Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: nainen, joka ei pidä lapsista
15.02.2024 |
En pidä lapsista enkä halua olla lasten kanssa tekemisissä. Oikeassa elämässä en tätä piirrettä muille mainosta mutta siitä huolimatta olen joutunut tilanteisiin, joissa jo pelkkä lapsettomuuteni saa muut oudoksumaan minua.
Minulta on kysytty, onko minulla lapsia. Kun vastaan ei, seuraa ihmettelyä ja lisäkysymyksiä: miksi ei? Joskus vastaan jotain epämääräistä, joskus vain poistun paikalta.
Kerran vastasin "miksi sinulla ei ole lapsia?" -kysyjälle totuudenmukaisesti. Sanoin suoraan, että en ole tehnyt lapsia, koska en pidä lapsista.
Tästä seurasi silmien pyörittelyä ja loukkaantunutta jupinaa. Kyseinen henkilö oli vielä kuulemma selkäni takana puhunut, miten hirveä ihminen olen. Että jo on kumma, kun naisihminen ei lapsista tykkää.
Mitä minun olisi sitten pitänyt vastata?
Kommentit (144)
Minä olen lapseton, mutta ei minulla ole mitään lapsia vastaan. Sen sijaan en koe että minulla olisi mitään velvollisuutta perustella lapsettomuuttani kenellekään, en minäkään kysele ihmisiltä että miksi olette tehneet lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tykkää lapsista. Itse tykkään vain omistani, muiden lapset on rasittavia, äänekkäitä ja sottaisia.
Moni ei ymmärrä tätä eroa, siis että omat lapset ovat ihan eri asia kuin muiden. Harmi, jos tämän takia jättää lapset tekemättä.
Ja sitä sanotaan että lapsettomat on niitä itsekkäitä ja irsekeskeisiä, mutta kuitenkin lapsellisia kiinnostaa vain se mitä omasta jalkovälistä on tullut...
Eiköhän se ole kuule ihan luonnollista, että omat pennut ovat kaiken a jo o, se on kaikkialla luonnossa sama asia. Sisäänrakennettu juttu, omia jälkeläisiä halutaan suojella ennen kaikkea. Ja hyvä niin, koska sen ainakin pitäisi tehdä meistä hyviä vanhempia. Vaikka ei taida aina toteutua, kun uutisia katsoo nytkin.
Ja onhan se samalla kuitenkin uhraus, siinä lukitsee itsensä tietynlaiseen elämäntapaan jotta voi pitää pienistä huolta. En katsoisi sitä itsekääksi siltä kantilta. Helppohan se on elää ilman vastuuta muista kuin itsestään, se on sitä itseensä keskittymistä. Mutta lapset eivät ole kaikkien juttu ja silloin onkin parempi olla ilman jos näin on. Kaikille omat valintansa suotakoon, kerran täällä vain eletään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma asiasi olla pitämättä lapsista, tökeröä jos sellaista menee sanomaan ääneen. Vähän sama kuin sanoisi että mä en pidä miehistä, mustista ihmisistä tai vammaisista. Lasten syrjintä tai itsensä niiden yläpuolelle nostaminen on mielestäni huonoluonteisen ihmisen merkki.
Juuri näin. Käytöstavat pitää silti olla.
En minäkään pidä kaikista ihmisistä, muttei siitä tarvitse huuhdella.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se jollain tavalla patologista, jos inhoaa lapsia. Ei se käy järkeen, kun muistaa että olemme kuitenkin vain nisäkäslaji, jonka tärkeimpiin vaistoihin kuuluu lisääntyminen, eli lajin säilyttäminen.
Ja tietysti tällainen inho naisessa tuntuu erityisen vieraalta, koska heitä pidetään lasten hoivaajina ja elämän luojina, oli se sitten oikea tai väärä käsitys.
Huom. "ei pidä" ei ole sama kuin "inhoaa sopimattomasti ja väärin perustein ja väärää viatonta tahoa, yhyy".
Kaikki naiset(kaan) eivät enää nykyään sählää laput silmillä primitiivisesti primitiivisten oletusvaistojensa perässä.
Elämän (sarja)tuotanto ja hoivaaminen eivät ole pakkovelvollisuuksia varsinkaan sellaisille, jotka eivät niitä halua.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Ymmärrät varmaan, että maksamakkarasta ja lapsista pitämättömyys ja näiden ääneen sanominen on hiukan eri asia. Toinen on elintarvike, toinen kokonainen ihmisryhmä ja sinuun, aikuiseen, nähden puolustuskyvyttömässä asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Olla pitämättä kokonaisesta tuntemattomasta ihmisryhmästä herättää aina ihmetystä. Taustalla joku käsittelemätön trauma?
Itse en ainakaan tunne yhtään tällaista, jolla olisi ollut tasapainoinen lapsuus.
Naiset rakastavat lapsia. Aina iskee mammavietti kun nainen näkee lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on toistaiseksi vapaa maa, ja saa tykätä tai olla tykkäämättä, ihan mistä tahansa yhtälailla vapaasti. Ei ole pakko elää kuin sopuli.
Olen eri mieltä kanssasi. Suomessa ei todellakaan ole enää moneen vuoteen saanut ihan vapaasti olla sitä mieltä mitä on. Se näkyy ihan jo näiden keskustelu palstojen moderoinnissakin.
Kyllä meidän mielipiteitä nykyään muokataan rajusti ja asiallistakaan kritiikkiä ei saa esittää useasta aiheesta.
Saat kyllä olla mitä mieltä tahansa ja sanoakin sen, mutta muutkin saavat sanoa sinulle sen että mielipiteesi on perceectä. Ei se tarkoita että sinut yritetään hiljentää, kunhan käyttävät oikeuttaan ihan samanlailla kuin sinä. Huomaa kyllä ketkä ei kestä mitään soraääniä ja haluaa vain ympärilleen "kyllä"miehiä, kun muu
Turha sitten udella kenenkään mielipiteitä jos tarkoituksena on vain (utelukuulustelu-uhrin vastamielipidettä pyytämättä) päästä nokittelemaan ja nälvimään "vääristä" mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset rakastavat lapsia. Aina iskee mammavietti kun nainen näkee lapsen.
Sinulla yhdellä ainokaisella, joskin itseriittoisella "minäminäminä olen joka nainen, jokanainen ja kaikki naiset", ihmisyksilöllä voi näin olla,
mutta et saa sitä omaa yli-imelää lässynlässyä norminhyysäysnuoleskelua pakkoiskostettua ja väkisin projisoitua jokaiselle naisihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun multa kysytään, miksi minulla ei ole lapsia, vastaan "miksi sinulla on?" Yleensä menevät hiljaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä lapsista.
En pidä myöskään maksamakkarasta enkä mekaronilaatikosta.
Pidän aivan ihmisoikeutenani olla pitämättä joistakin asioista ja jopa sanoa sen jos kysytään.
En ole sanonut enkä ajattele että vihaan maksamakkaraa tai makaronilaatikkoa - tai lapsia. En vain pidä niistä.
Mistä sinä et pidä? Älä väitä ettei sellaista asiaa ole josta et pidä!!
Miksi sitten minä ja me jotka emme lapsista pidä, olemme niin vihan kohteena?
Perustelkaa.
Ymmärrät varmaan, että maksamakkarasta ja lapsista pitämättömyys ja näiden ääneen sanominen on hiukan eri asia. Toinen on elintarvike, toinen kokonainen ihmisryhmä ja sinuun, aikuiseen, nähden puolustuskyvyttömässä asemassa.&nb
Ymmärrät varmaan, että vaikka se sinulle on eri asia niin kaikille muille se ei välttämättä olekaan. Ymmärrät varmaan myös, että ei kannata udella kun triggeröidyt kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton, mutta ei minulla ole mitään lapsia vastaan. Sen sijaan en koe että minulla olisi mitään velvollisuutta perustella lapsettomuuttani kenellekään, en minäkään kysele ihmisiltä että miksi olette tehneet lapsia.
Hyvin sanottu. Minäkin olen lapseton - omasta valinnastani - mutta en lapsia mitenkään inhoa. Aivan pienten kanssa en tavallisesti viihdy mutta kouluikäiset ja teinit ovat yleensä ihan mukavaa porukkaa. En myöskään perustele lapsettomuuttani kenellekään, jos sitä joku rupeaa minua tenttaamaan. Minulla on oikeus valintaani ja muilla omiinsa. Olen huomannut sen, että mitä enemmän perustelee jotain asiaa, sitä inttävämmäksi jääräpääksi vastapuoli yleensä muuttuu. Perustelu kelpaa ainoastaan silloin, kun se on tismalleen toisen mielen mukainen.
Eräänlainen tabu on myös se, kuinka lasten ihanuutta suitsuttavat ja lapsiperhe-elämän tärkeyttä hehkuttavat ihmiset ovat usein melko julmia lapsia kohtaan. Eivät kunnioita lapsen omaa tilaa vaan ottavat esim. väkisin syliin, yrittävät naittaa jo päiväkotikavereita toisilleen ja utelevat isommilta lapsilta ihastumisista/seurustelusta, kommentoivat lapsen ulkonäköä tai luonnetta tökerösti, nauravat lasten "hassuille" aivoituksille (jotka ovat monesti tosissaan sanottuja) ja saattavat kiusata lasta suuttumisesta, punastumisesta ym. reaktiosta. Lapsi on heille maskotti ja jonkinlainen viihdyke, ei tärkeä ja rakas omana itsenään. Varsinkin suurten ikäluokkien ihmisillä on ollut tapana harrastaa tätä, nuoremmillakin polvilla jonkin verran mutta toivon mukaan alkaa olla jo katoava kansanperinne kyseessä.
Minä pidän lapsista, kunhan ei tarvitse olla niiden kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä oletusarvoisesti yhtään mistään, mitä tuubaa tai kenestäkään, jota minulle yritetään väkisin pakkosyöttää.
En minäkään pidä (pienistä) lapsista , muuta kuin omista sukulaislapsista. Kerran eräs nelikymppinen 6 lapsen lestadiolaisäiti sekä nelikymppinen lapseton lestadiolaismies olivat aivan äimän käkenä kun sanoin, etten halua omia lapsia enkä edes pidä lapsista. He eivät varmaan olleet koskaan edes pitäneet mahdollisena , että joku nainen ei halua omia lapsia, kun usein lestadiolaiset elävät kuin pullossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paheksuttavampaa sanoa vihaavansa koiria kuin vihaavansa lapsia.
Yhteiskuntamme on hyvin lapsivihamielinen. Lapsia ei mielellään saisi viedä mihinkään, vaan heidät tulisi pitää neljän seinän sisällä ja vapauttaa muuhun yhteiskuntaan vasta täysi-ikäisinä. Asenne on ymmärrettävä siinä mielessä, että suomalaiset rakastavat omaa rauhaansa. Kehityksessään keskeneräiset lapset ovatkin usein kieltämättä äänekkäitä. Ehkä meidän kannattaisi kuitenkin hiukan tarkastella arvojamme. On aika vastenmielistä suhtautua nuivasti viattomaan pieneen ihmiseen. Kaikki me olemme lapsia olleet. Ei muiden lapsista tarvitse erityisesti pitää, mutta edes vihamielisyys olisi hyvä karsia pois.
Yhteiskunta on muuttunut lapsivihamielisemmäksi, koska vanhemmat eivät enää osaa ja/tai uskalla kasvattaa lapsiaan
Niin tai edes halua kasvattaa, koska yleinen itsekkyys on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Ollaan sitä mieltä, että minä/minun lapsi tulee aina ensin eikä tarvitse käyttäytyä.
Toiseksi, eihän niillä vanhemmilla myöskään ole itselläänkään käytöstapoja, joten miten osaisivat niitä edelleen lapsilleen jakaa.
Toisaalta ei nyky Suomeen kannata hankkia lapsia
En minäkään lapsista pidä. Tai sanotaan näin: yhtään sellaista en ole vielä tavannut, joka ei olisi ollut ärsyttävä. Kivahan sellainen rauhallinen tapaus olisi tavata, taitavat vaan olla jotain yksisarvisia.
Mielelläni pidänkin suuni kiinni tästä asiasta, ihan kohteliaisuudesta. Mutta en kyllä ala valehtelemaankaan, kun joku asiasta kysyy. Ja kyllä, ihan säännöllisesti joku ottaa tämän asian esille. Yllättävän montaa ihmistä on kiinnostanut, miksi minulla ei ole lapsia. Tai kysytty suoraan, pidätkö lapsista. Mutta liekö joku kompakysymys, kun rehellisestä vastauksesta pahastutaan.
Ja ei, en kohtele lapsia huonosti. Jotenkin ihmiset eivät näitäkään asioita osaa erottaa toisistaan. Osaan kyllä käyttäytyä sellaisessakin seurassa, josta en niin välitä. Ja puolustan myös lasten oikeuksia. Sekö vasta joitain kummastuttaa! Mutta osaan pitää erillään subjektiiviset mielipiteet ja sen, mikä on objektiivisesti oikeudenmukaista yhteiskunnassa.
Kumma kyllä tosiaan miehiltä näitä juttuja ei ilmeisesti tentata.
N32
Itse en halua koskaan lapsia. Haluan olla täysin vapaa.
En voi sanoa mitä tunnen, en voi sanoa että en pidä. Olen täysin neutraali, en tunne mitään, näin voisi sanoa. Yhdentekeviä kuten useimmat aikuisetkin.
En halua kenenkään jälkikasvua ympärilleni, elämääni. Hyväksyn että heitä on, muilla, kunhan pysyvät tietyn välimatkan päässä.
En pysty tuntemaan minkäänlaista ihastusta tai äidillisiä tunteita kenenkään lapsia kohtaan. Jännä juttu muuten että eläimiä kohtaan voin ja tunnen! Rakastan eläimiä!
-Tästä nyt tulee p-skamyrsky niskaan ja erinäisiä diagnooseja - antaa tulla vaan.
Joskus jonkun jo hieman isomman lapsen, 4-vuotiaasta alkaen ehkä kanssa tulee hyviä keskusteluja. Se on mielenkiintoista. Joiltakin tulee hyviä oivalluksia ja yllättävänkin teräviä havaintoja. Olen käynyt sellaisia keskusteluita jonkun kerran. Silti en lasta tai lapsia itselleni halua. Tunnen itseni ja tiedän etten jaksaisi. En olisi hyvä äiti kenellekään.
Toivoisin että jokaisen valintoja voitaisiin kunnioittaa vaikka ne poikkeaisivatkin omistasi. Jos tunnet tarvetta hyökätä, mieti miksi?
Alue: Aihe vapaa
Mä kyllä yleisesti ajattelen, että aikuiset ihmiset eivät tuntemattomista lapsista pidä sen enempää kuin tuntemattomista aikuisistakaan. Olen myös ajatellut, että tämä on sellainen yleinen ajatusmalli. Olen myös ajatellut, että aikuiset osaa suhtautua lapsiin ihan neutraalisti ja ymmärtää sen, että he eivät vielä aina osaa olla ja käyttäytyä kaikkien sääntöjen mukaan. Vähän kuin ihmiset ymmärtää vaikka turistia, joka ei osaa ihan kaikkia sääntöjä tai käytäntöjä.
Sitä en sitten ymmärrä, että jotkut suorastaan inhoaa lapsia. Ihan siis tuntemattomia lapsia sen perusteella, että ne on lapsia. Vähän sama kuin vihaisi kaikkia tamperelaisia vain koska ne on tamperelaisia.