Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset ahdistaa
19.02.2024 |
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellista uusperhettä ei ole. Muistakaa se.
Tämä! Jos on aiemmin porsinu niin ei tartte enää alkaa uudestaan eikä missään nimessä huolia jo porsinutta. Vaikeeta on kaikilla eikä se ole elämän tarkoitus.
No sinun kanssasi nyt muutenkaan kukaan halua "porsia". Fiksut ihmiset osaavat kyllä hoitaa uusperhekuviot ilman, että kukaan kärsii. Joskus se on jopa parempi ratkaisu kuin olla ydinperheessä, jossa kaikki on päin helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki omia lapsia, kun kerran lapset noin paljon sinua oksettää ja ällöttää. Kyllä ne sinunkin lapsesi sotkisivat, kiljuisi ja tekisi kaikkea, mitä kuvailet oksettavaksi. Sellaisen hermoheikon, jonka täytyy pyyhkiä huonekalut, kun lapsi on niihin koskenut, ei sovellu vanhemmaksi. Eroa miehestä ja unohda lapsihaaveet. Voi olla kylmästi kirjoitettu, mutta aloituksesta huokuu se, miten ap ei voi sietää lapsia ja tällaisten ihmisten ei myöskään pidä niitä hankkia!
Etkö sinä tomppeli tiedä eroa omien lasten ja toisen ihmisen lasten välillä?
Inhoaa oman puolison lapsia ja aikoo hankkia saman henkilön.kanssa lisää lapsia. Kyllä pitää olla pää sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellista uusperhettä ei ole. Muistakaa se.
Todellakin on. Useitakin. Minäkin kasvoin sellaisessa. Kaikki aikuiset perheessä olivat täysipäisiä ja osasivat käyttyä asiallisesti. Ei mitään ongelmaa.
Toivottavasti ymmärrät että olet äärimmäisen harvinainen poikkeus.
Havainnollistetaanpa niin että myös vähän himmeämmät lamput ymmärtävät: vaikka lotossa voittaa lähes joka viikonloppu joku, niin ei silti kannata lopettaa töitään ja alkaa töikseen lottoamaan, koska voiton todennäköisyys on siitä huolimatta äärimmäisen pieni. Eli vaikka jossain on joskus ollut onnellinen uusperhe, niin se ei tarkoita että sellaisiin kannattaisi itse sekaantua.
Jopa minun lähipiirissäni on useita onnellisessa uusperheessä eläneitä. Jo se kertoo siitä, että tilanne ei ole mitenkään äärimmäisen harvinainen. Ikävää, että sinulla ei riitä kapasiteetti olemaan niin fiksu aikuinen, että saisit uusperhekuvion toimimaan. Älä kuitenkaan sen pohjalta oleta, että se olisi jotenkin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki omia lapsia, kun kerran lapset noin paljon sinua oksettää ja ällöttää. Kyllä ne sinunkin lapsesi sotkisivat, kiljuisi ja tekisi kaikkea, mitä kuvailet oksettavaksi. Sellaisen hermoheikon, jonka täytyy pyyhkiä huonekalut, kun lapsi on niihin koskenut, ei sovellu vanhemmaksi. Eroa miehestä ja unohda lapsihaaveet. Voi olla kylmästi kirjoitettu, mutta aloituksesta huokuu se, miten ap ei voi sietää lapsia ja tällaisten ihmisten ei myöskään pidä niitä hankkia!
Etkö sinä tomppeli tiedä eroa omien lasten ja toisen ihmisen lasten välillä?
Niillä ei ole normaalille ihmiselle mitään eroa, jos eletään uusperhearkea. Tai toki geenit ovat erit, mutta noin muuten lapsia kohdellaan tasapuolisesti riippumatta siitä kuka heidät on synnyttänyt. Sama juttu adoptiotapauksissa.
Olisipa aika mielenkiintoista ihan oikeasti tutkia kuinka paljon naiset rakastavat omia lapsiaan ja lapsipuoliaan. Vahva veikkaukseni on, että omia rakastetaan enemmän. Käytännössä omien lasten huuto ja mekastus ei ärsytä ollenkaan niin paljon. MUTTA on joku jännä luulo, että jos joku ihminen ärsyttää, se pitää välittömästi hänelle ilmaista. Olin itse aikanaan äitipuoli ja tasan varmaan osasin yleensä hillitä itseni ja kohdella lapsia fiksusti, vaikka en heitä rakastanut sillä tavalla kuin omia lapsiani. Ja oikeastaan: miksi pitäisikään? Yleensä näillä lapsilla on jo kaksi rakastavaa vanhempaa. Ei kenellekään muullekaan lapsen lähipiirin aikuiselle aseteta tällaisia vaatimuksia, että heitä pitää rakastaa juuri niin kuin omaa lasta, muuten on kajahtanut. Kyllä varmaan vaikkapa kummitädille oma lapsi on rakkaampi, mutta silti kummitäti voi viedä kummilapsen retkelle ja viettää tämän kanssa ehkä paljonkin aikaa, eikä sitä kukaan taivastele. On oikeasti tärkeä tajuta, että tunteita ei voi käskeä, mutta joka tunneoikun mukaan ei tarvitse toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellista uusperhettä ei ole. Muistakaa se.
Tämä! Jos on aiemmin porsinu niin ei tartte enää alkaa uudestaan eikä missään nimessä huolia jo porsinutta. Vaikeeta on kaikilla eikä se ole elämän tarkoitus.
No sinun kanssasi nyt muutenkaan kukaan halua "porsia". Fiksut ihmiset osaavat kyllä hoitaa uusperhekuviot ilman, että kukaan kärsii. Joskus se on jopa parempi ratkaisu kuin olla ydinperheessä, jossa kaikki on päin helvettiä.
Ap ei osaa ja suunnittelee lisää lapsia. Ehkä terapia auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki omia lapsia, kun kerran lapset noin paljon sinua oksettää ja ällöttää. Kyllä ne sinunkin lapsesi sotkisivat, kiljuisi ja tekisi kaikkea, mitä kuvailet oksettavaksi. Sellaisen hermoheikon, jonka täytyy pyyhkiä huonekalut, kun lapsi on niihin koskenut, ei sovellu vanhemmaksi. Eroa miehestä ja unohda lapsihaaveet. Voi olla kylmästi kirjoitettu, mutta aloituksesta huokuu se, miten ap ei voi sietää lapsia ja tällaisten ihmisten ei myöskään pidä niitä hankkia!
Etkö sinä tomppeli tiedä eroa omien lasten ja toisen ihmisen lasten välillä?
Niillä ei ole normaalille ihmiselle mitään eroa, jos eletään uusperhearkea. Tai toki geenit ovat erit, mutta noin muuten lapsia kohdellaan tasapuolisesti riippumatta siitä kuka heidät on synnyttänyt. Sama
Ap inhoaa... kukaan ei ole vaatinut rakastamaan mutta miten joku voi inhota puolisonsa lasta? Sellainen puoliso kannattaa kiertää todella kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki omia lapsia, kun kerran lapset noin paljon sinua oksettää ja ällöttää. Kyllä ne sinunkin lapsesi sotkisivat, kiljuisi ja tekisi kaikkea, mitä kuvailet oksettavaksi. Sellaisen hermoheikon, jonka täytyy pyyhkiä huonekalut, kun lapsi on niihin koskenut, ei sovellu vanhemmaksi. Eroa miehestä ja unohda lapsihaaveet. Voi olla kylmästi kirjoitettu, mutta aloituksesta huokuu se, miten ap ei voi sietää lapsia ja tällaisten ihmisten ei myöskään pidä niitä hankkia!
Etkö sinä tomppeli tiedä eroa omien lasten ja toisen ihmisen lasten välillä?
Niillä ei ole normaalille ihmiselle mitään eroa, jos eletään uusperhearkea. Tai toki geenit ovat erit, mutta noin muuten lapsia kohdellaan tasapuolisesti riippumatta siitä kuka heidät on synnyttänyt. Sama
Kyse ei ole rakkauden määrästä, vaan siitä, miten lapsia kohdellaan. Normaali ihminen osaa kohdella myös muiden lapsia niin, että he ovat tasapuolisessa asemassa itsetehtyjen kanssa. Se ei ole edes vaikeaa, jos on yhtään kykyä olla lasten kanssa. Esimerkiksi päiväkotimaailma ei toimisi lainkaan, jos kukaan ei osaisi kohdella muita kuin omia lapsia asiallisesti ja jopa välittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin jo ahdistaa, niin miettisin suhdetta kyllä monta kertaa uudestaan. Ne lapset ei tule häviämään ja tulevat olemaan osa aina miehen elämää. Sen ehdoilla mennään.
Minä olen nuorempana kokeillut "äitipuolen osaa" tai bonus äidin. Lapsessa ei ollut mitään vikaa, mutta kun mies oli lapsen kanssa, ei asettanut missään asiassa minkäänlaisia rajoja. Mitä lapsi tahtoi, sen myös sai.Ja ikää oli kuitenkin 8v. Totesin, että en voi olla sellaisen miehen kanssa..
Ap inhoaa... kukaan ei ole vaatinut rakastamaan mutta miten joku voi inhota puolisonsa lasta? Sellainen puoliso kannattaa kiertää todella kaukaa.
Ymmärrän kyllä, että ihminen voi inhota lapsia. En minäkään niitä siedä kuin hyvin pieninä annoksina. Mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsivihaaja hakeutuu asumaan ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Se on käytännössä sama kuin homofobikko muuttaisi homojen kommuuniin. Ei mitään järkeä ja täysin tuhoon tuomittu ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oikeasti syy eroon ei ollut kyvyttömyytesi sietää lapsia, vaan se, että olit mustasukkainen lasten äidille. Projisoit sen vain viattomiin lapsiin, jotka olivat elävä todiste siitä, että miehesi oli pannut toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Äärimmäisen surullista, että mies suostuu tuollaiseen. Ei ole lainkaan terve lähtökohta parisuhteelle, että pitää leikkiä kuin omia lapsia ei olisi olemassa, koska kateellinen eukko ei siedä huomion jakamista ja muistutusta edellisestä suhteesta.
ihan normaali tunne. ei kukaan pidä toisen ihmisen ärsyttävistä kauhukakaroista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Outoa, että et ole löytänyt lapsetonta miestä vaan yhä uudeelleen yökkäilet puolisosi lapsia. Sitten tulevatkin jo lapsenlapset...
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa kokemuksesta, että ei se inho vaan mene ohi. Minä vieläpä olen lapsirakas ihminen, mutta pelkkä ajatus, että minun pitäisi sietää tai olla missään tekemisissä mieheni exän kakaroiden kanssa on täysin sietämätön. Kaksi kertaa tuollaista suhdetta yritin ja molemmilla kerroilla syynä eroon oli kyvyttömyyteni sietää edes ajatusta miehen lapsista tai kuunnella miehen sukulaisten kysymyksiä niistä. Nykyisellä miesystävälläni on aikuiset lapset ja mies tietää, ettei niiden asiat kiinnosta minua, joten niistä ei puhuta. Keksin muuta tekemistä, jos mies tapaa niitä ja jotenkin on pärjätty, vaikka ällötys on tietysti olemassa.
Oletko masokisti vai muuten vain mieleltäsi sairas, kun et osaa pysytellä erossa lapsellisista miehistä, vaan yökkäilet kaiken päivää?
Täysin eri asia kasvattaa omia lapsia kuin jonkun muun kakaroita. Ei kukaan normaali ihmisen jaksa katsella ja elättää jonkun toisen äp äröitä
Vierailija kirjoitti:
Täysin eri asia kasvattaa omia lapsia kuin jonkun muun kakaroita. Ei kukaan normaali ihmisen jaksa katsella ja elättää jonkun toisen äp äröitä
Muista sitten hoitaa kakarasi ihan itse äläkä vie niitä esim. päiväkotiin muiden riesaksi. Ei kukaan normaali ihminen jaksa kasvattaa sinun kakaroitasi.
älä ikinä ota yh:ta. kaikki muut paitsi ap näyttää tieteävän sen.
Vierailija kirjoitti:
älä ikinä ota yh:ta. kaikki muut paitsi ap näyttää tieteävän sen.
Aika harva tuntuu tietävän, kun katselee tilastoista uusperheiden määrää tai edes vähän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu. Hyvin harva yh jää sinkuksi kovin pitkäksi aikaa eron jälkeen.
Sama juttu minulla, ei mitään pahaa sanottavaa uusperhekuviosta. Isäpuoleni selkeästi ymmärsi lapsen kuuluvan pakettiin, kun alkoi seurustelemaan äitini kanssa. Lapsuudessa hän oli yksi turvallinen aikuinen lisää läheisissäni. Joskus kesäisin isäni ja isäpuoleni saattavat istua yhdessä iltaa ja parantaa siinä samalla maailmaa.