Puolison lapset ahdistaa
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (242)
Älä ainakaan hanki yhteisiä lapsia. Usein silloin alkaa puolison lapset ärsyttää entistä enemmän. Sanoisin, että eroa ja hanki lapseton mies, jos kerta noin paljon oksettaa
Ovat 10 vuoden molemmin puolin iältään eli nuoria.
Ongelmahan on tullut nyt vasta tämän yhteenmuuton myötä ilmi. Erillään asuessa ei ollut näin paha olla ehkä siksi että kävin vaan miehen luona heitä moikkaamassa lapsiviikonloppuisin ja minulla oli oma rauha kun olin yöt omassa kodissani. En tuntenut mitään tällaista silloin.
Ap
Muuttakaa erilleen, jos suhde on muuten hyvä. Sitten yhteen kun lapset ovat yli 18
En edes lukenu loppuun. Oletko jotenkin kahlittu mieheen ja ei tullu keskusteltua miten tulevaisuus jatkuu jos muuttaa yhteen? No itsehän sotkuun läksit.
Et kestä miehen lapsia, mut ajattelit kuiten tehdä hänen kanssaan lapsia? Sit olisit vielä enemmän sidottu miehen lapsiin. Väkisinkin vaikka ero tulisi. Sisarpuolet kutsuvat toisiaan juhliin yms. Hahaha.
"Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet."
Tätä en ymmärrä. Voisitko avata asiaa ap? Siis mitkä haaveet kaatuu siihen kun ei asuta saman katon alla.
Miksi ihmeessä ap olet ihmisen kanssa jolla on lapsia? Etsi lapseton mies. Lasten ei tarvitse kärvistellä tuollaisessa suhteessa.
Sinulla lapset vain joka toinen viikonloppu. Itselläni joka toinen VIIKKO ja lisäksi ovat jostain syystä viettävät suurimman osan iltapäivistä meillä niilläkin viikoilla, kun ovat äidillään.
Kuvittele sitä tunnetta, kun lasten ei pitäisi olla teillä, kuvittelet, että saat palata töistä puhtaaseen, hiljaiseen kotiin, mutta kotona odottaakin teini, plus tämän viisi kaveria, kuuden teinin välipala-astiat tiskipöydällä ja kaikki mahdolliset voileipätarvikkeet ympäri keittiötä ja lämpimässä.
Aivan vieraan ihmisen lapsia?! Olet tämän täysin vieraan ihmisen kanssa itse lisääntymässä. Tai niin ainakin siinä hieman aiemmin sanot.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap olet ihmisen kanssa jolla on lapsia? Etsi lapseton mies. Lasten ei tarvitse kärvistellä tuollaisessa suhteessa.
Ap tuossa kärvistelee eikä lapset
Vierailija kirjoitti:
"Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet."
Tätä en ymmärrä. Voisitko avata asiaa ap? Siis mitkä haaveet kaatuu siihen kun ei asuta saman katon alla.
Ap haluaisi leikkiä ydinperhettä omien lasten kanssa, vaikka miehen kohdalta se juna meni jo.
Kamppailen itse ihan samanlaisten asioiden kanssa. Sivusta on helppo käskeä erota, mutta kyseessä vähän monimutkaisempi juttu. Aiheesta on vaikeaa puhua yhtään kenellekään, näiden asioiden kanssa on tosi yksin.
Älä pilaa muiden lasten isäsuhdetta. Vihaat lapsia ja haluat omiakin, ehkä käynti psykiatrilla auttaisi?
On hirveää kuunnella, miten jo aikuiset ihmiset vielä muistavat äitipuoltaan, joka heitti perheen alkuperäiset lapset ulos 16-vuotiaana. Tuhosi myös lasten lapsuuden perheen valokuvat. Lasten äiti oli kuollut. Tällaisia ihmishirviöitä on. He puhkeavat täyteen kukkaan saatuaan omia lapsia. 😑🤢🤮
Ongelmasta eroon kahdessa minuutissa:
Näytä aloitus miehelle. Jos on yhtään aito isä lapsilleen, nakkaa sut pellolle alta aikayksikön ja ongelma on sitä myöden entinen. Kukaan lapsiaan rakastava vanhempi ei katso puolisoa joka puhuu inhosta omia lapsiaan kohtaan. Kammottavaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Kamppailen itse ihan samanlaisten asioiden kanssa. Sivusta on helppo käskeä erota, mutta kyseessä vähän monimutkaisempi juttu. Aiheesta on vaikeaa puhua yhtään kenellekään, näiden asioiden kanssa on tosi yksin.
No kun asiassa ei ole mitään puhuttavaa. Jos sä et kestä sun puolison lapsia, ei voi muuttaa yhteen, saatikka alkaa tekemään lisää lapsia tuollaiseen kuvioon. Sanoohan sen nyt jo järkikin.
Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Kuten puolison lapsia taiottua olemattomiin, vaikka kuinka polkis jalkaa ja kiukuttelis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap olet ihmisen kanssa jolla on lapsia? Etsi lapseton mies. Lasten ei tarvitse kärvistellä tuollaisessa suhteessa.
Ap tuossa kärvistelee eikä lapset
Kyllä lapsetkin huomaavat ap:n inhon heitä kohtaan. Sitten, jos se oma lapsi joskus syntyy, vastenmielisyys miehen lapsia kohtaan vaan korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Kamppailen itse ihan samanlaisten asioiden kanssa. Sivusta on helppo käskeä erota, mutta kyseessä vähän monimutkaisempi juttu. Aiheesta on vaikeaa puhua yhtään kenellekään, näiden asioiden kanssa on tosi yksin.
Minä myös. Ymmärrän sinua niin hyvin ap. Täällä et valitettavasti saa hyvää vastaanottoa, vaan sinut vaan tuomitaan ja moralisoidaan. Facebookissa on uusperhe-ryhmiä yms., joissa saa inhimillisempää kohtelua. Tsemppiä!
Minkä ihmeen takia olet miehen kanssa?! Tiedossa varmaan oli, että painolastia tulee mukana. Paljon niillä on ikää? Sittenhän tuo helpottaa, kun täyttävät noin 19-20-vuotta ja muuttavat omilleen. Meneekö vielä monta vuotta?