Onko tää ihan yleinenkin asenne että lapset on toissijaisia parisuhteeseen nähden?

Ei lapset voi mennä aina kaiken edelle. Täytyy pitää myös itsestään, parisuhteesta ja ystävyyssuhteistaan huolta. En tiedä miten se palvelee lastakaan, jos vanhempi/vanhemmat ei voi hyvin. Enkä itse tällaista haluaisi lapselle opettaa, ettei omista tarpeista tarvitse välittää. Lapsen on myös hyvä oppia käsittelemään pettymystä ja sitä että aina asiat ei mene kuten haluaa. 

Uusiokuvioperheissä ei tarvitse aina kuvitella että uudesta kumppanista tulee uusi äiti- tai isäpuoli. Ei sen uuden kumppanin tarvi olla vanhemman roolissa sille lapselle. Itse olisin lapsena toivonut ettei isäni uusi puoliso olisi yrittänyt esittää jotain, mikä selvästi oli hänelle vastenmielistä.

Lapsesta tulee toki pitää huolta kun sellaisen hankkii, mutta elämän ei tarvitse päättyä lapsen saapumiseen. Muutkin asiat ovat tärkeitä, tässä toki tasapaino huomioitava, että ei sitä lasta saa unohtaakkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tässä kaksi puolta. Suomessa on hyvin vallitsevana ajatus että lapset menevät aina ja joka asiassa kaiken muun edelle ja se kyllä sitten valitettavasti näkyy eroluvuissa. Meillä moni ajattelee että on ihan ok laittaa vaikkapa seksielämä "hyllylle" viideksi vuodeksi kun lapset ovat pieniä ja sitten ihmetellään kun havahdutaan 10 vuoden päästä siihen että mitään läheisyyttä ei enää olekaan.

Tietenkin tässä pitää löytää joku kultainen keskitie eikä parisuhdekaan voi aina mennä lasten edelle. Mutta kyllä monessa muussa maassa, esim. Ranskassa, ihmiset eivät laita lapsia aina ykköseksi vaan se pariskunnan yhteinen elämäkin halutaan pitää vireänä.

- Onko Ranskassa tosiaan noin? Naapurimaassa Italiassa ainakin kaikki tehdään yhdessä perheenä. Ei ole mitään vanhempien treffiaikoja tai omaa aikaa, ei

Niillä on niin huono taloustilanne siellä, verotus kiristynyt. Nuoret asuu pitkään kotona kun ei ole varaa asua vuokralla edes. Hyvä maa lomailla mut muilta osin ei. Ensisynnyttäjätkin tosi vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen halunnut säilyttää parisuhteeni irrallisena lapsista. Vuoroviikoin olen äiti ja vuoroviikoin kumppani miehelleni. 

 

Tämä olisi itsellenikin se toimivin malli jos parisuhdetta haikailisin (olen siis eroäiti).

Miksi tässä tilanteessa suhteen pitäisi vakavoituessaan johtaa automaattisesti uusperheeseen sen sijaan, että tavataan kun lapsi isällään?

Siksi, että normaali ihminen osaa ottaa huomioon myös kumppaninsa. Toki jokaisen oma asia, jos lähtee mukaan tuollaiseen pelleilyyn, mutta vähintäänkin avoin suhde pitää olla, jotta myös toisella osapuolella on elämää silloin kun sinä keskityt entisen elämäsi tärkeisiin asioihin. Lapset ensin, mutta eikö voi ne suhdeasiat jättää kokonaan, jos ei kykene lapsia ja suhdetta yhdistämään? Kaikki mulle heti ja minäminäminä, mutta toisen tunteita ei kyetä huomioimaan millään tavalla. Olisi kiva tietää, miksi tästäkin sankarista on eroäiti tullut eikä sankarin itsensä selittämänä vaan sen entisen puolison.

Mun mielestä sen, kenellä niitä lapsia on pitää laittaa lapset edelle. Treffailla voi silloin kun on lapsivapaata. Jos löytäisin jonkun kivan miehen, en olettaisi sen olemaan kiinnostunut näkemään lapsiani. En itsekään olisi kiinnostunut viettämään kenenkään toisen lasten kanssa aikaa. Joten miksi odottaisin sitä joltain toiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa ja siinä ensimmäisessä rakkausliitossa toki puoliso ensin ja lapset sitten. Tai voi jättää myös koko lapset hankkimatta, koska puoliso on tärkein.

Sitten myöhemmällä iällä kun on jo lapsia niin toki lapset ensin ja uusintakierrossäädöt kakkosena.

Ei lapsia saa laiminlyödä sen takia että "puoliso tulee ensin". Kumpi tarvitsee hoivaa enemmän, se vauva/pieni lapsi vaiko mies?

Lapsen tarpeet pitäisi jättää tyydyttämättä jos mies esim haluaa seksiä joka päivä? Joo ei kiitos

Miten ne lapsen tarpeet jää tyydyttymättä jos mies saa kerran päivässä oman 5-minuuttisensa sillloin kun lapsi nukkuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselle ei tulisi mieleenkään ajatella näin, mutta onhan meillä sitten näitäkin jotka ottaa lapsensa hengiltä yhdessä uuden sydänkäpysen kanssa, että joka junaan löytyy. 

Niin ja lapsia annetaan jopa huostaan sen uuden onnen tieltä. 

Olen lasten psykalla töissä ja nuo tapaukset on sellaisia missä lapsi oireilee vahvasti, ja muu perhe kärsii. Ei sellaisia, kuten annetaan ymmärtää, että lapsi laitetaan pois parisuhteen tieltä. Noissa perheissä on muitakin lapsia kuin se joka esim käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, ja heidänkin pitää saada olla kotonaan rauhassa.

Nii-i, uusperheiden vanhemmat ovat valmiita antamaan hankalaksi käyneitä lapsiaan yleensä teini-iän saavuttaneita jopa huostaan, jotta uusi onni saisi tilaa eli parisuhteet menevät joissain suhteissa aiemman liiton lasten edelle. Joissain tilanteissa luovutaan niistä vanhoista lapsista ja pidetään ne uuden liiton lapset, kun teinit alkavat oireilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselle ei tulisi mieleenkään ajatella näin, mutta onhan meillä sitten näitäkin jotka ottaa lapsensa hengiltä yhdessä uuden sydänkäpysen kanssa, että joka junaan löytyy. 

Niin ja lapsia annetaan jopa huostaan sen uuden onnen tieltä. 

Olen lasten psykalla töissä ja nuo tapaukset on sellaisia missä lapsi oireilee vahvasti, ja muu perhe kärsii. Ei sellaisia, kuten annetaan ymmärtää, että lapsi laitetaan pois parisuhteen tieltä. Noissa perheissä on muitakin lapsia kuin se joka esim käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, ja heidänkin pitää saada olla kotonaan rauhassa.

Nii-i, uusperheiden vanhemmat ovat valmiita antamaan hankalaksi käyneitä lapsiaan yleensä teini-iän saavuttaneita jopa huostaan, jotta uusi onni s

Muistin oikein, että joskus olin tähän uutiseen törmännyt.

https://yle.fi/a/3-5348991

Tietysti lapset menevät edelle. Puolisot tulevat ja menevät mutta suhde lapsiin on koko elämän kestävä. Täytyy olla aika tyhmä jos on eronnut eikä tätä vielä ymmärrä.

Täällä pohjois-pohjanmaalla kun on noita isoja perheitä, tiedätte kyllä. Tosin, heillä harvoin uusperheitä muodostuu, mutta lapsia voi olla toistakymmentä niin kyllä se melko sirkus on, että kaikkien tarpeet saadaan huomioitua. Mutta olen antanut itseni ymmärtää, että heikäläisillä vanhempien parisuhde menee lasten edelle. Joo, toki siinä on se että isien on pakko hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä, ei puhettakaan mistään sohvalla makaamisesta. 

Eivät he tätä hirveästi ulospäin julista, mutta he ajattelevat, että jos parisuhde kaatuu niin sitten kaatuu koko perhe. Ja kyllä heillä toki on äitileirejä ja isien iltoja, joissa pääsee sitten eroon vähäksi aikaa koko porukasta. Ja mielestäni se on aivan oikein. 

Mulla ei ole lapsia ollenkaan enkä kuulu tähän nimeltämainitsemattomaan seurakuntaan, mutta mun mielestä tuo on aivan oikein. Laita ensin happinaamari itsellesi, niin voit auttaa sitten toisia. 

Toki uusperhekuvio on siitä hankala, että onko sillä uudella kumppanilla tunnesidettä siihen lapseen ja osaako hän reagoida tarpeeksi herkästi kumppaninsa lapsen oireiluun. Tilanteen mukaan kai näissä on mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset menevät edelle. Puolisot tulevat ja menevät mutta suhde lapsiin on koko elämän kestävä. Täytyy olla aika tyhmä jos on eronnut eikä tätä vielä ymmärrä.

Niin se maailma muuttuu, kun mun lapset oli pieniä he olivat vain lainassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselle ei tulisi mieleenkään ajatella näin, mutta onhan meillä sitten näitäkin jotka ottaa lapsensa hengiltä yhdessä uuden sydänkäpysen kanssa, että joka junaan löytyy. 

Niin ja lapsia annetaan jopa huostaan sen uuden onnen tieltä. 

Olen lasten psykalla töissä ja nuo tapaukset on sellaisia missä lapsi oireilee vahvasti, ja muu perhe kärsii. Ei sellaisia, kuten annetaan ymmärtää, että lapsi laitetaan pois parisuhteen tieltä. Noissa perheissä on muitakin lapsia kuin se joka esim käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, ja heidänkin pitää saada olla kotonaan rauhassa.

Nii-i, uusperheiden vanhemmat ovat valmiita antamaan hankalaksi käyneitä lapsiaan yleensä teini-iän saavuttaneita jopa huostaan, jotta uusi onni s

20v kokemukseni mukaan ei ole näin. Eikä lapsia anneta mihinkään, on ihan kriteerit minkä mukaan mennään. Aina kokeillaan kaikki muut ensisijaiset vaihtoehdot. Aika vähillä tiedoilla ja ymmärryksellä täälläkin pädetään.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset menevät edelle. Puolisot tulevat ja menevät mutta suhde lapsiin on koko elämän kestävä. Täytyy olla aika tyhmä jos on eronnut eikä tätä vielä ymmärrä.

Niin, aika usein se ero tulee, kun lapset menee edelle. Muuttuu toiselle vieraaksi. Täytyy olla aika tyhmä, jos ei yhdestä erosta tätä opi.

Aika tollo täytyy olla jos kuvittelee että yksi ylen juttu jossa puhuu yksi ihminen, on totisinta totta😁

Viittaatko AP siihen eiliseen aloitukseen, jonka AP valitti sitä, kun hän haluaisi tavata miesystävää vain silloin, kun miehen lapset ovat äitinsä luona, mutta miesystävä toivoi, että he voisivat leikkiä perhettä?

Mä en nähnyt siinä mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaankohan tässä ketjussa vain erilaisista mielikuvista, kun mietitään, kumpi on ykkönen: puoliso vai lapsi.

Minä olen sen kannalla, että parisuhde tulee ykkösenä. Kauhukuvani sille, että lapsi on ykkönen: on tämä: jos lapsi on ykkönen, niin lapsi otetaan mukaan joka paikkaan aikuisten kanssa. Jos lapsi kuulee, että aikuiset olisivat menossa leffaan tai lomalle, hän haluaa mukaan, ja leffan aihe ja loman tarkoitus muuttuvat sen myötä. Jos lapsi haluaa nukkua vanhempansa vieressä, niin hän saa nukkua. Jos lapsi haluaa pelata videopeliään olohuoneessa, niin hän saa pelata, ja aikuiset tekevät jotain muuta. Ruoka tehdään täysin siten, mitä lapsi haluaa syödä.

 

Asetan parisuhteen ykköseksi perustelemalla, että lapsi ei saa ängetä puolisoiden väliin, ei henkisesti eikä fyysisesti. Hän pääsee leffaan ja lomalle, mutta ne leffat ja lomat eivät ole niitä, jotka on

Kerran tämä alakoululainen pikkuprinsessa oli tehnyt isälleen isänpäiväkortin aakkosilla aiheella isin tärkeät asiat. Siis A:ssa oli joku asia, B:ssä toinen jne. Oltiin silloin oltu yhdessä n. 5 vuotta, ja vaikka ei asuttu yhdessä, oltiin matkusteltu perheenä ja vietettiin lähes kaikki aika jomman kumman kotona, myös lapset siis. Yhdessä kirjaimessa oli isin automerkki ja toisessa lempikarkki. Kaikki muut kirjaimet liittyivät jotenkin tyttöön itseensä. Minua tai mun lapsia, jotka kuitenkin myös olivat olleet vuosia paikalla, ei mainittu missään. Ja korostan, nyt ei puhuta päiväkotilapsesta tai mustään ekaluokkalaisesta. 

 

Toivotan tytölle onnea ja menestystä tulevaisuuteen. Toivottavasti jostain löytyy se mies ja pomo, joka ymmärtää häntä asiaankuuluvasti palvoa.

Ja vaikka siis en yhtään pidä mieheni lapsesta hänen itsekeskeisyytensä ja tilannetajuttomuutensa takia, olen aina yrittänyt olla hänelle ystävällinen. Ei ole mitään pelkoa, että en huolehtisi tai kaltoinkohtelisin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaankohan tässä ketjussa vain erilaisista mielikuvista, kun mietitään, kumpi on ykkönen: puoliso vai lapsi.

Minä olen sen kannalla, että parisuhde tulee ykkösenä. Kauhukuvani sille, että lapsi on ykkönen: on tämä: jos lapsi on ykkönen, niin lapsi otetaan mukaan joka paikkaan aikuisten kanssa. Jos lapsi kuulee, että aikuiset olisivat menossa leffaan tai lomalle, hän haluaa mukaan, ja leffan aihe ja loman tarkoitus muuttuvat sen myötä. Jos lapsi haluaa nukkua vanhempansa vieressä, niin hän saa nukkua. Jos lapsi haluaa pelata videopeliään olohuoneessa, niin hän saa pelata, ja aikuiset tekevät jotain muuta. Ruoka tehdään täysin siten, mitä lapsi haluaa syödä.

 

Asetan parisuhteen ykköseksi perustelemalla, että lapsi ei saa ängetä puolisoiden väliin, ei henkisesti eikä fyysisesti. Hän pääsee leffaan ja lomalle,

 

Mä olen tuollaiset vain sivuuttanut. Olenhan aikuinen. Kortissa lienee kyse isästä ja lapsesta 

Kun tuollaista on etenevässä määrin niin sitten ihmetellään miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Se että lasten pitää aina vain sopeutua kaikkeen on kaiken pahan alku ja juuri. Miksei aikuisten jotka päätökset tekevät tarvitse sopeutua kaikkeen. Ihmettelen vain. Yleensä ajatellaan että pitäisi mennä heikoimman ehdoilla ja erotilanteessa ne ovat aina lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaankohan tässä ketjussa vain erilaisista mielikuvista, kun mietitään, kumpi on ykkönen: puoliso vai lapsi.

Minä olen sen kannalla, että parisuhde tulee ykkösenä. Kauhukuvani sille, että lapsi on ykkönen: on tämä: jos lapsi on ykkönen, niin lapsi otetaan mukaan joka paikkaan aikuisten kanssa. Jos lapsi kuulee, että aikuiset olisivat menossa leffaan tai lomalle, hän haluaa mukaan, ja leffan aihe ja loman tarkoitus muuttuvat sen myötä. Jos lapsi haluaa nukkua vanhempansa vieressä, niin hän saa nukkua. Jos lapsi haluaa pelata videopeliään olohuoneessa, niin hän saa pelata, ja aikuiset tekevät jotain muuta. Ruoka tehdään täysin siten, mitä lapsi haluaa syödä.

 

Asetan parisuhteen ykköseksi perustelemalla, että lapsi ei saa ängetä puolisoiden väliin, ei henkisesti

 

Joo, en minäkään tuosta ole koskaan miehelle tai tytölle sanonut. Tulipahan vaan esimerkkinä mieleen, että eipä käynyt esiteini-ikäisellä lapsella mielessä, että puoliso voisi olla isälle tärkeä. Äidin lemmikki taisi kortissa olla. Näitä esimerkkejä nyt olisi kymmenen vuoden ajalta antaa muutama sata

Olen muuten itsekin kasvanut uuspeheessä. Toinen vanhempani kuoli, kun olin pieni. Ei olisi tullut meillä kuuloonkaan kohdella isäpuolta kuten tuo tyttö kohtelee minua.

Mutta kuten aiemmin ketjussa kerroin, nyt isompana lapsi aina ensin -kasvatuksella aikaansaatu itsekeskeisyys näkyy jo kodin ulkopuolellakin. Muut ihmiset kuin ne omat vanhemmat, kun harvemmin pitävät jotakuta maailman ihmeellisimpänä olentona ja tämä on kaiken keskipisteenä olemaan tottuneelle vaikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset voi mennä aina kaiken edelle. Täytyy pitää myös itsestään, parisuhteesta ja ystävyyssuhteistaan huolta. En tiedä miten se palvelee lastakaan, jos vanhempi/vanhemmat ei voi hyvin. Enkä itse tällaista haluaisi lapselle opettaa, ettei omista tarpeista tarvitse välittää. Lapsen on myös hyvä oppia käsittelemään pettymystä ja sitä että aina asiat ei mene kuten haluaa. 

Uusiokuvioperheissä ei tarvitse aina kuvitella että uudesta kumppanista tulee uusi äiti- tai isäpuoli. Ei sen uuden kumppanin tarvi olla vanhemman roolissa sille lapselle. Itse olisin lapsena toivonut ettei isäni uusi puoliso olisi yrittänyt esittää jotain, mikä selvästi oli hänelle vastenmielistä.

Lapsesta tulee toki pitää huolta kun sellaisen hankkii, mutta elämän ei tarvitse päättyä lapsen saapumiseen. Muutkin asiat ovat tärkeitä, tässä toki tasapaino huomioitava, että ei sitä lasta saa unohtaakkaan. 

 

Rasittavia ovat tosiaan myös ystävät, jotka antavat lapsensa puhua päälle tai lääppiä joka paikan tai hajottaa asioita. 

 

Mun yhdellä ystävällä oli tapana antaa lastensa tutkiskella ravintolassa (=juosta ja kurkkia toisten pöytiin ja lääppiä joka paikkaa). Omat lapseni olivat ihmeissään, että mitä nuo tekee. Tarjoilijatkin kävivät joka kerran asiasta huomauttamassa, mutta ystävä ei ottanut onkeensa, koska kyllähän nyt lasten täytyy saada tutkia. Sitten ihmetteli miksen enää suostunut lähtemään ihmisten ilmoille hänen ja lastensa kanssa.

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemman halun tai edun edelle.