Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun maailmani romahti äsken :´(
13.01.2007 |
En millään voi uskoa tätä. Mieheni on ollut hieman ajatuksissaan viikko sitten olleen rajun riitamme jälkeen, jonka itse olen jo lähes unohtanut. Olen temperamenttinen ja usein annan tulla tuutin täydeltä suuttuessani, mutta lepyn saman tien enkä kanna kaunaa.
Kysyin äsken mieheltäni, että painaako häntä joku. Hän sanoi pienen tauon jälkeen, että hän on miettinyt eroa koska arki on niin hankalaa.
Teihin tämä ei varmaan kolahda näin luettuna, mutta minun oma maailmani romahti siinä silmänräpäyksessä. Pahoinvointiaalto meni lävitseni ja minun oli kerta kaikkiaan pakko paeta paikalta. Juoksin ulos ja yritin koota hädissäni ajatuksia tuolla ulkona. Tullessani takaisin mieheni makasi sohvalla näyttäen nukkuvalta. En viitsinyt herättää ja tulin tänne. Sekavasti kirjoitettu, mutta olen aivan romahtamispisteessä. Rakastan miestäni!! En halua erota!! Olemme puhuneet lapsista, isommasta asunnosta.. ei en halua uskoa sitä että hän miettii eroa!!! Tiedän, että hän ottaa raskaasti tulistumiseni ja riidanhakuisuuteni, mutta olen ollut siinä uskossa että hän osaa nähdä luonteeni " yli" eikä välitä siitä, mutta äsken hän sanoi että se on kerta kaikkiaan hänelle melkein ylivoimaista.
Voisin kuolla, oksettaa :`(
Kommentit (85)
En ole itse koskaan epäillyt rakkauttani häneen ja hänen pikkumaiset piirteensäkin olen mielestäni sietänyt hyvin. Aikaisemmat suhteeni ovat olleet todella myrskyisiä ja riitaisia ja tämä oma mieheni on rauhallinen ja tuonut paljon hyvää elämääni. Tiedän, että minulla on paljon itseeni menemistä suhteessamme, mutta kun äsken katsoin häntä hänen ihaniin sinisiin silmiinsä, niin näytti siltä että onko kaikki jo liian myöhäistä??? Kädet tärisevät näppäimillä ja itku sumentaa näköni.
Maailma ilman häntä on tippuminen syvään mustaan aukkoon, jossa ei ole enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmasta vakavasta seurustelusta (1 vuosi) ja sitä seuraanneesta erosta minulta vei 6 vuotta toipua. Miehestäni en pääsisi millään yli, siis en millään, tiedän itseni. Miten pääsisin eroon ihmisestä, jota rakastan sydämeni pohjasta ja josta en koskaan halua erota???
Ei tuu mitään, sydän hakkaa ja oksettaa :`((
Muuten hänestä voisi tulla katkeroitunut mies joka ei arvosta sinua yhtään (meillä tuntuu välillä siltä, mies ei kans ymmärrä raivoamisiani eikä unohda sanomisiani yhtä nopeasti kuin itse ne unohdan - nyt olen aina altavastaajana ja ero on mahdotonta lasten takia).
Kuinka tyhmä idiootti mä oon kun mä en tajunnut!! Mies ei ole hymyillyt koko viikolla, ei oo puhunut tunteistaan mitään, on vaihtanut aihetta kun puhuin lapsentekohaaveista.
Mut on ennenkin jätetty ja tämä kamala tunne on täällä taas! En pystynyt äsken ulkona edes soittamaan kenellekään läheiselle kysyäkseni neuvoa vaikka otin puhelimen mukaani. Lamaannuin täysin tuskasta ja tuntui, että hukun jonnekin syvälle, pois kaikista inhimillisistä kontakteista. Toistan, jos minulla ei ole miestäni, niin minulla ei ole sen jälkeen mitään ja on ihan sama vaikka kuolisin pois.
Olen ihan tosissani, olen kärsinyt vakavan masennuksen kerran aikaisemmin ja se antoi vihiä siitä, miten syvälle ihminen voi vajota. :´(
Jos ihminen kovasti haluaa onnistua suhteessä, niin itsensä kehittäminen, luonteen piirteidensä muokaaminen on mahdollista! jos on itse tulinen ja mies rauhallinen, niin tokihan voi omaa luonnettaan hillitä.
Ero on aina niin helppo ratkaisu, mutta kyllä suhteen eteen täytyy tehdä töitä koko ajan! Toista pitää kuunnella tai muuten se on jossain vaiheessa matkalaukun kanssa ulko-ovella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta elämäsi ei voi olla noin riippuvainen miehestäsi - hanki muutakin sisältöä elämääsi!!
ja menet itseesi ja yrität muuttua vähän tasaisemmaksi. Suosittelen myös kovasti jotain pariterapiaa, ehkä jopa sinulle yksilöterapiaa jonka avulla oppisit hillitsemään itseäsi. Ja kerro sille miehelle, etttä olet todella pahoillasi, et ole ymmärtänyt kuinka pahalta se miehestä tuntuu ja kerro että olet valmis tosissasi yrittämään opettelemaan parempia tapoja kommunikoida kuin se huutaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu miehellesi ja kerro kuinka pahoillasi olet, ja olet nyt tajunnut miten käytöksesi vaikuttaa häneen. Ei siinä nyt muu auta. Ja yritä muuttua. Itsekin olen ollut tosi temperamenttinen, edelliselle poikaystävälleni olin välillä ihan mahdoton: huusin ja raivosin ja käyttäydyin kuin lapsellinen idiootti. Onneksi ikä toi rauhallisuutta ja nykyään osaan hillitä itseni.
Nyt juttelemaan RAUHASSA asiat selviksi, älä vaan ala uudestaan huutamaan! Jospa mies vaan haluaa saada sut ymmärtämään, ettei pidä käytöksestäsi ja uhkailee sen vuoksi erolla. Mutta sinuna ottaisin asian nyt vakavasti. Tsemppiä!
Mieheni sanoi, että meissä molemmissa on vikaa eikä hän syytä minua. Hän sanoi, että jos arki on hankalaa, niin on parempi olla vaikka yksin kun toisen kanssa tapella jatkuvasti. Hän on ollut aikaisemmin sinkkuna pitkään ja ilmeisesti se aika sopi hänelle, koska hän on tosi aktiivinen, urheilee ja hänellä on paljon kavereita. Häntä siis ei pelota se. Minua pelottaisi sen sijaan sekin, elämäni onnettomimmat vuodet olen viettänyt yksin :(
Ei herranjumala näin ei saa käydä!! Ei ei enää, miksi en saa olla suhteessa jossa ei tarvitse eroa pelätä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin tärkeää olisi, että mies saisi kerrottua, mikä mättää. Parisuhdeterapiakaan ei varmasti olisi pahitteeksi, jos normaalisti viihdytte keskenänne ja teillä on kivaa.
Sun on kyllä pakko ruveta hillitsemään itseäsi, jos käytöksesi on niin rasittavaa, ettei toinen jaksa sellaista. Mä olen itse aika hallitseva persoona parisuhteessa ja saan helposti hepuleita, kun asiat ei mene kuten haluan. Tarkoitan nyt lähinnä asioita tyyliin mies ei lopeta tupakanpolttoa, mies ei osallistu kotitöihin, huolehdin yksin kaikesta ym. Ne hepulit ei kuitenkaan vie sitä asiaa yhtään eteenpäin.
Oletko muuten varma, ettei miehesi eroajatus ollut tarkoitettu herättämään sua ajattelemaan käyttäytymistäsi.
Vielä pakko kommentoida tuota hillitöntä rakkaudentunnustustasi eli sitä skeidaa, ett mies on sinulle koko elämä ja et voi elää ilman häntä. Jos oikeasti, normaalissa mielentilassa, olet tuota mieltä, suosittelen lämpimästi sinulle jotain terapiaa tai jotain. Kyllä ihmisellä on pakko olla elämässä muutakin sisältöä kuin että eläisi vain toista varten tai toisen ihmisen kautta.
Kauanko te olittekaan olleet yhdessä, sanoitko sitä?
Tsemppiä sulle ja jaksamista!
Kyllä, mä tiedän, että se kuulostaa tosi pahalta kun sanon ettei mun elämässä oo muuta kuin mun mies.
Mutta ihan rehellisesti oon juuri niin säälittävä tai jotain, että mun maailmani on rakentunut mieheni varaan. Olin pitkään yksin ja kaipasin vierelleni hyvää miestä. Huonot suhteet ajoivat minua masennukseen, opintoni keskeytyivät ja olin todella huonossa jamassa. Mieheni nosti minut suosta josta kukaan ei ollut yrittänytkään minua nostaa ja minä rakastuin häneen siinä sivussa todella lujasti. Arvostan, rakastan ja kunnioitan miestäni monista syistä, hän on hyvä ihminen ja ollut minulle todella hyvä kaikki nämä vuodet (4 vuotta). Meitä pidetään hyvänä parina ja puhun hänestä mielelläni. Tulen rikkonaisesta kodista, isäni on mielisairas ja äitini ei enää ole juurikaan elämässäni ja mieheni on opettanut minulle sen, miten ollaan parisuhteessa ilman jatkuvaa tunteiden kaaosta. Ja nyt hän sanoo, ettei enää jaksa. On hän puhunut tästä aikaisemminkin, mutta ei tähän sävyyn. Olen ehkä ansainnut tästä puheesta kaiken, vaikka itsekin olen varmasti parhaani yrittänyt, mutta jospa se ei ole riittänyt.
Mitä jos vain on niin, etten riitä miehelleni? Hänellä on oikeus jättää minut, tiedän sen, mutta mitä minulla on ilman häntä.. en jaksa :´( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Aikaisemmasta vakavasta seurustelusta (1 vuosi) ja sitä seuraanneesta erosta minulta vei 6 vuotta toipua. Miehestäni en pääsisi millään yli, siis en millään, tiedän itseni. Miten pääsisin eroon ihmisestä, jota rakastan sydämeni pohjasta ja josta en koskaan halua erota???Ei tuu mitään, sydän hakkaa ja oksettaa :`((
On varmaan miehellesikin tosi ahdistavaa tietää, miten totaalisen riippuvainen olet hänestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro kaikki, mitä tunnet ja ajattelet. Häntä voi myös ahdistaa riippuvuutesi ja toisaalta ehkä riippuuvuutesi takia olet niin räjähdysherkkä. Meni syteen tai saveen, niin olisi varmaan yksilö-tai pariterapian paikka. Et voi jatkaa noin. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista!
Hänkin on rikkinäisestä kodista ja monenlaisia ongelmia elämässä. Minä luulin voivani auttaa, mutta hän vei sillä kiukuttelullaan kaiken energiani. Kun lapsi oli syntymässä, tajusin etten jaksa pitää huolta lapsesta, jos minulla on aikuinen vauva huollettavana. Siis jätin hänet, vaikka omatuntoni soimasi pitkään. Mies kun oli suhteellisen itsetuhoista tyyppiä.
Eli kenelläkään ei ole velvollisuutta olla jonkun kanssa peläten, että toinen romahtaa.
Minä ainakin opin sen, että parisuhteen on oltava tasapainoinen. Ei kumpikaan voi olla vain toisen olkapää. Tukea pitää antaa ja saada vastavuoroisesti. Yleisesti voi sanoa, että tasapainoisessa suhteessa molemmat osapuolet pärjäävät myös yksin.
Tämän ei ole tarkoitus olla saarna, kun en ap:n tilannetta paremmin tunne.
Moni ei mee hoitoon, vaikka hyötyisi siitä. Fiksuimmat hakee apua, kun sitä nykyaikana kuitekin on olemassa.
miehestäsi kuulostaa huolestuttavalta. Ja se, että sinulta kesti 6 vuotta päästä yli vuoden verran kestäneen seurustelusuhteen päättymisestä, on huolestuttavaa. Samoin se, että yksinolo oli elämäsi kamalinta aikaa, etkä enää halua olla yksin.
En ilkeile, mutta mielestäni tosiaan olet terapian tarpeessa.
Mun maailma kyllä kans romahtais jos mies sanois tolla tavalla. Mä kyllä olen uhkaillut erolla ja vaikka milllä, etä sais siitä joskus ulos jotain ja se ottais mut vakavasti, mut jos se sanois noin mä kokisin varmaan täysin samanlaisen tunteen. Voitko sä puhua sun miehen kanssa? osaatteko puhua niin, et sulle tulee tunne et sut otetaan tosissaan ja tulet kuulluksi ja ymmärretyksi? Jos näin on menet luo ja yrität jutella rauhallisesti. Mulla on tällä hetkellä sellanen olo mun miehen kans et asiat on puhuttava juurta jaksain nyt. Mä en jaksa jauhaa enää liirum laarumia mun miehen kanssa ku alla keittää. onko teillä läheisyytä ja lämpöä suhteessa? oletteko " samalla puolella" ? Puhumallahan asioiden pitäisi selvitä, mutta MOLEMPIEN pitää puhua rehellisesti ja tulla KUULLUKSI!
Vierailija:
Eli kenelläkään ei ole velvollisuutta olla jonkun kanssa peläten, että toinen romahtaa.Minä ainakin opin sen, että parisuhteen on oltava tasapainoinen. Ei kumpikaan voi olla vain toisen olkapää. Tukea pitää antaa ja saada vastavuoroisesti. Yleisesti voi sanoa, että tasapainoisessa suhteessa molemmat osapuolet pärjäävät myös yksin.
Alue: Aihe vapaa
Nyt vaan keskustelette ja puhutte kaikki asiat halki.
Olin itse myöskin ns. huutaja (meidämn perheessä kaikki ovat sellaisia) ja oli tosi vaikeaa riidellä kun mies meni mun huudosta ihan lukkoon. Puhuttiin asiasta ja tajusin ettei kaikkien lapsuuden perheissä ole möykätty niinkuin meillä, eli mies ottaa huutamisen paljon vakavammin kuin minä (päästin vain höyryjä).
No, siitä selvittiin ja nyt osataan molemmat puhua ja riidellä asiallisesti...ja mieskin osaa vähän huutaakin:)
Kerro ajatuksesi miehellesi!