Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tää ihan yleinenkin asenne että lapset on toissijaisia parisuhteeseen nähden?
19.02.2024 |
Luin tossa toista ketjua siitä miten vela ei tykkää miehen lapsista eikä halua olla tekemisissä näiden kanssa ja sinne oli näköjään kerääntynyt samanmielisiä komppaamaan, että ihan ok ja että parisuhde tulee tärkeysjärjestyksessä aina ensin, lapset sitten mukautukoot kulloiseenkin tilanteeseen. Ei selvinnyt, oliko nää muutkin kuorolaiset suurimmaksi osaksi veloja vai ajatteleeko joku lapsellinenkin näin.
Jäin miettimään että onko tämä oletus yleisempikin.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että aina ei otettaisi näitä Ranska- ja Italia-vertailuja. Itselläni on sukulaisia kummassakin maassa, ja valitettavasti siellä on ihan yleistä, että miehellä on vaimonsa lisäksi pikku ystävä. Käytännössä ihan alusta lähtien.
Ajattelen itse, että olen lapsineni valmis paketti, mahdollinen parisuhde rakentuu sille. Eli mua ei voi napsauttaa tilaan "lapseton" ja "lapsellinen" ja poimia rusinana pullasta vain tuo "lapseton".
Minä ajattelen, että en ole paketti. Haluan pitää asiat yksinkertaisena eli olen lapsellinen ja lapseton. Haluan itse poimia rusinan pullasta.
Se on hyväksyttävämpää kun sen rajauksen tekee vanhempi itse. Kun sen tekee vanhemman kumppani se synnyttää näitä keskusteluja. Hän ikään kuin varastaa sen vanhemman lapselta ja pakottaa v
Jos sen seurauksena vanhempi viettää vähemmän aikaa lapsen kanssa, niin ei se minustakaan ole ok sellaista vaatia. Etsii sitten suoraan lapsettoman kumppanin. Nimenomaan eri, jos vanhempi itse haluaa noin. Silloin se yhteinen aika ei yleensä ole pois lapsiltakaan, koska ollaan usein valmiiksi viikko-viikkosysteemissä tai vastaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tässä kaksi puolta. Suomessa on hyvin vallitsevana ajatus että lapset menevät aina ja joka asiassa kaiken muun edelle ja se kyllä sitten valitettavasti näkyy eroluvuissa. Meillä moni ajattelee että on ihan ok laittaa vaikkapa seksielämä "hyllylle" viideksi vuodeksi kun lapset ovat pieniä ja sitten ihmetellään kun havahdutaan 10 vuoden päästä siihen että mitään läheisyyttä ei enää olekaan.
Tietenkin tässä pitää löytää joku kultainen keskitie eikä parisuhdekaan voi aina mennä lasten edelle. Mutta kyllä monessa muussa maassa, esim. Ranskassa, ihmiset eivät laita lapsia aina ykköseksi vaan se pariskunnan yhteinen elämäkin halutaan pitää vireänä.
- Onko Ranskassa tosiaan noin? Naapurimaassa Italiassa ainakin kaikki tehdään yhdessä perheenä. Ei ole mitään vanhempien treffiaikoja tai omaa aikaa, ei
Perhekeskeisyys on Etelä-Euroopan parhaita puolia. Mutta onko enää niin voimakasta sielläkään kuin ennen.
Näin tänään TikTok-videon, jossa puolivuotiaan vauvan äiti valitteli, ettei heillä ole riittävästi aikaa parisuhteelle. Kuulemma he olivat päässeet puolen vuoden aikana vain kahdesti treffeille. Vauvan lisäksi heillä on kolme muuta lasta, joista kaksi on alle 5-vuotiaita.
Olin hieman ihmeissäni. Onko normaalia, että alle puolen vuoden ikäistä vauvaa jätetään alvariinsa hoitoon, jotta vanhemmat saavat yhdessä omaa aikaa? Minusta on itsestäänselvää, että noin pieni vauva on ensisijaisesti vanhempiensa hoidossa. Myöskin neljälle lapselle, joista kolme on hyvin nuoria pienellä ikäerolla, on ymmärrettävästi haastavaa löytää lastenhoitajaa. Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos olisin tuossa tilanteessa päässyt jopa kahdesti mieheni kanssa treffeille, enkä kehtaisi valittaa.
Mulla ja exällä on viikko-viikkosysteemi. Silloin kun on mun lapsiviikko, elellään kolmestaan ja mun uusi kumppani elää omaa elämäänsä sen ajan. Silloin kun lapset on isällään, hän asettaa oman hyvinvointinsa ja nykyisen parisuhteensa lasten edelle. Ja se näkyy kyllä lapsissa, valitettavasti. Onneksi muksut ovat jo teinejä, ja pärjäävät.
Jos ajattelee tuolla tavalla niin parempi ottaa puoliso jolla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Perhekeskeisyys on Etelä-Euroopan parhaita puolia. Mutta onko enää niin voimakasta sielläkään kuin ennen. "
Siellä perhekeskeisyys ei tarkoita vain sitä että se oma perhe pitää yhtä. Vaan se tarkoittaa sitä että ihan kaikki pitävät perheinä olemista positiivisena. Kun menee ravintolaan niin tarjoilijat huomioivat lapset tosi hyvin ja pitävät heitä tärkeinä asiakkaina jne. Suomessa taas perhekeskeisyys tarkoittaa sitä että vain se oma perhe on ykkönen ja muiden perheet ja lapset lähinnä häiriöitä. Jos lapsi itkee jossain niin heti katsotaan pahasti ja kirjoitetaan yleisönosastoon.
Juuri siksi perhe-elämä on Suomessa niin raskasta koska täällä pitää kaikesta selviytyä yksin eikä ympäristö tuo ollenkaan.
Anna ap esimerkki. Millä tavalla lapsia ei laiteta etusijalle ja mitä sitten pitäisi mielestäsi tehdä? Suomessa monesti kaikki pyörii "lasten ehdoilla" ja lasten ympärillä. Parisuhteista ei osata pitää huolta. Avioeroja on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian usein lapsilla on parisuhteessa vain joku funktioarvo. Se voi olla yritys pitää miten mahdoton tahansa parisuhde kasassa, se voi olla tavoite saada lisätuloa lapsilisien muodossa, se voi olla tapa hankkia sosiaalista arvostusta tai lapsi voi olla minuuden jatke omille saavuttamattomille tavoitteille ja tarpeille.
Lapseen voi kohdistua paljon sellaista mikä ei ole hyvää, ja sitten jos oikein mikään ei mene putkeen lapsi onkin hyödytön ja huono lapsi - ei vastannutkaan vanhemman tai vanhempien toiveita ja unelmia, jäi vain työtä, vaivaa, vastuuta ja kuluja ainakin 18 vuotiasksi asti. Sitten seuraa laiminlyöntejä, välinpitämättömyyttä ja väkivaltaa, jos lapsen näkökulmasta asia päättyy hyvin, löytyy pysyvä uudelleen sijoitus tasapainoiseen kotiin. Aina ei käy hyvin. Kovin usein ei käy kovin hyvin. Hylkääminen ja huutolaisuus on tässä päivässä löytänyt vain toisenlaisen ilmenemistavan.
"Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos olisin tuossa tilanteessa päässyt jopa kahdesti mieheni kanssa treffeille, enkä kehtaisi valittaa."
Suomen yksi ongelma on se että täällä ei saa mistään valittaa ja pitää vain purra hammasta vaikka miten tuntuisi pahalta.
On tietenkin ymmärrettävää että tuolla aikaisemmin mainitulla perhetilanteella treffeille on hankala päästä mutta se ei tarkoita että ihminen ei saisi kaivata niitä tai että niitä ei tarvittaisi. Ei se parisuhde oikein pysy tuoreena sillä että toisen kanssa ehtii olla kerran kolmessa kuukaudessa. Niin se vain on eikä sen faktan toteamisessa ole mitään lapsiperhe-elämää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin tänään TikTok-videon, jossa puolivuotiaan vauvan äiti valitteli, ettei heillä ole riittävästi aikaa parisuhteelle."
Niin kauan kun ihminen vielä huomaa edes kaivata yhteistä aikaa puolisonsa kanssa niin asiat ovat hyvin. Sitten kun sille ei enää edes näe tarvetta tai ihmettelee jos joku muu sitä kaipaa niin alkaa olla aika huolestua.
Vierailija kirjoitti:
Monella lapsella olisi ehjä koti ja rakastavat vanhemmat jos vanhemmat olisi aina laittaneet parisuhteensa ja toisensa lasten edelle. Lapsi ei ole mikään älykäs otus vaan äärimmäinen narsisti joka imee ympäristönsä tyhjiin jos voi, ne on suunniteltu niin että ne selviää hengissä. Vanhempien tehtävä on näyttää, että lapsi on suojeltu mutta ei perheen keskipiste eikä pomo vaan ihan ikänsä ja kykyjensä puutteenkin vuoksi se pahnan pohjimmainen jolta ei käskyjä oteta ja jonka takia ei päiviä suunnitella ja muuteta. Lapsen tehtävä on kasvaa toimivaksi aikuiseksi joku päivä ja tätä ei tapahdu jos lapsi ei ole mukana elämässä aikuisten ehdoilla ja aikuisten aktiviteeteissa. Jos lapsen koko elämä pyörii siinä lapsen ympärillä lapsen ehdoilla niin parikymppisenä on käsissä videopelejä pelaava, karkeilla elävä aikuinen lapsi jolla ei ole mitään aikuisen elämään tarvittavia taitoja ja kykyjä. Ja näitä aikuisia on nykyisin paljon!
Tämä juuri. Lapsen tarpeista huolehditaan ja hänenkin mielipiteitä tulee kuunnella, mutta vanhempi on aina se, joka määrää miten kodissa eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei velvollisuutta oppia ymmärtämään lukemaansa. Kun ei ole itse ymmärtänyt mitä aiemmin on sanottu siitä tehdään se pahin mahdollinen tulkinta ja näin voi itse tuntea olevansa suhteessa muita parempi ihminen.
Varmaan riippuu parisuhteesta.
Ainakin omat vanhempieni parisuhde keskittyi parisuhteeseen. Ja vanhemmuus oli häntäpäässä.
Toisena tuli raha, kolmantena kulissit jne.
Lapsi menee aina edelle.
Siksi en tapailekaan lapsellisia. T. Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi tekee vanhemmilla, joiden parisuhde ei voi hyvin? Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii sen että vanhemmilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.
Kyse siis tilanteesta, jossa vanhemmat on jo eronneet ja siitä, mikä on uuden kumppanin ja uuden suhteen asema. Se todellakin on toissijainen sille, että ne lapset voi hyvin.
Vanhemmalla ei siis saa olla mitään omaa kun hän on eronnut? Hänen pitää hyvitellä sitä eroa lapselle ja elämän pyöriä sen lapsen navan ympärillä?
Tietenkin saa, mutta miksi se oma ei voi olla silloin, kun lapset ovat toisella vanhemmalla???
No siitähän siinä aiemmassa ketjussa oli kyse. Uusi kumppani halusi tavata silloin kun lapset ovat toisella vanhemmista mutta mamma halusi että uusi kumppani alkaa isäksi lapsille.
Siitä sitten ap veti johtopäätöksen kuinka ihmiset ajattelee että lapset ovat toissijaisia.
Miten meni?😅
Itse en kyllä tajua että miksi niin monet vanhemmat laittavat itsensä niin lujille omilla vaatimuksilla.
Tutuilla on remontoitava huonokuntoinen talo (remppaa tehty jo 10 v). Lapsia on kolme ja iltatähti tulossa.
Kun siellä käy niin ihmettelee touhua. Vanhemmat huutavat ja ovat ihan kuilun partaalla. Jatkuvaa huutoa tai sitten äiti pitää päivien mykkäkoulua.
Itketään kun ei ole mökkiä eikä pääse lomamatkoille. En ymmärrä.
Kummallakin vanhemmalla vastiva työ. Joskus mietin että kauanko kulissit pysyy kasassa.
Vierailija kirjoitti:
"Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos olisin tuossa tilanteessa päässyt jopa kahdesti mieheni kanssa treffeille, enkä kehtaisi valittaa."
Suomen yksi ongelma on se että täällä ei saa mistään valittaa ja pitää vain purra hammasta vaikka miten tuntuisi pahalta.
On tietenkin ymmärrettävää että tuolla aikaisemmin mainitulla perhetilanteella treffeille on hankala päästä mutta se ei tarkoita että ihminen ei saisi kaivata niitä tai että niitä ei tarvittaisi. Ei se parisuhde oikein pysy tuoreena sillä että toisen kanssa ehtii olla kerran kolmessa kuukaudessa. Niin se vain on eikä sen faktan toteamisessa ole mitään lapsiperhe-elämää vastaan.
Mikseivät hanki lastenhoitajaa ja maksa hänelle!
Järjestelykysymys.
Ensimmäisessä suhteessa mentiin liian pitkään lapset edellä. Ilman turvaverkkoja tämä oli yksi keskeinen (ei toki ainoa) syy eroon: lopulta meillä ei ollut oikein mitään yhteistä jäljellä kun lähes kaikki lomatkin vietettiin erikseen jotta lapsilla olisi pidempi vapaa. Ydinperheelle tekisi hyvää priorisoida myös parisuhdetta välillä.
Nyt uusiosuhteessa ollaan kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä, että kummallekin lapset -jo teinejä- on ykkösenä. Parisuhdekin on ykkönen, mutta vasta heidän jälkeen (jos voi mitenkään kuulostaa järkevältä): ehditään olla kaksin vielä pitkään, mutta lapset on vaan hetken kotona. Ei olla esim muutettu yhteen vielä, kun ehditään myöhemminkin, ja teineillä muutenkin kuohuu elämä välillä.
Helpottaa kun kumpikaan ei ole mustasukkainen tämän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos olisin tuossa tilanteessa päässyt jopa kahdesti mieheni kanssa treffeille, enkä kehtaisi valittaa."
Suomen yksi ongelma on se että täällä ei saa mistään valittaa ja pitää vain purra hammasta vaikka miten tuntuisi pahalta.
On tietenkin ymmärrettävää että tuolla aikaisemmin mainitulla perhetilanteella treffeille on hankala päästä mutta se ei tarkoita että ihminen ei saisi kaivata niitä tai että niitä ei tarvittaisi. Ei se parisuhde oikein pysy tuoreena sillä että toisen kanssa ehtii olla kerran kolmessa kuukaudessa. Niin se vain on eikä sen faktan toteamisessa ole mitään lapsiperhe-elämää vastaan.
Mikseivät hanki lastenhoitajaa ja maksa hänelle!
Järjestelykysymys.
Koska kuten tuossakin aikaisemmin todettiin niin ei vanhemman meillä kuulu haluta omaa aikaa tai parisuhdeaikaan. Kun en minäkään halunnut tai tarvinnut. Ja aina on lapsi liian pieni tai jotain joten ei hyvä vanhempi sellaista hoitajalle jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset aina ensin.
t. vela
Lapsi tulee aina ensin ja jos siihen ei ole valmis ei pidä sitä lasta tehdä.
- vela
Velat innostuivat antamaan vinkkejä lapsia haluaville (:
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä. Kun on lapsia hankkinut, ne menevät tärkeysjärjestyksen kärkeen. Aikuiset osaavat kyllä järjestää sopivasti yhteistä aikaa, vaikka lasten hyvinvointi olisi ykkönen. Aikuinen voi siirtää tarpeentyydytystään sopivaan hetkeen. Aikuinen selviää yksikseen tarpeen vaatiessa. Jne.
Minulla ei ole lapsia. Olen kuitenkin aina tykännyt lapsista.