Miksi vanhempi ei nykyään jaksa hoitaa kahta omaa lastaan samanaikaisesti?

Luulen että ajatellaan ettei äiti riitä kahdelle. Pelätään että vauva joutuu itkemään kun isä auttaa taaperoa pukemaan tai taaperolle tulee tylsää kun äiti imettää. Toki näin käykin mutta kuuluu elämään ja kasvattaa lasta. Ihan samoin käy päivähoidossa, lapsi tottuu odottamaan vuoroaan. Harvalla  vanhemmalla on neljä alle kolmivuotiasta kotona vastuullaan mutta he silti kokevat paineita. Lisää luottamusta - kyllä äiti tai isä pärjää kahden tai useammankin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ole koskaan vienyt lapsia päiväkotiin vapaapäivänäni. Ei ole tullut mieleenkään. Onhan se siivous kahden pienen kanssa hitaampaa tai kahvilla käynti, mutta onhan tuota selvitty. 

Miten onnellisia tällaiset lapset on, jotka halutaan ottaa mukaan normaaliin elämään, sen sijaan että suljetaan laitokseen porttien taakse kuin johonkin vankilaan joka päivä, lomillakin.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ketjussa esiin tullutta vastakkain asettelua siitä hoidettiinko lapset ennen itse vai ei.

Mielestäni riippuu siitä, milloin tämä 'ennen' oli. Olen jo yli nelikymppinen ja omat lapset jo lukiossa. Heidän ollessaan pieniä, kaksi lasta pienellä ikäerolla, hoidin heitä kotona pitkään. Nämä vuodet olivat todella ihania, vaikka välillä olikin raskasta. Onneksemme asuimme isossa kaupungissa, jossa riitti muskaria, jumppaa, kerhoa ja kauppaan ja kirjastoon jne pääsi helposti kävellenkin rattaiden kanssa.

Oma äitini taas ei meitä sisaruksia, meitä oli neljä, hoitanut kuin vasta viimeisessä hädässä. Ja silloinkin melkoisen marttyyrin elkein. Mummi oli nakitettu siihen ja vähän myöhemmin minut vanhimpana lapsista. Isä myös meitä ns katsoi, omalla laiskansitkeällä tyylillään. 

Riippuu varmaan myös ihan perheestä ja asuinpaikastakin miten kukin lastenhoitonsa järjestää. Tunnistan kuitenkin ilmiön, pari nuore

Lapsille se raja on 10h/päivä.

Meidän yhteiskunta on täysin kriisissä rahanpuutteen vuoksi ja sitten täysin terveille vanhemmille kustannetaan ilmainen tai lähes ilmainen päivähoito lapsilleen täysylläpidolla; jossa vielä toki pitäis olla korkeastikoulutetut ja kalliit opettajat hoitamassa, ihan niitä täysin normaalisti kehittyviä pilttejä. 

 

Tätä yhtälöä minä en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään. Jos ja kun asioista pitäisi karsia, niin subjektiivinen päivähoito olisi pitänyt heittää romukoppaan jo aikoja sitten. Tilalle sitten vaikka jonkilainen esikoulu 3-vuotiaasta lähtien, joka kestää 3h/päivä, jos halutaan kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin pienestä. Tässä ei ole mitään järkeä että subjektiivisen päivähoidon nimissä 1-vuotiaita pidetään 8-9h/pvä hoidossa virikkeiden nimissä, kun se on ihan tosi raskasta jopa isommille jotka on siellä todellisesta tarpeesta johtuen, eli esim. vanhemman työstä. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ketjussa esiin tullutta vastakkain asettelua siitä hoidettiinko lapset ennen itse vai ei.

Mielestäni riippuu siitä, milloin tämä 'ennen' oli. Olen jo yli nelikymppinen ja omat lapset jo lukiossa. Heidän ollessaan pieniä, kaksi lasta pienellä ikäerolla, hoidin heitä kotona pitkään. Nämä vuodet olivat todella ihania, vaikka välillä olikin raskasta. Onneksemme asuimme isossa kaupungissa, jossa riitti muskaria, jumppaa, kerhoa ja kauppaan ja kirjastoon jne pääsi helposti kävellenkin rattaiden kanssa.

Oma äitini taas ei meitä sisaruksia, meitä oli neljä, hoitanut kuin vasta viimeisessä hädässä. Ja silloinkin melkoisen marttyyrin elkein. Mummi oli nakitettu siihen ja vähän myöhemmin minut vanhimpana lapsista. Isä myös meitä ns katsoi, omalla laiskansitkeällä tyylillään. 

Riippuu varmaan myös ihan perheestä ja asuinpaikastakin miten kukin lastenhoitonsa järjestää. Tunnistan kuitenkin ilmiön, pari nuore

Tämä juurikin. Vanhemmilla on lomaoikeus, työaikalait, voivat ottaa sairaslomaa enemmän kuin se max 2 päivää rajussa flunssassa (eikös yleensä anneta suoraan 3 päivää ja sitten jatketaan jos vointi ei vielä ole ok?). 

 

Tämä on myös hyvin surullista, että aina vaan sairaampia lapsia tuodaan päiväkotiin hoitoon. Ja ihan surutta vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi itse kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ketjussa esiin tullutta vastakkain asettelua siitä hoidettiinko lapset ennen itse vai ei.

Mielestäni riippuu siitä, milloin tämä 'ennen' oli. Olen jo yli nelikymppinen ja omat lapset jo lukiossa. Heidän ollessaan pieniä, kaksi lasta pienellä ikäerolla, hoidin heitä kotona pitkään. Nämä vuodet olivat todella ihania, vaikka välillä olikin raskasta. Onneksemme asuimme isossa kaupungissa, jossa riitti muskaria, jumppaa, kerhoa ja kauppaan ja kirjastoon jne pääsi helposti kävellenkin rattaiden kanssa.

Oma äitini taas ei meitä sisaruksia, meitä oli neljä, hoitanut kuin vasta viimeisessä hädässä. Ja silloinkin melkoisen marttyyrin elkein. Mummi oli nakitettu siihen ja vähän myöhemmin minut vanhimpana lapsista. Isä myös meitä ns katsoi, omalla laiskansitkeällä tyylillään. 

Riippuu varmaan myös ihan perheestä ja asuinpaikastakin miten kukin lastenhoitonsa j

Nykyään vanhemmat tuovat puolikuntoiset lapset päiväkotiin, jotta saavat itse sairastaa rauhassa!

Kun minä olin lapsi, kunnalta sai tilata kodinhoitajan. Minun äitini oli ikänsä kotiäiti, mutta sen kodinhoitajan sai kotiin pitkäksi aikaa ihan vaan kun hän meni leikkauttamaan suonikohjuja ja me lapset olitiin jo kouluikäisiä. Minä alakoulussa ja isosisko yläkoulussa.

Ylipäätään oli helppoa ja hyväksyttyä palkata roposilla apua ja esimerkiksi ruoat oli ok tilata kotiin, oli ok käyttää pesulapalveluja (noudettiin ja tuotiin) jne.

Nykyään ainoa mahdollinen kunnallinen apu on se päiväkoti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yhteiskunta on täysin kriisissä rahanpuutteen vuoksi ja sitten täysin terveille vanhemmille kustannetaan ilmainen tai lähes ilmainen päivähoito lapsilleen täysylläpidolla; jossa vielä toki pitäis olla korkeastikoulutetut ja kalliit opettajat hoitamassa, ihan niitä täysin normaalisti kehittyviä pilttejä. 

 

Tätä yhtälöä minä en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään. Jos ja kun asioista pitäisi karsia, niin subjektiivinen päivähoito olisi pitänyt heittää romukoppaan jo aikoja sitten. Tilalle sitten vaikka jonkilainen esikoulu 3-vuotiaasta lähtien, joka kestää 3h/päivä, jos halutaan kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin pienestä. Tässä ei ole mitään järkeä että subjektiivisen päivähoidon nimissä 1-vuotiaita pidetään 8-9h/pvä hoidossa virikkeiden nimissä, kun se on ihan tosi raskasta jopa isommille jotka on siellä todellisesta tarpeesta johtuen, eli esim. vanhemman työstä. 

<

Täysin samaa mieltä. Tämä on aivan järjen köyhyyttä. Ja surullisinta on se, että vanhemmat eivät edes kiinny lapsiinsa kunnolla. Terve, nuori äiti tuo pienen lapsen päiväkotiin täydeksi päiväksi, kun ovat äitiyslomalla, vaikka uusi vauva ei ole edes vielä syntynyt! Lähes jokainen toimii näin. Vaikka tässä olisi hyvä hetki viettää aikaa sen esikoisen kanssa ennen vauvan syntymää, niin ei. Oma mukavuus tärkeintä. Todellakaan kaikki äidit eivät ole mitään vuodepotilaita viimeisillään raskaana. Osa elämänsä kunnossa!

Vierailija kirjoitti:

Jätän nyt muutoin aihetta kommentoimatta, mutta kyllä niitä hyviäkin päiväkoteja löytyy, kun asuu muualla kuin pk-seudulla. Meidän perheessä vain yksi lapsi, joka aloitti varhaiskasvatuksessa alle vuoden ikäisenä viime vuonna. Ryhmäkoko pienemmissä lapsissa on ollut koko ajan reilusti alle 10. Hoitaja ja opettajat ovat ihan huippuja, ja heillä on oikeasti aikaa lapsille. Lapsi jää aina sinne mielellään. Kyllästyttää koko ajan lukea vain niistä pk-seudun lapsisäilöistä, kun hyvääkin varhaiskasvatusta pienemmissä kunnissa on. Taas yksi muualla asumisen eduista!

Sama täällä. Päästiin huippupäiväkotiin. Pieni ryhmä ja aivan huiput hoitajat. Lapsi selvästi viihtyy ja tykkää hoitajista. Halaa jokaista kotiinlähtiessä. 

Itse saan vauvan syksyllä. En todellakaan aio erottaa 4- vuotiasta ystävistään vuodeksi. Täällä kavereille on se vähintään 5km automatka joten arkena kaveritreffit liki mahdottomia vanhempien työaikojen vuoksi. Katsoisin kohtuuttomaksi ajaksi olla vuoden pois ja sitten palata eskariryhmään. Aina on kuitenkin se riski ettei pääse samalla tavalla enää porukkaan mukaan. Joten annan leikkiä ja nauttia, lyhyempää päivää tietenkin. Keskimmäinen menee ensimmäiselle luokalle joten tuon koulussaoloajan on päiväkodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän nyt muutoin aihetta kommentoimatta, mutta kyllä niitä hyviäkin päiväkoteja löytyy, kun asuu muualla kuin pk-seudulla. Meidän perheessä vain yksi lapsi, joka aloitti varhaiskasvatuksessa alle vuoden ikäisenä viime vuonna. Ryhmäkoko pienemmissä lapsissa on ollut koko ajan reilusti alle 10. Hoitaja ja opettajat ovat ihan huippuja, ja heillä on oikeasti aikaa lapsille. Lapsi jää aina sinne mielellään. Kyllästyttää koko ajan lukea vain niistä pk-seudun lapsisäilöistä, kun hyvääkin varhaiskasvatusta pienemmissä kunnissa on. Taas yksi muualla asumisen eduista!

Sama täällä. Päästiin huippupäiväkotiin. Pieni ryhmä ja aivan huiput hoitajat. Lapsi selvästi viihtyy ja tykkää hoitajista. Halaa jokaista kotiinlähtiessä. 

Meilläkin huippu päiväkoti, mutta kyllä mä silti vain töiden takia olen omia lapsia siellä pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehdään nykyään vain siksi, koska niistä saa paremmin yhteiskunnalta rahaa.  

Höpö, höpö. Lapsi pienentää aina tuloja ja nostaa menoja.

Minä en puolustele sitä, että ihmiset tuovat isomman sisaruksen täysipäiväisesti päiväkotiin, jos kotona on vauva. En itsekään ymmärrä tuota ratkaisua. Mutta sen sanon, että vanhemmuuteen liittyvät vaatimukset ovat muuttuneet. Jos minulla olisi ollut pikkusisarus, olisi äiti hyvin voinut ysärillä laittaa VHS:t pyörimään ja minä olisin syönyt välipalaksi jotain sokeroituja Viiliksiä. Nyt taas korostetaan, miten ruutuaikaa ei juuri saisi olla, lapselle pitäisi kotonakin olla kehittävää tekemistä, ruoan pitää olla terveellistä jne. Eli aikanaan se lasten kanssa kotona oleminen oli vaatimustasoltaan helpompaa kuin nykyään.

Itse olen siis hoitanut omaa lasta 2,5 v ikään asti kotona, ennen kuin hän meni päiväkotiin. Pientä sisarusta ei ole tulossa, mutta ei olisi käynyt mielessä laittaa lasta vuoden iässä päiväkotiin.

Mä ihmettelen tätä lähinnä siltä kannalta, että miksi ei halua olla sen oman lapsensa kanssa? Mä ainakin ikävöin lastani päivisin kun teen töitä. Kun vauva syntyy ja olen kotona niin tietysti haluan olla esikoiseni kanssa myös. Joku on pielessä, jos ei kiinny omaan lapseensa vaan haluaa viedä sen päiväksi pois. 

 

Jos esikoinen kaipaisi kovasti kavereita päiväkodista, niin voisin viedä esim 2 pv/viikko.  Mutta en pitkää päivää joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi, kunnalta sai tilata kodinhoitajan. Minun äitini oli ikänsä kotiäiti, mutta sen kodinhoitajan sai kotiin pitkäksi aikaa ihan vaan kun hän meni leikkauttamaan suonikohjuja ja me lapset olitiin jo kouluikäisiä. Minä alakoulussa ja isosisko yläkoulussa.

 

Ylipäätään oli helppoa ja hyväksyttyä palkata roposilla apua ja esimerkiksi ruoat oli ok tilata kotiin, oli ok käyttää pesulapalveluja (noudettiin ja tuotiin) jne.

 

Nykyään ainoa mahdollinen kunnallinen apu on se päiväkoti.

Ainakin isommissa kaupungeissa ruokaa saa vallan hyvin tilattua kotiin omin avuin, ei siihen kuntaa tarvita. Toimituskulut todella kohtuulliset. Uskoisin että pienissä kunnissa kauppiaat haluaa myös palvella.. 

Pesulapalvelut oli ennen vähän eri juttu kuin nykyään, kun joka perus kodista löytyy tehokkaat pesukoneet ja monelta vielä kuivuritkin. 

 

Jos kaipaa lastenhoitoapua niin sitä varten tosiaan on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ei sitä silti tarvitsisi käyttää väärin, sillä että tuodaan lapsi heti 9kk:tta vanhana virikehoitoon ja pidetään ylipitkiä päiviä. Kotiäidille riittää kerhotyyppinen hoito lapsille, eli 2-3h/päivä ja muutaman kerran viikossa. Siinä saa ihan normaalin määrän omaa aikaa itselleen pikkulapsivuosina. 

 

Jotenkin ihmisiltä unohtunut se, että pikkulapsiaika on poikkeusaikaa elämässä. Ei siihen kuole vaikka väsyttää ja omaa aikaa ei ole. Useimmat voi vuorotella puolison kanssa. Ja nopeasti se aika lopulta menee ohi. Pientä epämukavuutta kyllä pystyy sietämään, mutta moni ei ole sitä koskaan elämässään joutunut kokemaan niin vanhemmuus ottaa sitten tosi koville. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en puolustele sitä, että ihmiset tuovat isomman sisaruksen täysipäiväisesti päiväkotiin, jos kotona on vauva. En itsekään ymmärrä tuota ratkaisua. Mutta sen sanon, että vanhemmuuteen liittyvät vaatimukset ovat muuttuneet. Jos minulla olisi ollut pikkusisarus, olisi äiti hyvin voinut ysärillä laittaa VHS:t pyörimään ja minä olisin syönyt välipalaksi jotain sokeroituja Viiliksiä. Nyt taas korostetaan, miten ruutuaikaa ei juuri saisi olla, lapselle pitäisi kotonakin olla kehittävää tekemistä, ruoan pitää olla terveellistä jne. Eli aikanaan se lasten kanssa kotona oleminen oli vaatimustasoltaan helpompaa kuin nykyään.

Itse olen siis hoitanut omaa lasta 2,5 v ikään asti kotona, ennen kuin hän meni päiväkotiin. Pientä sisarusta ei ole tulossa, mutta ei olisi käynyt mielessä laittaa lasta vuoden iässä päiväkotiin.

No, lasten kanssa ei kyllä tehdä mitään useinkaan. Pääasia että saadaan mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Ruutuaika on ihan maksimissaan vaikka lapsi pitkät päivät päiväkodissa.

Miksi lapsia ei opeteta ja kannusteta keksimään itse leikkejä siellä kotona? Miksi hyysätään kokoajan vieressä ja opetetaan lapsi siihen että aikuinen leikkii kokoajan tai keksii nonstop jotain ohjelmaa lapselle? Lapsihan keksii itsekin vaikka ja mitä, jos siihen annetaan mahdollisuus. Nykylapset eivät osaa leikkiä, koska ovat tottuneet jatkuvaan ulkoapäin ohjattuun toimintaa, virikkeeseen ja Hoplopiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse saan vauvan syksyllä. En todellakaan aio erottaa 4- vuotiasta ystävistään vuodeksi. Täällä kavereille on se vähintään 5km automatka joten arkena kaveritreffit liki mahdottomia vanhempien työaikojen vuoksi. Katsoisin kohtuuttomaksi ajaksi olla vuoden pois ja sitten palata eskariryhmään. Aina on kuitenkin se riski ettei pääse samalla tavalla enää porukkaan mukaan. Joten annan leikkiä ja nauttia, lyhyempää päivää tietenkin. Keskimmäinen menee ensimmäiselle luokalle joten tuon koulussaoloajan on päiväkodissa. 

Mutta tuohan on hyvä kompromissi ja 4-vuotias jo arvostaa kavereitaan. Lisäksi ykkösluokkaisen päivät ovat lyhyitä, siinä ehtii isommat päästä jo vähän maailmalle, mutta eivät väsy, eivätkä tunne oloaan hylätyiksi. Hieno suunnitelma!

Ihan toinen juttu on ne ihan pienet, 10kk-3 vuotta, jotka viettävät päiväkodissa jopa 10 h päivässä. Varsinkin kun kotona on äiti vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi, kunnalta sai tilata kodinhoitajan. Minun äitini oli ikänsä kotiäiti, mutta sen kodinhoitajan sai kotiin pitkäksi aikaa ihan vaan kun hän meni leikkauttamaan suonikohjuja ja me lapset olitiin jo kouluikäisiä. Minä alakoulussa ja isosisko yläkoulussa.

 

Ylipäätään oli helppoa ja hyväksyttyä palkata roposilla apua ja esimerkiksi ruoat oli ok tilata kotiin, oli ok käyttää pesulapalveluja (noudettiin ja tuotiin) jne.

 

Nykyään ainoa mahdollinen kunnallinen apu on se päiväkoti.

Ainakin isommissa kaupungeissa ruokaa saa vallan hyvin tilattua kotiin omin avuin, ei siihen kuntaa tarvita. Toimituskulut todella kohtuulliset. Uskoisin että pienissä kunnissa kauppiaat haluaa myös palvella.. 

Pesulapalvelut oli ennen vähän eri juttu kuin nykyään, kun joka perus kodista löytyy tehokkaat pesukoneet ja monel

Kuten ketjusta huomaat, kaikki mahdollinen mikä helpottaa vähänkään vanhempien elämää on NYKYÄÄN ÄÄRIMMÄISEN PAHEKSUTTAVAA.

Miks lapsia sitten tehdään tähän maailmaan, jos niistä ei välitetä yhtään ? Olen sen iteki huomannu, ku yks lapsi istuu pulkassa, toinen on kaukana takana kävellen. Kyllä siihen pulkkaan mahtuu 2 lasta hyvin. Ja entäs, jos se jäljessä oleva lapsi..entäs, jos joku hullu vaikka kaappaa sen.. kun ei mukamas ehdi vahtia toista ollenkaan.ja olen huomannut kans, että kun lapset on päivähoidossa, niin ne vahdit pihalla ovat kaikki yhdessä ympyrässä juoruillen keskenään, eivätkä vahdi lapsia yhtään, vaikka piha yms olisikin aidattu. Niitä pitää vahtia kunnolla, ei noin ! Jos tapahtuu jotakin, niin se ei ole meidän muiden ongelma, vaan niiden vahtien pelkästään, kun eivät vahdi kunnolla. Pitää olla esim näin:lapset jaetaan ryhmiin, ja yks ryhmä menee jonnekin ihan muualle, sisällä tai ulkona, ja toinen, kolmas, neljäs jne ryhmä on muualla, eivät koskaan samassa tilassa yhtä aikaa. Vaikka saman ikäiset lapset samaan ryhmään niin pojat kuin tytötkin. Ja ainakin 2-3 ns ohjaajaa per ryhmä. Ja sitä tehdään HILJAA, ei meluten ! Vahdit voivat esim lukea satua, katsoa lasten kanssa jotakin dvd:tä yms. Lapsellisen helppoa !