Miksi vanhempi ei nykyään jaksa hoitaa kahta omaa lastaan samanaikaisesti?

No ei moni jaksa edes sitä yhtä hoitaa. Syynä on mukavuudenhalu, itsekkyys ja laiskuus.

Vastaus numerolle 74: kyllä, vauvanhoito tapahtuu 24/7, ja kyllä, olen täysimettänyt puoli vuotta kaikkia kolmea lastani. 

En ole raahannut pikkuvauvaa pakkasessa omat rinnat paljaana samalla kun olen näprännyt isompien suksia kiinni. Enkä kannusta ketään muutakaan samaan. Varhaiskasvatus on olemassa osittain juuri siksi, että 4-5-vuotiaat voivat toimia ryhmässä eikä tarvitse piirtää ja muovailla - käytännössä tuijottaa ruutua sitä vauvan ensimmäistä talvea.

Silloin kun isot lapseni olivat pienempiä, imetin kyllä varsin kylmässä kevätsäässä vastasyntynyttä juosten samalla taaperon perässä. Ajattelin olevani tosi sankari. Eräs ulkomaalainen nainen katsoi minua säälien, ja silloin tajusin että mitä me täällä Suomessa vaadimme toisiltamme. 

Vierailija kirjoitti:

Miks lapsia sitten tehdään tähän maailmaan, jos niistä ei välitetä yhtään ? Olen sen iteki huomannu, ku yks lapsi istuu pulkassa, toinen on kaukana takana kävellen. Kyllä siihen pulkkaan mahtuu 2 lasta hyvin. Ja entäs, jos se jäljessä oleva lapsi..entäs, jos joku hullu vaikka kaappaa sen.. kun ei mukamas ehdi vahtia toista ollenkaan.ja olen huomannut kans, että kun lapset on päivähoidossa, niin ne vahdit pihalla ovat kaikki yhdessä ympyrässä juoruillen keskenään, eivätkä vahdi lapsia yhtään, vaikka piha yms olisikin aidattu. Niitä pitää vahtia kunnolla, ei noin ! Jos tapahtuu jotakin, niin se ei ole meidän muiden ongelma, vaan niiden vahtien pelkästään, kun eivät vahdi kunnolla. Pitää olla esim näin:lapset jaetaan ryhmiin, ja yks ryhmä menee jonnekin ihan muualle, sisällä tai ulkona, ja toinen, kolmas, neljäs jne ryhmä on muualla, eivät koskaan samassa tilassa yhtä aikaa. Vaikka saman ikäiset lapset samaan ryhmään niin pojat kuin tytö

Tuo oli erityisen paha, että varhaiskasvatuksessa laitetaan samaan ryhmään niin pojat kuin tytötkin. Onneksi sentään kotona on valinnan varaa eikä tarvitse pitää poikaa ja tyttöä saman katon alla!

Vierailija kirjoitti:

Ennen elämä ei ollut niin kuormittavaa muuten. 

Nykyään äidin oletetaan siirtyvän työelämään suunnilleen synnytyssalista. Joidenkin on pakko, koska muuten rahat eivät riitä. 

Ruoka maksaa hirveästi, varmasti stressaavaa. 

Ei oleteta!! Saa olla kotona kunnes lapsi täyttää 3. Meillä on näin tehty. Tiukasti on eletty, ei olla lomilla käyty. Mutta aivan ihanaa se aika oli. Parasta aikaa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ennenkään hoitaneet. Isompi hoiti pienempää. Vanhemmat ei hoitaneet ketään.

Ihan vaan tiedoksesi, että jos sulla on jostakin asiasta kokemus, muilla ei välttämättä ole samaa kokemusta.

Ja tässä tapauksessa näin ei todellakaan ole. Paitsi jos puhut ennenkään jostain 1950-luvusta, silloin piti käydä navetalla ja perheen isän pellolla, jotta saatiin leipää ja maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole koskaan vienyt lapsia päiväkotiin vapaapäivänäni. Ei ole tullut mieleenkään. Onhan se siivous kahden pienen kanssa hitaampaa tai kahvilla käynti, mutta onhan tuota selvitty. 

Miten onnellisia tällaiset lapset on, jotka halutaan ottaa mukaan normaaliin elämään, sen sijaan että suljetaan laitokseen porttien taakse kuin johonkin vankilaan joka päivä, lomillakin.

Olen itse ollut ensin perhepäivähoidossa 9 kk:n iästä lähtien ja sen jälkeen päiväkodissa. Viihdyin molemmissa erinomaisesti, ja varsinkin vanhempien avioeron jälkeen päiväkoti hakkasi sohvalla masentuneena makavan ja eineksiä mikrossa lämmittävän äitini "rakastavan hoivan" 17-0. Se vankila oli siis ihan siellä kotona, ei tarvinnut poistua ovesta.

Ihannetilanteessa varmaan ihan pienimpiä ei tarvitsisi laittaa isoihin päiväkoteihin/ryhmiin, ja vanhemmilla olisi taloudellinen mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä tai olla pidempään kotona. Ihannetilanteessa vanhemmilla ei myöskään olisi kuormittavia töitä, tunnin työmatkoja suuntaansa ja kaikki lapset eläisivät onnellisessa ydinperheessä. Ihannetilanteessa vanhemmilla ei olisi päihde- tai mielenterveysongelmia, ja kumpikin kantaisi vastuunsa ihmissuhteen ja kodin ylläpidossa sekä lasten kasvatuksessa.  Isovanhemmat olisivat hyväkuntoisia, asuisivat lähellä ja pystyisivät tukemaan tarvittaessa.

Vaan kun elämä ei ole ihannetilanne.

Vanhemmuuteen ja sen kuormittavuuteen vaikuttaa valtavasti sekä oma lapsuus että nykyinen elämäntilanne. Siksi oma toiminta tai sen kuormittavuus ei ole mitenkään verrattavissa toisen tilanteeseen. Jos muiden tyyli hoitaa asioita huolestuttaa, voisitteko joskus vaikka pyrkiä tarjoamaan tukea sen sijaan, että haukutte ihmisiä keskustelupalstoilla ja kerrotte miten hyvin itse olette hoitaneet asiat?

Kyselee lapseton nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ennenkään hoitaneet. Isompi hoiti pienempää. Vanhemmat ei hoitaneet ketään.

Ihan vaan tiedoksesi, että jos sulla on jostakin asiasta kokemus, muilla ei välttämättä ole samaa kokemusta.

Ja tässä tapauksessa näin ei todellakaan ole. Paitsi jos puhut ennenkään jostain 1950-luvusta, silloin piti käydä navetalla ja perheen isän pellolla, jotta saatiin leipää ja maitoa.

Kaikkina aikoina on ollut laiminlyötyjä lapsia, erityisen paljon yhteiskunnan isoissa kriiseissä. Nykyään he jäävät herkemmin yhteiskunnan seulaan kuin ennen, ja siksi päivähoitoa tarjotaan usein tukitoimeksi.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan joillakin jokin olettamus et näin kuuluukin tehdä jotta lapsi saa (se sana josta saan allergisenreaktion) VIRIKKEITÄ.

Mikä se virike siellä päivähoidossa on, jotain abstraktii taidetta?

Kotona vanhemman kanssa voipi leikin ohessa touhuta yhdessä pieniä kotipuuhia.Askarrella, muovailla, piirrellä, laulella yms.

Eikä pienen tarvitse kokea hylkäämisen tunnetta kun vauvan kanssa jäädään kotiin.

Minä voin kertoa, mikä oli se virike, jonka vuoksi 5-vuotias kävi meillä päiväkodissa yhdessä 6-vuotiaan eskarilaisen kanssa, vaikka olin vauvan kanssa kotona.

Hiihto. Luistelu. Jalkapallo ja muut joukkuelajit. Siinä ne tärkeimmät. En halunnut että kaksi vilkasta lasta tärkeässä motorisessa kehitysvaiheessa olisivat olleet koko talven kotona piirtämässä ja laulamassa minun imettäessäni vauvaa. 

Oletko yh? Ettekö perheenä koskaan tee noita asioita? Aika surullista että päiväkotiin on mentävä jotta pääsee luistelemaan.

Milloin tästä on tullut niin vaikeaa, siis olla kahden lapsen kanssa kotona äitiysloman ajan? Kivaahan on isommankin saada olla kotona äidin kanssa. Ei pieni vauva vaadi niin paljon, ettei ehtisi isommankin kanssa. Seuraa voi hakea isommalle leikkipuistosta tai kerhosta. Mutta miksi äidit ovat puhelimilla ulkoillessaan lasten kanssa?  Yksi lapsi totesi: sä et kuuntele mua kun sulla on koko ajan puhelin.  Äitiysloma on lyhyt hengähdystauko kaikille arjen kiireistä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on ihan kivaa päivähoidossa. En oikein ymmärrä näitä traagisia sanavalintoja huomiosta taistelemisesta jne. Jos päivähoidossa lapset kärsii, niin silloin hoitajien pitäisi katsoa peiliin ja tehdä olennainen muutos tapaan toimia. Silloin hoitajat tekevät työnsä huonosti.

 

Tiedän toki, että monessa naisvaltaisessa työpaikassa se ei jostain syystä onnistu, vaan mieluummin valitetaan ja marmatetaan - ja annetaan tilanteen kehittyä. Ja ryhmät on isot ym ym silloin tehdään niitä asioita, mitä ison ryhmän kanssa voi tehdä. Ihan turhaan sitä unelmoi pienestä ryhmästä ja pilaa koko työyhteisön työilmapiirin murjottamalla tai tekee tahallaan hommat päin peetä, että varmasti on kaikilla paha mieli. 

 

Ja päivähoidon työntekijöille ei kuulu pätkääkään, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona vaikka lemmikkikanin kanssa. Se on yksityisasia, eikä liity hoidettavana olevan lapsen hyvinvointiin.&

Oletko kenties töissä pienessä päiväkodissa jossa ryhmät pieniä, aikuisia aina riittävästi ja ikäjakauma sopiva kaikkien tarpeisiin? Se on ihan tosiasia että työntekijä ei kykene monistamaan itseään kaikille pienille ja usein miehitysvajeessa isoissa ryhmissä. 13 lasta joista valtaosa niitä pienimpiä ja ihan avuttomia ja siitä valtaisasta 3 aikuisen tiimistä puuttuu osan aikaa yksi. Kolmellakin tekee tiukkaa vaikka miten haluaisit hoitaa hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole koskaan vienyt lapsia päiväkotiin vapaapäivänäni. Ei ole tullut mieleenkään. Onhan se siivous kahden pienen kanssa hitaampaa tai kahvilla käynti, mutta onhan tuota selvitty. 

Miten onnellisia tällaiset lapset on, jotka halutaan ottaa mukaan normaaliin elämään, sen sijaan että suljetaan laitokseen porttien taakse kuin johonkin vankilaan joka päivä, lomillakin.

Olen itse ollut ensin perhepäivähoidossa 9 kk:n iästä lähtien ja sen jälkeen päiväkodissa. Viihdyin molemmissa erinomaisesti, ja varsinkin vanhempien avioeron jälkeen päiväkoti hakkasi sohvalla masentuneena makavan ja eineksiä mikrossa lämmittävän äitini "rakastavan hoivan" 17-0. Se vankila oli siis ihan siellä kotona, ei tarvinnut poistua ovesta.

Ihannetilanteessa varmaan ihan pienimpiä ei tarvitsisi laittaa isoihin

Ainoa tuki on se, että ei tarvisi olla niiden lasten kanssa. Eikä tarvi, kiitos ilmaisen verovaroin maksettavan ah niin laadukkaan varhaiskasvatuksen (not)!

Numerolle 88. En ole yh, mutta mieheni ei osaa imettää. Imetyksien päätyttyä perhevapaat jaettiin tasan, ja kenenkään lapsista ei tarvinnut mennä hoitoon alle kolmivuotiaana. 

Minun mielestäni me hoidimme hommat tosi järkevästi siinä vaiheessa, kun nuorin oli vauva ja isommat menivät hoitoon. Nyt lapset ovat jo koululaisia, ja edelleen teemme osittaista työaikaa, jotta saisimme enemmän aikaa lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks lapsia sitten tehdään tähän maailmaan, jos niistä ei välitetä yhtään ? Olen sen iteki huomannu, ku yks lapsi istuu pulkassa, toinen on kaukana takana kävellen. Kyllä siihen pulkkaan mahtuu 2 lasta hyvin. Ja entäs, jos se jäljessä oleva lapsi..entäs, jos joku hullu vaikka kaappaa sen.. kun ei mukamas ehdi vahtia toista ollenkaan.ja olen huomannut kans, että kun lapset on päivähoidossa, niin ne vahdit pihalla ovat kaikki yhdessä ympyrässä juoruillen keskenään, eivätkä vahdi lapsia yhtään, vaikka piha yms olisikin aidattu. Niitä pitää vahtia kunnolla, ei noin ! Jos tapahtuu jotakin, niin se ei ole meidän muiden ongelma, vaan niiden vahtien pelkästään, kun eivät vahdi kunnolla. Pitää olla esim näin:lapset jaetaan ryhmiin, ja yks ryhmä menee jonnekin ihan muualle, sisällä tai ulkona, ja toinen, kolmas, neljäs jne ryhmä on muualla, eivät koskaan samassa tilassa yhtä aikaa. Vaikka saman ik

Ja tottakai joka ikäryhmä tarvitsee oman porukan ikävälillä 9kk-6v. Mistä tilat ja tekijät.

Moni perustelee päiväkotiin vientiä virikkeillä ja leikkikavereilla. Tätä varten moni kaupunki järjestää leikkikerhoja. Miksei näitä hyödynnetä?  Onko näissä se ongelma, ettei sinne voi viedä lasta pois haitolta joka päivä tuntikausiksi?

Minä hoidin, ja olen kyllä sen jälkeen suositellut kaikille että kannattaa laittaa se isompi (osa-aikaiseen) hoitoon. Ja ei kannata tehdä lapsia ihan pienillä ikäeroilla. Myös äiti tarvitsee joskus unta, ja totaalisen uupunut äiti ei todellakaan ole hyväksi lapsilleen.  

Vierailija kirjoitti:

Onkohan joillakin jokin olettamus et näin kuuluukin tehdä jotta lapsi saa (se sana josta saan allergisenreaktion) VIRIKKEITÄ.

Mikä se virike siellä päivähoidossa on, jotain abstraktii taidetta?

Kotona vanhemman kanssa voipi leikin ohessa touhuta yhdessä pieniä kotipuuhia.Askarrella, muovailla, piirrellä, laulella yms.

Eikä pienen tarvitse kokea hylkäämisen tunnetta kun vauvan kanssa jäädään kotiin.

Osuit naulan kantaan! Tähän argumenttiin törmään työssäni, varhaiskasvatuksen opettajana, usein.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus numerolle 74: kyllä, vauvanhoito tapahtuu 24/7, ja kyllä, olen täysimettänyt puoli vuotta kaikkia kolmea lastani. 

En ole raahannut pikkuvauvaa pakkasessa omat rinnat paljaana samalla kun olen näprännyt isompien suksia kiinni. Enkä kannusta ketään muutakaan samaan. Varhaiskasvatus on olemassa osittain juuri siksi, että 4-5-vuotiaat voivat toimia ryhmässä eikä tarvitse piirtää ja muovailla - käytännössä tuijottaa ruutua sitä vauvan ensimmäistä talvea.

Silloin kun isot lapseni olivat pienempiä, imetin kyllä varsin kylmässä kevätsäässä vastasyntynyttä juosten samalla taaperon perässä. Ajattelin olevani tosi sankari. Eräs ulkomaalainen nainen katsoi minua säälien, ja silloin tajusin että mitä me täällä Suomessa vaadimme toisiltamme. 

Onpa sinulla ollut niin rankkaa!! Oikea sankariäiti, jolle lapset olivat ilmeisesti pelkkää suorittamista. 

On se kumma, etten itse noin muistele. Minun lapset eivät tuijottaneet ruutua 1. Vauvan vuotta, tv pysyi kiinni. Siinä he mukana olivat ja tehtiin mikä mukavalta ja sopivalta tuntui siihen hetkeen. Saivat minulta, äidiltään sen huomion samalla eivätkä vieraalta tädiltä päiväkodissa, jossa 20 muuta lasta odottivat samaa huomiota. 

Äitejä on niin monenlaisia, toiset kärsivät ja raatavat otsa hiessä ja toivovat kunniamerkkiä ja toiset pitävät laosiperheaikaa ihan normaalina elämään kuuluvana asiana. 

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidin, ja olen kyllä sen jälkeen suositellut kaikille että kannattaa laittaa se isompi (osa-aikaiseen) hoitoon. Ja ei kannata tehdä lapsia ihan pienillä ikäeroilla. Myös äiti tarvitsee joskus unta, ja totaalisen uupunut äiti ei todellakaan ole hyväksi lapsilleen.  

Monella on myös se puoliso, joka mahdollistaa äidille unen. Ei todellakaan päiväkotiin viedä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 88. En ole yh, mutta mieheni ei osaa imettää. Imetyksien päätyttyä perhevapaat jaettiin tasan, ja kenenkään lapsista ei tarvinnut mennä hoitoon alle kolmivuotiaana. 

Minun mielestäni me hoidimme hommat tosi järkevästi siinä vaiheessa, kun nuorin oli vauva ja isommat menivät hoitoon. Nyt lapset ovat jo koululaisia, ja edelleen teemme osittaista työaikaa, jotta saisimme enemmän aikaa lasten kanssa. 

Eli miehesi on 24/7 töissä? Eikö halua olla kotona? Toisaalta enpä ihmettelisi, jos tyylisi on tuo. Suoraan sanottuna kuulostat tosi epämielyttävältä ihmiseltä. Varmasti lapsilla oli tosiaan paras vaan olla siellä päiväkodissa, ei tarvitse keksiä enempää tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidin, ja olen kyllä sen jälkeen suositellut kaikille että kannattaa laittaa se isompi (osa-aikaiseen) hoitoon. Ja ei kannata tehdä lapsia ihan pienillä ikäeroilla. Myös äiti tarvitsee joskus unta, ja totaalisen uupunut äiti ei todellakaan ole hyväksi lapsilleen.  

Monella on myös se puoliso, joka mahdollistaa äidille unen. Ei todellakaan päiväkotiin viedä sen takia.

No meillä mies oli töissä kello 7-18 ja hänellä oli myös työmatkoja, jolloin olin useamman viikonkin yksinäni. Harvalla se puoliso kotona on 24/7.