ollenkaan. Koen asian niin, että minun kannaltani ne lapset ovat pelkkä epämiellyttävää rasite, jotka eivät anna minulle mitään, mutta tuhoavat kuitenkin kodin rauhallisen tunnelman pelkällä läsnäolollaan. Eroperheiden lapsethan ovat lähes poikkeuksetta huomionkipeitä tyhjänmarisijoita, jotka eivät edes itse tajua, ettei heitä kukaan kaipaa vaan he ovat pelkkiä virhehankintoja. Tai kai sitä joku tietoisestikin hankkii lapsia suhteeseen, johon ei ole sitoutunut, mutta vaikea kuvitella ihmistä, jota ei harmittaisi parisuhteen ulkopuoliset kakarat nurkissa pyörimässä olivat ne sitten omia tai kumppanin virhehankintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oikeasti syy eroon ei ollut kyvyttömyytesi sietää lapsia, vaan se, että olit mustasukkainen lasten äidille. Projisoit sen vain viattomiin lapsiin, jotka olivat elävä todiste siitä, että
Miksi sitten hakudut jatkuvasti suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? Mitä saat siitä, että yököttelet päivät pitkät miehen lapsia?
Ihan sama, miten haluat sen muotoilla, mutta en halua kotiini ketään, jota en ole sinne itse kutsunut. Ihan kamala ajatus, että vieraita kakaroita pyörii nurkissa ja minun pitää siksi kotonani miettiä vaikkapa miten pukeudun vai pukeudunko ollenkaan. Koen asian niin, että minun kannaltani ne lapset ovat pelkkä epämiellyttävää rasite, jotka eivät anna minulle mitään, mutta tuhoavat kuitenkin kodin rauhallisen tunnelman pelkällä läsnäolollaan. Eroperheiden lapsethan ovat lähes poikkeuksetta huomionkipeitä tyhjänmarisijoita, jotka eivät edes itse tajua, ettei heitä kukaan kaipaa vaan he ovat pelkkiä virhehankintoja. Tai kai sitä joku tietoisestikin hankkii lapsia suhteeseen, johon ei ole sitoutunut, mutta vaikea kuvitella ihmistä, jota ei harmittaisi parisuhteen ulkopuoliset kakarat nurkissa pyörimässä olivat ne sitten omia tai kumppanin virhehankintoja.
Ihan sama, miten haluat sen muotoilla, mutta tervettä tuollainen ei ole. Varsinkaan kun toistuvasti hakeudut suhteeseen, johon kuuluu myös lapsia. Läheisriippuvuus on sairaus, johon on saatavilla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne miehen lapset häviä täysi-ikäistyttyäänkään. Tulee bonusminiöitä-, -vävyjä, -lastenlapsia. Oikeastaan bonushommat vaan laajenevat. Kokemuksesta puhun. Ei käy heikkohermoisille.
64: Olen pahoillani, että olet niin sysiruma, että vain lapsellinen mies huolii sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki lapseton mies! Tämä mies ei ole sinun eikä tunteesi häntä kohtaan ole aitoja jos inhoat noin syvästi hänen lapsiaan. Itse ainakin kiinnyin nykyisen puolisoni lapsiin koska näin heissä osin puolisoni piirteitä ja toisaalta kiinnyin oman lapseni seurustelukumppaniin koska hän on lapselleni tärkeä ihminen.
Mun mielestä et ole ihan tasapainoinen. Joka tapauksessa, koska olet noin ahdistunut et voi sitoutua mieheen, jolla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat olla miehen kanssa, sinun pitää yrittää muuttaa omaa suhtautumistasi ja löysätä vähän pipoa. Pitää myös hyväksyä se, että lapsista aiheutuu elämääsi negatiivisia asioita, mutta heistä et eroon pääse. Nuo on ainoita asioita, mitä on tehtävissä.
Toisaalta suhtautumalla oikein, voit saada heistä myös positiivisia asioita. Suosittelen olemaan mukava myös vaikeina hetkinä ja yrittämään jutella ja tutustua heihin. Joka toinen viikonloppu on kuitenkin suht vähäinen ponnistus, jos suhde on muuten hyvä antaa paljon iloa ja positiivisia asioita.
Suosittelen myös keskustelemaan porukalla ja luomaan huolellisesti yhteiset säännöt noita viikonloppuja varten, joita kaikki noudattavat. Silloin elämä on ennakoitavampaa ja tiedät, mistä asioista sinäkin voit ojentaa lapsia.
Ymmärrän tilanteen vittumaisuuden.
Terveisin kokemusasiantuntija
Eroperheiden lapsethan ovat lähes poikkeuksetta huomionkipeitä tyhjänmarisijoita, jotka eivät edes itse tajua, ettei heitä kukaan kaipaa vaan he ovat pelkkiä virhehankintoja
Kylläpä olet katkera siitä, ettet ole saanut koskaan omia lapsia. "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aikuiset lapsipuolet kertoivat, mitä kiusaa isänsä kanssa tekivät ennenkuin mentiin yhteen. Olivat silloin, kun kiusaa tekivät 10v ja 12v. Seurasivat autolla, kun ajoin pyörällä. Usein tulivat esim yhtäkkiä samaan kahvilaan, jossa olin. Olivat myös heittäneet kaikki isänsä mielialalääkkeet roskiin. Ei ihme, että hän oli tosi väkivaltainen minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
64: Olen pahoillani, että olet niin sysiruma, että vain lapsellinen mies huolii sinut.
Ihana kommentti, perheellinen mies ansaitsee vain ruman naisen, joka ei lapsettomalle kelpaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla aikuiset lapsipuolet kertoivat, mitä kiusaa isänsä kanssa tekivät ennenkuin mentiin yhteen. Olivat silloin, kun kiusaa tekivät 10v ja 12v. Seurasivat autolla, kun ajoin pyörällä. Usein tulivat esim yhtäkkiä samaan kahvilaan, jossa olin. Olivat myös heittäneet kaikki isänsä mielialalääkkeet roskiin. Ei ihme, että hän oli tosi väkivaltainen minua kohtaan.
Kukahan tuossa kuviossa on se kaikista sairain? Miksi ihmeessä jatkoit tuollaisen miehen kanssa?
Ymmärrän täysin. Hankala tilanne ja ehkä jotenkin olisi hyvä keskustella miehesi kanssa.
Lapsilla esim. saattaa olla äidin luina täysin erilaiset käyttäytymissäännöt, kuin mitä teillä. Lapset saattavat olla mustasukkaisia isän uudelle puolisolle ja sen vuoksi hankalaa heihin suhtautua. Eivät ehkä muistuta isäänsä vaan saattavat olla ihan äidin kaltaisia.
Mitä jos keskustelisit miehen kanssa ja pyytäisit häntä järjestelemään nuo lasten tapaamiset uudestaan? Miksi niiden lasten pitää olla teillä joka toinen viikonloppu?
Biologisesta näkökulmasta katsottuna miehen entisen suhteen lapset kuuluisivat jäädä äidilleen. Ei ne luolamiesaikoinakaan vierailleet joka toinen viikonloppu toisessa luolassa. Toki voit yrittää raskautua nopeasti ja sitten kertoa miehellesi, että tilanne on nyt muuttunut niin, että perhesuhteet on pakko järjestää uudelleen. Ei siinä mies voi vaarantaa raskaana olevan naisen vointia. Ja sitten kun vauva syntyy tulee sinulla olla täysi oikeus rauhoittaa kotinne vauvalle.
Luulisi, että ei tuollainen säännöllinen edes takas reissaaminen ole lapsillekaan eduksi. Mies voi nähdä niitä lapsia kyllä vaikka lomilla tai vaikka joku sunnuntaipäivä jossain huvipuistoreissussa. Mutta sellainen jatkuva pakkotahtinen näkeminen on kyllä kaikille rassaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen, jos suhde on muuten hyvä. Sitten yhteen kun lapset ovat yli 18
Juurihan AP kertoi, että hänellä alkaa jo olla ikää, että täytyy kohta pitää kiirettä jos meinaa hankkia omia lapsia ja että lapset ovat n. 10-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne miehen lapset häviä täysi-ikäistyttyäänkään. Tulee bonusminiöitä-, -vävyjä, -lastenlapsia. Oikeastaan bonushommat vaan laajenevat. Kokemuksesta puhun. Ei käy heikkohermoisille.
eli tärkeintä on katsoa, kuinka sukurakas mies on. Jos on, niin juokse karkuun. Jos ei ole, niin ehkä ok.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele sitä tunnetta, kun lasten ei pitäisi olla teillä, kuvittelet, että saat palata töistä puhtaaseen, hiljaiseen kotiin, mutta kotona odottaakin teini, plus tämän viisi kaveria, kuuden teinin välipala-astiat tiskipöydällä
Miksei he ole laittaneet astioita suoraan tiskikoneeseen? Tai jos tiskikoneessa on ollut puhtaat astiat, niin eihän sillä teinillä kauaa mene kun tyhjentää sen.
Ei avioliitossa syntyneet lapset ole ä p ä r ö i tä. Sori siitä, pikkuinen.