Onko tää ihan yleinenkin asenne että lapset on toissijaisia parisuhteeseen nähden?

Tavallaan lapsi menee edelle. Panostan omaan hyvinvointiini enemmän, koska se heijastuu suoraan lapseen. Nukun enemmän, pidän huolta jaksamisestani, pyrin vähentämään kuormitusta jne. Samoin lapsi menee edelle parisuhteessa silläkin tavalla, että parisuhteeni on mennyt tällä hetkellä siihen pisteeseen, missä en henkilökohtaisesti koe saavani siitä juuri mitään kummoista, mutta asiat ovat riittävän ok-tasolla, joten en halua erotakaan ja hajoittaa lapsen perhettä. Ilman lasta varmaan eroaisin. Mietin kokonaisuuksia paljon tarkemmin ja kokonaisuuksien eri osa-alueita, koska haluan lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että haluan lapsen oppivan sinnikyyttä ja epäitsekkyyttä. Että siinä mielessä lapsi ei mene kaiken edelle, koska se ei ole lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.

Minullekin lapsen paras ja etu on tärkeintä. Silti perustin uusperheen 10 vuotta sitten. En vieläkään näe, miten se olisi ollut lapsen edun vastaista. 

 

Minulla oli useampikin teesi, jonka varassa uusperheen perustin. Olen ne av:lla ennenkin kertonut. Yksi oli se, että lapsi ei menetä mitään saavutettua etuutta, vaan uusperhe antaa hänelle jotain ekstraa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olin aina illan viimeisen tunnin puhunut lapsen kanssa, ja jatkoin tätä. Lisää lapselle tuli ulkomaanlomista ja tietokoneesta, jonka mies hankki käytettynä. Yms.

 

Yhteenmuutossa lapeseni olivat vuoroviikkolapsia ja vuosi-kaksi tämän jälkeen he halusivat muuttaakokonaan meille. Minusta tämä kertoo, että he voivat meillä hyvin. Isä asui vain puolen kilsan päässä ja olisi mielellään ottanut lapset itselleenkin.

Niin, en yhtään tajua, miten niin en ajatellut lasteni parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa ja siinä ensimmäisessä rakkausliitossa toki puoliso ensin ja lapset sitten. Tai voi jättää myös koko lapset hankkimatta, koska puoliso on tärkein.

Sitten myöhemmällä iällä kun on jo lapsia niin toki lapset ensin ja uusintakierrossäädöt kakkosena.

Minulle ja miesystävälleni meidän suhteemme on se oikea rakkausliitto. Avioliitot, joissa lapsemme syntyivät, olivat kaavan ja normien noudattamista. Miesystäväni katuu, että meni naimisiin ja teki lapsia sen naisen kanssa. 

Lapset on homoja

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä sain tuosta enemmän sen käsityksen, että ne lapset ei ole ykkönen sille uudelle puolisolle ja kuinka voisikaan tai edes pitäisi?!

Kyllähän ne lapset vanhemmilleen on varmasti aina ykkönen, mutta ei voi olettaa olevan kenellekään muulle.

Ja normaalit ihmiset ymmärtää sen eikä aseta esim vanhempaa valinnan eteen ns lapset vs parisuhde ja toisaalta vanhemmat eivät aseta uutta puolisoa pakon edessä äitipuolen tai isäpuolen rooliin.

Luetun ymmärtäminen hoi.

Tai taisi olla niin, että halusit pöyristyä, koska vela ja velathan ovat hirveitä! nih!!

Ei sen ketjun ap sanonut olevansa vela. Ei edes sitä, onko hänellä itsellä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa ja siinä ensimmäisessä rakkausliitossa toki puoliso ensin ja lapset sitten. Tai voi jättää myös koko lapset hankkimatta, koska puoliso on tärkein.

Sitten myöhemmällä iällä kun on jo lapsia niin toki lapset ensin ja uusintakierrossäädöt kakkosena.

Minulle ja miesystävälleni meidän suhteemme on se oikea rakkausliitto. Avioliitot, joissa lapsemme syntyivät, olivat kaavan ja normien noudattamista. Miesystäväni katuu, että meni naimisiin ja teki lapsia sen naisen kanssa. 

sama. Toivoi että minä olisin ollut äiti, mutta torppasin, koska näin onnparas 

Kerran matchasin Tinderissä alle vuoden ikäisen vauvan isän kanssa, ensiis tiennyt, että lapsi on niin pieni. Kirjoitin häntä keskittymään ihan vaan vauvansa hoitoon seuraavat pari vuotta ennen kuin edes alkaa tapailla naisia. Johan tuon ikäinen vauva on ihan kiinni isässään.

Mä nyt ehkä miettisin ihan sinä velana, että kannattaako suhde perheellisen miehen kanssa noin niin kuin ylipäänsä. Etenkin jos tuon vela-ratkaisun taustalla on se, että ei pidä lapsista. En itse pidä hevosista enkä mihinkään raveihin liittyvästä, en näin ollen näkisi hevosmiestä mitenkään potentiaalisena kumppanina. En lähtisi kaivamaan verta nenästäni ja muuttamaan asioita, joita ei voi muuttaa.

Lapset edellä aina, se on mottoni ollut ja parisuhdekin toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.

Minullekin lapsen paras ja etu on tärkeintä. Silti perustin uusperheen 10 vuotta sitten. En vieläkään näe, miten se olisi ollut lapsen edun vas

Onko miehelläsi lapsia? Tuo sun teesi, että uusperhe ei vie lapselta mitään pois, on nimittäin aika vaikea toteuttaa, jos molemmilla on lapsia. Erityisen vaikeaa se on ollut meillä, kun miehen tyttö on tuo prinsessa, josta kirjoitin. Hänelle nimittäin jo se, että tehdään toistenkin lempiruokaa on häneltä pois. Häneltä on pois jotenkin myös se, että lapseni saivat nopeasti uusia kavereita. Häneltä on pois se, että istun automatkoilla etupenkillä jne. Ymmärrän että suurin osa lapsista ei ole noin hemmoteltuja, mutta jos on molemmilla on lapsia niin, esim. joulun ja muiden juhlapyhien kanssa on pakko tehdä kompromisseja, kun ei perinteet koskaan ihan 1:1 mene. 

 

Olen myös sitä mieltä, että se, että uusperhe on lapsilta jotain pois, mutta myös jotain lisää, on loppupeleissä rikkaus. Sopeutumiskyky ja se, että oppii näkemään asioita laajemminkin on hyvä asia, josta on aikuisena paljon etua. Kasvoin itsekin uusperheessä, joten mulla on tähän myös omakohtaista lapsen näkemystä, kun menetin jotain etuja ja sain toisia tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselle ei tulisi mieleenkään ajatella näin, mutta onhan meillä sitten näitäkin jotka ottaa lapsensa hengiltä yhdessä uuden sydänkäpysen kanssa, että joka junaan löytyy. 

Niin ja lapsia annetaan jopa huostaan sen uuden onnen tieltä. 

Ja pitäisi ottaa enemmän huostaan ja lastensuojelua muutenkin eroperheiden lasten osalta parantaa. Joensuun surullinen tapaus osoitti jälleen kerran asian.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan lapsi menee edelle. Panostan omaan hyvinvointiini enemmän, koska se heijastuu suoraan lapseen. Nukun enemmän, pidän huolta jaksamisestani, pyrin vähentämään kuormitusta jne. Samoin lapsi menee edelle parisuhteessa silläkin tavalla, että parisuhteeni on mennyt tällä hetkellä siihen pisteeseen, missä en henkilökohtaisesti koe saavani siitä juuri mitään kummoista, mutta asiat ovat riittävän ok-tasolla, joten en halua erotakaan ja hajoittaa lapsen perhettä. Ilman lasta varmaan eroaisin. Mietin kokonaisuuksia paljon tarkemmin ja kokonaisuuksien eri osa-alueita, koska haluan lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että haluan lapsen oppivan sinnikyyttä ja epäitsekkyyttä. Että siinä mielessä lapsi ei mene kaiken edelle, koska se ei ole lapsen parhaaksi.

Tämä. Ei aina ymmärretä, miten paljon esim lähivanhemman jaksaminen ja hyvinvointi heijastuvat lapsen hyvinvointiin. Sitten ollaan tuomitsemassa, kun lähivanhempi on niin itsekäs, että ei ajattele lastaan, vaikka ajattelee. Se vaan näyttää siltä, että lähivanhempi ei ajattele lapsen parasta. Tämä pätee ihan niihin neuvolan ja sossun täteihin myös, ei pelkästään etävanhempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt ehkä miettisin ihan sinä velana, että kannattaako suhde perheellisen miehen kanssa noin niin kuin ylipäänsä. Etenkin jos tuon vela-ratkaisun taustalla on se, että ei pidä lapsista. En itse pidä hevosista enkä mihinkään raveihin liittyvästä, en näin ollen näkisi hevosmiestä mitenkään potentiaalisena kumppanina. En lähtisi kaivamaan verta nenästäni ja muuttamaan asioita, joita ei voi muuttaa.

Ehkä juuri tässä on se juttu, miksi tässä ketjussa on kahta eri näkökulmaa.

Kyllä minä  ottaisin hevosmiehen potentiaalisena kumppanina. Miehessä merkitsevät muut seikat enemmän kuin hänen harrastuksensa. Hän saisi ihan rauhassa käydä raveissa sikloin, kun minä tekisin omia juttujani, jos vain meillä on jokin yhteinen juttu, mikä tuo meidät yhteen.

Samalla logiikalla menee lapsekin, jos kyse etäisästä: mies saa ihan rauhassa viettää viikonloppuja lastensa kanssa, ja minä teen silloin omiani. 

 

Juttu ei toimi miehen kanssa, joka asuu samassa asunnossa hevostensa tai lastensa kanssa. Muutoin sen kyllä saa toimimaan - kun vain molemmat antavat toisen olla sellainen kuin on, ja antavat harrastaa omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.

Minullekin lapsen paras ja etu on tärkeintä. Silti perustin uusperheen 10 vuotta sitten. En vie

Onko miehelläsi lapsia? Tuo sun teesi, että uusperhe ei vie lapselta mitään pois, on nimittäin aika vaikea toteuttaa, jos molemmilla on lapsia. Erityisen vaikeaa se on ollut meillä, kun miehen tyttö on tuo prinsessa, josta kirjoitin. Hänelle nimittäin jo se, että tehdään toistenkin lempiruokaa on häneltä pois. Häneltä on pois jotenkin myös se, että lapseni saivat nopeasti uusia kavereita. Häneltä on pois se, että istun automatkoilla etupenkillä jne. Ymmärrän että suurin osa lapsista ei ole noin hemmoteltuja, mutta jos on molemmilla on lapsia niin, esim. joulun ja muiden juhlapyhien kanssa on pakko tehdä kompromisseja, kun ei perinteet koskaan ihan 1:1 mene. 

 

Olen myös sitä mieltä, että se, että uusperhe on lapsilta jotain pois, mutta myös jotain lisää, on loppupeleissä rikkaus. Sopeutumiskyky ja se, että oppii näkemään asioita laajemminkin on hyvä asia, josta on aikuisena paljon etua. Kasvoin itsekin uusperheessä, joten mulla on tähän myös omakohtaista lapsen näkemystä, kun menetin jotain etuja ja sain toisia tilalle.

Meillä molemmilla oli omia lapsia, ei yhteisiä. Lapsia yhteensä kuusi. Asumismuotoja lapsilla oli viisi erilaista: vain yksi asui meillä koko ajan, muilla erilaisia aikatauluja.

Pointtisi on hyvä, mutta yksikään meidän lapsista ei ollut prinsessa. Meillä aikuisilla oli samanlainen ajatus, miten lapset pitää kasvattaa, ja kaikki lapset oli jo oppineet siihen. Biovanhemmalla on iso merkitys tuossa tilanteessa. Jos hän antaa lapset riekkua, niin sittenhän tilanne ei voi mennä kuin huonompaan päin.

Yksi teeseistäni on sellaine, jota av kritisoi, mutta jonka minä uskon olleen merkittävä tekijä onnistumisessamme: että vanhempi kantaa kasvatus-, hoito-ja viihdytysvastuun. Eli mahdollisimman usein käskyt lapselle kierrätetääm biovanhemman kautta. Jos lapsi ei hoida omia kotitöitään, niin biovanhempi huomauttaa. Bio ottaa pahiksen roolin ja bonus hyviksen roolin.

Isoin kiitos uusperheemme onnistumiselle menee miehelleni. Hän ei ole nipottaja. Hän on kantanut vastuun lapsistaan, mutta hän on muilta osin antanut vapaat kädet minulle ja eksilleen. Esim. Hänen lapsensa eivät koskaan ole olleet meillä jouluaattona. Joulu on hänen eksälleen niin tärkeä sukujuhla, että eksä saa lastensa kanssa oman joulun. Joulu siis vietetään meidän perinteiden mukaan ja paikalla on korkeintaan minun lapseni, jos sitäkään. Ei ole tarvinnut tehdä paljoakaan kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuollaista on etenevässä määrin niin sitten ihmetellään miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Se että lasten pitää aina vain sopeutua kaikkeen on kaiken pahan alku ja juuri. Miksei aikuisten jotka päätökset tekevät tarvitse sopeutua kaikkeen. Ihmettelen vain. Yleensä ajatellaan että pitäisi mennä heikoimman ehdoilla ja erotilanteessa ne ovat aina lapset.

Kyllä se taitaa nimenomaan olla niin päin, että nykyisin lapset pyörittävät koko perhettä ja kaikki osapuolet voivat sen takia huonosti, kun vanhemmat ovat vain kavereita ja palvelijoita eivätkä osaa ottaa vastuullisen johtajan roolia perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.

Minullekin lapsen paras ja etu on tärkeintä

Minusta tuo teesisi on hyvä. Se, että miehenikin olisi kasvattanut lastaan, olisi auttanut paljon. Nyt on tullut väkisinkin kahnausta, kun miehen tyttöä on esim. joskus harvoin komennettu tyhjentämään tiskikone. Hän tyhjensi sen minne sattuu. En löytänyt enää kaikkia astioita ruokaa laittaessa. Kun sanoin, että ei noin voi tehdä, vaan jättää vaikka pöydälle, jos ei tiedä paikkaa, prinsessa meni itkemään isälle ja musta tehtiin tarinan pahis. No, ei ole tarvinnut prinsessan enää aspk:hon koskea. Tuo oli vain esimerkki, mutta niitä olisi paljon lisää.

On sulla ollut kyllä tuuriakin. Meillä on esimerkiksi jouduttu kinaan aiheella: Ex-vaimo ei voi tulla tekemään laatikoita meille ja samalla odottaa, että tehdään (missä, kun hän varaisi keittiön?) ja maksetaan kaikki muu. Että mulle ei sovi, että miehen lapsen joulut pysyy entisellään ja minä ja lapseni tullaan mukaan porukkaan viettämään heidän näköistään joulua. Että mulle ei käy, että meidän perinteitä ei oteta mukaan, jottei miehen lapsella mikään muutu. Tämä kuulostaa kirjoitettuna abdurdilta, mutta tositarina, tästä piti oikesti tapella monta päivää. Yksi kymmenistä vastaavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan lapsi menee edelle. Panostan omaan hyvinvointiini enemmän, koska se heijastuu suoraan lapseen. Nukun enemmän, pidän huolta jaksamisestani, pyrin vähentämään kuormitusta jne. Samoin lapsi menee edelle parisuhteessa silläkin tavalla, että parisuhteeni on mennyt tällä hetkellä siihen pisteeseen, missä en henkilökohtaisesti koe saavani siitä juuri mitään kummoista, mutta asiat ovat riittävän ok-tasolla, joten en halua erotakaan ja hajoittaa lapsen perhettä. Ilman lasta varmaan eroaisin. Mietin kokonaisuuksia paljon tarkemmin ja kokonaisuuksien eri osa-alueita, koska haluan lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että haluan lapsen oppivan sinnikyyttä ja epäitsekkyyttä. Että siinä mielessä lapsi ei mene kaiken edelle, koska se ei ole lapsen parhaaksi.

Tämä. Ei aina ymmärretä, miten paljon esim lähivanhemman jaksaminen ja hyvinvointi heij

Juuri näin. Itse olin avioeron jälkeen syvässä kriisissä ja kliinisessä masennuksessa, ja kun yritti jotenkin räpiköidä pinnalla, niin jatkuvasti oli joku paheksumassa miten itsekästä oli huolehtia omasta hyvinvoinnista. (Oli muuten kuulemma itsekästä myös erota väkivaltaisesta ja alkoholisoituneesta puolisosta.) Pienten lasten vanhempia arvostellaan nykyään aivan kaikesta. Joskus on varmasti aiheellistakin kritiikkiä, mutta veikkaan, että yli 90% tapauksista olisi lasten etu pitää vaan pää kiinni sen sijaan, että lisää sen lähivanhemman pahoinvointia määkimällä omia pyytämättömiä mielipiteitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen halunnut säilyttää parisuhteeni irrallisena lapsista. Vuoroviikoin olen äiti ja vuoroviikoin kumppani miehelleni. 

 

Tämä olisi itsellenikin se toimivin malli jos parisuhdetta haikailisin (olen siis eroäiti).

Miksi tässä tilanteessa suhteen pitäisi vakavoituessaan johtaa automaattisesti uusperheeseen sen sijaan, että tavataan kun lapsi isällään?

Siksi, että normaali ihminen osaa ottaa huomioon myös kumppaninsa. Toki jokaisen oma asia, jos lähtee mukaan tuollaiseen pelleilyyn, mutta vähintäänkin avoin suhde pitää olla, jotta myös toisella osapuolella on elämää silloin kun sinä keskityt entisen elämäsi tärkeisiin asioihin. Lapset ensin, mutta eikö voi ne suhdeasiat jättää kokonaan, jos ei kykene lapsia ja suhdetta yhdistämään? Kaikki mulle heti ja minäminäminä, m

Jaa pakko olla avoin suhde? Eli lapsettomalla ei sinusta voi olla omassa elämässään mitään muuta sisältöä kuin vieraiden paneminen? Eikä tietenkään mitään omaa mielipidettä tai vastuuta siitä, millaiseen suhteeseen haluaa lähteä? Onpa aika karu näkemys lapsettomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.

Minusta tuo teesisi on hyvä. Se, että miehenikin olisi kasvattanut lastaan, olisi auttanut paljon. Nyt on tullut väkisinkin kahnausta, kun miehen tyttöä on esim. joskus harvoin komennettu tyhjentämään tiskikone. Hän tyhjensi sen minne sattuu. En löytänyt enää kaikkia astioita ruokaa laittaessa. Kun sanoin, että ei noin voi tehdä, vaan jättää vaikka pöydälle, jos ei tiedä paikkaa, prinsessa meni itkemään isälle ja musta tehtiin tarinan pahis. No, ei ole tarvinnut prinsessan enää aspk:hon koskea. Tuo oli vain esimerkki, mutta niitä olisi paljon lisää.

On sulla ollut kyllä tuuriakin. Meillä on esimerkiksi jouduttu kinaan aiheella: Ex-vaimo ei voi tulla tekemään laatikoita meille ja samalla odottaa, että tehdään (missä, kun hän varaisi keittiön?) ja maksetaan kaikki muu. Että mulle ei sovi, että miehen lapsen joulut pysyy entisellään ja minä ja lapseni tullaan mukaan porukkaan viettämään heidän näköistään joulua. Että mulle ei käy, että meidän perinteitä ei oteta mukaan, jottei miehen lapsella mikään muutu. Tämä kuulostaa kirjoitettuna abdurdilta, mutta tositarina, tästä piti oikesti tapella monta päivää. Yksi kymmenistä vastaavista.

Joo, on tässä varmasti tuuriakin, että me olemme olleet jo alun alkaen asioista samaa mieltä. Meille molemmille on päivänselvää, ettei eksällä ole mitään asiaa tulla puuttumaan meidän elämäämme. Minun eksäni sitä yritti, mutta eihän oikeasti kenelläkään ole valtaa sinuun, ellet itse sitä valtaa pois anna.

Ylläolevasta esimerkistä huomaa tärkeimmän asian olevan mies itse. Mies priorisoi vaimonsa eksänsä edelle ja pyrkii kasvattamaan omista lapsistaan järkeviä yksilöitä.