Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset ahdistaa
19.02.2024 |
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Herää ajatus, miten ja miksi nuo realiteetit lasten olemassa olosta ovat päässeet syntymään vasta yhteenmuuton yhteydessä. Miksi kumppanin lapsiin ei ole ollut mielenkiintoa tutustua. Ja miksi on syntynyt mielikuva, että ovat kuin tavaroita joita lainantaan välillä ja sitten takaisin. Ensiksi kyllä katsoisin peiliin ja miettisin, missä suhteen kaksi aikuista ovat olleet näiden vuosien aikana, kuin tilanne on päässyt näin vinoutuneeksi.
Itse en yrittäisi lisääntyä ihmisen kanssa, joka on ulkoistanut omat lapsensa kyläilijän asemaan elämässään. Kertoo ihan riittävästi.
On aika eri asia, että toisen lapset asuvat osan ajasta kodissasi, kuin että vietät aikaa heidän luonaan tai he satunnaisesti vierailevat luonasi vaikka tuntisit lapset vuosia ennen yhteenmuuttoa.
Ensimmäistä ei pysty simuloimaan oikein mitenkään ennen yhteenmuuttoa ja yllätyksiä voi joissain tapauksissa hyvin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama tai en inhoa mieheni lapsia, mutta toinen heistä ahdistaa melko paljon. Näin on ollut kaikki kuusi vuotta, minkä olemme asuneet yhdessä. Kyseessä lähinnä lapsen luonne, koska tosiaan miehen toinen lapsi ei aiheuta ollenkaan samoja olotiloja. Olen suostumatta joutunut olemaan lasten kanssa liikaa ilman, että puolisoni/lasten isä on kotona. Minulle ehto oli, että voin muuttaa yhteen vain, jos mies on kotona silloin kun lapset ovat meillä. Noh hänen työvuorot aina 24h (matkojen kanssa 27h) ja jo vuosia sitten lapset alkoivat olemaan 2vko/2vko.
En ole vielä koskaan saanut tietää, jos lapset ovat meillä kuitenkin eri ajan, joskus ovat 4 vko putkeen. Jossain välissä toinen oli joka toinen viikko ja toinen 2vko/2vko. En ole kertaakaan ollut mm. kesälomalla siten, ettei molemmat lapset olisi meillä. En voi kutsua ystäviäni lapsineen kylään (asuvat siis 2-4h ajomatkan päässä), joten tarvisi majoittaa, koska en tiedä milloin miehen lapset ovat meillä tai eivät ole. Tosiaan tilaa ei ole, kun kaikki huoneet käytössä.
Taustalla on myös miehen toisen lapsen selkeästi minua kohtaan tuntema viha tai inho. Se tietysti alkoi kun muutimme samaan taloon. Kun oli noin 6 v ja tarjosin ruokaa, niin saattoi kieltäytyä ”kun ei ole nälkä”. Sitten soittaa äidilleen, kuinka häntä pidetään täällä nälässä. Sitten miehen Ex tulee miehelle lankoja pitkin. Tämä siis aina toki silloin kun mies töissä.
Lapsi myös oli yhden 2 viikon kesäloman kokonaan puhumatta minulle. Esim jos autossa kysyi ”ollaanko jo perillä/paljon kello/ mikä paikka toi on jne.”, niin jo minä vastasin, niin kysyi uudestaan joka kerta, koska olin hänelle ikään kuin ilmaa. Muista myös hänen kysyneen, miksi olen näin tyhmä ja kerran miksi olen näin lihava. Nämä tiedän tasan vain kiusaukseksi, koska itselläni kaksi tutkinto KTK ja Ll. Olen 170cm/64kg. Toki siis voin koulutuksesta huolimatta olla tyhmä, mutta noh…. Ainakin aika erikoinen kysymys. Ja näitä esimerkkejä olisi oikeasti vaikka kuinka paljon. Onneksi osa niistä alkaa jonnekin aivojensyövereihin painua unohduksiin. Uusia tulee sinänsä vähemmän, kun kyseinen lapsi menee onneksi pian yläasteelle.
Vuodet ovat menneet, mutta tilanne edelleen ahdistaa. Lasten ollessa meillä saan aina neurologisia oireita ja joudun myös nukkumaan unilääkkeillä. Ilmeisesti vain stressin takia. Pään MRI ja labrat tutkittu ja olen viimeisen parin vuoden aikana huomannut, että noin viikko siitä, kun lapset menneet äidilleen, niin voin taas nukkua ilman unilääkkeitä ja neurologiset puutumisoireet pysyy poissa.
Ja tosiaan meillä on yhteinen lapsi ja se on kyllä ainut syy, miksi asun miehen kanssa. Olen kyllä usein pohtinut, että muuttaisin toiseen kaupunkiin yhteisen lapsen kanssa, mutta sitten lapsi ei näkisi isäänsä ja sisaruksiaan olleenkaan yhtä paljon, vaikka minä voisin siten paremmin.
Ja en minä ainakaan olisi voinut kuvitella mitään tällaista ennen yhteen muuttoa. Ei lyhyissä tapaamisissa lasten kanssa ilmene, mikä se lapsen luonne ihan oikeasti on.
Edelleenkään toisen lapsen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Hän on ihan ok seuraa ja ei ahdista.
Lapset ovat aina miehen lapsia. Kun heille tulee lapsia, väki vaan lisääntyy.
Miksi haluat yhteisiä lapsia miehen kanssa jolla on selkeästi aivan eri kasvatusfilosofia kuin sinulla?