Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun maailmani romahti äsken :´(
13.01.2007 |
En millään voi uskoa tätä. Mieheni on ollut hieman ajatuksissaan viikko sitten olleen rajun riitamme jälkeen, jonka itse olen jo lähes unohtanut. Olen temperamenttinen ja usein annan tulla tuutin täydeltä suuttuessani, mutta lepyn saman tien enkä kanna kaunaa.
Kysyin äsken mieheltäni, että painaako häntä joku. Hän sanoi pienen tauon jälkeen, että hän on miettinyt eroa koska arki on niin hankalaa.
Teihin tämä ei varmaan kolahda näin luettuna, mutta minun oma maailmani romahti siinä silmänräpäyksessä. Pahoinvointiaalto meni lävitseni ja minun oli kerta kaikkiaan pakko paeta paikalta. Juoksin ulos ja yritin koota hädissäni ajatuksia tuolla ulkona. Tullessani takaisin mieheni makasi sohvalla näyttäen nukkuvalta. En viitsinyt herättää ja tulin tänne. Sekavasti kirjoitettu, mutta olen aivan romahtamispisteessä. Rakastan miestäni!! En halua erota!! Olemme puhuneet lapsista, isommasta asunnosta.. ei en halua uskoa sitä että hän miettii eroa!!! Tiedän, että hän ottaa raskaasti tulistumiseni ja riidanhakuisuuteni, mutta olen ollut siinä uskossa että hän osaa nähdä luonteeni " yli" eikä välitä siitä, mutta äsken hän sanoi että se on kerta kaikkiaan hänelle melkein ylivoimaista.
Voisin kuolla, oksettaa :`(
Kommentit (85)
Vierailija:
joskus ihan vaan sen takia, ettei tarvitse olla mun kanssa. Tänään heräsi kahdelta ja nyt no muka taas väsy.. tuntuu, että sen on varmaan tosi paha olla mun kanssa :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rauhoita nyt itsesi. Vaikka myllertää, niin rauhoitut itse. Silloin näet selkeämmin, miten toimia viisaimmin. Soita jollekin todella hyvälle ja läheiselle ihmiselle ja keskustele hänen kanssaan tilanteestasi. Sen täytyy olla todella luotettava ja järkevä ihminen, esim. sinun äitisi, jos teillä on hyvä suhde. Silloin et pura kaikkea selvittämätöntä miehesi silmille, kun keskustelet hänen kanssaan. Kaikki järjestyy aikanaan, pöly laskeutuu ja keskustelukin miehesi kanssa voi olla mahdollista. Mutta uskonpa, että kummankin on oltava valmis työhön parisuhteen eteen. Raivokohtauksista sinun on päästävä eroon, sillä ne ovat todella loukkaavia ja tuhoavia.
Sun mies kuulostaa ihan mun mieheltä... siis kun mulla alkaa keittää ja yritän jutella jostain niin hän menee lukkoon ja sulkee mut totaalisesti ulkopuolelle. Tuntuu, että puhuu muurille ja tekisi mitä vaan, että sais jonkunlaisen reaktion aikaiseksi. joskus saan ja se on yleensä negatiivinen. ainut mitä mä kaipaan olis et se katsois mua päin, kuuntelis, kysyis pari tarkentavaa kysymystä, ottais syliin, silittäis ja hellis. Mut aina tulee yhtä kylmä vastaus. ite en uskalla lähentyä enää yhtään kun pelkään sitä torjuntaa niin paljon; säästän itseäni siltä. Samantyyppisen miehen omaavana sanoisin, et anna nukkua ja odota josko hän ottais asian esiin tai kysy ystävällisesti kun ilmapiiri tuntuu sopivalta. Mä tiedän tarkkaan sun olon....!!! Jos voit/ osaat juttele vaikka itsekses tai rukoile, se joskus rauhottaa mua ku tuntuu et hajoo siihen tunteeseen. kuvittele et kerrot sitä juttua jollekin ulkopuoliselle. tuo vähän perspektiiviä ku kuulee tarinansa ääneen.
Ilmoita vaan huomenna, että tästä asiasta pitää puhua kun hän on siihen valmis. Siedä ahdistuksesi ja anna hänen olla rauhassa. Kuulostaa, ettette ole ollenkaan riittävästi keskustelleet suhteestanne. Mies ei ehkä osaa tai halua, koska pelkää ylitsevyöryvää purkaustasi. Puhutko ehkä aina itsestäsi? Kuunteletko mitä miehellä on kerrottavana? Miltä hänestä oikeasti tuntuu, mitä hän toivoo elämässään? Mihin hän alunperin rakastui sinussa? Mikä sinussa on hyvää? Mikä suhteessanne on hyvää? Minkä pitäisi muuttua että elämä tulisi paremmaksi? Kysy ja kuuntele KUN hän on valmis puhumaan ja lupaa, ettet keskeytä ja kuuntele tarkkaan kommentoimatta. Ää puhu liikaa itsestäsi ellei hän kysy?
Uskon että teillä on paljon mahdollisuuksia, jos vain saatte puhuttua asioita selväksi ja sinä työstät käytöstäsi. Kerro kuinka tärkeä suhteenne on sinulle, ei siinä ole mitään pahaa. Onko hän valmis luopumaan kaikesta hyvästä mitä teillä on? Ole valmis ottamaan eron riski, kahlehtimatta häntä, niin voi olla että hän haluaakin jäädä luoksesi. Jos hän on ollut pitkään poikamiehenä, voi olla, että hänen on vaikea kestää suhteen karikkoja ja vaikeita aikoja ja kuvittelee, että olisi jotenkin helppo palata vanhaan itsenäisyyteen. Näin ei välttämättä ole.
" Päästä hänet vapaaksi, ja hän palaa luoksesi jos rakastaa sinua. Jos ei rakasta, on parempi että hän lähtee." - Kuuluu sanonta.
Onnea!
Alue: Aihe vapaa
...itse en näe asiaa niin, että kyse olisi ehdollisesta rakkaudesta. Minusta on ihan mahdollista rakastaa ihmistä vikoineen kaikkineen, mutta silti kaatua taakkansa alle, kun ei enää jaksa (kumppanin alkoholismia, läheisriippuvuutta, ylitunteellisuutta, joka voi ilmetä esimerkiksi ennustamattomana raivoamisena jne.). Minusta osa noista ilmiöistä voi kääntyä henkiseksi väkivallaksikin, joko sen harjoittajan tahtomatta tai tarkoituksella.
Minulla oli mies, jota rakastin yli kaiken. Ero tuli kuitenkin, sillä paloin loppuun hänen mielenterveysongelmiensa seurauksena. En jaksanut kantaa koko suhdetta harteillani, eikä kyse ollut rakkauden loppumisesta.
Ap:n mies ei liene sanonut, että rakkaus on loppu? En ole tosin lukenut viimeisiä viestejä kovin huolellisesti, mutta ymmärsin että kyse on vaikeasta arjesta.
Ap, miten usein teillä on näitä kiivaita yhteenottoja? Olisi kiva saada käsitystä asiasta...