Onko tää ihan yleinenkin asenne että lapset on toissijaisia parisuhteeseen nähden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselle ei tulisi mieleenkään ajatella näin, mutta onhan meillä sitten näitäkin jotka ottaa lapsensa hengiltä yhdessä uuden sydänkäpysen kanssa, että joka junaan löytyy. 

Niin ja lapsia annetaan jopa huostaan sen uuden onnen tieltä. 

Minulla oli hyvin vaikea poika. Pelkäsin hänen raivokohtauksiaan ja olin kauhuissani, kun jäin hänen kanssaan yksin vuoroviikkoisin. Juuri lapsen takia en epäröinyt perustaa uusperhettä, jotta on myös mies talossa. Kun lapsi rikkoi teininä jotain, niin juuri mies sai hänet kuriin siinä tilanteessa. Tilanne rauhoittui iän myötä, mutta olisi voinut mennä toisinkin. Silloin olisimme joutuneet tilastoihin uusperheellisenä, vaikka uusperhe ei ollut juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt ehkä miettisin ihan sinä velana, että kannattaako suhde perheellisen miehen kanssa noin niin kuin ylipäänsä. Etenkin jos tuon vela-ratkaisun taustalla on se, että ei pidä lapsista. En itse pidä hevosista enkä mihinkään raveihin liittyvästä, en näin ollen näkisi hevosmiestä mitenkään potentiaalisena kumppanina. En lähtisi kaivamaan verta nenästäni ja muuttamaan asioita, joita ei voi muuttaa.

Ehkä juuri tässä on se juttu, miksi tässä ketjussa on kahta eri näkökulmaa.

Kyllä minä  ottaisin hevosmiehen potentiaalisena kumppanina. Miehessä merkitsevät muut seikat enemmän kuin hänen harrastuksensa. Hän saisi ihan rauhassa käydä raveissa sikloin, kun minä tekisin omia juttujani, jos vain meillä on jokin yhteinen juttu, mikä tuo meidät yhteen.

Samalla logiikalla menee lapsekin, jos kyse etäisästä: mies saa ihan rauhassa viettää v

Samaa tulin kirjoittamaan. Mieheni oli etäisä, joten lapsensa olivat todellakin bonusta. Mukavaa oli nähdä silloin tällöin lapsia, mutta ei liikaa. Ja nyt olen jo mummikin toisen lapsen lapsille, jotka käyvät säännöllisesti kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät edelle mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että he saisivat määrätä miten tehdään tai ollaan. He eivät myöskään saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Meillä on aina ollut säännöt ja niitä pitää noudattaa. Lasten edelle laittaminen ei tarkoita lapsen palvontaa, pettymysten minimointia tai vapaata kasvatusta. Eikä myöskään sitä ettei parisuhteesta huolehdita ollenkaan. Meille lasten edelle laittaminen tarkoittaa että päätöksiä ja tekemisiä tehtäessä ja valittaessa me vanhemmat ajattelemme ensisijaisesti lasten parasta ja etua, joka muuten ei ole läheskään aina sama kuin lasten tahto tai toive. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että joka kerta lapsen etu menisi vanhemm

 

Tämä! Meillä eniten riitaa aiheutti se että mies oli antanut vallan exälleen, eikä ex pitänyt siitä että mies ottikin vallan takaisin minut tavattuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ylläolevasta esimerkistä huomaa tärkeimmän asian olevan mies itse. Mies priorisoi vaimonsa eksänsä edelle ja pyrkii kasvattamaan omista lapsistaan järkeviä yksilöitä.

tämä tulee minullakin mieleen, kun kaikkia uusperhekeskusteluita luen.