Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset ahdistaa
19.02.2024 |
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Herää ajatus, miten ja miksi nuo realiteetit lasten olemassa olosta ovat päässeet syntymään vasta yhteenmuuton yhteydessä. Miksi kumppanin lapsiin ei ole ollut mielenkiintoa tutustua. Ja miksi on syntynyt mielikuva, että ovat kuin tavaroita joita lainantaan välillä ja sitten takaisin. Ensiksi kyllä katsoisin peiliin ja miettisin, missä suhteen kaksi aikuista ovat olleet näiden vuosien aikana, kuin tilanne on päässyt näin vinoutuneeksi.
Itse en yrittäisi lisääntyä ihmisen kanssa, joka on ulkoistanut omat lapsensa kyläilijän asemaan elämässään. Kertoo ihan riittävästi.
On aika eri asia, että toisen lapset asuvat osan ajasta kodissasi, kuin että vietät aikaa heidän luonaan tai he satunnaisesti vierailevat luonasi vaikka tuntisit lapset vuosia ennen yhteenmuuttoa.
Ensimmäistä ei pysty simuloimaan oikein mitenkään ennen yhteenmuuttoa ja yllätyksiä voi joissain tapauksissa hyvin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat yhteisiä lapsia miehen kanssa jolla on selkeästi aivan eri kasvatusfilosofia kuin sinulla?